Sinkkuus vaikuttaa kavereiden saantiin ja jopa työn saantiin. Kerropas työhaastattelussa että olet ollut koko ikäsi sinkku niin et varmaan saa töitä vaikka se ei kuulukaan työnantajalle. Kerroppas kavereille että on poikuus tallella 30 vuotiaana niin kaverit ei enää soittele eikä pyydä käymään. Jäät yksin ja ainoa sosiaalinen tapahtuma elämässäsi on kun tapaat äitiäsi ja siskosi kerran tai pari vuodessa.
Sinkkuus vaikuttaa kaikkeen
hukattu elämä.
33481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Miksi kerrot haastattelussa olleesi aina sinkku? Ja miksi mainostaist kavereillesi poikuuttasi?
Empatiaa voi kalastella muillakin tavoilla kuin nostamalla oma-aloitteisesti esille surkeimpina pitämänsä ominaisuudet.
Sitähän ei saa edes kysyä ellei se vaikuta työkykyyn.
Mutta on ihan tutkimuksissakin todettu että isät, eli miehet joilla on lapsia, ovat niitä jotka etenevät urallaan.
Toiseksi tulevat ne miehet joilla on suhteita, mutta ei lapsia.
Suhteettomat miehet eivät etene urallaan vaikka olisivat samassa työpaikassa vuosia.
Tästä urakehityksestä ja sen nopeudesta on ollut monia artikkeleita mm. kauppalehdessä.
Tällä palstalla kun varsinkin ne kaikkein surkeimmat kirjoittajat ovat just sellaisia, jotka haluavat oikein mainostaa sitä omaa surkeuttaan ja kertoa suoraan elämästään ne kaikkein huonoimmat puolet.
Oikeasti työhaastatteluissa ei koskaan edes kysytä mitään siitä sinkkuudesta tai parisuhdetaustasta, koska tollaisilla asioilla ei ole mitään merkitystä työnteon kannalta. Oon käynyt itse elämäni aikana varmaan sadoissa eri työhaastatteluissa ja kertaakaan ei ole kysytty mitään parisuhdetaustasta.
Muistakaamme kuitenkin, ettei sinkkuudesta seuraa huono urakehitys, tai parisuhteista hyvä. Korreloida ne toki voivat. Osittain ilmiö selittyy varmaan sillä, että perinteiset ylemmän tason KTM:t ja YTM:t viitsivät tehdä jotain elämänsä eteen, eivätkä heitä itkupotkuraivareita päivästä toiseen netin roskapalstalla.
Korrelaatiohan ei ole syy ja seuraussuhde, joten varmasti ne korreloivat keskenään.
Mutta tuota itsensä kehittämistä vastaan tappelee ne tutkimukset joissa on haisteltu paitoja, ja sitten naiset ovat osoittaneet kiinnostavat miehet tietämättä että kenen paita on haissut parhaimmalta. Omaan hajuun ei voi oikein vaikuttaa mitenkään.
Eri tavoilla toteutettuja tutkimuksia on paljon ja ne kaikki puhuvat sen puolesta että tietyt miehet eivät tule koskaan saamaan parisuhdetta vaikka tekisivät ihan mitä tahansa.
Eli pelkästään se että viitsii tehdä jotakin elämänsä eteen ei selitä koko kuviota. Toki se vaikuttaa ja varmasti helpottaa esimerkiksi urakehitystä kun on jossakin aivan helevetin hyvä, mutta kuten tiedämme nykyään uraan vaikuttaa hyvin paljon myös ns. naama varsinkin kun mennään vähänkään korkeammille portaille.
Toiseksi pitää ottaa huomioon myös lapsuuden vaikutus. Ytmit ja ketmit ovat niitä joita ei poljeta lapsuuden aikana ja varsinkin ytmit ovat sellaisia joita jopa seurataan ja suositaan lasten joukoissa. Se varmasti luo sellaisen kasvuympäristön joka tekee helpommaksi tuon "tekemisen elämän eteen"
Kysyttiinkö asevelvollisuudesta? Luulenpa että vänrikki etenee urallaan ihan eri tavalla kuin tykkimies, mistään sivarista nyt puhumattakaan.
Tärkein tekijä sille josko menestyy työelämässä on se onnistuuko saamaan itselleen sopivan työuran ja ammattialan, tämä niin fyysisiä kuin henklisiäkin luonteenpiirteitä koskien. Toki hierarkisiin statusasemiin pääseminen vaatii kykyä kamppailla sosiaalisissa tilanteissa voittajaksi ja myös kykyä polkea muita matalaksi. Mutta niitä on myös ihan hyväpalkkaisia ammatteja sellaisiakin missä ei niin paljon kamppailla tarvitse, joskin aina vähän pitää omia etujaan puolustaa.
Kyllä varakkaiden vanhempien lapsenakin voi hyvin myös luuseriksikin päätyä, ei tarvitse muuta kuin jos on jotenkin vähän erilaisen näköinen tai muusta syystä päätyy n.s. koulukiusatuksi tai syrjityksi. Toki jos vanhemmat ovat yrittäjiä niin silloin lapselleen voivat järjestää omasta firmasta työpaikan ja uran, ja niin vielä nuorena syrjityksikin joutuneen lapsensa pelastaa vaikka kuinka menestyväksi.
Mitä tulee varsinaisesti pelkästään avoimien markkinoiden työpaikkoihin hakemiseen, niin niihin alkuun pääseminen on hyvin pitkälle pärstäkertoimesta kiinni. Toki joillakin vanhemmilla on kyllä mahdollista n.s. suhteidensa avulla auttaa lastaan saamaan työpaikka.
Virkaurat ovat oma lukunsa ja niihin alkuun päästäkseen tarvitaan nimenomaan koululaitoksissa ja meillä miehillä myös armeijassa menestymistä, ja myös menestymissä näiden instituutioiden sisäisissä keskenäisissä kamppailuissa niin opettajien kuin toisten oppilaidenkin suhteen. Se on selvä että koulukiustauksi tai syrjityksi päätynyt ei juuri virakurille voi edetä.
Mutta kyllä sitä siltikin voi johonkin mittaan onnistua, jos ei varsinaisella työuralla tai yrittäjänä, niin muuten vain vaikka omilla bisneksillä, siis onnistua siltikin vaikka nämä kaikki edellytykset menestykseen puuttuisivat. Toki se näin on jumalattoman vaativaa, kun siinä silloin joka puolelta vaan syytää täyslaidalta paskaa silmille. Myös vielä ihan ilmiömäisellä tuurillakin voi joku onnistua.
Ainahan meillä työhaastattelussa kysytään sotilasarvot, ja käytännössä moniin työpaikkoihin on minimivaatimuksena se että armeija on ainakin jotenkin läpi suoritettu. Voi nykyään olla että ei periaatteessa sotilasarvoja saisi työhaastattelussa kysyä, mutta kyllä ne käytännössä siltikin meillä usein tärkeimmälle sijalle nämä armeijajutut asettuvat työpaikan saantia ajatellen. Parasta meillä olisikin moneen työpaikkahaastatteluun mennessä ojentaa ensimmäisenä sotilaspassinsa, sen jälkeen sitten katsotaan josko työnhakija muuten miellyttää.
Totta, kaikessa voi onnistua. Voihan sitä vaikka voittaa lotossakin. Mutta ne ovat poikkeuksia koska kaikki eivät voi onnistua. Se on matemaattisesti äärimmäisen epätodennäköistä. Onnistujien jälkeen suurimman osan vain täytyy hyväksyä se mitä heille tulee eteen.
Täytyy kuitenkin muistaa että nyt puhutaan yleistyksistä.
Ja nyt ei myöskään puhuta palkan suuruudesta, vaan vallasta ja vastuusta.
En viitsi toistaa jo kirjoittamaani, mutta esimerkiksi isä jolla on omia lapsia (ei siis esimerkiksi vaimon lapsia) on sellainen henkilö joka yleensä kantaa vastuun ja omaa valtaa. Vaikka syy ja seuraussuhteen osoittaminen on yksittäisissä tapauksissa hankalaa, on selvää että se korreloi kun etenemisen nopeutta tarkastellaan yleisesti. Eikä tämä ole pelkästään selvää mututasolla, vaan tämä asia on tutkittukin.
Ei se isyys sitä valtaa ja vastuuta tuo, vaan nimenomaan henkilöllä täytyy olla valmiudet siihen jo olemassa jotta voisi tulla isäksi, eli löytää hyvä nainen jonka kanssa kykenee olemaan suhteessa. Hyvin usein nuo ominaisuudet paljastuvat jo ala-asteella.
Vanhempien rikkaudetkaan eivät tosiaan pelasta siltä jos päätyy alemman tason mieheksi, mutta jälleen paljon riippuu siitä miten vanhempien rikkaudet on hankittu. Jos ne ovat perintörahoja, ei lapsen vanhemmat välttämättä ole sosiaalisesti niin lahjakkaita ja ulospäinsuuntautuneita että lapsi oppisi samat taidot. Asia muuttuu kuitenkin toiseksi jos vanhempien varat on itse hankittuja.
Mutta kuten huomaat, rahalla ei ole tässäkään merkitystä, vaan sillä onko sosiaalisesti lahjakas.
Sosiaalinen lahjakkuus ei ole pelkästään paskanpuhumisen jaloa taitoa, vaan myös sitkeyttä ja avarakatseisuutta. Niitä vaaditaan siihen että osaa ja uskaltaa lyödä hakkunsa siihen loveen mistä lohkeaa kultaa.
Suurin osa ihmisistä tyytyy. Eli he eivät yritä eteenpäin, vaan elelevät siinä mihin ovat sattuneet lankeamaan opiskelujen jälkeen.
No enää ei olla aikoihin kysytty työhaastattaluissa mitään vuosiin asevelvollisuudesta, kun olen hakenut töitä pelkästään isommista kaupungeista (Helsingistä ja Turusta) ja muutenkin siitä armeijan suorittamisesta kysellään aina kaikkein eniten just näissä miesvoittoisilla persujunttien ammattialoilla, kuten jossain raksapuolella, tehdastyössä ja varastoalalla. Onneksi ei ole tarvinnut vuosikausiin tehdä tollaisia paskahommia.
No ehkä siinä mielessä jotkut reservin upseerit etenevät työurallaan paremmin, koska varmasti suurin osa heistä on lukion käyneitä ja korkeammin koulutettuja.
Mä olen ainakin itse ihan tyytyväinen itseeni, koska työkokemusta on kertynyt useista eri paikoista ja mikä parasta, niin sitä varallisuutta on myös kertynyt jonkin verran.
No kaverit nyt näkee että on sinkku kun ei koskaan edes juttele naisen kanssa ja baarissakana ei kukaan lähesty.
Jos yli 30 vuotiaana on vielä sinkku niin on aika huonot mahikset löytää kumppania siinä vaiheessa. Monilla lapsiakin ja joku yksinhuoltaja nainen ei varmaan halua kokematonta miestä.
Ja 15 vuotta nuoremmat ihmiset alkavat olemaan erittäin paljon enemmän p/s kokeneita.
Yh-äiti ei todellakaan halua kokematonta miestä, koska on itse monesti ollut avioliitossakin ja kokemusta löytyy muutenkin viimeisen 15 vuoden ajalta.
Näin viisikymppisenä voin todeta, ettei todellakaan ole myöhäistä löytää kumppania, kun on kolmekymppinen. Itsekin varmaan eka kertoja juttelin miesten kanssa siinä iässä. Oli mulla kyllä muutamia etuja puolellani: pitkä hoikka vaalea kaunis ja hyvä koulutus. ... Arvaatte vaan, että miehiä olisi ollut tarjolla jonoksi asti.
Puhuttiin miesten kumppanin löytämisestä, ei naisten. Naisilla niitä panijoita nyt on jonoksi asti, rumillakin.
Ei pidä paikkaansa " yksinhuoltaja nainen ei varmaan halua kokematonta miestä " varmaan haluaa.
YH äiteelle tärkeintä on fyrkka, että lapset saa ruokaa jne.
YH äitee ottaa kenet tahansa tolvanan, riittää että ukko on työssä, työttömyyden sattuessa ukkeli vaihdetaan parempaan.
---------------------------
Niin kyllähän yli kolmekymppisellä on vielä oikein hyvät mahdollisuudet päästä parisuhteeseen, koska just siinä iässä ne kaikkein parhaat nuoruusvuodet ovat vielä edessäpäin.
No ei täysjärkinen kokematon mieskään halua ähkiä minkään yh-raakin monen miehen käyttämän repaleeksi nussitun ja penikoidun jättiläismäisen karrrrrrvavitun päällä, vielä vähemmän sietää silmissään jonkun jännä-ääliön kyrvästään ohimennen alulle ruiskaisemaa paskageenejä kantavaa rumaa idioottiäpärää.
Nussineet nussikoot keskenään. Poikuutensa pitäneelle miehelle kuuluu tahrattoman puhdas immenkalvoltaan eheä koskematon teinineitsytnainen. Meillä on oikeus ensimmäiseen teinirakkauteen! Äpärävittuun emme koske! Me vaadimme kaunista teinineitsyttä!
Mitä säkin mielenterveysongelmainen sekopää siinä oikein tollaista paskaa jauhat!!! Hakeutuisit vaan vittu hoitoon mahdollisimman pian, kun oot aivan selvästi sen tarpeessa.
Totta. Minäkin olen työhaastatteluissa valehdellut olevani sinkku juuri tällä hetkellä.
Menettäisi todella monen ihmisen kunnioituksen kerta laakista, jos saisivat tietää kuinka kokematon olen.
30-vuotias kokematon mies on luonnonoikku, jonka ei edes pitäisi olla olemassa, mutta jostain syystä sellaisia sattuu syntymään erittäin pieni määrä. Ehkä noin 0.5% koko populaatiosta.
Missä alalla oikein olet töissä tai ollut töissä, jos siellä kerran on kysytty jotain sun parisuhdetaustoistasi?
Oon aika varma siitä, että mä oon käynyt elämäni aikana vähän useammassa työhaastattelussa kun sä ja monet tämän palstan kirjoittajat yhteensä, eikä yhdessäkään olla kysytty koskaan mitään mistään parisuhdetaustoista.
Valehdellut olevasi sinkku? Siis olet seurustellut, ja silti olet väittänyt työhaastattelussa olevasi sinkku?
Eipä ole minulta koskaan kysytty siviilisäädystä haastiksissa.
Vastaan omalta osaltani. Olen käynyt vuoden aikana neljässä työhaastattelussa ja kaikissa on kysytty parisuhdetaustasta. Ala on tietyn teollisuushaaran asiantuntija tehtävät. Jokainen noista töistä olisi vaatinut muuttamista / matkustamista joten sinkkuus vain plussaa, ja jokaisen noista neljästä paikasta osin saanu.
Tällä palstalla niitä kokemattomia tuntuu olevan yks pataljoona. Ei kannata sanoa olevansa kokematon ikinä vaan pitää valehdella jotta sais edes vähän kusta.unnioit
Tällä palstalla niitä kokemattomia tuntuu olevan yks pataljoona. Ei kannata sanoa olevansa kokematon ikinä vaan pitää valehdella jotta sais edes vähän kunnioitusta
Tottakai pitää valehdella omaavansa edes vähän kokemusta.
Lööperiä. Sama onko sinkku vai ei. Juuri kukaan täällä ei tiedä millaista on hyvä seksi, joten kerro se työnantajallekin.
Naiset pihtaavat ja valitsevat, ja antavat ripauksen torttuenergiaa. Siinäpä heillä missio löytää hyvä mies, kun itseä ei oikein haluta. Joskus tekee tietysti mieli jotakin, mutta ei siinä ole mitään tolkkua tai rotia.
Pissa better than kakka
Kakka better than pissa
insinööri like porrassiivoja
atm like persian prinsessah
Kyllä mulla on ollut työtä hakiessä aina pelkkä plussa, että olen sinkku. Aina sen olen sanonut ja sitä on naureskeltukkin haastattelussa, ettei ole ongelmaa vaihtaa paikkakuntaa tai valtiota kun ei ole eukkoa, lasta eikä koirakaan.
Pari-/perhesuhdestatuksen kysyminen työhaastattelussa on yksiselitteisesti kiellettyä. Jos sitä kysytään niin voi ottaa yhteyden työsuojelupiiriin ja tehdä ilmoituksen ko. työnantajasta. Jos taas haluaa saada kyseisen työn eikä halua menettää mahdollisuuksiaan protestoimalla kysymystä, jota työnantaja ei ehkä tiennyt kielletyksi tai ainakaan tarkoittanut loukkaavaksi, niin voi valehdella kirkkain silmin. Työnantaja ei voi viedä jälkeen päin harhauttavasta tiedosta oikeuteen, koska siellä hänen pitäisi pystyä osoittamaan se kirjallisista todisteista ja jos hän on kirjannut haastattelutietoihin perhesuhteen niin hän siirtyykin itse sinne syytetyn penkille.
Tuota kaveriasiaa en ymmärrä. Jos ne ovat läheisiä kavereita niin kai ne on jo vuosien varrella ihan omassa päässäänkin osanneet laskea yhteen nolla plus nolla. Tuttavapiirissä taas kukaan ei välitä onko jollain kokemusta vai ei, ratkaisevaa on viihtyykö ihmisen kanssa yhdessä.
En mä näe ainakaan mitään ongelmaa jos sinkkumies hakee töitä, mutta koittakaapas hakea töitä jos on 35 lapseton ja vieläpä nainen...
Kukaan työnantaja ei ole niin hullu, että palkkaisi sellaisen.
Ja jokaisessa työhaastattelussa missä ikinä olen elämäni aikana käynyt, on asiasta kyllä kysytty... Että silleen...
Rumuudella on suora vaikutus työn saantiin ja naisten saantiin jos kyse on miehestä. No ehkä joku raksa-ala on poikkeus et sieltä rumakin voi saada hommia, mutta koitas hakea vaikka johonkin kassalle tai kahvilaan töihin tai asiakaspalvelijaksi. Ei rumaa oteta mihinkään näkyvään työhön.
Menen ensi torstaina työhaastatteluun. Jos kysytään parisuhdestatusta tai edes vihjaillaan siitä että onko tyttötystävää tai vaimoa niin sanon että ei ole koskaan ollut.
Fail, next.