miksi

Vähän turhan paljon nyt yleistetään omien huonojen kokemusten perusteella. Kyllä täältä Suomi24:stäkin suhteen löytää eikä suorastaan ollut edes vaikeaa.

Kai te nyt kuitenkin ymmärrätte, ettei kukaan halua tyytyä mihinkään vain saadakseen jonkun parisuhteen eli jos ei iske niin ei iske? Rumaan (omasta mielestä) on vaikea ihastua ja tylsät ihmiset vaan ovat tylsiä. Mun on vaikea joskus ymmärtää, että kuka sen "ihan tavallisen" kanssa haluaa elämäänsä viettää joka tykkää eniten olla sohvalla ja jonka mielestä vierailu Kiinan muurilla tai riippuliito on jo tosi extremehommaa. Se, että näillä ihmisillä on kuva sellaisesta ei tarkoita, että sitä tehtäisiin jatkuvasti vaan tavoitteena on ollut, kuten kuuluukin, antaa itsestään mahdollisimman mielenkiintoinen, aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut vaikutelma.

Juu mutta: Aika usein näkee niitä jotka eivät siitä "ihan tavallinen" -tilastaan osaa tuoda mitään mielenkiintoista esiin. Ei ehkä mene kaikki aika sohvalla mutta sitten se muu on "tykkään liikkua luonnossa" (kuka ei?), "pidän hyvästä ruuasta" (niinhän me kaikki), "matkustan mielelläni mutta en ehkä enemmän kuin kerran vuodessa" (mutta ei sinne Kiinan muurille?).

Jos ei ole tylsä siinä ihan tavallisuudessaan, pitäisi se jotenkin osata tuoda esille. Hyvin harva kuitenkaan oikeasti haluaa vain "jonkun", ihan sama kenet. Vaikka miten vaaleanpunaisten lasien läpi haluaisi katsella, pitäisi sen parisuhteen tarjota molemmille jotain muutakin kuin vain sen toisen ihmisen. Uusia harrastuksia, mahdollisuuksia, sosiaalisia suhteita, tekemistä jota ei yksinkin voi puuhata, ihan mitä vaan muuta. Jos ei pysty mitenkään tuomaan mitään tällaista esiin ilmoituksessaan, on hyvin vaikea kilpailla niiden kanssa jotka pystyvät.

Unelmien Pokamies kirjoitti:

Juu mutta: Aika usein näkee niitä jotka eivät siitä "ihan tavallinen" -tilastaan osaa tuoda mitään mielenkiintoista esiin. Ei ehkä mene kaikki aika sohvalla mutta sitten se muu on "tykkään liikkua luonnossa" (kuka ei?), "pidän hyvästä ruuasta" (niinhän me kaikki), "matkustan mielelläni mutta en ehkä enemmän kuin kerran vuodessa" (mutta ei sinne Kiinan muurille?).

Jos ei ole tylsä siinä ihan tavallisuudessaan, pitäisi se jotenkin osata tuoda esille. Hyvin harva kuitenkaan oikeasti haluaa vain "jonkun", ihan sama kenet. Vaikka miten vaaleanpunaisten lasien läpi haluaisi katsella, pitäisi sen parisuhteen tarjota molemmille jotain muutakin kuin vain sen toisen ihmisen. Uusia harrastuksia, mahdollisuuksia, sosiaalisia suhteita, tekemistä jota ei yksinkin voi puuhata, ihan mitä vaan muuta. Jos ei pysty mitenkään tuomaan mitään tällaista esiin ilmoituksessaan, on hyvin vaikea kilpailla niiden kanssa jotka pystyvät.

Lue lisää

Niimpä...tosin olenpa törmännyt sellaisinkiin maistereihin, jotka huikeasta, suorastaan tajunnanräjäyttävästä profiilistaan huolimatta ovat yhtä tylsiä kuin jos maalin kuivumista katselisi! :)

Äläkä ny tartu liian tiukkaan tuohon Kiinan muuriin...;-)

Unelmien Pokamies kirjoitti:

Juu mutta: Aika usein näkee niitä jotka eivät siitä "ihan tavallinen" -tilastaan osaa tuoda mitään mielenkiintoista esiin. Ei ehkä mene kaikki aika sohvalla mutta sitten se muu on "tykkään liikkua luonnossa" (kuka ei?), "pidän hyvästä ruuasta" (niinhän me kaikki), "matkustan mielelläni mutta en ehkä enemmän kuin kerran vuodessa" (mutta ei sinne Kiinan muurille?).

Jos ei ole tylsä siinä ihan tavallisuudessaan, pitäisi se jotenkin osata tuoda esille. Hyvin harva kuitenkaan oikeasti haluaa vain "jonkun", ihan sama kenet. Vaikka miten vaaleanpunaisten lasien läpi haluaisi katsella, pitäisi sen parisuhteen tarjota molemmille jotain muutakin kuin vain sen toisen ihmisen. Uusia harrastuksia, mahdollisuuksia, sosiaalisia suhteita, tekemistä jota ei yksinkin voi puuhata, ihan mitä vaan muuta. Jos ei pysty mitenkään tuomaan mitään tällaista esiin ilmoituksessaan, on hyvin vaikea kilpailla niiden kanssa jotka pystyvät.

Lue lisää

Suurin osa ihmisistä vaan on ihan tavallisia ja tylsiä. Ei näille kaikille voi riittää epätavallista kumppania ja ei heidän sellaista pitäisi odottaa saavansakaan. Samankaltaiset sopivat parhaiten yhteen.

Minä veikkaan, että tavallisen voi olla jopa helpompi löytää kumppani, jos etsii kaltaistaan. On ainakin enemmän potentiaalisia ehdokkaita.

8+20 kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä vaan on ihan tavallisia ja tylsiä. Ei näille kaikille voi riittää epätavallista kumppania ja ei heidän sellaista pitäisi odottaa saavansakaan. Samankaltaiset sopivat parhaiten yhteen.

Minä veikkaan, että tavallisen voi olla jopa helpompi löytää kumppani, jos etsii kaltaistaan. On ainakin enemmän potentiaalisia ehdokkaita.

Lue lisää

Näin uskon minäkin. Kun katsoo lähipiirin pariskuntia, suurin osa heistä on ihan tavallisia. Ja onnellisia.
Me toisinajattelijat emme löydä riittävästi mielenkiintoista ehdokasta. Olen mieluummin yksin kuin hölmössä seurassa. Muutama kokemus on takana tapailla tyyppiä, jonka kanssa hermostui joka kerta, kun ajatukset eivät kohdanneet millään tasolla. Ei yhteistä aallonpituutta.

8+20 kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä vaan on ihan tavallisia ja tylsiä. Ei näille kaikille voi riittää epätavallista kumppania ja ei heidän sellaista pitäisi odottaa saavansakaan. Samankaltaiset sopivat parhaiten yhteen.

Minä veikkaan, että tavallisen voi olla jopa helpompi löytää kumppani, jos etsii kaltaistaan. On ainakin enemmän potentiaalisia ehdokkaita.

Lue lisää

No tässähän se ongelma onkin. Ihmetyttää että eikö tylsät ja tavalliset pallinaamat sitten oikein pidä itsestäänkään kun samanlainen ei kumppaniksi kelpaa. Sitähän luulisi, että nämä löytävät nopeastikin toisensa.

Tietysti jokainen tylsimys voi ajatella että kaipaa elämäänsä sitä samaa potkua ja piristystä toisesta mitä minun mielestäni pitääkin olla. Se aktiivinen ja energinen toinen ei vaan tunne mitään vetoa sellaista kohtaan joka ei itse nosta itseään sieltä tylsyyden suosta.

Itse elämässään kokemansa viat ja ongelmat pitäisi laittaa ensin itse kuntoon ja sitten etsiä sen tavoitteensa mukaista kumppania. Kukaan ei lähde toisen terapeutiksi tai valmentajaksi.

Unelmien Pokamies kirjoitti:

No tässähän se ongelma onkin. Ihmetyttää että eikö tylsät ja tavalliset pallinaamat sitten oikein pidä itsestäänkään kun samanlainen ei kumppaniksi kelpaa. Sitähän luulisi, että nämä löytävät nopeastikin toisensa.

Tietysti jokainen tylsimys voi ajatella että kaipaa elämäänsä sitä samaa potkua ja piristystä toisesta mitä minun mielestäni pitääkin olla. Se aktiivinen ja energinen toinen ei vaan tunne mitään vetoa sellaista kohtaan joka ei itse nosta itseään sieltä tylsyyden suosta.

Itse elämässään kokemansa viat ja ongelmat pitäisi laittaa ensin itse kuntoon ja sitten etsiä sen tavoitteensa mukaista kumppania. Kukaan ei lähde toisen terapeutiksi tai valmentajaksi.

Lue lisää

:D Onkohan sinulta nyt päässyt unohtumaan sellainen tosiasia, että tylsyyskin merkitsee eri ihmisille eri asioita? Tai se, että kaikki ihmiset eivät pidä ihanteenaan mahdollsimman aktiivista ja ulospäinsuuntautunutta elämäntapaa ja seuraa? Tai ajatteletko jopa niin, että ne vähemmän aktiivista elämää viettävät ovat automaattisesti jotenkin ongelmallisia ihmisiä? Eli oletko kenties henkisesti ja älyllisesti hieman tylsä?

Itse koen hyvin ulospäinsuuntautuneet, menevät ja energiset ihmiset lähinnä rasittavina, mikäli joudun olemaan heidän kanssaan tekemisissä kovin tiiviisti. Olen kyllä itsekin sosiaalisesti taitava, eloisa ja positiivinen, mielenkiinnon kohteita ja harrastuksiakin on monia. Mutta olen myös introvertti, kotona viihtyvä ja erittäin herkkä. Jatkuvat aktiviteetit, menemiset ja yleinen häslinki vain väsyttävät ja vetävät hermot kireälle.

En silti jaksa juurikaan makoilla sohvalla tuijottaen esm. tosi-tv:tä, urheilua tai toinen toistaan typerämpiä sarjoja tai life style -ohjelmia. Toosa on usein viikkokausia kiinni. Mutta toisaalta voin kyllä löhötä sohvalla vaikka 10 tuntia putkeen ja käydä intohimoista ja intensiivistä keskustelua itseäni kiinnostavista aiheista – joita on aika paljon ja monet vähän epätavallisempiakin. Voin käyttää tuon ajan myös esim. lukemiseen tai monenlaiseen luovaan tekemiseen.

Miehessä mielenkiinnon herättää ennen kaikkea älykkyys ja herkkyys, syvällisyys ja sielukkuus, henkisyys ja luovuus. Jos mies on henkisesti samalla aaltopituudella kanssani ja älyllisesti kiehtova, niin hän ei ole missään nimessä tylsä, vaikka viettäisi esim. kaikki lomansa kotonaan ja ahdistuisi jo vierailusta tavallisessa huvipuistossa. :D Huumorintajun tulisi myös luonnollisesti olla samantyyppistä, hauskuutta ja hassuttelua pitää elämässä ja parisuhteessa olla runsaasti. Ja voisin tietysti listaa jatkaakin, mutta eiköhän tässä tullut olennaisin. :)

Extreme Pallinaama kirjoitti:

:D Onkohan sinulta nyt päässyt unohtumaan sellainen tosiasia, että tylsyyskin merkitsee eri ihmisille eri asioita? Tai se, että kaikki ihmiset eivät pidä ihanteenaan mahdollsimman aktiivista ja ulospäinsuuntautunutta elämäntapaa ja seuraa? Tai ajatteletko jopa niin, että ne vähemmän aktiivista elämää viettävät ovat automaattisesti jotenkin ongelmallisia ihmisiä? Eli oletko kenties henkisesti ja älyllisesti hieman tylsä?

Itse koen hyvin ulospäinsuuntautuneet, menevät ja energiset ihmiset lähinnä rasittavina, mikäli joudun olemaan heidän kanssaan tekemisissä kovin tiiviisti. Olen kyllä itsekin sosiaalisesti taitava, eloisa ja positiivinen, mielenkiinnon kohteita ja harrastuksiakin on monia. Mutta olen myös introvertti, kotona viihtyvä ja erittäin herkkä. Jatkuvat aktiviteetit, menemiset ja yleinen häslinki vain väsyttävät ja vetävät hermot kireälle.

En silti jaksa juurikaan makoilla sohvalla tuijottaen esm. tosi-tv:tä, urheilua tai toinen toistaan typerämpiä sarjoja tai life style -ohjelmia. Toosa on usein viikkokausia kiinni. Mutta toisaalta voin kyllä löhötä sohvalla vaikka 10 tuntia putkeen ja käydä intohimoista ja intensiivistä keskustelua itseäni kiinnostavista aiheista – joita on aika paljon ja monet vähän epätavallisempiakin. Voin käyttää tuon ajan myös esim. lukemiseen tai monenlaiseen luovaan tekemiseen.

Miehessä mielenkiinnon herättää ennen kaikkea älykkyys ja herkkyys, syvällisyys ja sielukkuus, henkisyys ja luovuus. Jos mies on henkisesti samalla aaltopituudella kanssani ja älyllisesti kiehtova, niin hän ei ole missään nimessä tylsä, vaikka viettäisi esim. kaikki lomansa kotonaan ja ahdistuisi jo vierailusta tavallisessa huvipuistossa. :D Huumorintajun tulisi myös luonnollisesti olla samantyyppistä, hauskuutta ja hassuttelua pitää elämässä ja parisuhteessa olla runsaasti. Ja voisin tietysti listaa jatkaakin, mutta eiköhän tässä tullut olennaisin. :)

Lue lisää

Joko olet löytänyt Kenisi Barbie?

Voi tuota ylimielisyyttä uhkuvaa täydellisyyden tavoittelua ;D

hyvät naurut :D kirjoitti:

Joko olet löytänyt Kenisi Barbie?

Voi tuota ylimielisyyttä uhkuvaa täydellisyyden tavoittelua ;D

En näe viestiäni ylimielisenä, mutta toisaalta ei liene harvinaista, jos itsensä usein erilaiseksi, ulkopuoliseksi ja syrjityksi tuntenut ihminen käyttäytyy joskus hivenen jopa ylimielisesti – jos ei muuta niin itsepuolustukseksi. Ja Unelmien Pokamiehen viesti, johon vastasin oli joka tapauksessa varsin tyly ja alentuva.

Onko se sitten heti ylimielistä, jos ei jaksa esim. Voice of Finlandin, Viidakon Tähtösten tai Putouksen kaltaista roskaa katsoa? En saa niistä mitään irti, kuten en myöskään loputtomista kokkailu-, muoti-, muodonmuutos-, sisustus- tai matkailuohjelmista. Draamasarjoja en tykkää yleensä katsoa, koska pystyn hyvin harvoin samaistumaan sarjan hahmoihin. Esimerkiksi minkäänlaisia ihmissuhdedraamoja tai –sotkuja ei elämässäni ole ollut enää pitkiin aikoihin.
Rikossarjat noudattavat melkein aina samaa tylsää kaavaa. Jne. jne....

Mitä sitten miehiin tulee, niin olen tällä hetkellä ihastunut itseäni noin kymmenen vuotta vanhempaan, hieman vatsakkaaseen ja köyhään mieheen. Eli se siitä Kenistä. :D Yhtä lukuunottamatta kaikki poikaystäväni ja myös läheiset miespuoliset ystäväni ovat olleet luovia ja taiteellisia tyyppejä, joten kai sekin jotain kertoo. Olen treffaillut kyllä niitä ”perusinssejäkin”, mutta viimeistään toisilla tai kolmansilla treffeillä huomaa, että mitään yhteistä ei syvemmällä tasolla ole. Se pelkkä mukavuus, rento jutustelu ja kiva ulkonäkö kun ei mihinkään riitä. Jos samanhenkisen seuran etsiminen on ylimielistä, niin sitten on.:)

Niin, ja täydellisyyden tavoittelu loppui, kun runsaat 10 vuotta sitten sairastuin totaaliseen burn outiin. Monet asiat piti ajatella täysin uusiksi.

Extreme Pallinaama kirjoitti:

En näe viestiäni ylimielisenä, mutta toisaalta ei liene harvinaista, jos itsensä usein erilaiseksi, ulkopuoliseksi ja syrjityksi tuntenut ihminen käyttäytyy joskus hivenen jopa ylimielisesti – jos ei muuta niin itsepuolustukseksi. Ja Unelmien Pokamiehen viesti, johon vastasin oli joka tapauksessa varsin tyly ja alentuva.

Onko se sitten heti ylimielistä, jos ei jaksa esim. Voice of Finlandin, Viidakon Tähtösten tai Putouksen kaltaista roskaa katsoa? En saa niistä mitään irti, kuten en myöskään loputtomista kokkailu-, muoti-, muodonmuutos-, sisustus- tai matkailuohjelmista. Draamasarjoja en tykkää yleensä katsoa, koska pystyn hyvin harvoin samaistumaan sarjan hahmoihin. Esimerkiksi minkäänlaisia ihmissuhdedraamoja tai –sotkuja ei elämässäni ole ollut enää pitkiin aikoihin.
Rikossarjat noudattavat melkein aina samaa tylsää kaavaa. Jne. jne....

Mitä sitten miehiin tulee, niin olen tällä hetkellä ihastunut itseäni noin kymmenen vuotta vanhempaan, hieman vatsakkaaseen ja köyhään mieheen. Eli se siitä Kenistä. :D Yhtä lukuunottamatta kaikki poikaystäväni ja myös läheiset miespuoliset ystäväni ovat olleet luovia ja taiteellisia tyyppejä, joten kai sekin jotain kertoo. Olen treffaillut kyllä niitä ”perusinssejäkin”, mutta viimeistään toisilla tai kolmansilla treffeillä huomaa, että mitään yhteistä ei syvemmällä tasolla ole. Se pelkkä mukavuus, rento jutustelu ja kiva ulkonäkö kun ei mihinkään riitä. Jos samanhenkisen seuran etsiminen on ylimielistä, niin sitten on.:)

Niin, ja täydellisyyden tavoittelu loppui, kun runsaat 10 vuotta sitten sairastuin totaaliseen burn outiin. Monet asiat piti ajatella täysin uusiksi.

Lue lisää

Hei ketä kiinnostaa tietää miten sinä elät :D

Mitä vikaa niissä kirjoituksissa sitten on? Onks niissä jotain kirjoitusvirheitä vai?