Kyllästyminen ja ahdistuminen avoliitossa

Vähän lisäinfoa: ennen kuin asuimme yhdessä seksikin oli parempaa, nykyään se on sellaista 'tänään voitais panna' 'joo' -meininkiä, ja seksi on äärettömän yksitoikkoista vaikka olemmekin keskustelleet asiasta. Emme juuri tee muuta kuin ole kotona nyt kun mies jäi työttömäksi. Emme ole myöskään henkisellä tasolla enää yhtä läheisiä kuin ennen. Muutama inside vitsi löytyy, muuten kaikki läheisyys ja kiehnäys tuntuvat väkinäiseltä. Toisinsanoen: en enää koe minkäänlaista kiinnostusta tai kipinää, eikä mieskään vaikuta kiinnostuneelta vaikka väittääkin ettei ole kyllästynyt.

Tekstin perusteella vaikuttaisi siltä, ettei hän ole sinulle "se oikea". Mikäli parisuhde etenee avoliittoon, olisi molempien oltava riittävän kypsiä siihen - ja tuo naisjulisteasia ja hänen suhtautumisensa sinun tuntoihisi ei kyllä ainakaan aikuisuudesta kieli!

Ei kannata jumittua huonoon suhteeseen. Hän voi olla kuinka ihana ihminen tahansa, mutta silti huono kumppani. Kyllä sinä sen itsekin tiedät, kun läheisyyskin kerran on väkinäistä, eikä kipinää ole.

Sulla on typerä mies joka lannistaa sua elämästä omannäköistä elämää. Sen seurauksena sinä ahdistut ja masennut, kun sinua kahlitaan.

Dumppaa tuollainen mölyturpa hel-vettiin.

Joko tekstisi on hyvin huono provo tai sitten sinä olet hiukan yksinkertainen.

Ei kukaan täydellä järjellä varustettu ihminen huolellisesti ja harkiten valitse seuralaisekseen kuvailemaasi itserakasta, muista naisistaan kehuskelevaa typerystä.
Tuo mies on junttiakin juntimpi. Ohko noin idiootteja edes todella olemassa?!

Perustelusi yhdessä pysymiseen eivät ole ollenkaan hyvät: Pelkäät että et löydä toista itsellesi sopivaa (Ihan varmasti löydät tuota paremman!). Olet huolissasi että mies ei pysty yksin maksamaan asuntoaan (Se ei todellakaan ole sinun asiasi!) Onko hän ehkä kanssasi vain siksi että pystyy jakamaan asumiskulujaan?

Hän muistelee exiään ja pitää naisten kuvia seinällä. Siinä on riittävä osoitus, että et ole hänelle riittävän tärkeä eikä hä'n rakasta ja arvosta sinua oikeasti.

Kyllästyminen ja ärsyyntyminen ei takuulla vähene, kun aikaa kuluu, vaan tulee pahenemaan, teillä molemmilla. Miksi tuhlaat häneen aikaasi. Mitä pikemmin pääset eroon sitä paremmat mahdollisuudet on vielä löytää parempi kumppani. Äläkä pelkää yksin elämistä. Sekin on parempaa kuin ärsyyntyneenä ja kyllästyneenä yhdessä eläminen. On helpompi panna selkeästi poikki kuin antaa suhteen hiipua hitaasti karille. Rupea etsimään asuntoa ja anna hänen itse vastata omista rahahuolistaan. Hänkin voi etsiä halvemman asunnon, ja niin joutuvat muutkin eroavat tekemään. Asumistuki ja toimeentulotuki ovat myös olemassa, etkä mitenkään voi jatkaa yhteiseloa vain auttamishalusta tai säälistä.

Tottakai ensin on surullista ja vaikeaa, mutta se vaihe menee pian ohi ja huomaat ett ne hellät tunteet häntä kohtaan, joista oli vaikea luopua, eivät sittenkään olleet mitään ainutlaatuista. Tulet kokemaan vielä parempaa, kun uskallat ensin irrottautua.