Palaako ajatkuset koskaan entiseen? Tuleeko koskaan ikävä vanhoja asioita tai tapahtumia?
Erostani on jo vuosia ja olen tällähtekellä onnellinen. MInulla on mahtava kaveri, joka tekee kaikkensa vuokseni.
En kuitenkaan halua hänen kanssaan yhteen asumaan, enkä halua jakaa elämääni täysin kanssaa. Aivankuin en uskaltaisi antaa itsestäni kaikkea pelossa, että minut petetään.
En ole kertonut pelostani hänelle, en halua, että luulee exavioliiton olevan välissämme.
En edes tiedä aina mitä tunnen, toisinaan rakastan häntä hirveästi ja toisinaan haluan vain olla rauhassa.
Yksin ollessani itken useasti, joku menneisyydestä tuttu musiikki tai muu juttu saa minut surulliseksi. Hän ei tiedä näitä juttuja, enkä halua niitä hänelle kertoakaan.
Pilaako menneisyys nykyhetken?
elämän varjot
16
379
Vastaukset
- haikea mieli
Hyvinkin usein ja ei sitä historiaa voi pois pyyhkiä. Itse mietin, kokeeko ex kumppani samoin, sillä meillä oli hyviä hetkiä paljonkin.
Ja tuohon, luottamus kyllä menee, jos tulee petetyksi. On kyllä varovainen, eikä ainakaan mene toisen kanssa samaan asumaan, tapailla aina voi jos mukava ihminen sattuu vastaan tulemaan.
Mitä itse tunnen eronneita, aina sieltä pulpahtaa juttuja aiemmasta parisuhteesta eli kyllä muistot mukana kulkee, niin kauan kun muistaa.
Meitä eronneita on paljon, ja tuttuja fiiliksiä.- mennyt on mennyttä
Tottakai ihminen muistaa menneitä niin kauan kuin muisti toimii. Muistaahan sitäkin, että kävin eilen K-Extrasta ostamassa kahvia. Se vain riippuu ihmisestä, persoonasta, miten ihminen käy läpi asioita, ja myös siitä minkälainen suhde on ollut, etenkin viimeiset vuodet. Ja mitä on ajatellut jo liitossa ollessaan, onko jo pidempään käynyt läpi eroaan jne.
Itse en ajattele eroani kovinkaan usein, ja kun näen toisen osapuolen, niin on kiva nähdä, mutta en minä tunne mitään fibroja, en vihaa. Ajattelen, että siinä on ihminen, ketä tunnen vähän paremmin kuin vaikka monta muuta ihmistä, mutta siinähän se sitten onkin. Meillä ero tuli minun aloitteestani, ja olin jo pitkään ajatellut, että tässä ei ole mitään järkeä, enkä halua elämääni hukata kokonaan. Olen siis mies, ja vaimoni olisi halunnut jatkaa, mutta kai hänkin on jo ymmärtänyt, että ei ole oikein järkeä edes ajatella meitä yhdessä. Saattaapi olla, että hän voisi vielä yrittää, mutta tietää, että minä en missään nimessä tulisi ikuna kukina päivänä enään yrittämään mitään. Ohi mikä ohi, ja eikä sitä takaisin saa. Vaikka kaikki naiset hukkuisivat maanpäältä, en palaisi hänen kanssaan yhteen, en ottaisi hänet takaisin, edes seksiaktina.
Riippuu siis niin paljon ihmisestä ja tapauksesta ja tilanteesta.
- menneisyyden varjot
Niin kyllähän niitä hyviä aikoja ja asioita on ollut jokaisessa liitossa, ei siitä pääse mihinkään. (Petturit eivät halua myöntää)
Niiden muistaminen saa mielen haikeaksi ja surulliseksi. Olen kuitenkin huomannut, että surukin voi olla kaunista. Hetken itkun jälkeen tuntuu kuin maailma on taas auki edessäni. - aertaetgaetg
Anteeksi vaan... Mutta olet mennyt "takapuoli edellä puuhun", et ole käsitellyt edellisen parisuhteesi kipukohtia loppuun aloittaessasi uuden.
Ok, sinua on petetty aiemmin - mutta onko se nykyisen kumppanisi syy? Ei, tiedät sen itsekin. Mietihän, miltä itsestäsi tuntuisi, jos olisit hänen tilallaan: olet syvästi rakastunut toiseen ja panostat suhteeseen sata lasissa - ja toinen osapuoli "piilottelee" sinulta asioita, jotka heijastuvat teidän kahden väleihin.
Sinulla on kaksi mahdollisuutta: joko kerrot asioista kiertelemättä kumppanillesi - tai sitten alta työstää niitä itseksesi pois teidän kahden väleihin vaikuttamasta. Nykyinen kumppanisi ei ole ansainnut sitä, ettet uskalla antautua suhteelle täysin menneisyydestäsi johtuen. Et varmasti itsekään haluaisi tällaista kumppania!
Jokaisella meillä eronneista on menneisyytemme. Oma aiempi liittoni hajosi kuin korttitalo kun miehestä paljastui narsistisia piirteitä omaava pettäjä. Totta kai se vaikutti elämääni pitkään ; pysyttelin kaukana vastakkaisesta sukupuolesta "varmuuden vuoksi" viisi vuotta ja sitten kun aloin uuden suhteen, pelotti ihan mielettömästi luottaa uuteen ihmiseen! Kerroin peloistani uudelle miehelleni, joka suhtautui asiaan hyvin ymmärtäväisesti. Itse itseäni psyykkasin eteenpäin hokemalla, että tämä mies EI ole exäni, tämä mies EI halua minulle pahaa EIKÄ petä minua. Helppoa se ei ollut, mutta mitään ei saa, jollei uskalla asettaa itseään alttiiksi elämälle. - Syövytetty
Kyllä pilaa. Tulin todella rankasti petetyksi ja etenkin hetkellä jolloin olin todella heikoilla. Ystävättäreni mainitsi, että minulle tapahtunut oli hanen pahinta mitä hän on voinut koskaan kuvitella naiselle tapahtuvan ja vielä siitäkin pahemmin.
Minua petettiin kun jäin työttömäksi ja minut jätettiin kun sairastuin vakavasti. En välittänyt jäänkö eloon vai kuolenko, sillä ihmisen luonto kuulemma toimii niin, että se kadottaa elämänhalunsa liian ankarissa ja toivottomissa ososuhteissa.
Alan pahoinvoimaan, kun ajattelenkin miestäni. Kaikki hyvä mitä liitostani muistan on vain alkuihastus ja sentään lähes 25 vuotta olimme yhdessä. Olin edellisessäkin liitossani kokenut pettämistä, mutta päätin luottaa hyvin rakkaaksi muutuneeseen ihmiseen.
Lopulta selvisi, että hän oli pettänyt minua aivan alkuajoista lähtien. Kun sain selville hänen kaksoiselämänsä hän muuttui täydellisesti aivan toisenlaiseksi ihmiseksi kuin hänet tunsin. Sitä ennen olin pitänyt hänen luonneongelmiaan vain työstressin aiheuttamina.
Kaiken entisen muistaminen tuhoaa elämääni. Vasta eilen huomasin miettiväni sähköshokkihoitoa, jonka luin auttavan draumaattisiin stressireaktioihin muistinmenetyksen muodossa.
Exmieheni ei kuitenkaan minua millään tavoin kiusaa tai halua olla yhteydessä. Hän valitsi täydellisesti kakkosen ja jätti lähes kaiken muun. Sanovat, että hän hylkäsi minut naisena kuin tiputtamalla rukkaset lattialle. Se sattui.Periaatteessa ero oli helppo, mutta se jäi käsittelemättä kokonaan, mikä vaikeuttaa jaksamistani. - menneisyyden varjot
Syövytetty ihan sama täälläkin. Minä sairastelin myös, Sairastelen edelleen. Ikää myöten ei tiedossa täyttä terveyttä. Minulla on täysi työ hyväksyä oma tilani eikä exän teko paranna oloani yhtään. Elämältä meni pohja minut jätettiin myös "sen täydellisen" kakkosen vuoksi.
Joka ei ole sairas ja jonka erottaa peräseinän tapeteista.
Ilkeät puhee minusta ja uudesta suhteestani ovat saaneet minut varmistamaan oman selustani. Haluan olla varma, että en enää koskaan putoa tyhjän päälle.
Teemme uuden kumppanini kanssa paljon asioita yhdessä ja meillä on kivaa mutta yhteen en muuta koskaan enää.- menneisyyden varjot
Vielä, että ex oli itse esittäytynyt ja esitellyt nyxänsäkin uudelle kumppanilleni. Eikä heidän sanoma minusta ollut ollut mitenkään positiivista.
Kaikki tapahtumta ja oma sairauteni saa minut joskus niin maahan, että en halua tavata ketään. Onneksi kumppanini ymmärtää puhumattomuuteni. Hän antaa minun olla kun haluan tilaa. Minäkin annan hänelle tilaa.
Aikuisessa iässä olevilla ihmisillä on jokaiselle enämpi ja vähempi luurankoja kaapeissa ja asioita joista ei haluta puhua. En itsekään tyrkytä olkapäätäni.
- olivia*
Ei pilaa, todellakaan eikä tietenkään. Jumittaminen entiseen pilaa, eikä sille asialle voi kukaan muu tehdä mitään, paitsi itse selvittää.
Itse pidin erostani huomattavasti enemmän kuin muutamasta liiton viimeisestä vuodesta. Minulla on "uusi" miesystävä. Jo suhteen alussa tuli todettua, että molemmilla on menneisyys, tottakai, kuten jokaisella aikuisella ihmisellä.
Minäkään en halua asua miesystäväni kanssa. En kaipaa miestä kiireiseen arkielämääni. Mieti etkö oikeasti halua yhteisasumista vain sen vuoksi, että olet tullut petetyksi joskus kauan sitten. Mikäli näin kuitenkin on asianlaita, niin suosittelisin terapiaa jossain muodossa.- syyt ja sepät
olivia, olen samoilla linjoilla.
Suhde ei ole kovinkaan vahva jos heti pitää tärkeimpänä päättää, en halua asua yhdessä. Rakkaus tulee suhteeseen, vie meitä eteenpäin joko yhdessä jos kaikki natsaa, tai sitten erilleen jos epäilyttää.
Terapiassa voisi punnita MIKSI ei halua yhteiselämää, vakavampaa, johtuuko se todella menneisyydestä vai onko jokin muu syy?
Onko uudessa kumppanissa jokin joka epäilyttää?
Kerran petetty voi haluta tavallista enemmän onnistua tällä uudella yrittämällä, on pettymys huomata ettei tämäkään ehkä onnistu... - menneisyyden varjot
syyt ja sepät kirjoitti:
olivia, olen samoilla linjoilla.
Suhde ei ole kovinkaan vahva jos heti pitää tärkeimpänä päättää, en halua asua yhdessä. Rakkaus tulee suhteeseen, vie meitä eteenpäin joko yhdessä jos kaikki natsaa, tai sitten erilleen jos epäilyttää.
Terapiassa voisi punnita MIKSI ei halua yhteiselämää, vakavampaa, johtuuko se todella menneisyydestä vai onko jokin muu syy?
Onko uudessa kumppanissa jokin joka epäilyttää?
Kerran petetty voi haluta tavallista enemmän onnistua tällä uudella yrittämällä, on pettymys huomata ettei tämäkään ehkä onnistu...Olivia ja syyt ja sepät.
Luulen, että meitä yksineläviä naisia on paljon enämpi kuin yksineläviä miehiä. Ystäväpiiriini kuuluu useampi "erillään" asuva pari. Syitä siihen on varmaan yhtä monta kuin on ihmistäkin
Ehkä päätös erillään asumisesta johtuu iästä. Nuoremmat haluaa sitoutua koska haluavat perustaa perheen.
Meillä keski-ikäisillä on jo lapset ja jopa lasten lapsia. Ei ole tarvetta perustaa perhettä. Erillään asuessa on kummallakin myös täysi vapaus tehdä asioita omien jälkeläistensä kanssa. Tavata ystäviään. Tässä iässä osaa jo ajatella, että toista ei voi hallita eikä pitää väkisin. En pelkää, että menee muualle, mutta jos sellainen tilanne joskus tulee eteen niin päästän menemään kyselemättä mitään.
Meidän suhde on hyvä näin. - u9u9u9u9u
menneisyyden varjot kirjoitti:
Olivia ja syyt ja sepät.
Luulen, että meitä yksineläviä naisia on paljon enämpi kuin yksineläviä miehiä. Ystäväpiiriini kuuluu useampi "erillään" asuva pari. Syitä siihen on varmaan yhtä monta kuin on ihmistäkin
Ehkä päätös erillään asumisesta johtuu iästä. Nuoremmat haluaa sitoutua koska haluavat perustaa perheen.
Meillä keski-ikäisillä on jo lapset ja jopa lasten lapsia. Ei ole tarvetta perustaa perhettä. Erillään asuessa on kummallakin myös täysi vapaus tehdä asioita omien jälkeläistensä kanssa. Tavata ystäviään. Tässä iässä osaa jo ajatella, että toista ei voi hallita eikä pitää väkisin. En pelkää, että menee muualle, mutta jos sellainen tilanne joskus tulee eteen niin päästän menemään kyselemättä mitään.
Meidän suhde on hyvä näin.Oivasti tuumaatte, edelliset kirjoittajat - ja ilmoittaudun "ääneksi kuoroon".
Elämä on itse kuhunkin jättänyt jälkensä, jotkut jäävät tuleen makaamaan ja jotkut jatkavat kolhuista oppineina.
Olen parin teini-ikäisen äiti, eronnut kuusi vuotta sitten. Miesystäväni ero on hieman tuoreempi, mutta pari vuotta hänkin ehti olemaan omillaan ennen tapaamistamme. Ikää nelkyt ja risat, kummallakin omat kodit, suht vaativat työt, lapset, harrastuksia. Jos olisin parikymmentä vuotta nuorempi, olisin varmasti jo kiiruusti "lassonnut" miesystävääni enemmän, koska hän on mielestäni huipputyyppi! Mutta nyt... Meillä on hyvät elämät "omillamme", mutta toisen olemassa olo tekee elämästä vielä parempaa.
Olemme tutustuneet toistemme jälkikasvuun, mutta sopineet, että olemme 100%:sti lastemme kanssa, kun on sen aika emmekä virittele mitään kompromissiratkaisuja ajankäytöstä. Kahden aikuisen ja neljän teinin yhteisen ajan järjestäminen kaikkia tyydyttävästi kun ei ole maailman helpoimpia hommia, kun jokaisella on omat harrastuksensa ja mieltymyksensä. Joten olemme omiemme kanssa silloin kun sen aika on, viiden vuoden kuluttua tilanne alkaa olla jo toinen ja lapset lentävät pesästään.
Näin on hyvä. Eroni jälkeen ajattelin, etten kunnolla siipeeni saaneena tapaa enää ketään tai uskalla alkaa suhteeseen, mutta tässä sitä ollaan. Onnellisena. - mitään ei puutu
u9u9u9u9u kirjoitti:
Oivasti tuumaatte, edelliset kirjoittajat - ja ilmoittaudun "ääneksi kuoroon".
Elämä on itse kuhunkin jättänyt jälkensä, jotkut jäävät tuleen makaamaan ja jotkut jatkavat kolhuista oppineina.
Olen parin teini-ikäisen äiti, eronnut kuusi vuotta sitten. Miesystäväni ero on hieman tuoreempi, mutta pari vuotta hänkin ehti olemaan omillaan ennen tapaamistamme. Ikää nelkyt ja risat, kummallakin omat kodit, suht vaativat työt, lapset, harrastuksia. Jos olisin parikymmentä vuotta nuorempi, olisin varmasti jo kiiruusti "lassonnut" miesystävääni enemmän, koska hän on mielestäni huipputyyppi! Mutta nyt... Meillä on hyvät elämät "omillamme", mutta toisen olemassa olo tekee elämästä vielä parempaa.
Olemme tutustuneet toistemme jälkikasvuun, mutta sopineet, että olemme 100%:sti lastemme kanssa, kun on sen aika emmekä virittele mitään kompromissiratkaisuja ajankäytöstä. Kahden aikuisen ja neljän teinin yhteisen ajan järjestäminen kaikkia tyydyttävästi kun ei ole maailman helpoimpia hommia, kun jokaisella on omat harrastuksensa ja mieltymyksensä. Joten olemme omiemme kanssa silloin kun sen aika on, viiden vuoden kuluttua tilanne alkaa olla jo toinen ja lapset lentävät pesästään.
Näin on hyvä. Eroni jälkeen ajattelin, etten kunnolla siipeeni saaneena tapaa enää ketään tai uskalla alkaa suhteeseen, mutta tässä sitä ollaan. Onnellisena.Jeps noin tein minäkin, muutimme yhteen vasta kun lapset olivat omillaan.
Nyt mummona ja pappana kiva asustaa yhdessä, vanheta yhdessä, suunnitella eläkepäiviä.
Aikuiset yhdessä, harrastetaan ja puuhastellaan, matkustellaan.
- menneisyyden varjot
Palaan aiheeseen. Ei ole olemassa ihmistä joka voisi sanoa, että kokemukset eivät ole vaikuttaneet häneen ihmisenä.
Meidän menneisyys on muovannut meidät siksi mitä olemme tänäpäivänä.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri.- onni on minulla
Sitä kutsutaan elämäksi, on vain erilaisia tapoja miten kokemuksien annamme elämään vaikuttaa.
Tuleeko niistä elämän suola vai piikki lihaan, sen päätät sinä. - ei vakuuta
onni on minulla kirjoitti:
Sitä kutsutaan elämäksi, on vain erilaisia tapoja miten kokemuksien annamme elämään vaikuttaa.
Tuleeko niistä elämän suola vai piikki lihaan, sen päätät sinä.Aivan. Se että pettää puolisoaan ja on vietellyt toisen ihmisen puolison onnistuneesti, lienee näitä kokemuksiasi.
- elämän varjot
ei vakuuta kirjoitti:
Aivan. Se että pettää puolisoaan ja on vietellyt toisen ihmisen puolison onnistuneesti, lienee näitä kokemuksiasi.
ei vakuuta kenelle tuon nakkasit. Minä en ole pettänyt enkä vietellyt ketään.
Elämä koostuu elämisestä ilman minkäänlaisia kokemuksia emme tietäisi mistään mitään. Kouluissa opittu viisaus ei korvaa elämän opettamia viisauksia hyvästä eikä pahasta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persujen vaalilupaus oli euron bensa
Nyt puhutaan jo kolmen euron bensasta. Kyseessä on Suomen historian törkein vaalipetos.1222263Vain vasemmistohallitus saa minut menemään töihin
Änkyräkapitalistien sortaessa kansaa en laita rikkaakaan ristiin. Elän mielummin Kelan tuilla, ja jos niitä leikataan, n582197Maataloustuet perittävä korkojen kera takaisin
Yrittäjiltä jotka ovat myyneet tuotantoaan ulkomaille. Veronmaksajan kustantama tuki on tarkoitettu elintarvikkeiden hi501875EK: Suomi tarvitsee vuosittain 45 000 maahanmuuttajaa
Senpä takia Riikkakin laulaa sen lauluja kenen leipää syö. Viime vuonnahan Suomeen muutti 50 tuhatta ulkomaalaista. htt311485Topi osti Askon
Hieno mies. Pelastaa työpaikkoja. Kiitokset myös emännälleen, joka pitää isännän virkeänä. https://www.is.fi/taloussan951437- 941407
Kastaa ja upottaa on eri sanat
Kastaa ja upottaa on eri sanat ja niillä on eri merkitys. Eikä Jeesusta haudattu upottamalla maahan kaivettuun kuoppaan2191171Oliko se oikeasti epäselvää
sinulle että olin ihastunut sinuun? (Ymmärrän että siitä on aikaa, eikä voi olettaa että kaikkea muistaisi tai että men661170Uskomatonta touhua!
Ei olis uskonut että kateus yrittäjää kohtaan menee noin pitkälle. TTP:ssa irrotettu sähköjohto jäätelöaltaasta. Kaikki311170- 691030