Pieni ongelma ihmiskunnalle

Jaahas, tässä on nyt kehitelty parin äskettäisimmän vuosisadan aikana tutkia, elektronisia ilmaisimia, sateliitteja ampuiltu tarkkailemaan maapalloa yötä päivää, ääntä nopeammilla hävittäjillä lennellään tarkistelemassa asioita ja muutenkin ollaan luomakunnan kruunuina voitettu luonto ja päästy pallon ehdottomiksi herroiksi. Sattui nyt kuitenkin vain tuollainen keskikokoisen matkustajalentokoneen kokoinen esine häviämään ihan yllättäen. No, sattuuhan tuota nyt kenelle hyvänsä, häviäähän sitä pienempiäkin esineitä. Varmasti niissä miljoonissa muissa Linnunratamme sivilisaatioissa katoaa aivan päivittäin vaikka mitä. Siis joutuu hukkaan ja häviää. Joutuu hävöksiin. Ei meillä ihmiskuntana ole mitään syytä hävetä. Eihän sille nyt mahda yhtään mitään jos taivaalta jotain tipahtaa ties minne valtamereen tai sademetsään. Kuu sentään on saatu pidettyä vielä siellä minne se kuuluu.

Huomenna taas tavallinen arkipäivä, tuttipullot pitää lämmittää, bussiin täytyy ehtiä ajoissa ja kaikkea sellasta ja sitten iltapäivällä toimitukseen selaan jostain Taka-Aasian malariapöpeliköstä otettuja kuvia, jotka pitää liimata lehteen, että ihmiset nyt varmasti tietäisi ainoastaan matkustajakoneen kokoisen pikkujutun olevan kadoksissa. Sinänsä kyllä mulle ihan paskan yks lysti missä sellanen ylilihava siivillä varustettu peltimakkara mötköttää, mitä se Nasakin puuhaa kun ei nää sitä ihan pelkistä maan magneettikentän anomalioista. Millä tarkkuudella nekin poropeukalot niitä mittauksiaan oikein tekee?