Teksti lainattu: Hesarin mielipide 10.3.2014
LUKISI HALLITUS TÄMÄN, SEN SIJAAN ETTÄ SYYLLISTÄÄ TYÖTTÖMÄT!
Olen 57-vuotias työtön työnhakija. Minulla on kaupallinen ylempi korkeakoulututkinto ja kaksi muuta tutkintoa. Kun ei ole työtä, ei voi saada palkkaa, ei maksaa laskuja eikä kerryttää eläkettä.
Seuraavaksi joudun myymään kotini. Säästöni ja eläkevakuutukseni on jo realisoitu. Henkilökohtaista tulevaisuutta ei ole olemassa ilman työtä.
Olen läpikäynyt monet yt-neuvottelut urani aikana. Pakon sanelemana olen jäänyt kotiäidiksi silloin, kun töitä ei ole ollut tarjolla. Tällöin olen täydentänyt oman alani osaamista opiskelemalla. Olen asunut ulkomailla opiskelujen ja puolison työuran vuoksi. Tämä on vähentänyt eläkekertymääni ja hankaloittanut työllistymistäni.
Viisi vuotta sitten menetin työni yt-neuvottelujen kautta enkä ole onnistunut työllistymään uudelleen. Työn löytyminen on enemmän kuin haastavaa, enkä pidä enää mielekkäänä jatkaa aktiivista työnhakua, koska jokaisesta avoinna olevasta tehtävästä taistelee keskimäärin noin 70–200 minua nuorempaa hakijaa. Lisäopiskelu ei enää motivoi, koska neljännestä tutkinnosta ei olisi hyötyä, päinvastoin.
"Kiitos kiinnostuksesta, mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun." Työantajat eivät minua arvosta, vaikka minulla on tuoretta oman alan osaamista, olen huippukunnossa, vailla perhehuolia ja valmis venymään työn ehdoilla – mutta 50 ja risat on paha juttu.
Tulevaisuudessa en pysty ostamaan vanhuusiän palveluita toteuttamalla niin sanottua käänteistä asuntolainaa, jolla hyvinvointiyhteiskuntamme suunnittelee rahoittavansa tulevaisuuden hoivapalvelut.
Täytyy vain toivoa, että pysyy terveenä, kuolee saappaat jalassa eikä etenkään elä vanhaksi. Siihen minulla ei ole varaa.
Koska tällä maalla ei ole tarjota työtä, en käsitä, miten työttömien tilannetta parantaisivat suunnitteilla olevat aktivointitoimenpiteet vastikkeetonta työmarkkinatukea vastaan, jolloin voisimme käydä pyyhkimässä pölyjä entisten kollegoidemme työpöydiltä tai käydä tiskaamassa heidän kahvikupposensa taukotiloissa, silloin tällöin.
Onneksi poliitikot ovat päättäneet pidentää työuria. Tiedustelenkin, mitä työuraa mahdollisesti voin pidentää työttömänä. Koskeeko tämä myös yli 50-vuotiaita työttömiä kanssasisaria ja -veljiä?
Miten se tapahtuu käytännössä? Meitä on käsittääkseni yli 120 000.
LUKISI HALLITUS TÄMÄN, SEN SIJAAN ETTÄ SYYLLISTÄÄ TYÖTTÖMÄT!
Olen 57-vuotias työtön työnhakija. Minulla on kaupallinen ylempi korkeakoulututkinto ja kaksi muuta tutkintoa. Kun ei ole työtä, ei voi saada palkkaa, ei maksaa laskuja eikä kerryttää eläkettä.
Seuraavaksi joudun myymään kotini. Säästöni ja eläkevakuutukseni on jo realisoitu. Henkilökohtaista tulevaisuutta ei ole olemassa ilman työtä.
Olen läpikäynyt monet yt-neuvottelut urani aikana. Pakon sanelemana olen jäänyt kotiäidiksi silloin, kun töitä ei ole ollut tarjolla. Tällöin olen täydentänyt oman alani osaamista opiskelemalla. Olen asunut ulkomailla opiskelujen ja puolison työuran vuoksi. Tämä on vähentänyt eläkekertymääni ja hankaloittanut työllistymistäni.
Viisi vuotta sitten menetin työni yt-neuvottelujen kautta enkä ole onnistunut työllistymään uudelleen. Työn löytyminen on enemmän kuin haastavaa, enkä pidä enää mielekkäänä jatkaa aktiivista työnhakua, koska jokaisesta avoinna olevasta tehtävästä taistelee keskimäärin noin 70–200 minua nuorempaa hakijaa. Lisäopiskelu ei enää motivoi, koska neljännestä tutkinnosta ei olisi hyötyä, päinvastoin.
"Kiitos kiinnostuksesta, mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun." Työantajat eivät minua arvosta, vaikka minulla on tuoretta oman alan osaamista, olen huippukunnossa, vailla perhehuolia ja valmis venymään työn ehdoilla – mutta 50 ja risat on paha juttu.
Tulevaisuudessa en pysty ostamaan vanhuusiän palveluita toteuttamalla niin sanottua käänteistä asuntolainaa, jolla hyvinvointiyhteiskuntamme suunnittelee rahoittavansa tulevaisuuden hoivapalvelut.
Täytyy vain toivoa, että pysyy terveenä, kuolee saappaat jalassa eikä etenkään elä vanhaksi. Siihen minulla ei ole varaa.
Koska tällä maalla ei ole tarjota työtä, en käsitä, miten työttömien tilannetta parantaisivat suunnitteilla olevat aktivointitoimenpiteet vastikkeetonta työmarkkinatukea vastaan, jolloin voisimme käydä pyyhkimässä pölyjä entisten kollegoidemme työpöydiltä tai käydä tiskaamassa heidän kahvikupposensa taukotiloissa, silloin tällöin.
Onneksi poliitikot ovat päättäneet pidentää työuria. Tiedustelenkin, mitä työuraa mahdollisesti voin pidentää työttömänä. Koskeeko tämä myös yli 50-vuotiaita työttömiä kanssasisaria ja -veljiä?
Miten se tapahtuu käytännössä? Meitä on käsittääkseni yli 120 000.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomessa on ollut LIIAN pitkään ns. "Arbeit macht frei"-politiikka, jonka "isänä/äitinä" toimii Kokoomus (oik. Sekoomus) ja sen "keulakuvana P. Risikko, joka hokee loppuunkulunutta slogania; "Työ on parasta sosiaaliturvaa". Akka unohtanut ensimmäisestä sanasta nelikirjaimisen etuliitteen, joka alkaa o:lla ja päättyy a:han. "Kyky (varsinaisia kykyjä; "liikennetappaja" Sasi, "tekstiviestimin". Kanerva (nyk. "puutarhuri"), rattijuoppo/pahoinpitelijä Vapaavuori)-, työväen (???; eivät ole OIKEITA töitä nähneetkään/TEHNEETKÄÄN) ja paremminvointipuolueen" "Hitler" = J. "asiakirjaväärentäjä" Katainen, tuo Siilinjärveläinen "fantastinen" matikkaNERO, joka ei suppean matikan kuutosella ole vielä tänäkään päivänä ratkaissut, mitkä kaksi kirjainta välistä puuttuu.
Siis P. Risikon "arvonimeksi" sopii; Natsicapo.
"Kiitos kiinnostuksesta, mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun." Työantajat eivät minua arvosta, vaikka minulla on tuoretta oman alan osaamista, olen huippukunnossa, vailla perhehuolia ja valmis venymään työn ehdoilla – mutta 50 ja risat on paha juttu.
Milloin 50v veronmaksajasta on tullut vanhus mikä ei kelpaa enää työhön?
suomessa on työn saanti erittäin hankalaa, terveiset vaan työvoimatoimistosta.
ei mene montaa vuotta kun tämä touhu räjähtää käsiin.