Teini-iässä sairastuin pakko-oireiseen häiriöön (neuroottinen häiriö ocd), johon kuuluu mm. kompulsiivinen käsienpesu, tarkistelu jne. Sairauteni oli melko vakava-asteinen. En saanut mainittavaa apua psykoterapiasta enkä lääkkeistä.
Yli 15 vuoden sairastamisen jälkeen tulin uskoon, ja sillä samalla hetkellä paranin vaikeasta pakko-oireisesta häiriöstäni! Parantumiseni oli suuri ihme, joka itsessään oli minulle uskoa vahvistava todistus. En ollut edes osannut odottaa niin suurta muutosta.
Usko antoi ennenkokemattoman rauhan, jolloin kaikki neuroottisuus ja ahdistus katosi. Uskoontulosta on aikaa viisi vuotta.
Nyt olen alkanut taas oireilla - käsienpeseminen ja tarkistelu sekä neuroottinen ahdistus ovat valtaamassa alaa sielussani.
Miksi viiden vuoden terveenä pysymisen jälkeen sairastuin uudelleen? Olen yhä vahvasti uskossa.
Yli 15 vuoden sairastamisen jälkeen tulin uskoon, ja sillä samalla hetkellä paranin vaikeasta pakko-oireisesta häiriöstäni! Parantumiseni oli suuri ihme, joka itsessään oli minulle uskoa vahvistava todistus. En ollut edes osannut odottaa niin suurta muutosta.
Usko antoi ennenkokemattoman rauhan, jolloin kaikki neuroottisuus ja ahdistus katosi. Uskoontulosta on aikaa viisi vuotta.
Nyt olen alkanut taas oireilla - käsienpeseminen ja tarkistelu sekä neuroottinen ahdistus ovat valtaamassa alaa sielussani.
Miksi viiden vuoden terveenä pysymisen jälkeen sairastuin uudelleen? Olen yhä vahvasti uskossa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minä ajattelen, että parantuminen on merkki, ei itsetarkoitus. Monethan sairastavat jotain koko ikänsä, vaikka ovatkin uskossa.
Sinulle se oli voimakas vahvistus, että Jumala on ja vastaa. Parantuminen ei kuitenkaan ole loppuelämän pituinen, elämä jatkuu parantumisen jälkeen epätäydellisenä ja päättyy lopulta multiin. Voi sairastua uudelleen samaan tai eri sairauteen.
Voit olla rauhassa sen suhteen, että Jumala on kaiken aikaa kanssasi, terveenä ja sairaana. Uudelleen sairastuminen ei merkitse sitä, että olet menettänyt Jumalan rakkauden eikä sitä, että se olisi rangaistus mistään.
Jatka matkaasi iloisena. Kiitä joka päivästä. Jumala on rakkaus.
raamattu ei tunne tapauksia jossa jeesus paransi vain esim kuukaudeksi , vaan lopunelämää oli terve, . eli et ole parantunut ,
Nyt ei puhuta Jeesuksen toimimisesta 2000 vuotta sitten ,koska et voi mistään todistaa siitä ihmismassasta jonka hän paransi kuka pysyi terveenä,kuka ei .Raamattu olisi varmaan moniosainen eepos jos joka tarina esim.parantumisesta olisi siinä.Sinä aika profeetta olet kun pystyt väittämään jonkun ihmisen parantumisasian vääräksi.Jumalalla on valta tässäkin asiassa ,ei tällä väittäjällä.
Jeesus sanoi terveeksi tulleelle. "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi". Tällä en viittaa alottajaan, muistuu vain mieleeni eräs tunnettu monesta syövästä parantunut saarnamies, jonka hedelmä osoittautui huonoksi.
Jokainen ihminen, joka kuolee ruumiillisen kuoleman, kuolee sairauteen. Mitään "vanhuuteen kuolemista" ei lääketieteellisesti ole olemassa, se on vain runollinen ilmaus. Kokeellisissa ruumiinavauksessa paljastuu aina sepelvaltimotauti, kovettuneet sisäelimet, sydänlihaksen rappeuma tms, joka oli lopullisena kuolinsyynä...
Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen uskovainen sairastuu jossain vaiheessa, vaikka olisikin kokenut Herran parannuksen aiemmin. Niin se vain on tässä ajallisessa ruumiissa :-(
Entä lukuisat tapaturmat , onnettomuudet, hukkuminen ,palaminen , väkivaltaiset kuolemat ym. läheskään kaikki eivät kuole sairauteen...::))
Unohtamatta itsemurhaa , joita niitäkin lukuisia tapahtuu...
Yksi mikä on varmaa et sinä ole parantunut sama sairaus jatkuu. Tämä on niin yksinkertaista.
MInä parannuin noin 15 vuotta sitten lapsuudesta asti vaivanneesta suolisto-ongelmasta rukouksen kautta ja terveys yhä jatkuu.
Pakko-oireiden taustalla on yleensä jotain sielunelämän traumaa jotka juontuvat menneisyydestä. Jospa Jumala haluaa että nyt on aika jollakin tavalla pureutua syvemmälle ja käsitellä noita alitajunnan kätköissä olevia asioita. Hän otti väliaikaisesti pois oireet, mutta itse ongelman aiheuttajat ovat tallella.
Tämä on psykologinen selitysmalli ja en ole varma, onko tämä raamatullinen selvitys.
Jumala haluaa että kasvamme myös ihmisinä. Jokin tarkoitus kaikella on.
"Entä lukuisat tapaturmat , onnettomuudet, hukkuminen ,palaminen , väkivaltaiset kuolemat ym."
Pointtini oli lähinnä se, että kukaan ei täältä terveenä lähde, paitsi ne, jotka eivät ehdi kuolla ennen Herramme paluuta. Jos Jeesus ei esim. tule takaisin ennen sinun kuolemaasi, tulet kuolemaan todennäköisimmin sairauteen :-( Siis kuolemaan siihen, eli siten, että Jumala ei paranna sinua. Ja niin todennäköisesti käy minullekin ja kaikille muillekin, todennäköisimmin.
Ja jos joku kuoleekin onnettomuudessa tai esim. murhamiehen käsissä, edessä on taas se sama kysymys: Miksi Jumala ei pelastanut häntä tulipalosta tai murhaajan käsistä? Kyllä kai se olisi ollut Jumalalle mahdollista?
"Entä lukuisat tapaturmat , onnettomuudet, hukkuminen ,palaminen , väkivaltaiset kuolemat ym. läheskään kaikki eivät kuole sairauteen...::))"
Et nyt ihan tainnut ymmärtää.
:D
Nykyään kun uskovissa liikkuu monenlaisia henkejä niin kysyppäs Jumalalta että olisko käynyt niin että olet mennyt väärien käsien alla taikaatumassa jolloin ehkä taas tuo inhottava käsienpesijä henki tulee valloittamaan..
Miten kysyt jumalalta kun mitään jumalia ei ole ala sinäkin uskoa tosiasioihin.
Huvittaa tuo "hellarin" tyypillinen selittelevä vakio vastaus näissä tapauksissa aina "pureutua syvemmälle" pla pla plööö. Voi noita sepustuksiasi miten yksinkertaisia ja lapsellisia.
Minulla oli myös pakko-oireita nuorena ja vähän jäänteitä vieläkin. Silloin oli käsien pesua ja aika invalidisoivia maagisluonteisia omia rituaaleja "pahaa onnea" torjumaan. Skitsofreniasta eroaa, että pakkoneurootikko tietää, ettei se ole todellista, mutta ei silti mahda mitään, koska tulee huono olo tai suorastaan itse toteuttaa ne seuraukset rituaalin vastustamisesta. Ja siksi on helpompi tehdä.
Minusta uskovaisten elämänasenne on aika lailla pakkoneurootikon tyyppinen, vieläpä maagisluonteinen jumalineen ja johdatuksen kuvitteluineen ja hihhulirituaaleineen, erona että pakkoneurootikko keksii luovasti omat hullutuksensa, uskovainen omaksuu ne ulkopuolelta muilta ihmisiltä.
Joten luulenpa, että aloittaja on joksikin aikaa kyennyt vaihtamaan alkuperäiset pakko-oireensa uskonnon pakko-oireeseen sairauden silti koko ajan jatkuessa. Ja nyt on palaamassa niihin alkuperäisiiin oireisiinsa.
Minun kyökkipsykologiani mukaan pakkoneurooosi on ikäänkuin vauhtipyörä, johon laitetaan kulumaan itsestä tai ympäristön melestä sopimattomat tunteet ja ajatukset. Jos pakko-oiretta pystyy vastustamaan, sen energian saa käyttöönsä. Todella masentuneena minulla ei pakko-oireita ole ollut, periaatteessa henkisesti pirteämpänä enemmän.
Itselleni pakko-oireet olivat osaltaan rokotus hihhuliksi hurahtamista vastaan. Koska he kukin tahollaan aika lammasmaisesti ja mielikuvituksettomasti omaksuvat lahkonsa ihmisten uskonkäsitykset, kun taas pakkoneurootikko luo ne itse. Ja ymmärtää, että tämä on nyt tätä.
Mielestäni ainakin äärikarismaattisuus saattaa olla huono systeemi pakkoneurootikolle. Entisiltä uskovaisilta olen lukenut, että Suomessakin on lahkoja, joissa jokapäiväinen elämä on suorastaan livelarppausta. Demoneita nähdään joka paikassa ja ollaan hätyyttävinään niitä rukoilemalla jne. Sairauden tuntu jää puuttumaan, koska yhteisö päinvastoin rohkaisee niiden fantasioiden ylläpitoon. Sellaisestahan on lyhyt matka oikeaan skitsofreniaan.
Toisaalta sitten hihhuloimaton uskominen, tarkemmin määrittelemättä Jumalaan luottaminen, saattaisi toimia pakkoneuroosien hyvänäkin korvikkeena. Sairaus jatkuu toki silti.
Pidä kiinni parantumisestasi. Vihollinen antaa sinulle oireita ja valehtelee sinulle että olet sairastunut uudelleen. Et ole sairastunut. Kiellä sairautesi ja sano ääneen saa.tanalle: "Olen parantunut Jeesuksen nimessä ja olen terve."
"Pidä kiinni parantumisestasi. Vihollinen antaa sinulle oireita ja valehtelee sinulle että olet sairastunut uudelleen. Et ole sairastunut. Kiellä sairautesi ja sano ääneen saa.tanalle: "Olen parantunut Jeesuksen nimessä ja olen terve." "
Itse uskon tähän näkemykseen. Uskon että olen terve edelleen, vaikka oireita on tullut viime aikoina.
Itse asiassa tänään minulla ei olekaan ollut neuroottisia oireita yhtään!
On vain uskottava ja uskottava, vaikka stressiä ja kriisejä tulee. Usko mahdollistaa paranemisen ja hyvinvoinnin.
Nooo kukapa täällä nyt niin terve olisi !
uskon päämäärä on sielun pelastus ei jokasoluinen virheettömyys.
Minä olen ateisti ja olen täysin terve.
En ole koskaan rukoillut, en ole koskaan lukenut raamattua, enkä usko jumalan olemassaoloon.
Ja huomenna voit olla syöpäpotilas !
Niin voi vaikka uskoo ja rukoilee.
Ihmisen elämässä on aikoja jolloin kokee sairautta itsessään.
Toisiin sairauksiin saa lääkäriltä hyvää lääkettä , voi parantuakkin kokonaan lääkkeillä.
Toiset sairaudet ovat pitkäaikaisia mutta niittenkin kanssa pärjäilee.
Jotkut sairaudet parantuvat niin vaan itsestään.
Mutta kas kummaa, taas tulee uutta remppaa ja tautia elämään.
Niin kauan sitä ihminen elää , kunnes hän varmasti kuolee, johonkin sairauteen tai tapaturmaan.
Ei ole uskonnot tätä muuksi voineet muuttaa.