Olen ujo nainen, joten minusta tuntuu, että tulisin parhaiten toimeen ujon miehen kanssa. Mistä löytäisin ujon miehen? Onko täällä ujoja miehiä, jotka myös tahtoisivat ujon naisen?
Tahtoisin ujon miehen
hissukka 147
24
1390
Vastaukset
- ujo mies
jos oletneitsyt niin juu, jos olet jokin muu niin ei. ainahan sitä saa haluta.
- hissukka 147
Ei ole minkäänlaista kokemusta seksistä, kun olen niin ujo.
- myös ujo
hissukka 147 kirjoitti:
Ei ole minkäänlaista kokemusta seksistä, kun olen niin ujo.
mä voin opastaa kouluttaa sua
- hissukka 147
hissukka 147 kirjoitti:
Ei ole minkäänlaista kokemusta seksistä, kun olen niin ujo.
Onko täällä ujoja ja kokemattomia miehiä?
- 19+5
hissukka 147 kirjoitti:
Onko täällä ujoja ja kokemattomia miehiä?
On, mutta ei savossa vaan pk seudulla..
- ujomies2
mistä päin olet? ikäs? aika samat fiilikset täällä
- hissukka 147
Olen 27-vuotias nainen Pohjois-Savosta.
- taaplari
hissukka 147 kirjoitti:
Olen 27-vuotias nainen Pohjois-Savosta.
Täältä: ( https://sites.google.com/site/taaplari/hajatelmia ) kohdasta "Olen ujo, olin siis idiootti", voit nähdä kuinka typeristä syistä ihmisestä (itsestäni) voi tulla ujo. Olen täällä kaukana Hämeessä, mutta olisi kyllä mielenkiintoista keskustella aiheesta.
[email protected]
- Qwerasdf
Pelkkä ujous ei tosin riitä, pitää olla vielä sopiva ulkonäkö ja luonne sen lisäksi
- kokeiles
Uskoisin treffit puolelta löytyvän ujoja miehiä runsaastikin. Yleisesti ottaen suurimmalle osalle ujoista miehistä kelpaa ujo nainen täydellisesti..
- Hyvä ihminen
Onhan meitä täällä. Ujo ja kiva nainen kuulostaa kyllä ihanalta.
- perjantainaaina
Ne / me taidetaan aika hyvin piileskellä neljän seinän luukuissa, piilossa rumalta maailmalta, et ainaskin oikeen paikan olet löytänyt moista ehtiä.
- hissukka 147
Täällä ei taida olla ujoja miehiä Pohjois-Savosta?
- pummiharmonia
hissukka 147 kirjoitti:
Täällä ei taida olla ujoja miehiä Pohjois-Savosta?
No eihä niitä oo ku neljännes kansasta, etti etti, löytyy kyl » treffit puolelle, ja ote yhteyttä, sillä itte kerran koitin tota sivua ja kerroin valehtwlematta mitä olen eli ujo ittekseen eläjä, eikö yhtään yhteyden ottoo, elikkäs ette työ oikeesti eti tai trollaatte.
Olen koittanut etsiä ujoa tyttöä tässä monta vuotta. Olen täysin kokematon :( Jonkinlainen vahva sosiaalisten tilanteiden pelko tai estynyt persoonallisuus löytyy, eikä tule nähtyä ihmisiä missään. En kai ole mitenkään ruma ihmisten mielestä, vaikka itsetunto onkin todella alhainen. Ja ikää siis 22 vuotta.
- Ujoitler
Olen itse ujo mies mutta olen itse kiinnostunut lähinnä sosiopaateista agressiivisista naisista. Ymmärrän, että elämä ujon tytön kanssa olisi kenties helpompaa mutta jälkeläiseten menestymismahdollisuuksien kannalta ujous ei mielestäni ole se ominaisuus, mitä kannattaa lähteä jalostamaan. Täytyy sanoa, että ei kieltämättä ole ollut helppoa näiden kilipäidenkanssa seurustelu, joten en tuomitse tuotakaan tuotantoliljavalintaa.
Nyt alkaa ikää olemaan ja tervejärkinen kumppani alkaisi olemaan kovaa valuuttaa arvokkaampi asia. Harmi vain, että nuo hullut ovat jo tehneet minut liian sekopääksi tervejärkisille normi neideille. Ujojen kannattaisi aloittaa etniset puhdistukset, jotta päästään noista äänisaastoista eroon. Tehdään tästä ihmisten, eikä apinoiden planeetta. - (I) päässä
Olis melkein kun mun kirjoitus Ujoitleriltä.
Meni nuoruus, meni aikuisuus ujoudesta kärsiessä. Ujoutta viellä lisäsi
ulkopuolisten hienoinen pilkanteko, kun ei uskaltanut olla oma itse.
Kyllä sitä nyt pidetään pilkkana, kun vanhat patut tiirailee kauniita
tyttöjä, mutta se oli ja se meni. - ujo 30.
Olen ujo mutta en kokematon ja asun aika kaukana. Muuten voisin tutustua.
"Onko täällä ujoja miehiä" - tästä tuli oikeastaan pieni eksistentiaalinen kriisi. Olenko täällä? Missä se täällä on? Tai ylipäätänsä olemassa? Pahinta tässä on, että jos asiaa alkaa ajattelemaan ja Descartesia uskoo, niin silloin on olemassa välttämättä, eikä se oikeastaan vastaa tähän, että ollako nyt vaiko eikö ollako. Siis jos on kysymys, niin ei tiedä, ja jos koettaa tietää, niin ei ole kysymystä. Eri lääkkeet kuin Repomiehellä, pahoittelen, kippis.
"...jotka myös tahtoisivat ujon naisen?" - Ajatus kieltämättä houkuttaa. Rinnastan jostain syystä ja mahdollisesti virheellisesti ujouden rauhallisuuteen, mitä arvostan ihmisissä. Toisaalta, jos kaksi ihmistä yrittää olla yhdessä, ja kumpikaan ei oikein kehtaa ottaa asioita puheeksi, niin vaikeaahan silloin on. Kommunikoimaanhan opitaan toki, mutta arvelisin, että jos jompikumpi osaa jo valmiiksi sanoa, kun ei ole kivaa tai kysyä vaivaako toista jokin, niin matka jatkuu helpommin.
Millaisia ajatuksia aloittajalla ja muilla ujostelijoilla on asian tiimoilta? Miksi juuri toisen ujon kanssa tulee paremmin toimeen? Millaista arkenne tällöin olisi?- taaplari
"ollako nyt vaiko eikö ollako"
Ollappa hyvinkin
Introvertti ja hiljainen ihminen saattaa olla täysin sinut itsensä kanssa. Se on hänen luoteenlaatunsa, kun taas ujous on hankala, jopa neuroottinen tila, eli häiriö. Tietenkin introvertti voi olla ujo, mutta ujo ei voi olla rauhallinen, ainakaan silloin kun ujous iskee.
Ujo tulee todennäköisesti hyvin toimeen toisen ujon kanssa, koska kumpikin tietää, että toinen jossain määrin ymmärtää mistä kana ei pissi. Asetelmasta siis puuttuu "mitäköhän toi nyt musta ajettelee kun olen tällainen..." -tyyppiset itsekritiikkiä entisestään lisäävät spekuloinnit.
En myöskään usko ujouden ulottuvan suhteisiin, joissa on jo saavutettu luottamusta toiseen pitemmän yhdessäolon kautta. Jos ujous jatkuu siinäkin tapauksessa, lienee kyseessä snadisti isompi ongelma, kuten ihmispelko.
___ __ _ _
https://sites.google.com/site/taaplari/hajatelmia
http://www.youtube.com/user/Taaplari taaplari kirjoitti:
"ollako nyt vaiko eikö ollako"
Ollappa hyvinkin
Introvertti ja hiljainen ihminen saattaa olla täysin sinut itsensä kanssa. Se on hänen luoteenlaatunsa, kun taas ujous on hankala, jopa neuroottinen tila, eli häiriö. Tietenkin introvertti voi olla ujo, mutta ujo ei voi olla rauhallinen, ainakaan silloin kun ujous iskee.
Ujo tulee todennäköisesti hyvin toimeen toisen ujon kanssa, koska kumpikin tietää, että toinen jossain määrin ymmärtää mistä kana ei pissi. Asetelmasta siis puuttuu "mitäköhän toi nyt musta ajettelee kun olen tällainen..." -tyyppiset itsekritiikkiä entisestään lisäävät spekuloinnit.
En myöskään usko ujouden ulottuvan suhteisiin, joissa on jo saavutettu luottamusta toiseen pitemmän yhdessäolon kautta. Jos ujous jatkuu siinäkin tapauksessa, lienee kyseessä snadisti isompi ongelma, kuten ihmispelko.
___ __ _ _
https://sites.google.com/site/taaplari/hajatelmia
http://www.youtube.com/user/Taaplari"Ollappa hyvinkin"
Voi ollakin!
Ihan totta tuo, että hiljaisuus/rauhallisuus/introverttiys/tms, ja ujous eivät kulje käsi kädessä. En kuitenkaan mene vielä allekirjoittamaan, etteikö ujo voisi olla rauhallinen. Vaikka ehkä ujous tulisikin paniikinomaisena kohtauksena, ulospäin henkilö voi hyvinkin näyttää samalta kuin aina muulloinkin. Veikkaisin introvertin henkilön todennäköisemmin onnistuvan säilyttämään rauhallisuutensa ujostellessaan, kuin ulospäinsuuntautuneempi.
Tuleekohan tästä peräti mielenkiintoinen keskustelu. Kiitoksia muuten vastauksesta.
Luulen, että ujoutta on olemassa montaakin eri sorttia, eikä ainoastaan sellaista, missä toisen saama vaikutelma on pääasiallinen häiritsevä tekijä. Tai ylipäätänsä häiritsevä tekijä - totta puhuen minun on vaikea kuvitella itseäni vatvomaan toisten ajatuksia, tai siis mitä kuvittelen heidän ajattelevan. Yleensä minulle tulee sellaisia "jaaha, enpä pystykään tähän - olkoon / ei voi mitään, tehdään silti". Jos molemmat sattuvat olemaan juuri tällä tavalla ujoja, ongelmaksi tulee tuon "olkoon"-vaihtoehdon mukavuus, jos ei ihan pakko ole nolosta asiasta puhua, mutta jos toinen sattuu sen esille ottamaan, niin silloinhan se on keskusteltava.
Mutta jospa molemmilla osapuolilla on mainitsemasi "mitäköhän toi nyt musta ajettelee"-mentaliteetti, niin näkisin mahdolliseksi ongelmaksi kaikki suhteen ulkopuoliset tahot, joiden kanssa täytyy vuorovaikuttaa. Pitäähän tuo sama tietysti kavereistakin ajatella tai työpaikan pikkujouluista ym, ja toisaalta puolisohan ymmärtää toki asian - mutta helposti se puoliso tuolloin tulee laiminlyötyä, enkä usko ymmärryksen sitä korjaavan. Toinen - ehkä vähemmän ilmeinen, mutta todennäköisempi - ongelma on se, ettei ujostelu noudata järkeä. :) Jos järkeilemällä "sattuuhan näitä muillekin" saisi kohtauksen katoamaan, niin eihän koko ongelmaa olisi.
"En myöskään usko ujouden ulottuvan suhteisiin, joissa on jo saavutettu luottamusta toiseen pitemmän yhdessäolon kautta."
Tuleeko luottamus ihan vaan ajan myötä, vaiko välillisesti? Välillisesti siis siinä mielessä, että pitemmän ajan kuluessa eri tilanteita tulee eteen ja ne täytyy jotenkin hoitaa, ja vaikeita/noloja asioita paljastuu ja ne täytyy puhua halki - ja sitten jatkossa osaa luottaa, että hoituu seuraavallakin kerralla ja vastaavasti voi seuraavalla kerralla puhua, vaikka ujostuttaisi?- taaplari
mogma.mitts kirjoitti:
"Ollappa hyvinkin"
Voi ollakin!
Ihan totta tuo, että hiljaisuus/rauhallisuus/introverttiys/tms, ja ujous eivät kulje käsi kädessä. En kuitenkaan mene vielä allekirjoittamaan, etteikö ujo voisi olla rauhallinen. Vaikka ehkä ujous tulisikin paniikinomaisena kohtauksena, ulospäin henkilö voi hyvinkin näyttää samalta kuin aina muulloinkin. Veikkaisin introvertin henkilön todennäköisemmin onnistuvan säilyttämään rauhallisuutensa ujostellessaan, kuin ulospäinsuuntautuneempi.
Tuleekohan tästä peräti mielenkiintoinen keskustelu. Kiitoksia muuten vastauksesta.
Luulen, että ujoutta on olemassa montaakin eri sorttia, eikä ainoastaan sellaista, missä toisen saama vaikutelma on pääasiallinen häiritsevä tekijä. Tai ylipäätänsä häiritsevä tekijä - totta puhuen minun on vaikea kuvitella itseäni vatvomaan toisten ajatuksia, tai siis mitä kuvittelen heidän ajattelevan. Yleensä minulle tulee sellaisia "jaaha, enpä pystykään tähän - olkoon / ei voi mitään, tehdään silti". Jos molemmat sattuvat olemaan juuri tällä tavalla ujoja, ongelmaksi tulee tuon "olkoon"-vaihtoehdon mukavuus, jos ei ihan pakko ole nolosta asiasta puhua, mutta jos toinen sattuu sen esille ottamaan, niin silloinhan se on keskusteltava.
Mutta jospa molemmilla osapuolilla on mainitsemasi "mitäköhän toi nyt musta ajettelee"-mentaliteetti, niin näkisin mahdolliseksi ongelmaksi kaikki suhteen ulkopuoliset tahot, joiden kanssa täytyy vuorovaikuttaa. Pitäähän tuo sama tietysti kavereistakin ajatella tai työpaikan pikkujouluista ym, ja toisaalta puolisohan ymmärtää toki asian - mutta helposti se puoliso tuolloin tulee laiminlyötyä, enkä usko ymmärryksen sitä korjaavan. Toinen - ehkä vähemmän ilmeinen, mutta todennäköisempi - ongelma on se, ettei ujostelu noudata järkeä. :) Jos järkeilemällä "sattuuhan näitä muillekin" saisi kohtauksen katoamaan, niin eihän koko ongelmaa olisi.
"En myöskään usko ujouden ulottuvan suhteisiin, joissa on jo saavutettu luottamusta toiseen pitemmän yhdessäolon kautta."
Tuleeko luottamus ihan vaan ajan myötä, vaiko välillisesti? Välillisesti siis siinä mielessä, että pitemmän ajan kuluessa eri tilanteita tulee eteen ja ne täytyy jotenkin hoitaa, ja vaikeita/noloja asioita paljastuu ja ne täytyy puhua halki - ja sitten jatkossa osaa luottaa, että hoituu seuraavallakin kerralla ja vastaavasti voi seuraavalla kerralla puhua, vaikka ujostuttaisi?"...ulospäin henkilö voi hyvinkin näyttää samalta kuin aina muulloinkin."
\
Puhun ruhallisuudesta. En siis todellakaan tarkoita kehon hallintaa tai sen rauhallisia eleitä. Introvertin kehonhallinta voi olla pitkälle kehittynyt, mutta rauhallisuuden puute tuskin jää näkymättä, vaan näkyy luontevuuden puutteena yms..
"...minun on vaikea kuvitella itseäni vatvomaan toisten ajatuksia, tai siis mitä kuvittelen heidän ajattelevan..."
\
Sehän siinä onkin, kun olen sellainen hyypiö, jolla henkilökohtainen itseluottamus on ihan okei, mutta sosiaalinen sitten taas ei näytä olevan. Omat mokat eivät juurikaan haittaa, vaan minulla on ulkonäkökompleksi, tai ainakin ujouteni on siitä lähtöisin.
"...niin näkisin mahdolliseksi ongelmaksi kaikki suhteen ulkopuoliset tahot..."
\
Jos tutunkin kanssa jännitetään, niin veikkaan että mitä todennäköisimmin jännitetään enemmän vieraiden seurassa.
"...eri tilanteita tulee eteen ja ne täytyy jotenkin hoitaa..."
\
Käsittelet kaiketi ujoutta joka liittyy omaan käytökseen, kuten mokaamisen tai itsensä nolaamisen pelkoon. Olen hiukan jäävi puhumaan siitä, koska ongelmani ei ole tällä alueella, tai ainakin koen että se on suht normallilla tolalla.
Jos ulous olisi loogista, sitä olisi kaiketi mahdollista lievittää käyttämällä ajattelua ja älyä.
Tämä nyt jäi vähän lyhyeksi kun on muuta puuhaa.
___ __ _ _
https://sites.google.com/site/taaplari/hajatelmia
http://www.youtube.com/user/Taaplari taaplari kirjoitti:
"...ulospäin henkilö voi hyvinkin näyttää samalta kuin aina muulloinkin."
\
Puhun ruhallisuudesta. En siis todellakaan tarkoita kehon hallintaa tai sen rauhallisia eleitä. Introvertin kehonhallinta voi olla pitkälle kehittynyt, mutta rauhallisuuden puute tuskin jää näkymättä, vaan näkyy luontevuuden puutteena yms..
"...minun on vaikea kuvitella itseäni vatvomaan toisten ajatuksia, tai siis mitä kuvittelen heidän ajattelevan..."
\
Sehän siinä onkin, kun olen sellainen hyypiö, jolla henkilökohtainen itseluottamus on ihan okei, mutta sosiaalinen sitten taas ei näytä olevan. Omat mokat eivät juurikaan haittaa, vaan minulla on ulkonäkökompleksi, tai ainakin ujouteni on siitä lähtöisin.
"...niin näkisin mahdolliseksi ongelmaksi kaikki suhteen ulkopuoliset tahot..."
\
Jos tutunkin kanssa jännitetään, niin veikkaan että mitä todennäköisimmin jännitetään enemmän vieraiden seurassa.
"...eri tilanteita tulee eteen ja ne täytyy jotenkin hoitaa..."
\
Käsittelet kaiketi ujoutta joka liittyy omaan käytökseen, kuten mokaamisen tai itsensä nolaamisen pelkoon. Olen hiukan jäävi puhumaan siitä, koska ongelmani ei ole tällä alueella, tai ainakin koen että se on suht normallilla tolalla.
Jos ulous olisi loogista, sitä olisi kaiketi mahdollista lievittää käyttämällä ajattelua ja älyä.
Tämä nyt jäi vähän lyhyeksi kun on muuta puuhaa.
___ __ _ _
https://sites.google.com/site/taaplari/hajatelmia
http://www.youtube.com/user/TaaplariKiitoksia, tämä selvensikin hieman. Pahoittelen myös hätäisen epäkoherenttia viestiä; on myös niin sanottua parempaa tekemistä.
"Puhun ruhallisuudesta. En siis todellakaan tarkoita kehon hallintaa tai sen rauhallisia eleitä."
Tarkoitamme näköjään eri asialla samoja sanoja. Minulle rauhallisuus on nimenomaan hillittyä, harkittua käytöstä. Mielenrauhan ja tyyneyden miellän taas synonyymeiksi sisäiselle rauhalle. Silloin, kun on se ujostus-nolostus-paniikki käynnissä, meinaahan se pulssi kieltämättä nousta.
Ja juurikin tuollaista.. sanotaanko vaikka 'nahoissaan pysymistä' - arvostan ihmisissä. Ehkä rinnastankin siis ujouden introverttiyteen? Oikeastaan vaikea kuvitella miten ujouskohtaus voisi ilmetä ulospäin suuntautuen.. Ehkä puheripulina tms? No, ei se mitään.
"minulla on ulkonäkökompleksi"
Okei, nyt ymmärrän mitä tarkoitit tällä: "En myöskään usko ujouden ulottuvan suhteisiin, joissa on jo saavutettu luottamusta toiseen pitemmän yhdessäolon kautta."
Tosiaan, jos ujostuksen aihe - ulkonäkö yleensä - on aina esillä, niin silloin pelkkä aika riittänee luottamuksen syntymiseen, uskon ja komppaan. Mutta entäpä, jos ulkonäköön liittyvä ongelma onkin yleensä vaatteiden alla, kuten esimerkiksi jokin arpi? Riittäisikö pelkkä aika tällöinkin, vai tulisiko luottamus enemmänkin siitä, kun kumppani syystä tai toisesta muutaman kerran sattuu sen näkemään?
"Jos tutunkin kanssa jännitetään, niin veikkaan että mitä todennäköisimmin jännitetään enemmän vieraiden seurassa."
Itseasiassa taisin melko huonosti pukea sanoiksi sen, mitä mielessä myllersi, ja se ilmeisesti meneekin asian viereen pahasti. Otin hieman liian kirjaimellisesti mainitsemasi 'mitäköhän toi nyt musta ajettelee'-mentaliteetin, ja tulkitsin sen ilmenevät siten, ettei osaa kieltäytyä kiusallisista - tai tavallisistakaan - sosiaalisista menoista. Onkohan edes mahdollista moinen? Lienemme jäävejä arvailemaan.
Varsinainen esittämättä jäänyt kysymys oli, että voikohan ujous työ-, normaaleja kavereita tai muita etäisempiä ihmisiä kohtaan tulla ja hiertää puolisoiden keskinäisiä välejä. Ainakin tuolla oudolla tulkinnalla kyllä, mutta mitenhän yleisemmin.
"Käsittelet kaiketi ujoutta joka liittyy omaan käytökseen, kuten mokaamisen tai itsensä nolaamisen pelkoon."
Pitää paikkansa. Toisaalta kyllä toilailen yleensä ihan kympillä ilman sen kummempia murheita, mutta joskus tulee jokin päätön tilanne, ettei kertakaikkiaan pysty. Mutta tässähän taisi jo tuo 'aika parantaa suoraan/välillisesti' kysymys tulla uudelleenmuotoiltuna.
Hyvää toista pääsiäispäivää!
- heka-
minä olen aina ollut ujo ja vähän vieläkin sillä en juuri koskaan ole osannut olla luontevasti naisten parissa ujouden takia,sen takia elämäni on mennyt aivan vituiksi ja tuskin meno tästä paranee kiitos ujouden =(
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102910- 1152155
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431574- 2601398
- 711033
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47911Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77890- 55884
- 44795
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93736