Tapasin siis tänään kaksi ulkomaalaista naista, joista toinen varattu ja toinen sinkku. Aluksi se paikka missä meidän piti tavata olikin jo suljettu ja minun olisi tavallaan 'pitänyt' tietää tämä kaupungin asukkaana mutta toisaalta minä en ehdottanut tuota kyseistä paikkaa vaan olin ehdottanut montaa muuta paikkaa, joihin naiset eivät osanneet sanoa oikein juuta eikä jaata.
He tulivat sitten kuitenkin kadulla minua vastaan ja etsintöjen jälkeen löysimme lopulta sopivan kahvilan. Naisten käytös ei ollut hirveän lupaavaa. Sinkkunainen oli koko ajan ikään kuin tämän toisen naisen suojissa ja keskusteluyhteyttä ei hirveästi syntynyt. Tämä nainen, jonka kanssa keskustelin enemmän, oli koko ajan jotenkin väsyneen tai vaihtoehtoisesti sarkastisen näköinen. Naiset ostivat kahvilasta kakun ja söivät sitä yhdessä. Pian toinen nainen alkoi nyrpistelemään ja kritisoimaan kakun koostumusta ja/tai makua ja toinen yritti kannustaa syömään. Toinen naisista myös hörppäsi kivennäisvettäni pullosta luvallani. Suurimman osan ajasta naiset puhuivat toistensa kanssa melko matalalla äänellä ja ikään kuin unohtaen olemassaoloni. Ennen pitkää minulle tuli siinä mielessä 'rento' olo, etten enää välittänyt helvettiäkään siitä millaisen vaikutelman he minusta saisivat ja se vaikutelma taisi olla jo tiukassa. Välillä unohdin täysin naisten olemassaolon ja katselin seiniä ja muita ihmisiä ja maistelin vettä kuin baarissa.
Yhdessä vaiheessa loin pienen vaaratilanteen paljastamalla että mietin oliko nainen valehdellut tms. kun ehdotti sellaista paikkaa, joka ei ole edes auki. Ajatus oli aika pitkä selitettäväksi ja en osannut tehdä sitä ihan täydellisesti. Nainen tuntui suuttuvan vähän ja kysyi minulta kuulustelevasti miten minä en tiedä täällä asuvana niistä paikoista paremmin kuin hän. Käänsin vain pääni pois ja jatkoin juomista. Myöhemmin pahoittelin tuota juttua vähän.
Toinen selvästi erottuva vaihe tässä kahvilahetkessä oli se, kun naiset tenttasivat minun kavereistani ja menemisistäni ja kerroin rehellisesti miten yksinäinen olen. Jostakin kumman syystä nainen tuntui rupeavan kysymään samaa kysymystä uudelleen ja naisia nauratti niin omat kysymyksensä kuin minun vastauksenikin. En osannut päätellä oliko se jonkinlaista pilkkaa vai ei.
Sen jälkeen naiset keksivät vielä muuta tekemistä ja seurasin heitä naistenvaatekauppaan, josta he ostivat sormuksia. Kommunikaatio tässä vaiheessa oli aika olematonta ja minulla tietysti vähän vaivaantunut olo siellä liikkeessä. Seuraavaksi menimme Alkoon, josta varatun naisen ystävätär etsi ja tutkiskeli viinoja ja muita alkoholijuomia. Toinenkin nainen oli kuulemma juonut 40% viinaa pari päivää sitten, vaikka aiemmin sanoi olevansa harras uskovainen. Kuulemma saa juoda jos ei humallu. Lopulta naiset eivät ostaneet mitään Alkosta ja lähdimme pois.
Tässä vaiheessa naiset eivät edes yrittäneet huomioida minua suuremmin vaan kulkivat edelläni ja vasta kysyessä paljastivat olevansa menossa bussipysäkille. Seisoin sitten siinä heidän vieressään enkä oikein tiennyt mitä sanoa. Kun bussi sitten tuli, nainen (varattu) sanoi että voisimme jatkaa kirjoittelua. Kättelin sitten näitä naisia perusvakava ilme naamalla ja nyökkäsin toisen naisen toivotukselle.
Jos en olisi niin parkkiintunut ja 'kokenut', voisin ehkä ottaa itseeni kaikki nuo naisten sarkastisen näköiset ilmeet ja eleet mutta niinhän ei tapahtunut. En tuntenut juuri mitään hyvässä tai pahassa. Olin itse asiassa vähällä tehdä oharit, koska osasin jo aavistella kaikenlaista sähköpostiviestien virallisuuden perusteella. Koko ajan yritin siis käyttää näiden naisten äidinkieltä, jota olen opiskellut vain neljä vuotta ja käytin vain yhden sanan englantia. En ymmärtänyt kaikkea minulle sanottua enkä naisten välisistä keskusteluista kuin puolet.
He tulivat sitten kuitenkin kadulla minua vastaan ja etsintöjen jälkeen löysimme lopulta sopivan kahvilan. Naisten käytös ei ollut hirveän lupaavaa. Sinkkunainen oli koko ajan ikään kuin tämän toisen naisen suojissa ja keskusteluyhteyttä ei hirveästi syntynyt. Tämä nainen, jonka kanssa keskustelin enemmän, oli koko ajan jotenkin väsyneen tai vaihtoehtoisesti sarkastisen näköinen. Naiset ostivat kahvilasta kakun ja söivät sitä yhdessä. Pian toinen nainen alkoi nyrpistelemään ja kritisoimaan kakun koostumusta ja/tai makua ja toinen yritti kannustaa syömään. Toinen naisista myös hörppäsi kivennäisvettäni pullosta luvallani. Suurimman osan ajasta naiset puhuivat toistensa kanssa melko matalalla äänellä ja ikään kuin unohtaen olemassaoloni. Ennen pitkää minulle tuli siinä mielessä 'rento' olo, etten enää välittänyt helvettiäkään siitä millaisen vaikutelman he minusta saisivat ja se vaikutelma taisi olla jo tiukassa. Välillä unohdin täysin naisten olemassaolon ja katselin seiniä ja muita ihmisiä ja maistelin vettä kuin baarissa.
Yhdessä vaiheessa loin pienen vaaratilanteen paljastamalla että mietin oliko nainen valehdellut tms. kun ehdotti sellaista paikkaa, joka ei ole edes auki. Ajatus oli aika pitkä selitettäväksi ja en osannut tehdä sitä ihan täydellisesti. Nainen tuntui suuttuvan vähän ja kysyi minulta kuulustelevasti miten minä en tiedä täällä asuvana niistä paikoista paremmin kuin hän. Käänsin vain pääni pois ja jatkoin juomista. Myöhemmin pahoittelin tuota juttua vähän.
Toinen selvästi erottuva vaihe tässä kahvilahetkessä oli se, kun naiset tenttasivat minun kavereistani ja menemisistäni ja kerroin rehellisesti miten yksinäinen olen. Jostakin kumman syystä nainen tuntui rupeavan kysymään samaa kysymystä uudelleen ja naisia nauratti niin omat kysymyksensä kuin minun vastauksenikin. En osannut päätellä oliko se jonkinlaista pilkkaa vai ei.
Sen jälkeen naiset keksivät vielä muuta tekemistä ja seurasin heitä naistenvaatekauppaan, josta he ostivat sormuksia. Kommunikaatio tässä vaiheessa oli aika olematonta ja minulla tietysti vähän vaivaantunut olo siellä liikkeessä. Seuraavaksi menimme Alkoon, josta varatun naisen ystävätär etsi ja tutkiskeli viinoja ja muita alkoholijuomia. Toinenkin nainen oli kuulemma juonut 40% viinaa pari päivää sitten, vaikka aiemmin sanoi olevansa harras uskovainen. Kuulemma saa juoda jos ei humallu. Lopulta naiset eivät ostaneet mitään Alkosta ja lähdimme pois.
Tässä vaiheessa naiset eivät edes yrittäneet huomioida minua suuremmin vaan kulkivat edelläni ja vasta kysyessä paljastivat olevansa menossa bussipysäkille. Seisoin sitten siinä heidän vieressään enkä oikein tiennyt mitä sanoa. Kun bussi sitten tuli, nainen (varattu) sanoi että voisimme jatkaa kirjoittelua. Kättelin sitten näitä naisia perusvakava ilme naamalla ja nyökkäsin toisen naisen toivotukselle.
Jos en olisi niin parkkiintunut ja 'kokenut', voisin ehkä ottaa itseeni kaikki nuo naisten sarkastisen näköiset ilmeet ja eleet mutta niinhän ei tapahtunut. En tuntenut juuri mitään hyvässä tai pahassa. Olin itse asiassa vähällä tehdä oharit, koska osasin jo aavistella kaikenlaista sähköpostiviestien virallisuuden perusteella. Koko ajan yritin siis käyttää näiden naisten äidinkieltä, jota olen opiskellut vain neljä vuotta ja käytin vain yhden sanan englantia. En ymmärtänyt kaikkea minulle sanottua enkä naisten välisistä keskusteluista kuin puolet.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuosta näkee että ei mitään kaveria voi ottaa kolmanneksi pyöräksi treffeille koska ei mies voi saada huomiota naiselta muuten.
Sun olisi pitänyt jo tuolla kahvilassa ymmärtää lähteä helvettiin. Räpläät hetken kännykkää ja sanot että tuli yks juttu, moro.
Sanoppa minkämaalaisia ja lopeta tuo säälittävänä ressukkana olo. Kyllä te miehet osaatte kaikki kepulikonstit.
Miksi minun olisi pitänyt lähteä?
Saatko jotain kiksejä siitä, että seurassasi olevat naiset ovat kuin sinua ei olisikaan?
No sehän on tavallista AT-miehen elämää. Naiset vain joutuvat tällöin olemaan puolipakolla miehen seurassa.
Varatun naisen kaveri laittoi kuitenkin heti sähköpostia tuon tapaamisen jälkeen, vaikka siinä ei ollut mikään flirttaileva sävy. Vastasin naiselle että haluaisin tavata hänet kaksin.
Täytyy sanoa että minulle oli tullut hämärämmässä valossa vähän liioiteltu kuva näiden naisten upeudesta. Toisella naisella oli huono, epätasainen iho ja voisin vannoa, että hänellä oli ohutta viiksikarvoituksen tynkää...
Toisella naisella oli aika kivat kasvot, vaikkakin hän oli aika selvästi ylipainoinen. Molemmat aika lyhyitä ja hitaita liikkumaan.
En siis ulkonäöllisessä mielessä tavoitellut taivaita.
Viikset viittais Venäjälle...
No niin kävin minäkin. Suomea puhui tuo, eikä ollut kaveria sillä...
Vaan toisesta tapaamisesta en tiedä, kun mulla on epätasanen iho ja mun jutut taisi olla niin köyhiä.