Yksinäisyys masentaa enkä osaa lähestyä ihmisiä enää ollenkaan. En tiedä, mitä pitäisi sanoa ja miten pitäisi käyttäytyä. Sosiaalisissa tilanteissa ahdistaa ja haluan vaan päästä pois. Yksin ollessa tuntuu yksinäiseltä. Alan itkeä, jos ajattelen edes halaavani toista ihmistä, koska viime kerrasta kun joku koski minua on jo useita vuosia.
En osaa hakea seuraa edes netistä. En osaa kertoa itsestäni. En tiedä, millainen olen. Ei minulla ole persoonallisuutta. En jaksa yrittää olla kiinnostava tai tehdä vaikutusta muihin. En osaa kirjoittaa tuntemattomien kanssa mitään sähköposteja, joissa pitäisi kertoa itsestäni tai elämästäni. Ruudun toisella puolella joku kasvoton ihminen, johon en edes osaa tutustua tekee olostani vielä yksinäisemmän.
Harkitsen vakavissani itsemurhaa. En vaan keksi mitään muuta ratkaisua. Terveydenhuollossakaan ei osata auttaa. En pääse edes juttelemaan kenellekään. (En uskalla kertoa itsemurha-ajatuksista, koska joutuisin suljetulle osastolle.) En voi puhua perheenjäsenille, koska he vain suuttuvat minulle. Kavereitakaan ei ole. Minulla on vaan tämä typerä palsta, jolla kukaan ei edes välitä. Kaikilla on oma elämänsä ja omat ongelmansa, eikä jonkun tuntemattoman murheet kosketa ketään. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta edes vastata minulle saati yrittää auttaa, enkä sitä odotakaan. Paras vaan lopettaa huomion kerjääminen ja kohdata se tosiasia, että olen täysin yksin. Pitää yrittää kerätä tarpeeksi rohkeutta itsemurhan tekemiseen.
Minä taas
94
681
Vastaukset
- morotseemus
Tuu sättii juttellee
- 999
Eikö juttuseura sitte kiinnostakkaa??
- zxcd
Hei! Ymmärrän sinua, koska olen ollut tasan tarkkaan sinun tilanteessasi. Olin samanikäinen kuin sinä, vaatimattoman näköinen enkä kovin sosiaalinen. En siis todellakaan pienimmässäkään määrin sitä, mitä naiset yleensä naisesta etsivät. Ketään ei kiinnostanut, kukaan ei ollut ikinä ollut ihastunut minuun tai osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa kertaakaan. Kukaan ei halunnut koskea minuun, ja ajattelin olevani yököttävä. Yksinäinenkin olin, vaikka minulla oli pari ystävää. Olisin halunnut kuolla, koska tunsin olevani henkisessä eristyssellissä.
Kuten huomaat, kirjoitan menneessä aikamuodossa. Enpä osaa muuta sanoa, kuin että elämä kantaa. Kun masennus hellittää, voi taas tehdä asioita. Ja asioita tehdessä tapaa ihmisiä. En ole muuttunut sen viehättävämmäksi enkä sosiaalisemmaksi, mutta nykyisin on helpompi olla tyytyväinen siihen, mitä on. En vieläkään pidä tipan tippaa baareista, joten en aio neuvoa, että niihin pitää mennä. En aio neuvoa muuten kuin että mene mukaan aina kun kaverit kutsuvat jonnekin. Tai ei välttämättä aina mutta edes joskus. Älä mene etsimään tyttöystävää vaan ihan vain olemaan seurassa. Naura aina kun se on mahdollista. Se, mitä koet nyt, on kamalaa. Kenelläkään ei ole mitään syytä vähätellä sitä, vaikka monet yrittävät varmasti.
Ai niin, itsemurhahalut eivät johda sinua suljetulle.- sääliö
Vaikka masennus hellittäisikin, ei se silti muuttaisi mitään. Olisin edelleen minä ja samannäköinen kuin ennenkin ja ihmisten suhtautuminen olisi samanlaista kuin nytkin. En silti herättäisi muissa kiinnostusta. Ainoa ero olisi se, että kestäisin sen paremmin eli oppisin valehtelemaan itselleni, etten välitä yksinäisyydestä. Pelkkä ihmisten seurassa oleminen ei poista yksinäisyyttä. Voi kun olisikin niitä kavereita, jotka pyytäisi jonnekin... ihmiset pitävät kavereitaan itsestäänselvyyksinä ja olettavat automaattisesti, että kaikilla on edes muutama kaveri. Se ei kuitenkaan kohdallani pidä paikkaansa, mistä voin kaiketi syyttää vain itseäni.
(Jouduin kerran suljetulle osastolle 3 pv:n arviointiin, kun olin puhunut äidilleni itsemurhajuttuja. Siksi pelkään, että niin käy uudelleen, jos avaudun asiasta terveydenhuollossa.) - kolj3
sääliö kirjoitti:
Vaikka masennus hellittäisikin, ei se silti muuttaisi mitään. Olisin edelleen minä ja samannäköinen kuin ennenkin ja ihmisten suhtautuminen olisi samanlaista kuin nytkin. En silti herättäisi muissa kiinnostusta. Ainoa ero olisi se, että kestäisin sen paremmin eli oppisin valehtelemaan itselleni, etten välitä yksinäisyydestä. Pelkkä ihmisten seurassa oleminen ei poista yksinäisyyttä. Voi kun olisikin niitä kavereita, jotka pyytäisi jonnekin... ihmiset pitävät kavereitaan itsestäänselvyyksinä ja olettavat automaattisesti, että kaikilla on edes muutama kaveri. Se ei kuitenkaan kohdallani pidä paikkaansa, mistä voin kaiketi syyttää vain itseäni.
(Jouduin kerran suljetulle osastolle 3 pv:n arviointiin, kun olin puhunut äidilleni itsemurhajuttuja. Siksi pelkään, että niin käy uudelleen, jos avaudun asiasta terveydenhuollossa.)moi...älä ajattele liikaa olenko muista kiinnostava. tee itse asioita jotka sua kiinnostaa. pikkuhiljaa susta tulee se kiinnostava henkilö ja olet ainakin tyytyväinen itseesi, kun viitsit tehdä asioita.
älä mieti sitä itsemurhaa. älä. lähetän hyviä ajatuksia. - zxcd
sääliö kirjoitti:
Vaikka masennus hellittäisikin, ei se silti muuttaisi mitään. Olisin edelleen minä ja samannäköinen kuin ennenkin ja ihmisten suhtautuminen olisi samanlaista kuin nytkin. En silti herättäisi muissa kiinnostusta. Ainoa ero olisi se, että kestäisin sen paremmin eli oppisin valehtelemaan itselleni, etten välitä yksinäisyydestä. Pelkkä ihmisten seurassa oleminen ei poista yksinäisyyttä. Voi kun olisikin niitä kavereita, jotka pyytäisi jonnekin... ihmiset pitävät kavereitaan itsestäänselvyyksinä ja olettavat automaattisesti, että kaikilla on edes muutama kaveri. Se ei kuitenkaan kohdallani pidä paikkaansa, mistä voin kaiketi syyttää vain itseäni.
(Jouduin kerran suljetulle osastolle 3 pv:n arviointiin, kun olin puhunut äidilleni itsemurhajuttuja. Siksi pelkään, että niin käy uudelleen, jos avaudun asiasta terveydenhuollossa.)Tuossa tilanteessasi on siis tapahtunut jotain muutakin, koska pelkkä itsemurhahalujen ilmaiseminen ei ole syy ottaa pakkohoitoon. Olitko silloin mahdollisesti alaikäinen?
En minäkään muuttunut miksikään, enkä minäkään ole ihminen, jota yleensä pyydeltiin/pyydellään minnekään. Ei ihmisten suhtautuminen sinuun muutu, kun masennus hellittää. Sinun suhtautumisesi itseesi ja muihin muuttuu, ja se on tärkeintä. Masentuneena ihminen näkee vain itsensä kaiken keskiössä, ja se on luonnollista. Kun on haava, sitä käpertyy nuolemaan. Anna ihmisten auttaa sinua.
Ai niin, kirkon tarjoama apu ei ole välttämättä lainkaan uskonnollista eikä sitä ole kielletty lesboilta. Sinulla kuitenkin on toinenkin väylä, kuten kerroit, mutta voithan käyttää useampia.
- 59145914
On olemassa kriisipuhelimet/auttavat puhelimet. Matalan kynnyksen palvelut joissa pääsee nopeasti ja ilmaiseksi keskustelemaan, (kuten pk-seudulla Helsinki Missio). Kirkko, pappi, teologit.
Itsemurha-ajatuksista puhuminen ei automaattisesti johda suljetulle, joten olis tärkeää että rohkaistut nyt menemään terveyskeskukseen (tai edes johonkin), kerrot tilanteesi ja pyydät itsellesi apua. Itsariajatukset on mielenterveysongelmista kärsivillä aika yleisiä ja resurssitkaan ei yksinkertaisesti riitä kaikkien ottamiseen osastolle saatikka suljetulle sellaiselle.
Mene puhumaan jollekin. Vaadi apua. Se persoonallisuuskin alkaa löytyä takas, kun masennus lakkaa sanelemasta elämäsi ja sen miten itsesi näet ja määrittelet.- sääliö
Kerroinkin jo, ettei terveydenhuollosta saa apua. Kävin yhdellä psykiatrisella sairaanhoitajalla, joka vaan laittoi lähetteen päiväosastolle... pääsen sinne vasta kesäkuussa. Ja lääkitys jo onkin... ei näytä toimivan vielä.
Lesbona en halua kääntyä kirkon puoleen itsestäänselvistä syistä. En edes kuulu kirkkoon. - 59145914
sääliö kirjoitti:
Kerroinkin jo, ettei terveydenhuollosta saa apua. Kävin yhdellä psykiatrisella sairaanhoitajalla, joka vaan laittoi lähetteen päiväosastolle... pääsen sinne vasta kesäkuussa. Ja lääkitys jo onkin... ei näytä toimivan vielä.
Lesbona en halua kääntyä kirkon puoleen itsestäänselvistä syistä. En edes kuulu kirkkoon.Mene uudestaan. Puhu lääkärille. Vaadi psykiatrin konsultaatiota. Kävelet päivystykseen ja sanot ettet jaksa. Kun henkilön avuntarve on suuri, lähetteitä voidaan toisinaan nopeuttaa ja/tai voidaan järjestää jonkinlaista akuuttia väliaikaista jeesiä. Huomasin kyllä, mitä sanoit terveydenhuollosta ja se ei tosiaan aina toimi, mutta mainitsin sen siksi, että julkisella puolella apu täytyy joskus vain vaatimalla vaatia ja olla siinä todella vahva ja määrätietoinen (ikävä kyllä).
Kirkko oli vain yksi heitto, koska jollekin lesbollekin se voi olla keino. Mutta mieti sitten esimerkiksi niitä auttavia puhelimia ja matalan kynnyksen palveluita, jookos? - sääliö
59145914 kirjoitti:
Mene uudestaan. Puhu lääkärille. Vaadi psykiatrin konsultaatiota. Kävelet päivystykseen ja sanot ettet jaksa. Kun henkilön avuntarve on suuri, lähetteitä voidaan toisinaan nopeuttaa ja/tai voidaan järjestää jonkinlaista akuuttia väliaikaista jeesiä. Huomasin kyllä, mitä sanoit terveydenhuollosta ja se ei tosiaan aina toimi, mutta mainitsin sen siksi, että julkisella puolella apu täytyy joskus vain vaatimalla vaatia ja olla siinä todella vahva ja määrätietoinen (ikävä kyllä).
Kirkko oli vain yksi heitto, koska jollekin lesbollekin se voi olla keino. Mutta mieti sitten esimerkiksi niitä auttavia puhelimia ja matalan kynnyksen palveluita, jookos?Olin juuri konsultaatiossa. Olen ilmeisesti vaikeasti masentunut, mutta ainoa apu, jonka sain oli lääkitys sekä se lähete osastolle. Ehkä pääsisin käymään jonkun psykiatrisen sairaanhoitajan puheilla, mutta se olisi vain juttelua. Mitä järkeä on jutella ihmiselle, joka kuuntelee pelkästään siksi että siitä maksetaan hänelle?
- LLL40+
sääliö kirjoitti:
Olin juuri konsultaatiossa. Olen ilmeisesti vaikeasti masentunut, mutta ainoa apu, jonka sain oli lääkitys sekä se lähete osastolle. Ehkä pääsisin käymään jonkun psykiatrisen sairaanhoitajan puheilla, mutta se olisi vain juttelua. Mitä järkeä on jutella ihmiselle, joka kuuntelee pelkästään siksi että siitä maksetaan hänelle?
Ketjun ekassa viestissä kirjoitit näin;
"Terveydenhuollossakaan ei osata auttaa. En pääse edes juttelemaan kenellekään."
Ja tässä mihin vastaan näin:
"Ehkä pääsisin käymään jonkun psykiatrisen sairaanhoitajan puheilla, mutta se olisi vain juttelua. Mitä järkeä on jutella ihmiselle, joka kuuntelee pelkästään siksi että siitä maksetaan hänelle?"
Haluat päästä juttelemaan ja sitten taas et, koska mielestäsi ei ole järkeä jutella henkilölle jolle kuuntelemisesta maksetaan. Eikö se kuunteleminen pitäisi olla se tärkeämpi asia eikä se saako kuunteleva henkilö siitä maksua vai ei. - sääliö
LLL40+ kirjoitti:
Ketjun ekassa viestissä kirjoitit näin;
"Terveydenhuollossakaan ei osata auttaa. En pääse edes juttelemaan kenellekään."
Ja tässä mihin vastaan näin:
"Ehkä pääsisin käymään jonkun psykiatrisen sairaanhoitajan puheilla, mutta se olisi vain juttelua. Mitä järkeä on jutella ihmiselle, joka kuuntelee pelkästään siksi että siitä maksetaan hänelle?"
Haluat päästä juttelemaan ja sitten taas et, koska mielestäsi ei ole järkeä jutella henkilölle jolle kuuntelemisesta maksetaan. Eikö se kuunteleminen pitäisi olla se tärkeämpi asia eikä se saako kuunteleva henkilö siitä maksua vai ei.Niin, EHKÄ pääsisin. Ei sekään ole ihan varmaa. En tiedä sitäkään, paljonko puhumisesta sitten lopulta olisi edes hyötyä tai siitä että joku kuuntelee.
- Anna Nytt
Sä et tee sitä itsemurhaa, ajattele mitä kaikkee kivaa tulee vielä olemaan,
kaikilla on huonoja päiviä. Ja jokainen tuntee itsensä joskus kurjaksi
rumaksi yms. mutta se menee ja kaikille on joku kun vaan alkaa etsimään...
aloita tänään, hymyile vaikka naapurille, tai vaikka kelle.
Siitä sulle voimaa...jaksuja !- sääliö
Mun huonot päivät ovat kestäneet yli 10 vuotta.
- jeps jeps jeps
sääliö kirjoitti:
Mun huonot päivät ovat kestäneet yli 10 vuotta.
Joopa joo. Näistäkin kirjoituksista huomaa kuinka suomalaiset ovat kamalan sinisilmäisiä ja kilttejä. Yrittävät auttaa ja neuvoa kamalasti, vaikka kyseessä on hyvin todennäköisesti pelkkä provo, henkilö, jolla on kamalasti aikaa kirjoitella tälle palstalle kaikenlaisia höpö höpö stooreja eri asioista.
- ...
Aika hienosti ja kattavasti kuitenkin osaat kirjoittaa tällekin palstalle.
- sääliö
Miksi yksinäinen ja masentunut ihminen ei voisi osata kirjoittaa? Internet on ainoa kontaktini muihin ihmisiin, siksi jaksan kirjoitella tänne.
- ...
sääliö kirjoitti:
Miksi yksinäinen ja masentunut ihminen ei voisi osata kirjoittaa? Internet on ainoa kontaktini muihin ihmisiin, siksi jaksan kirjoitella tänne.
Kirjoitit, että et osaa kertoa itsestäsi. Silti, olet tänne jo useamman avauksen postannut ja kertonut itsestäsi aika paljon eli kyllä sinä itsestäsi osaat kertoa. Kirjoitit, että et osaa hakea netistä seuraa. Silti, osaat kyllä tänne sitäkin enemmän kirjoittaa ja avautua elämästäsi. Ei se sen vaikeampaa ole. Jaksat nähdä vaivaa kirjoitella tänne, mutta et kuitenkaan etsiä seuraa.
- sääliö
... kirjoitti:
Kirjoitit, että et osaa kertoa itsestäsi. Silti, olet tänne jo useamman avauksen postannut ja kertonut itsestäsi aika paljon eli kyllä sinä itsestäsi osaat kertoa. Kirjoitit, että et osaa hakea netistä seuraa. Silti, osaat kyllä tänne sitäkin enemmän kirjoittaa ja avautua elämästäsi. Ei se sen vaikeampaa ole. Jaksat nähdä vaivaa kirjoitella tänne, mutta et kuitenkaan etsiä seuraa.
En osaa kertoa itsestäni silloin, kun pitäisi yrittää tutustua toiseen ihmiseen, johonkin tiettyyn, yksittäiseen henkilöön. En tiedä, mitä minusta halutaan tietää ja mitä ei, mikä on oleellista ja mikä ei. En edes tiedä, millainen olen luonteeltani, koska se vaihtelee niin paljon.
Ja seuranhakemiseen - tai lähinnä saamiseen - tietysti vaikuttaa myös se surullisen kuuluisa rumuuteni, josta kerroin edellisessä aloituksessa. - LLL40+
sääliö kirjoitti:
En osaa kertoa itsestäni silloin, kun pitäisi yrittää tutustua toiseen ihmiseen, johonkin tiettyyn, yksittäiseen henkilöön. En tiedä, mitä minusta halutaan tietää ja mitä ei, mikä on oleellista ja mikä ei. En edes tiedä, millainen olen luonteeltani, koska se vaihtelee niin paljon.
Ja seuranhakemiseen - tai lähinnä saamiseen - tietysti vaikuttaa myös se surullisen kuuluisa rumuuteni, josta kerroin edellisessä aloituksessa.Et tiedä, mitä susta halutaan tietää, mutta tiedätkö mitä sä haluat tietää toisesta? Pystytkö olemaan kiinnostunut toisesta? Se, että on kiinnostunut toisesta, herättää usein sen toisen kiinnostuksen susta.
- sääliö
LLL40+ kirjoitti:
Et tiedä, mitä susta halutaan tietää, mutta tiedätkö mitä sä haluat tietää toisesta? Pystytkö olemaan kiinnostunut toisesta? Se, että on kiinnostunut toisesta, herättää usein sen toisen kiinnostuksen susta.
En tiedä pystynkö, koska en tapaa ikinä ihmisiä, joihin voisi tutustua. Mutta jos tapaisin jonkun, niin tietenkin haluaisin tietää asioita hänestä, mitä hän nyt sitten päättäisikään kertoa minulle.
- Jokainen jossain hyv
Ajattele et oot hyvä ainankii tänne kirjoittamisessa.
Mie en oo ees sitä. - IcanDo
Luettuani edellisen aloituksesi ketjun ja nyt tämän, luulen että olet puoliksi provo. Kaikki mitä sulle on sanottu ja annettu täälläkin, et mitenkään edes koita tarttua ratkaisuihin. Jos masennuksesta parantuneet sanovat miten he sen tekivät, pitäisi sen olla sulle se punainen lanka johon tarttua. Kerran olet käynyt jossain ja kun se oli toisenlainen kokemus kuin odotit niin mielummin satsaat sitten voimasi itsemurhaan. En usko että sulla on asiat niin huonosti kuin sanot, sulla on voimia ja energiaa huomioida hurjat määrät mitä muut ihmiset ajattelee susta ja miten ne katsoo. Sulla on vain haluttomuus muuttaa asioita, monihan suojautuu surkeudeltaan siihen surkeutueen. Tuttua ja turvallista.
- sääliö
Olen ehkä provo siinä mielessä että haluan saada huomiota, mutta en ole valehdellut mistään tai väittänyt asioiden olevan huonommin kuin ne ovat. Oon kyllä oikeasti kiitollinen kaikista neuvoista ja saatan jopa yrittää noudattaa niitä, vaikka tavallaan vastauksissani väitänkin koko ajan vastaan.
Kaikki energiahan mulla meneekin juuri muiden ihmisten mielipiteiden miettimiseen. Ei sekään mitään terveen ihmisen käyttäytymistä ole, mikä aika lailla todistaa mun pointin - en ole terve, en ajattele kuin terve ihminen, näin ollen olen juuri niin masentunut kuin väitän olevani. - Kaikki apu vastaan..
Ensiksi, apua saa kyllä, jos sitä osaa vaatia, jopa perusterveydenhuollosta. Toiseksi, itsemurhalla uhkaileminen on aika lapsellista. Oletko koskaan miettinyt, kuinka lopullista se sitten olisi? Kuinka itsekäs teko, koska aina jää kuitenkin jälkeen surevia ihmisiä. Masennus ei ole mikään sellainen sairaus, johon syödään kahden viikon kuuri ja se siitä. Se on usein pitkäaikainen ja raskas tie, mutta sen hoitaminen kuitenkin kannattaa. Lääkkeet ei auta heti ja niitä voidaan joutua kokeilemaan useampia, ennenkö oikea löytyy. Siinä vaiheessa, JOS sitä muutosta TODELLA HALUAA, on aivan varmasti valmis, mihin tahansa. Se on ihan sama, tekeekö se keskusteluavun tekevä ihminen sitä työksensä vai ei. Se riittää, että on edes se YKSI ihminen joka kuuntelee, joka kannustaa, rohkaisee sua. Siihen vielä lääkkeet tukemaan, niin kyllä se hiljakseen siitä lähtee elämä ylöspäin. Ota yhteyttä sinne paikkaan, jos et jaksa, missä sun hoito on, sulla on varmaan siellä omahoitaja/terapeutti ja kerro tuntemuksista, siitä se lähtee eteenpäin. Tämän kaiken kirjoitti vuodesta -00 masennuksen takia eläkkeellä oleva ja ihan tyytyväinen elämäänsä.
- sääliö
Kaikki apu vastaan.. kirjoitti:
Ensiksi, apua saa kyllä, jos sitä osaa vaatia, jopa perusterveydenhuollosta. Toiseksi, itsemurhalla uhkaileminen on aika lapsellista. Oletko koskaan miettinyt, kuinka lopullista se sitten olisi? Kuinka itsekäs teko, koska aina jää kuitenkin jälkeen surevia ihmisiä. Masennus ei ole mikään sellainen sairaus, johon syödään kahden viikon kuuri ja se siitä. Se on usein pitkäaikainen ja raskas tie, mutta sen hoitaminen kuitenkin kannattaa. Lääkkeet ei auta heti ja niitä voidaan joutua kokeilemaan useampia, ennenkö oikea löytyy. Siinä vaiheessa, JOS sitä muutosta TODELLA HALUAA, on aivan varmasti valmis, mihin tahansa. Se on ihan sama, tekeekö se keskusteluavun tekevä ihminen sitä työksensä vai ei. Se riittää, että on edes se YKSI ihminen joka kuuntelee, joka kannustaa, rohkaisee sua. Siihen vielä lääkkeet tukemaan, niin kyllä se hiljakseen siitä lähtee elämä ylöspäin. Ota yhteyttä sinne paikkaan, jos et jaksa, missä sun hoito on, sulla on varmaan siellä omahoitaja/terapeutti ja kerro tuntemuksista, siitä se lähtee eteenpäin. Tämän kaiken kirjoitti vuodesta -00 masennuksen takia eläkkeellä oleva ja ihan tyytyväinen elämäänsä.
En tietääkseni uhkaillut ketään, koska olisi aika suhteellisen naurettavaa uhkailla täysin tuntemattomia ihmisiä joita ei kiinnosta kilinv*ttuaan, elänkö vai kuolenko. Kunhan vain mainitsin asiasta.
Mistä tiedät, että jää surevia ihmisiä? Joillakin ei vaan ole ketään. Sukulaiseni ovat odottaneet jo vuositolkulla, että lopultakin tappaisin itseni, joten tuskinpa heitäkään kovin pitkään jaksaisi poismenoni surettaa ... varsinkaan, kun emme ole pitäneet yhteyttä ikuisuuteen.
Entä jos se ammattilainen ei kuuntele, kannusta tai rohkaise, vaan vähättelee, naureskelee ja syyllistää? Tai teeskentelee kuuntelevansa samalla, kun ajattelee omia asioitaan? Ei olisi eka kerta, kun minua ei oteta vakavasti.
Aion kyllä soittaa sille edelliselle hoitokontaktilleni, joka kylläkin luulee että voin vallan mainiosti, koska en näköjään osaa ilmaista itseäni kasvokkain yhtään. Sekin vielä. - Kaikki apu vastaan..
sääliö kirjoitti:
En tietääkseni uhkaillut ketään, koska olisi aika suhteellisen naurettavaa uhkailla täysin tuntemattomia ihmisiä joita ei kiinnosta kilinv*ttuaan, elänkö vai kuolenko. Kunhan vain mainitsin asiasta.
Mistä tiedät, että jää surevia ihmisiä? Joillakin ei vaan ole ketään. Sukulaiseni ovat odottaneet jo vuositolkulla, että lopultakin tappaisin itseni, joten tuskinpa heitäkään kovin pitkään jaksaisi poismenoni surettaa ... varsinkaan, kun emme ole pitäneet yhteyttä ikuisuuteen.
Entä jos se ammattilainen ei kuuntele, kannusta tai rohkaise, vaan vähättelee, naureskelee ja syyllistää? Tai teeskentelee kuuntelevansa samalla, kun ajattelee omia asioitaan? Ei olisi eka kerta, kun minua ei oteta vakavasti.
Aion kyllä soittaa sille edelliselle hoitokontaktilleni, joka kylläkin luulee että voin vallan mainiosti, koska en näköjään osaa ilmaista itseäni kasvokkain yhtään. Sekin vielä.Tarkoitin itsemurhalla uhkailemisella, että yleisellä tasolla, en ketään yksittäistä ihmistä. Ja, et voi sanoa, ettei ketään kiinnosta. En mä ainakaan toivo kenenkään päätyvän niin lopulliseen ratkaisuun.
Sitä hoitokontaktia voi vaihtaa, jos kemiat ei toimi. Kuulostaa mun korvaan vähän epätodelliselta, että ammattilainen ei kuuntele, kannusta, rohkaise. Koska vähättely,naureskelu ja syyllistäminen ei ole auttamista ja en jaksa uskoa, että näin kävisi aina.
En tiedä perhetaustojasi, mutta tuntuisi kuitenkin aika hassulta, ettei olisi ketään.
Se hoitokontaksi, joka sulla nyt on, voisitko ajatella kirjoittavasi sille ihmiselle samoja asioita, joita täällä kirjoitat? Voin sanoa kokemuksesta, että ei munkaan ole aina ollut helppoa puhua ihmisten kanssa, mutta kirjoittamisella on päästy taas palan matkaa asiassa eteenpäin. Sä saat varmasti apua, jos et ole niin mustavalkoinen ja ei heti joka asiaan. Anna mahdoillisuus itsellesi. - sääliö
Kaikki apu vastaan.. kirjoitti:
Tarkoitin itsemurhalla uhkailemisella, että yleisellä tasolla, en ketään yksittäistä ihmistä. Ja, et voi sanoa, ettei ketään kiinnosta. En mä ainakaan toivo kenenkään päätyvän niin lopulliseen ratkaisuun.
Sitä hoitokontaktia voi vaihtaa, jos kemiat ei toimi. Kuulostaa mun korvaan vähän epätodelliselta, että ammattilainen ei kuuntele, kannusta, rohkaise. Koska vähättely,naureskelu ja syyllistäminen ei ole auttamista ja en jaksa uskoa, että näin kävisi aina.
En tiedä perhetaustojasi, mutta tuntuisi kuitenkin aika hassulta, ettei olisi ketään.
Se hoitokontaksi, joka sulla nyt on, voisitko ajatella kirjoittavasi sille ihmiselle samoja asioita, joita täällä kirjoitat? Voin sanoa kokemuksesta, että ei munkaan ole aina ollut helppoa puhua ihmisten kanssa, mutta kirjoittamisella on päästy taas palan matkaa asiassa eteenpäin. Sä saat varmasti apua, jos et ole niin mustavalkoinen ja ei heti joka asiaan. Anna mahdoillisuus itsellesi.En välttämättä pysty käymään saman ihmisen juttusilla, koska hän oli tavallaan vaan konsultti, joka arvioi tilannettani. Joutuisin ehkä eri henkilölle. Mutta joo, ehkä voisin kopioida täältä jotain pätkiä. En oikein jaksa uskoa, että edes ammattilainen ymmärtäisi. Vaikka ymmärtäisikin, niin ei tämmöiseen oikein ole mitään ratkaisua. Kuin opettaisi rampaa ihmistä kävelemään. :D
- Kaikki apu vastaan..
sääliö kirjoitti:
En välttämättä pysty käymään saman ihmisen juttusilla, koska hän oli tavallaan vaan konsultti, joka arvioi tilannettani. Joutuisin ehkä eri henkilölle. Mutta joo, ehkä voisin kopioida täältä jotain pätkiä. En oikein jaksa uskoa, että edes ammattilainen ymmärtäisi. Vaikka ymmärtäisikin, niin ei tämmöiseen oikein ole mitään ratkaisua. Kuin opettaisi rampaa ihmistä kävelemään. :D
Yritä, et sä siinä mitään menetä. Et voi sanoa vielä, ettei sua ymmärretä, jos et oo vielä kunnolla yrittänyt. Mäkään en ollut aikoinani omaan ulkonäköön tyytyväinen, mutta tänä päivänä ajattelen, että se on kaikki mua ja jos ei mua hyväksytä tällaisena, se ei ole mun ongelma ja häpeä. Oon melkein yhtä pitkä, kun leveä ja silti onnellinen.
- Suosta ylös noussut
"Entä jos se ammattilainen ei kuuntele, kannusta tai rohkaise, vaan vähättelee, naureskelee ja syyllistää? Tai teeskentelee kuuntelevansa samalla, kun ajattelee omia asioitaan? Ei olisi eka kerta, kun minua ei oteta vakavasti. "
Jos tuollainen ammatti-ihminen on niin siitä pitää tehdä ilmoitus eteenpäin, ei oo sovelias työhönsä.
Missä suunnalla asut? Jos jossakin suunnilleen lähellä niin olisin halukas tapaamaan. Olen ollut joskus hyvinkin itsetuhoinen, masentunut ja alemmuuskompleksinen ja yrittänytkin itsemurhaa aikoinaan.
Nykyään oon sitä mieltä että meille jokaiselle on annettu tää elämä ja sillä ON joku tarkoitus.- sääliö
Asun Varsinais-Suomessa.. aika pieni todennäköisyys, että asut samalla alueella.
- Solmio
sääliö kirjoitti:
Asun Varsinais-Suomessa.. aika pieni todennäköisyys, että asut samalla alueella.
Täälläkin eräs Varsinais-Suomessa asuva, joka olisi kiinnostunut tapaamaan. Masennustausta minullakin, alemmuuskomplekseista en vieläkään ole päässyt eroon.
- Suosta ylös noussut
sääliö kirjoitti:
Asun Varsinais-Suomessa.. aika pieni todennäköisyys, että asut samalla alueella.
Joo kaukana oot. Itse Kaakkois-Suomessa...
Mut niinku huomaat täällä on tullu tosi kannustavaakin palautetta. - sääliö
Solmio kirjoitti:
Täälläkin eräs Varsinais-Suomessa asuva, joka olisi kiinnostunut tapaamaan. Masennustausta minullakin, alemmuuskomplekseista en vieläkään ole päässyt eroon.
En tiedä uskaltaisinko tavata ketään. Jotenkin mietin vaan toisen mahdollisia reaktioita muhun ja tulee sellainen "ei helvetissä" -olo.
- simppeliä
sääliö kirjoitti:
En tiedä uskaltaisinko tavata ketään. Jotenkin mietin vaan toisen mahdollisia reaktioita muhun ja tulee sellainen "ei helvetissä" -olo.
No, sitten vaan jätät tapaamatta. Älä tapaa yhtään ketään. Näin varmistat, että todellakaan et saa seuraa mistään. Sen kun olet vain omissa oloissasi ylhäisessä yksinäisyydessäsi. Oma on valintasi. Älä sitten turhaan valita yksinäisyyttä, sillä itsepä olet tiesi valinnut.
- Kaikki apu vastaan..
sääliö kirjoitti:
En tiedä uskaltaisinko tavata ketään. Jotenkin mietin vaan toisen mahdollisia reaktioita muhun ja tulee sellainen "ei helvetissä" -olo.
Jos joku haluaa tutustua suhun, niin mitä menetettävää sulla on? Ei kaikkea kannata miettiä etukäteen ja maalata piruja seinille. Ethän voi tietää sitä, vaikka saisit, kaverin, ystävän tai jotain enemmän. Tutustua voi myös kirjoittamalla, ei heti tarvitse tavata. Edelleenkin sanon, anna mahdollisuus itsellesi.
- f*ck
sääliö kirjoitti:
En tiedä uskaltaisinko tavata ketään. Jotenkin mietin vaan toisen mahdollisia reaktioita muhun ja tulee sellainen "ei helvetissä" -olo.
jos sä kelaat itsemurhaan etsiväsi voimia, edes leikilläsi, luulisi että jos ihmiset jotka ovat vähän samankaltaisessa tilanteessa haluavat koittaa parantaa sun ja omaa yksinäistä tilaansa, niin sä tekisit kaikkesi tapellaksesi itsesi kanssa tavataksesi heitä.
Koska tossahan voi olla ratkaisu sun muutamaankin pulmaan, saat kavereita ja ymmärrystä.
Sä et ole niin pohjalla vielä että istut kotona pystymättä liikkumaan ja kommunikoimaan ihmisten kanssa mitenkään. Jos sä nyt ajattelet hetkenkin ettet halua olla yksin koko elämääsi, ilman kavereita niin torju mielummin se halu olla muuttamatta elämässäsi mitään.
Vaihtakaa sähköpostejanne, kirjoitelkaa ensin.Jos kaksi yksinäistä ojentaa kätensä niin eihän se ole huono asia yhtään. Lopeta sekunniksi se itsesi säälihautaaminen ja tee jotain mikä voisi muuttaa elämääsi astetta paremmaksi. - sääliö
Solmio kirjoitti:
Täälläkin eräs Varsinais-Suomessa asuva, joka olisi kiinnostunut tapaamaan. Masennustausta minullakin, alemmuuskomplekseista en vieläkään ole päässyt eroon.
Solmio, laita sähköpostia osoitteeseen [email protected], jos sua oikeasti kiinnostaa tavata.
Saan ainakin todistettua olevani oikeassa, jos ei muuta... - Kaikki apu vastaan..
sääliö kirjoitti:
Solmio, laita sähköpostia osoitteeseen [email protected], jos sua oikeasti kiinnostaa tavata.
Saan ainakin todistettua olevani oikeassa, jos ei muuta...Mua jo vähän hymyilyttää toi sun uhma tai mikä lie. Se, kirjoitteleminen ja ajatusten vaihto samanlaisessa tilanteessa olevan kanssa on mitä parhainta vertaistukea. Anna sille toiselle ihmiselle myös mahdollisuus. Mulla on omalta sairaala "uralta" muutama kaveri, jonka kanssa vaihdetaan kuulumisia ja joskus nähdään. Se auttaa, että näkee muitakin samassa tilanteessa olevia, sä et ole yksin siinä, meitä on muitakin.
- sääliö
Kaikki apu vastaan.. kirjoitti:
Mua jo vähän hymyilyttää toi sun uhma tai mikä lie. Se, kirjoitteleminen ja ajatusten vaihto samanlaisessa tilanteessa olevan kanssa on mitä parhainta vertaistukea. Anna sille toiselle ihmiselle myös mahdollisuus. Mulla on omalta sairaala "uralta" muutama kaveri, jonka kanssa vaihdetaan kuulumisia ja joskus nähdään. Se auttaa, että näkee muitakin samassa tilanteessa olevia, sä et ole yksin siinä, meitä on muitakin.
Jos näkisit mun naaman, et hymyilisi yhtään. Revin sen varmaan irti ennen kun tapaan yhtään ketään tai mahdollisesti vaan kuolen häpeään. Kohti uusia nöyryytyksiä vaan.
- Kaikki apu vastaan..
sääliö kirjoitti:
Jos näkisit mun naaman, et hymyilisi yhtään. Revin sen varmaan irti ennen kun tapaan yhtään ketään tai mahdollisesti vaan kuolen häpeään. Kohti uusia nöyryytyksiä vaan.
Sä ajattelet niin, muttet voi mennä sanomaan toisen puolesta yhtään mitään. On ihmisiä, jotka ei ajattele sitä toisen ulkonäköä, vaan sitä, onko sen ihmisen sisällä jotain. Mä oon yksi sellainen, mulle on tärkeämpää se. Heitä nyt hemmettiin ne häpeä ja nöyryytys sanat, jooko?
- Solmio
sääliö kirjoitti:
Solmio, laita sähköpostia osoitteeseen [email protected], jos sua oikeasti kiinnostaa tavata.
Saan ainakin todistettua olevani oikeassa, jos ei muuta...Laitoin postia!
- j4iu3u482
sääliö kirjoitti:
En tiedä uskaltaisinko tavata ketään. Jotenkin mietin vaan toisen mahdollisia reaktioita muhun ja tulee sellainen "ei helvetissä" -olo.
Miksi on niin vaikea tavata näitä ihmisiä, joilla samankaltaisia kokemuksia? Löytyisi lähtökohtaisesti ymmärrystä omien kokemusten kautta, ja jaksaisi keskustella keskimääräistä enemmän kaikenlaisista murheista.
Keskustelee näistä peloistaan jo ennen tapaamista toistaan tukien, niin voi helpottaa.
- Kissakaramelli
Mielestäni sinun kannattaisi hakea (keskustelu)apua esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollon kautta, jos olet opiskelija. Kirjoitustesi perusteella olet selkeästi masentunut ja sen taltuttamiseksi olisi hyvä saada ihan ammattiapua. Olisi hienoa jos pystyisit vastaanotolla avoimesti kertomaan tilanteestasi sitä vähättelemättä. Alku on tunnetusti se hankalin osuus, mutta pystyt siihen kyllä.
Paras neuvoni on: ole paras mahdollinen versio omasta itsestäsi. Muihin vertaaminen ei johda mihinkään hyvään. Hyödynnä lahjojasi! Mielestäni olet esimerkiksi varsin lahjakas ilmaisemaan itseäsi kirjoittamalla. Aseta pieniä, realistisia tavoitteita ja anna mennä. Elämä ei ole niin vakavaa! Oikeastaan se on aika huvittavaa, kunhan virittää itsensä oikealle taajuudelle. Mitkä asiat sinua huvittavat? Mitkä saavat hymyilemään edes vähän?
Olitpa minkä näköinen, kokoinen tai oloinen olet ehdottomasti rakastettava. Ainutlaatuinen kokonaisuus, joten opettele olemaan paras versio itsestäsi. Se kannattaa. Et ole missään nimessä "toivotan tapaus", mutta helpoimmalla pääset jos ja kun haet apua. Tämä kun ei ole loppu vaan alku. Hei,
Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.
Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.
Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.
Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.
Lämpimin terveisin,
SOS-kriisikeskus- sääliö
Ja mitäköhän ne siellä kriisikeskuksessa sanovat? "Kyllä se siitä?" Ei hirveästi enää auta lässytys ja kauniit sanat tässä vaiheessa. Kaikki näkökulmat on käyty läpi useampaan kertaan. Voin olla tekemättä itsemurhan ja elää paskaa tyhjää elämää seuraavat 60 vuotta, mutta mitä järkeä siinä on?
- 41519
sääliö kirjoitti:
Ja mitäköhän ne siellä kriisikeskuksessa sanovat? "Kyllä se siitä?" Ei hirveästi enää auta lässytys ja kauniit sanat tässä vaiheessa. Kaikki näkökulmat on käyty läpi useampaan kertaan. Voin olla tekemättä itsemurhan ja elää paskaa tyhjää elämää seuraavat 60 vuotta, mutta mitä järkeä siinä on?
Enemmän tuossa kriisikeskuksen viestissä painotetaan sitä sinun kuuntelemista kuin mitä sinulle siellä sanotaan.
- sääliö
41519 kirjoitti:
Enemmän tuossa kriisikeskuksen viestissä painotetaan sitä sinun kuuntelemista kuin mitä sinulle siellä sanotaan.
Mitä hyötyä kuuntelemisesta sitten on? Oon niin väsynyt siihen, että puhun ja puhun eikä kukaan ymmärrä mitään. Lopputulos on ihan sama kuin vaan istuisin hiljaa enkä sanoisi mitään = mikään ei muutu.
- Kaikki apu vastaan...
sääliö kirjoitti:
Ja mitäköhän ne siellä kriisikeskuksessa sanovat? "Kyllä se siitä?" Ei hirveästi enää auta lässytys ja kauniit sanat tässä vaiheessa. Kaikki näkökulmat on käyty läpi useampaan kertaan. Voin olla tekemättä itsemurhan ja elää paskaa tyhjää elämää seuraavat 60 vuotta, mutta mitä järkeä siinä on?
Kerro mitä SÄ haluat? Sä oot ammattiavun kanssakin eri mieltä?!?
- sitä vaan
Kaikki apu vastaan... kirjoitti:
Kerro mitä SÄ haluat? Sä oot ammattiavun kanssakin eri mieltä?!?
Huomiota ja sääliä.
- 41519
sääliö kirjoitti:
Mitä hyötyä kuuntelemisesta sitten on? Oon niin väsynyt siihen, että puhun ja puhun eikä kukaan ymmärrä mitään. Lopputulos on ihan sama kuin vaan istuisin hiljaa enkä sanoisi mitään = mikään ei muutu.
Se, että ylipäätänsä voivat mitään edes sanoa sinulle edellyttää, että ensin kuuntelevat mitä sinulla on sanottavaa.
Ei sinua kukaan voi auttaa, koska et yksinkertaisesti halua ottaa apua vastaan vaan jokaiseen asiaan vänkäät jotain vastaan. - sääliö
41519 kirjoitti:
Se, että ylipäätänsä voivat mitään edes sanoa sinulle edellyttää, että ensin kuuntelevat mitä sinulla on sanottavaa.
Ei sinua kukaan voi auttaa, koska et yksinkertaisesti halua ottaa apua vastaan vaan jokaiseen asiaan vänkäät jotain vastaan.Tätä mä juuri tarkoitan.
Ihmiset haluaa, että oon aina vaan samaa mieltä kaikesta, koko ajan. - sääliö
sitä vaan kirjoitti:
Huomiota ja sääliä.
Haluan, että joku tyrkkää minut junan alle, antaa lääkkeitä yliannostusta varten, ampuu tai kuristaa, ettei tarvitsisi enää elää.
Ammattiapu on vaan tavallisia ihmisiä, joita ei kiinnosta hevonv*ttuaan, mitä asiakkaille tapahtuu. Ei ne mitään kaikkitietäviä pyhimyksiä ole, jotka pystyy sormia napsauttamalla parantamaan ihmisen. Se apu, mitä saan, on lääkitys ja v*tun SAIRAANHOITAJA (en saa edes oikeaa psykiatria), joka vaan kehottaa harrastamaan liikuntaa ja syömään terveellisesti. KIITTI TYHJÄSTÄ, v*tun epäpätevä p*ska. - 41519
sääliö kirjoitti:
Tätä mä juuri tarkoitan.
Ihmiset haluaa, että oon aina vaan samaa mieltä kaikesta, koko ajan.Ei kukaan ole sanonut, että sinun pitäisi olla samaa mieltä kaikesta, koko ajan. Ongelma on enemmän siinä, että olet lähestulkoon kaikesta eri mieltä ja todennäköisesti ihan pelkän periaatteen vuoksi. Joka asiasta väen väkisin yrität löytää jotakin negatiivista ettei vain tarvitsisi ottaa vastuuta mistään.
- sääliö
41519 kirjoitti:
Ei kukaan ole sanonut, että sinun pitäisi olla samaa mieltä kaikesta, koko ajan. Ongelma on enemmän siinä, että olet lähestulkoon kaikesta eri mieltä ja todennäköisesti ihan pelkän periaatteen vuoksi. Joka asiasta väen väkisin yrität löytää jotakin negatiivista ettei vain tarvitsisi ottaa vastuuta mistään.
No kiitos Tohtori Anonyymi. Paljonko oon velkaa?
- 41519
sääliö kirjoitti:
Haluan, että joku tyrkkää minut junan alle, antaa lääkkeitä yliannostusta varten, ampuu tai kuristaa, ettei tarvitsisi enää elää.
Ammattiapu on vaan tavallisia ihmisiä, joita ei kiinnosta hevonv*ttuaan, mitä asiakkaille tapahtuu. Ei ne mitään kaikkitietäviä pyhimyksiä ole, jotka pystyy sormia napsauttamalla parantamaan ihmisen. Se apu, mitä saan, on lääkitys ja v*tun SAIRAANHOITAJA (en saa edes oikeaa psykiatria), joka vaan kehottaa harrastamaan liikuntaa ja syömään terveellisesti. KIITTI TYHJÄSTÄ, v*tun epäpätevä p*ska.Ei ammattiavun tarkoituksena ole napsauttaa sormia parantaakseen ihmisen. Ammattiapu antaa erilaisia vaihtoehtoja, joiden tarkoituksena on auttaa prosessissa, mutta päävastuu valinnoista ja onnistumisesta on itselläsi.
- sääliö
41519 kirjoitti:
Ei ammattiavun tarkoituksena ole napsauttaa sormia parantaakseen ihmisen. Ammattiapu antaa erilaisia vaihtoehtoja, joiden tarkoituksena on auttaa prosessissa, mutta päävastuu valinnoista ja onnistumisesta on itselläsi.
Ei mulla ole edes enää mitään mahdollisuutta valita. Ei ole rahaa yksityiseen terapiaan ja julkiselta en sitä saa, koska lääkärit ei suostu kirjoittamaan vaadittavaa lausuntoa tai edes tekemään diagnoosia.
Joudun mätänemään yksin asunnossani varmaan useita kymmeniä vuosia, ennen kuin kukaan liikauttaa eväänsäkään mun hyväksi. - sitä vaan
sääliö kirjoitti:
Ei mulla ole edes enää mitään mahdollisuutta valita. Ei ole rahaa yksityiseen terapiaan ja julkiselta en sitä saa, koska lääkärit ei suostu kirjoittamaan vaadittavaa lausuntoa tai edes tekemään diagnoosia.
Joudun mätänemään yksin asunnossani varmaan useita kymmeniä vuosia, ennen kuin kukaan liikauttaa eväänsäkään mun hyväksi.Komppaan nimimerkkiä 41519. Päävastuu omasta elämästäsi on vain ja ainoastaan sinulla, ei kenelläkään muulla. Aikuisena ihmisenä joudut pääasiassa huolehtimaan itse itsestäsi.
- sääliö
sitä vaan kirjoitti:
Komppaan nimimerkkiä 41519. Päävastuu omasta elämästäsi on vain ja ainoastaan sinulla, ei kenelläkään muulla. Aikuisena ihmisenä joudut pääasiassa huolehtimaan itse itsestäsi.
Hmm, no eikös se vähän niin kuin ollut tämän mun aloituksen koko pointti? :D V*ttu te olette tyhmiä.
- f*ck
sääliö kirjoitti:
Ei mulla ole edes enää mitään mahdollisuutta valita. Ei ole rahaa yksityiseen terapiaan ja julkiselta en sitä saa, koska lääkärit ei suostu kirjoittamaan vaadittavaa lausuntoa tai edes tekemään diagnoosia.
Joudun mätänemään yksin asunnossani varmaan useita kymmeniä vuosia, ennen kuin kukaan liikauttaa eväänsäkään mun hyväksi.sä olet epäkiitollinen paska. Sulla on niin mukavaa ja turvallista lämpimässä itsesäälipeitteessäsi.
Sä olet niitä tyypillisiä mielentilaprinsessoja joita kukaan ei ymmärrä, kun sä olet niiin ainutlaatuinen. Sua ei ymmärretä eikä kukaan kuuntele ja antakaa kuolla pois. Ainutlaatuista kertakaikkiaan.
Sä kehtaat inistä siinä ettei kukaan sua auta eikä kuuntele, tässäkin on pari ketjullista ollu niitä jotka on kuunellu sua ja sua oikeen haetaan kuultavaksi kriisiapuunkin. Mutta ei, prinsessalle ei kelpaa kun se on niin väsyttävää koittaa saada ihmiset ymmärtämään sua, miksi ne ei vaa voi lukee sun ajatuksia. Nyyh ja kyynel.
Sä vedät jotain itsemurhakorttia hihoistasi kuin sun dramaattisuus olemisessasi ei riittäisi sellaisenaa itsellesikään.
Sä mätänet jo nyt, sulla on asenne elämään jolla et tule saavuttamaan tuota enempää. Sä olet kerran koittanut saada apua, oliko se näin? Mutta kun siellä heti ei ymmärretty sun tilanetta niin selvähän se, kukaan ei ymmärrä.
Sama se meille on, mätänetkö jonnekkin ja tippuuko naamasi irti rumuudesta. Jos se kerta on sullekin sama niin älä sitten itke, kanna vastuusi niin hyvässä kuin pahassa. Säkää mikää kakara enää ole. Jos et pysty itsesi takia toimimaan paremman huomisesi eteen niin se sopii. Sääliprinsessointi on väsyttävää ja tollainen 3v asenne ettei kukaan leiki sun kanssa.
Kukaan tässä maailmassa ei saa mitään ilmaiseksi, jos sä haluat olla se joka alkaa ekana saamaan, niin istu ja odottele. Ilmoittele sitten kun sitä hyvää alkaa taivaalta tippumaan syliisi.
Sä olet koulussa ja opiskelet, sulla on energiaa miettiä mitä kaikki ajattelee. Sun ongelmat on ulkonäöllisiä. Sä haluat varmaan että eka tehdään tarpeeksi ruma arkku että sut voidaan haudata.
Tyydy siihen mitä olet tai soita ensin ennen kuin valitat niin tonne kriisiapuun. Tuu sitten sanomaan ettei siellä kukaan heti parantanut sua. Niin saat taas vitusti sääliä. Mä lupaan. - sääliö
f*ck kirjoitti:
sä olet epäkiitollinen paska. Sulla on niin mukavaa ja turvallista lämpimässä itsesäälipeitteessäsi.
Sä olet niitä tyypillisiä mielentilaprinsessoja joita kukaan ei ymmärrä, kun sä olet niiin ainutlaatuinen. Sua ei ymmärretä eikä kukaan kuuntele ja antakaa kuolla pois. Ainutlaatuista kertakaikkiaan.
Sä kehtaat inistä siinä ettei kukaan sua auta eikä kuuntele, tässäkin on pari ketjullista ollu niitä jotka on kuunellu sua ja sua oikeen haetaan kuultavaksi kriisiapuunkin. Mutta ei, prinsessalle ei kelpaa kun se on niin väsyttävää koittaa saada ihmiset ymmärtämään sua, miksi ne ei vaa voi lukee sun ajatuksia. Nyyh ja kyynel.
Sä vedät jotain itsemurhakorttia hihoistasi kuin sun dramaattisuus olemisessasi ei riittäisi sellaisenaa itsellesikään.
Sä mätänet jo nyt, sulla on asenne elämään jolla et tule saavuttamaan tuota enempää. Sä olet kerran koittanut saada apua, oliko se näin? Mutta kun siellä heti ei ymmärretty sun tilanetta niin selvähän se, kukaan ei ymmärrä.
Sama se meille on, mätänetkö jonnekkin ja tippuuko naamasi irti rumuudesta. Jos se kerta on sullekin sama niin älä sitten itke, kanna vastuusi niin hyvässä kuin pahassa. Säkää mikää kakara enää ole. Jos et pysty itsesi takia toimimaan paremman huomisesi eteen niin se sopii. Sääliprinsessointi on väsyttävää ja tollainen 3v asenne ettei kukaan leiki sun kanssa.
Kukaan tässä maailmassa ei saa mitään ilmaiseksi, jos sä haluat olla se joka alkaa ekana saamaan, niin istu ja odottele. Ilmoittele sitten kun sitä hyvää alkaa taivaalta tippumaan syliisi.
Sä olet koulussa ja opiskelet, sulla on energiaa miettiä mitä kaikki ajattelee. Sun ongelmat on ulkonäöllisiä. Sä haluat varmaan että eka tehdään tarpeeksi ruma arkku että sut voidaan haudata.
Tyydy siihen mitä olet tai soita ensin ennen kuin valitat niin tonne kriisiapuun. Tuu sitten sanomaan ettei siellä kukaan heti parantanut sua. Niin saat taas vitusti sääliä. Mä lupaan.En ole koulussa vaan työtön. Olen ollut työtön 2,5 vuotta ja sitä ennen jättänyt kesken kaksi ammattikoulua. Apua olen hakenut kolmesti, ja jokaisella kerralla on melkeinpä naurettu päin naamaa, ja neljännellä nauretaan myös. En ole auttamisen arvoinen.
Painu terapoimaan jotakuta toista. - 41519
sääliö kirjoitti:
En ole koulussa vaan työtön. Olen ollut työtön 2,5 vuotta ja sitä ennen jättänyt kesken kaksi ammattikoulua. Apua olen hakenut kolmesti, ja jokaisella kerralla on melkeinpä naurettu päin naamaa, ja neljännellä nauretaan myös. En ole auttamisen arvoinen.
Painu terapoimaan jotakuta toista.http://keskustelu.suomi24.fi/node/12117165/#comment-66701863
- sääliö
41519 kirjoitti:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12117165/#comment-66701863
Valehtelin että olen opiskelija, koska hävetti myöntää olevani työtön luuseri vielä kaiken muun lisäksi.
- Kuulumisia?
sääliö kirjoitti:
Ei mulla ole edes enää mitään mahdollisuutta valita. Ei ole rahaa yksityiseen terapiaan ja julkiselta en sitä saa, koska lääkärit ei suostu kirjoittamaan vaadittavaa lausuntoa tai edes tekemään diagnoosia.
Joudun mätänemään yksin asunnossani varmaan useita kymmeniä vuosia, ennen kuin kukaan liikauttaa eväänsäkään mun hyväksi.Mitäs meidän Sääliölle nykyään kuuluu?
- apua täältä
Tässä on hyvä puhelinnumero ja tänne kannattaa soittaa jos on tarvetta. Rohkeasti vain hakemaan apua=)
- apua täältä
apua täältä kirjoitti:
Tässä on hyvä puhelinnumero ja tänne kannattaa soittaa jos on tarvetta. Rohkeasti vain hakemaan apua=)
Siis valtakunnallinen kriisipuhelin 010 195 202
- Kaikki apu vastaan..
Kiitos f*ck, mulla alkoi jo kirjaimet ja huumori loppua. Se, kun on melkein samassa suossa ollut ja kun ajattelee auttavansa edes jotenkin, niin ei kelpaa mikään, ei sitten yhtään mikään. Kaikesta väännetään jotain, ihmisen pitää olla edes vähän vastaanottavainen, vaikka olis kuinka paha olla, ei se asia muuten etene mihinkään, jos mikään ei kelpaa, sitten se on voi voi ja paha olo senkun lisääntyy.
- f*ck
ton suo on pehmee kuin pumpuli ja sillä on varaa provota asiallaan, joten tuskin siellä niin kauhee tilanne on kuin prinsessa täällä itkee. Hyvä sulle että koitit, ja todella yleensä ne on aina auttavia asioita kun kuulee ihmisten kokemuksia. Mutta jos vastaanotin ei ole päällä, on turha lähettää ohjelmaa. Joten eiköhän tää ollu tässä ja onnea sulle uudesta paremmasta elämästä. Ei kannata turhauttaa itseään, jos toinen ei välitä, ei siinä kukaan mitään mahda. Hyvää kevättä!
- sääliö
f*ck kirjoitti:
ton suo on pehmee kuin pumpuli ja sillä on varaa provota asiallaan, joten tuskin siellä niin kauhee tilanne on kuin prinsessa täällä itkee. Hyvä sulle että koitit, ja todella yleensä ne on aina auttavia asioita kun kuulee ihmisten kokemuksia. Mutta jos vastaanotin ei ole päällä, on turha lähettää ohjelmaa. Joten eiköhän tää ollu tässä ja onnea sulle uudesta paremmasta elämästä. Ei kannata turhauttaa itseään, jos toinen ei välitä, ei siinä kukaan mitään mahda. Hyvää kevättä!
Ihmiset antaa aina periksi, jos eivät heti onnistu parantamaan minua. Ennen se itketti, nyt se vaan naurattaa.
- Kaikki apu vastaan..
f*ck kirjoitti:
ton suo on pehmee kuin pumpuli ja sillä on varaa provota asiallaan, joten tuskin siellä niin kauhee tilanne on kuin prinsessa täällä itkee. Hyvä sulle että koitit, ja todella yleensä ne on aina auttavia asioita kun kuulee ihmisten kokemuksia. Mutta jos vastaanotin ei ole päällä, on turha lähettää ohjelmaa. Joten eiköhän tää ollu tässä ja onnea sulle uudesta paremmasta elämästä. Ei kannata turhauttaa itseään, jos toinen ei välitä, ei siinä kukaan mitään mahda. Hyvää kevättä!
Niinhän se menee, ettei ketään voi pakottaa yhtään mitään. Kyllä se hoitohenkilökuntakin jossain vaiheessa alkaa "turhautumaan", jos mikään ei kelpaa. Mulle auttoi aikanaan juuri vertaistuki ja muutaman sairaala aikaisen kaverin kanssa kysellään vieläkin toisilta kuulumisia.
Kyllä tää tais olla tässä, joskus on vaan tajuttava luovuttaa, vaikka kuinka itsellä onkin kärsivällisyyttä ja halua auttaa, mutta rajansa kaikella. Kiitos itsellesi ja hyvää kevättä myös sulle f*ck. - 41519
sääliö kirjoitti:
Ihmiset antaa aina periksi, jos eivät heti onnistu parantamaan minua. Ennen se itketti, nyt se vaan naurattaa.
Mistä sinut pitäisi parantaa? Ja miksi vierität sen tehtävän muille?
- sääliö
41519 kirjoitti:
Mistä sinut pitäisi parantaa? Ja miksi vierität sen tehtävän muille?
Lue aloitus uudelleen oikein ajatuksen kanssa, niin löydät vastauksen kysymykseesi.
- 41519
sääliö kirjoitti:
Lue aloitus uudelleen oikein ajatuksen kanssa, niin löydät vastauksen kysymykseesi.
Aloituksesi ei vastaa kysymyksiini.
- sääliö
41519 kirjoitti:
Aloituksesi ei vastaa kysymyksiini.
Masennus, kyvyttömyys muodostaa ihmissuhteita? Itsekö mun pitäisi parantaa oma psyykkinen sairauteni?
- justjustt
sääliö kirjoitti:
Masennus, kyvyttömyys muodostaa ihmissuhteita? Itsekö mun pitäisi parantaa oma psyykkinen sairauteni?
Sua naurattaa kun ihmiset koittaa auttaa sua? Siinäpä sulle ihmissuhdetaitoa ensialkuun. Ihmiset koitti kannustaa sua, ei täällä palstalla sua kukaan pysty parantamaan eikä se ollut kenekään tarkoituskaan. Vain antamaan kannustusta että jaksaisit sitä hakea. Mihin sä et tullut vastaan yhtään. Sanot tyhmiksi ja naurat.
Olen myös sitä mieltä että olet enemmän provo kuin todella niin kurjassa tilassa kuin väität olevasi. - sääliö
justjustt kirjoitti:
Sua naurattaa kun ihmiset koittaa auttaa sua? Siinäpä sulle ihmissuhdetaitoa ensialkuun. Ihmiset koitti kannustaa sua, ei täällä palstalla sua kukaan pysty parantamaan eikä se ollut kenekään tarkoituskaan. Vain antamaan kannustusta että jaksaisit sitä hakea. Mihin sä et tullut vastaan yhtään. Sanot tyhmiksi ja naurat.
Olen myös sitä mieltä että olet enemmän provo kuin todella niin kurjassa tilassa kuin väität olevasi.No, anteeksi. En tiedä mitä sanoa enää.
- sdfghjkvkohcl
Mä oon melkeenpä samanlainen sun kanssa alottaja. voimia sullekki kevääseen
- Smiling
kyllä tota pahaa oloa voi rikastaa sillä ettei suostu mihinkään . olin ihan törmäyskurssilla kaiken kanssa vähän aikaa sitten . sit alkoi jo naurattaa että miks oon niin vihainen . lähdin baariin ja hymyilin ihmisille . monet katsoi että sekopää mutta yks hymyili takaisin . Se riittää .
- Suosta ylös noussut
Kyllä sanoisin että jos aloittaja ottaisi vastaan vertaistukea niin se auttaisi.
Samaa tai samantapaista kokeneet ja pohjalta ylös ponnistaneet ymmärtää varmasti paremmin kuin joku ammattiauttaja, jolla ei oo pahemmin vastoinkäymisiä elämässään ollut. - 13+10
Kaiken pointti on puhuminen. Kun puhuu toiselle, sitä näkee asioita eri tavalla ja alkaa ymmärtämään itseään. Ei kukaan voi parantaa sua. Ainoa, joka voi tehdä jollekin jotain on sinä itse. Kaikki lähtee siitä puhumisesta. Jos sinä et puhu, ei mikään todellakaan tule muuttumaan. Jos sinä puhut ulos niitä asioita, joita pyörität päässäsi, tulet huomaamaan uusia asioita. Huomaat vaikkapa sen, että ehkäpä asia ei olekaan niin kuin olet ajatellut. Kun puhuu, mieleen nousee uusia ajatuksia ja se se pointti on. Puhuminen herättää uusia ajatuksia. Sitä käsittelee ajatuksiaan ja näkee niitä erilaisilla tavoilla ja alkaa ymmärtämään itseään, ajatuksiaan ja tekojaan.
Jos jatkuvasti kiellät itseltäsi puhumisen ja kieltäydyt kaikesta avusta, jota sulle tarjotaan...
Se on sun oma päätöksesi,eikä kukaan sille voi mitään. Sinun pitäisi itse tajuta haluta apua.
Ehkäpä sua pelottaa se, että saisitkin apua ja jokin muuttuisi? Jos sua pelottaa muuttaa elämääsi ja sen takia taistelet vastaan vaikka toisaalta haluaisit enemmän kuin mitään muuta muuttaa elämääsi niin...
Kaikkia ihmisiä pelottaa. Sitä täytyy vain voittaa se pelko ja ottaa se ensimmäinen, toinen ja kolmaskin askel. Jossain kohti se pelko helpottaa, kun asiat tulevat tutuiksi ja tottuu siihen uuteen asiaan.
Sun täytyy miettiä sitä kuinka paljon haluat muutosta.
Se pelko on tosi vaikea kumppani, jos sen antaa estää tekemästä asioita.
Jos oot vain jotenkin niin masentunut ja sen vuoksi intät ja taistelet vastaan, niin sun kannattaisi yrittää järjellä miettiä asioita. Sinusta voi tuntua siltä, että mikään ei auta, mutta jos ajattelet järjellä, tulet ymmärtämään, että puhuminen auttaa ajan kanssa. Se selvittää päätä. Sulla on vuosia pyöriny samoja ajatuksia mielessä ja olet tullut jo sokeaksi niille. Toisen ihmisen kans puhuminen saa sinut näkemään asioita. - et ole yksin
Toivottavasti olet ap. löytänyt apua tähän ongelmaasi. Oletko tavannut ketään tältä palstalta, se voisi helpottaa?
- sääliö
En halua tavata ihmisiä netin kautta, koska siinä on liikaa riskejä (ihan omaan turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä sellaisia). En muutenkaan halua olla kenenkään hyväntekeväisyysprojekti TAI usko, että toinen osapuoli saisi minulta sitä mitä haluaa. Siinähän voisi käydä niin, että tutustun ihmiseen ja sitten kun tapaamme, hän hylkääkin minut ulkonäköni takia. En halua myöskään sellaista yksipuolista ystävyyttä, jossa toinen ei oikeasti välitä minusta yhtään mutta joskus säälistä suostuu vastailemaan viesteihin ja näkemään minua. Tai käyttää minua henkisesti hyväksi pönkittääkseen omaa egoaan tai jotakin. Tuollaisia "ystävyyssuhteita" mulla nuorempana oli, enkä usko että pystyn saamaan mitään parempaakaan.
Eli tästä edespäin yritän olla tekemättä tämän kaltaisia aloituksia keskustelupalstoille ja kärsin vaan hiljaa omissa oloissani niin kuin tähänkin asti. Kuolemaa odotellessa. - asd1
sääliö kirjoitti:
En halua tavata ihmisiä netin kautta, koska siinä on liikaa riskejä (ihan omaan turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä sellaisia). En muutenkaan halua olla kenenkään hyväntekeväisyysprojekti TAI usko, että toinen osapuoli saisi minulta sitä mitä haluaa. Siinähän voisi käydä niin, että tutustun ihmiseen ja sitten kun tapaamme, hän hylkääkin minut ulkonäköni takia. En halua myöskään sellaista yksipuolista ystävyyttä, jossa toinen ei oikeasti välitä minusta yhtään mutta joskus säälistä suostuu vastailemaan viesteihin ja näkemään minua. Tai käyttää minua henkisesti hyväksi pönkittääkseen omaa egoaan tai jotakin. Tuollaisia "ystävyyssuhteita" mulla nuorempana oli, enkä usko että pystyn saamaan mitään parempaakaan.
Eli tästä edespäin yritän olla tekemättä tämän kaltaisia aloituksia keskustelupalstoille ja kärsin vaan hiljaa omissa oloissani niin kuin tähänkin asti. Kuolemaa odotellessa.Voisiko sinulla olla asperger?
- sääliö
asd1 kirjoitti:
Voisiko sinulla olla asperger?
Mitä väliä sillä on, vaikka olisikin?
- asd1
sääliö kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, vaikka olisikin?
Sillä on aika paljon väliä. Ei "normaalit" voi tajuta mitä asperger-ihminen käy päässään läpi. Tapa kokea ja nähdä asioita on valtavirrasta poikkeava. Suosittelen tutustumaan aiheeseen ja esim. keskustelupalstoihin ennen kuin luovutat.
- rokkailuu
asd1 kirjoitti:
Sillä on aika paljon väliä. Ei "normaalit" voi tajuta mitä asperger-ihminen käy päässään läpi. Tapa kokea ja nähdä asioita on valtavirrasta poikkeava. Suosittelen tutustumaan aiheeseen ja esim. keskustelupalstoihin ennen kuin luovutat.
Miten niin ennen kuin. Se on luovuttanut jo ajat sitten. Ennen syntymää. Näin nää asiat menee.
- kdsjflksdjflskdjflks
sääliö kirjoitti:
En halua tavata ihmisiä netin kautta, koska siinä on liikaa riskejä (ihan omaan turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä sellaisia). En muutenkaan halua olla kenenkään hyväntekeväisyysprojekti TAI usko, että toinen osapuoli saisi minulta sitä mitä haluaa. Siinähän voisi käydä niin, että tutustun ihmiseen ja sitten kun tapaamme, hän hylkääkin minut ulkonäköni takia. En halua myöskään sellaista yksipuolista ystävyyttä, jossa toinen ei oikeasti välitä minusta yhtään mutta joskus säälistä suostuu vastailemaan viesteihin ja näkemään minua. Tai käyttää minua henkisesti hyväksi pönkittääkseen omaa egoaan tai jotakin. Tuollaisia "ystävyyssuhteita" mulla nuorempana oli, enkä usko että pystyn saamaan mitään parempaakaan.
Eli tästä edespäin yritän olla tekemättä tämän kaltaisia aloituksia keskustelupalstoille ja kärsin vaan hiljaa omissa oloissani niin kuin tähänkin asti. Kuolemaa odotellessa.Mitä Sinä haluat?
- JOHANNA?
HEI!
Tunnen ihan samoin!!!
Kun edes joku halaisi ja pitäisi hyvänä!
Älä tee vielä mitään peruuttamatonta!!!
Olisi kiva nähdä Sinut!?! - Otapa niskasta itseä
Ei kukaan tule sinua sieltä kotikolostasi hakemaankaan. Jotain vaivaa on nähtävä itsekin, että niitä kavereita ja seurustelukumppanin saa. Ärsyttää tuollaiset omassa itsesäälissään rypevät uusavuttomat.
- 6767676
Joku on taas laiskana lukenut vaan aloitusviestin eikä muita vastauksia ollenkaan. :-D
- Kuis?
6767676 kirjoitti:
Joku on taas laiskana lukenut vaan aloitusviestin eikä muita vastauksia ollenkaan. :-D
Oletko ihan varma? Jos onkin lukenut koko viestiketjun ja silti on tuota mieltä?
- sääliö
Kuis? kirjoitti:
Oletko ihan varma? Jos onkin lukenut koko viestiketjun ja silti on tuota mieltä?
No kyllähän tuossa aloitusviestissäkin jo sanon, että "-- enkä osaa lähestyä ihmisiä enää ollenkaan. En tiedä, mitä pitäisi sanoa ja miten pitäisi käyttäytyä. Sosiaalisissa tilanteissa ahdistaa ja haluan vaan päästä pois."
Sori, mutta mielestäni on vähän tyhmää kommentoida jotain OTA ITSEÄSI NISKASTA KIINNI -paskaa. Kyllähän mä näkisin vaivaa kavereiden ja seurustelukumppanin saamiseen, jos osaisin. Ehkä teidän on vaan vaikea tajuta, miksen osaa, koska ette itse kärsi estoista eikä teillä ole ties mitä lapsuuden traumoja. Se ei kuulkaa ole helppoa ottaa torjutuksi tai hylätyksi tulemisen riskiä, jos on aina tullut jollakin tapaa torjutuksi tai hylätyksi.
Ihan rehellisesti sanottuna, mua ei loppujen lopuksi kiinnosta olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Kaikki on välinpitämättömiä ja empatiakyvyttömiä itsekkäitä kusipäitä, jotka vaan käyttää toisiaan hyväksi ja jättävät kuin nallin kalliolle, jos eivät saa sitä mitä haluavat. Ehkä se on se todellinen syy, miksi en osaa tutustua ihmisiin.
Ei teidän tarvitse enää vastailla tähän ketjuun, oikeasti.
Löydä itsesi, niin saat itsellesi parhaimman kaverin, etkä enää ole yksin.
- Haluaisin ystäväkses
"Kaikki on välinpitämättömiä ja empatiakyvyttömiä itsekkäitä kusipäitä, jotka vaan käyttää toisiaan hyväksi ja jättävät kuin nallin kalliolle, jos eivät saa sitä mitä haluavat."
Nyt kyllä ap yleistät aika rankasti.
En oli itse tuollainen eikä ihan varmasti suurin osa täällä kommentoivista ihmisistä.
Mutta kaikki lähtee siusta itsestäsi. Opettele ensin rakastamaan itseäsi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663065
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai252133Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä671719Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251587Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161317- 281301
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61226Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281180Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101127Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621031