Taas kerran vuosien jälkeen olen vapaa. On tullut kerättyä kokemuksia, hankittua lapsi. On tullut erottua. On tullut oltua sinkkuna jonkun aikaa.
Kävi mieleen, että olisi se hyvä hankkia joku kumppani vierelle. Hankkia nainen. Löytää "Se Oikea".
Sitten yhtäkkiä se iski. Aloin miettiä, että mitä helvettiä. Minä vain toteutan jotain geneettistä ohjelmaa niinkuin teuraalle menevä lammas. Miksi aloittaisin sen koko parisuhde revohkan taas uuden ihmisen kanssa? Miksi noudattaisin tätä geneettistä käskyä?
Kapinamieli on noussut ja nyt kysyn teiltä MIKSI?
Kävi mieleen, että olisi se hyvä hankkia joku kumppani vierelle. Hankkia nainen. Löytää "Se Oikea".
Sitten yhtäkkiä se iski. Aloin miettiä, että mitä helvettiä. Minä vain toteutan jotain geneettistä ohjelmaa niinkuin teuraalle menevä lammas. Miksi aloittaisin sen koko parisuhde revohkan taas uuden ihmisen kanssa? Miksi noudattaisin tätä geneettistä käskyä?
Kapinamieli on noussut ja nyt kysyn teiltä MIKSI?
Vastaukset 7
Vanhimmat
hyvä että joku muukin on huomannut ettei onnellinen elämä ole pariutumisesta kiinni!
varsinkin jos on jo kokeillut parisuhteessa elämistä...mulle sopii parhaiten tää sinkkuus, lapset on tehtynä.
jos puute iskee niin sitten voi etsiä jonkun toisen samanhenkisen ihmisen ja hoitaa hommat hänen kanssaan...
ah, tätä vapautta ja "itsemäärämisoikeutta"
tsemppiä!
Tuon alkuperäisen jutun tavallaan ymmärrän. Mutta miksi sinä hyvä sinkku olet täällä Parisuhde palstalla?
Onko parisuhteessa sittenkin jotain?
Ei kai perinteistä parisuhdetta kukaan järkevä tarvitse eikä edes harkitse.
Omat suhteeni ovat olleet ja tulevat aina olemaan lajiltaan epätyypillisiä. Vaikka olisimme miten tiiviisti tahansa yhdessä niin aina on molemmilla omat asunnot ja oma vapaus tulla ja mennä tai sitten olla siinä suhteessa.
Jonkinverran vaihtuvuutta vakiseuralaisissa tämä aiheuttaa koska jos minulle aletaan höpöttämään virallisesta parisuhdepuolesta tai yhteenmuutosta, puhumattakaan, että aletaan määräilemään/kontrolloimaan menemisiäni ja tekemisiäni niin se on silloin sen suhteen loppu ja uuden kanssa uusi aloitus.
Eikä tähän tarvitse kenenkään alkaa känisemään rakkauksista sun muista huuhaa jutuista joitten varjolla pitäisi majailla samassa talossa sillä ns. rakkaus on hyvin elastinen ja vaihtuu hempeästä romantiikasta vihaksi/katkeruudeksi silmänräpäyksessä ja joka tapauksessa kuluu ja nuhjaantuu olemattomiin pidemmällä aikavälillä, eikä sen varaan kannata kenenkään laskea yhtään mitään.
Ehkä tässä vaiheessa voisi kysyä MIKSI PITÄÄ pariutua? Miksi SAA pariutua? :-)
Syitä on varmasti yhtä monta kun on sinkkuja sekä parejakin.
Minä en ole koskaan seurustellut pelkästä seurustelemisen ilosta vaan suhde on syttynyt silloin, kun löytyy "sielunsukulainen" jonka kanssa ajatukset kulkee samalla aaltopituudella ja on hyvä olla. En ole siis aktiivisesti etsinyt suhdetta vaan olen sinkkuna ollessani nauttinut sinkkuudesta ja nytkun minulla on ihana suhde, nautin siitä täysin siemauksin.
Miksi siis pitää hankkia kumppani? Eikö sohvakalustoja hankita, samoin autoja? Ei kumppania voi hankkia :-) Osa ihmisistä on laumasieluja, osa erakompia. Nykyajan yhteiskunta on hyvin parisuhdekeskeinen eikä aina ole helppo olla sinkku, mutta pitää uskaltaa tallata sinä itsevalitsemaansa tietä. Jos ei parisuhde kiinnosta, ei kukaan sinua pakota sellaisessa olemaan! :-)
Voisin kuvitella, että viimeisimmät kokemuksesi suhteista eivät ole olleet ihan nappikokemuksia, koska vertaat suhdekiemuroita teurastettavaan lampaaseen :-D Mitä suhde parhaimmillaan on? Minun hyvä-käsitykseni mukaan se on kahden sielunkumppanin harmonista yhteiseloa, ei mitään tossun alla nyhjäystä vaan sopivasti omaa elämää ja yhteiselämää, rakkautta ja toimivaa olemista.
Onnea valitsemallesi tielle! :-)
Tarkoitin tuolla kuin lammas teuraalle menemisellä sitä, että noudatan tätä geneettistä ohjelmaa kuin lammas miettimättä mitään. Tai kuin sopuli joka juoksee mereen.
Pariutuminen on siis niin syvälle meihin koodattu toiminto jota on vaikea vastustaa.
"Menkää ja täyttäkää maa"
"Pariutuminen on siis niin syvälle meihin koodattu toiminto jota on vaikea vastustaa."
Hyvin sanottu :-) Mutta miten selität nuo kaikki sinkut, ketkä väittävät valinneensa sen tien ihan itsenäisesti, mihin he pariutuvat? Ystäviinsä jollain ovelalla tavalla? :-) (Minä ainakin olen kuullut monta kertaa kun nämä "ikisinkut" kertovat runsaasta sosiaalisesta ylämästä ystävärintamalla...)
Dearest havahtunut,
ihmiselon ihanuus ja kurjuushan on juuri tuossa että voi pohtia, käyttää älykkyyttään ja olla olematta sopuli. Yksinäisyys ja rakkaudettomuus eivät välttämättä kohtaa vaikka parisuhdetta ei olisikaan. Vaan kuka voi päättää rakkaudesta, kieltää itseltään toisen ihmisen läheisyyden ja lämmön sitten jos/kun tunteet joskus jälleen heräävät-?