Abortti - lapsenmurha(ko)?

tehdä päätöstä tuossa tilanteessa. En anna suoraa
vastausta, mutta kehotan kuuntelemaan sydämesi
ääntä. Voimia teille molemmille, hienoa,e ttä
poikakaverisissasi onmyös miestä tukemaan sinua!

Itselläni on kolme lasta ja tuplasti ikää kuin
Sinulla. Luulen , että vahvojen tehtävä tässä
maailmassa on suojella heikompiaan - mikäli nyt
uskomme että inhimillisyydellä on vielä todella
(kin) väliä. Siis neuvon - älä polje omatuntoasi.
Elämä ei ole tilaustyötä , vaan kaikkea sattuu ja
raskastakin voi olla. Säilytä sisäinen laatusi -
sillä todellakin on paljon väliä.

Minä jos joku voin kuvitella mitä joudut
sisälläsi nyt kokemaan.Itse olen ollut joskus
samassa tilanteessa ja päädyin aborttiin.En ollut
kuin 15-vuotias ja jälkeenpäin ajateltuna en ole
päätöstäni pahemmin katunut.Silloin se tuntui
pahalta ja väärältä mutta olen nyttemmin oppinut
laajentamaan katsomustani.Mielestäni ihminen joka
on vielä itsekkin lapsi,ei pitäisi tarvita vielä
ottaa toisen ihmisen elämän taakkaa
harteilleen.Mieti asiaa

olen päätynyt kerran aborttiin.En ole katunut
sitä päätöstä päiväkään.Mielestäni se oli paras
vaihtoehto siinä tilanteessa.Ei abortti milestäni
ole lapsenmurha.Sanokoon muut mitä vaan,se on mun
mielipide.Mutta tee niinkuin parhaaks näät,mutta
ei kannata mieltä vaivata jollain murhaaja
ajatuksilla.

.. mutta hyvin vaikea ratkaisu, ja traumaattinen
tapahtuma, jota tulet miettimään ja ehkä
katumaankin koko elämäsi.

Olet pian lopettamassa koulun, ja sinulla on
rakastava poikaystävä. Mieti tarkkaan jaksatko
hoitaa vauvaa, ja onko sinulla varaa vauveliin?
Ota selvää avustuksista yms.

Mieti myös mahdollisuutta, että jos poikaystäväsi
ei vielä olekaan valmis isäksi, pärjäisitkö yksin
vauvan kanssa?

Vauvan saaminen ei loppujen lopuksi niin kamalaa
ole, sinun elämäsi ei lopu siihen. Vain pikkaisen
muuttuu, alat ymmärtämään asioita ja elämää eri
tavalla. Lapset ovat suurin elämää rikastuttava
asia!

Voit ihan hyvin jatkaa opiskeluja vauvan ollessa
1-2 v. Ei lasten tekoon kaadu koko urakehityksesi!

Mieti tarkkaan, älä anna kenenkään painastaa
sinua päätöksessäsi! Onnea ja tsemppiä sinulle,
miten ikinä sitten päätätkään.
=)

Sinulla on ihan mukavalta kuulostava tilanne. Mun
poikaystäväni ei tukis mua kuin antamalla puolet
abortin hinnasta. Elämä on perseestä, ja varmasti
ihmettelettekin miksi olen tällaisen julmurin
kanssa. Jaa'a. En kyllä itsekään olisi valmis
vielä lapsen hankintaan(olen myös abi), mutta
jokainen meistä on kypsä eri tavalla. Onnea ja
menestystä, minkä ratkaisun sitten teetkään.

on ihanaa että ajattelet tätä asiaa pidempään. Ja jos miehes on valmis auttamaan sinua niin pidä lapsi. on ihmisiä jotka haluaisi lapsiajoten ole onnellinen että sinulla on mahdollisuus saada lapsia! monet ihmiset on valmiita ottamaan lapsesi vai sen takia että sinä et tappaisi lasta ja jos sinusta nyt tuntuu että et voi pitää lasta niin ainahan sen voi sijoittaa jonnekkin mutta tiedän sen että jos sinä synnytät sen niin sinä rakastut siihen lapseen ja teet sen hyväksi mitä vaan...onnea matkaan...ja älä tee aborttia näät vielä monenkin vuoden jälkeen painajaisia siitä.

pidätkö lapsen vai et!Sinä omasta kehostasi määräät!On hienoa että poikaystäväsi tukee sinua päätit sit mitä päätit!
Itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa 4 ½ vuotta sitten. Halusin tehdä abortin ja mieheni oli sitä vastaan. Mietin pitkään mitä teen ja sit päätin tehdä...mut en uskaltanutkaan...ja nyt olen maailman suloisimman poikalapsen ylpeä äiti. Lapsi on paras lahja mitä ihminen voi koskaan saada.Pieni suloinen ihminen antaa paljon enemmän sisältöä elämään kuin mikään muu asia ja joka päivä huomaa ja oppii jotain uutta elämästä ja itsestään!Ja hienointa on olla onnellinen uusista asioista joita lapsi oppii ja katsoa lapsen onnea kun saavuttaa jotain uutta..kehitys on uskamatonta seurata!Äitinä oleminen on paras ammatti...ei ehkä rahallisesti mut onx sillä väliä jos on onnellinen

Sun varmaan kannattaisi miettiä tarkkaan, laittaa puntariin ja miettiä asioita mutta älä tee mitään harkitsematonta! Ja teetpä sitten millaisen päätöksen hyvänsä se on sinun hlökohtainen päätös ja koet sen oikeaksi sinulle!=) Tsemppiä ja joulumieltä =)

Itse tein abortin ollessani vasta 16 vuotias.En silloin ollenkaan tajunnut tilanteen vakavuutta.Silloinen poikaystäväni puolsi ajatusta lapsen pitämiselle, äitini ei taas nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin luopua ajatuksesta perustaa perhe näin aikaisessa vaiheessa.
Kun makasin toimenpidehuoneessa ympärilläni 8 muuta naista samaan toimenpiteeseen jonottaen, kelasin vielä mielessäni mitä olin tekemässä.Pieni omantunnon ahdistus käväisi mielessä- heitin sen kuitenkin syrjään..
Pääsin asiasta yllättävän kivuttomasti yli ja jatkoin elämääni opiskellen hyvinkin korkealle!Olen todella kiitollinen ratkaisustani vaikka se tuntuu samalla julmalta.Ajattelin asian kuitenkin niin,että olisiko lapsi ollenkaan onnellinen jos minä olisin epävarma ja olinhan ensimmäisessä vakavammassa suhteessanikin silloin vasta.
Päätös oli minulle hyvä,en voi muuta sanoa.
Nyt, kun aikaa on kulunut 7 vuotta,olen naimisissa ja olemme yrittäneet lasta muutamiin otteisiin.Tällöin,kun katson raskaustestin yhtä anoaa-ei raskaana- viivaa,mieleeni tulvii ryöppynä nyt syntinä ajattelemani tekoni.Tekoni kummittelee vasta nyt mielessäni ja mietin johtuuko epäonnemme ko. asiasta!
Tämä on elämää.Tein mielestäni silloisen tilanteen huomioon ottaen oikean ratkaisun.On sitten luojan käsissä jatkuuko epäonnemme vai saammeko nauttia kaksinverroin enemmän tulevasta.
Tahdoin kertoa sinulle vain tarinani.Itse olen aborttien kannalla, mutten turhien tietenkään.
Itsensä on joskus laitettava etusijalle.Tällaisia vahinkojahan pitää välttää, mutta mieti tarkkaan. toivon todella että pääset itsesi kanssa sopuun ratkaisun teossa.Kaikkea hyvää sinulle ja hyvää vointia!
Ajatuksiasi myötäeläen,Noora.

niinkuin sisimmässäsi oikeaksi tunnet! Ja piste.

Vaikka täällä on tullut hyviä neuvoja monelta, päätös on sinun. Itse en aikanani kysynyt keneltäkään, mutta toisaalta ajatukseni olivat erittäin selvät. Päivääkään en ole katunut tai miettinyt tekoani.
Tuloksen kuultuani olin aivan masentunut ja kun kuulin että päivä abortille on varattu, elämä kirkastui jälleen.
Vieläkään en pidä (omista) vauvoista enkä aio niitä "hankkia", siskon lapsi riittää.
Tiedän että olisi ollut vaihtoehtona synnyttää ja antaa pois, mutta häpesin raskaaksituloani niin paljon, etten kertonut kenellekään, paitsi poikaystävälle joka siinä vaiheessa oli jo ex. Eipä paljoa tukea tullut. En voinut käsittää miten minulle olikin voinut käydä sellainen moka!

Kävin itse tuon saman pohdinnan läpi viime elokuussa. Erona oli se, että olin pitkittänyt päätöksentekoa aivan viime tinkaan, koska vaikka ajatus äitinä olemisesta hieman houkutti, en silti ollut valmis antamaan kaikkeani lapselle, opiskelut olivat kesken ja suhde oli alussa. (lapsi oli siis iso vahinko)Minun ei pitänyt lääkäreiden mukaan edes tulla ikinä raskaaksi ja sekin oli omiaan sekoittamaan pientä päätäni lisää.
Päädyin lopulta aborttiin viikolla 17, eli viidennellä kuulla. Jouduin pyytämään luvan jostain lääkintähallinnosta tms ja sitten sairaalaan ja synnytin lapseni pois.
Jos aiot tehdä abortin, niin tee se ajoissa, ennen viikkoa 12, koska muuten se on jo paljon vaikeampaa.
Minä itse olin abortin raskas vastustaja, kunnes se sitten osui omalle kohdalle...
Aina välillä on lasta ikävä, mutta elämä jatkuu.. Toivotan sinulle kaikkea onnea mitä ikinä päätätkin tehdä.