Minä tässä vasta mietin avioeron mahdollisuutta - tai on sitä mietitty jo pitkään, mutta viime aikoina se on tuntunut päivä päivältä oikeammalta vaihtoehdolta...
Nyt kun aloin miettiä noita omaisuusasioita (ja olen lueskellut näitä keskusteluja), tuli mieleen kysyä yhtä seikkaa.
Onko kenelläkään tietoa/kokemusta sellaisesta, kun toisella (miehellä) on reilusti suuremmat tulot kuin minulla, koska on pitkän linjan yksityisyrittäjä (ja nuuka kuin mikä) ja on esim. säästänyt itselleen eläkevakuutusta niin paljon mitä laki sallii - miten tämän rahan kanssa käy jos ero tulee? Onko se vain hänen omaisuuttaan, mitä ei huomioida kun jaetaan omaisuutta???
Mies on joskus sanonut pitävänsä huolen, että minä ja lapset emme saa lunastettua taloa itsellemme (ei hänkään sitä halua), ja vaikka siitä puolet saankin rahana, niin ei sillä vielä kummoista asuntoa itselle ja lapsille hommata... Mies on sanonut senkin, että maksaa meidät "ulos", eikä halua olla sen jälkeen enää lastenkaan kanssa missään tekemisissä!
Nyt olen alkanut miettiä, että jäämmekö puille paljaille, vai miten mahtaa olla, kun muuta isompaa omaisuutta ei irtaimiston ja autojen lisäksi ole kuin tuo talo - rahaa toisella on kyllä vaikka kuinka (sai juuri perintöäkin)...
Velkoja ei taida tällä hetkellä olla. Taloon otti kumpikin aikanaan omat lainat ja ne on maksettu pois. Myöhemmin taloa laajennettiin ja siihen omaan puolikkaaseeni minä otin oman lainan (toinen maksoi omansa suoraan rahalla), mutta senkin sain juuri maksettua loppuun.
Kaikki pakolliset kulut on jaettu aika hyvin tasan (huolimatta erisuuruisista tuloista), mutta kaikki "ylimääräinen" kuten kaapeli-TV, tietokoneyhteydet, musiikkilaitteet yms.; lähinnä lasten iloksi ja hyödyksi tarpeellinen ,on melkeinpä kaikki minun kustannuksellani hankittu.
Miten mahtaisi käydä kun/jos omaisuutta aletaan jakaa??? Neuvokaa hyvät "viisaat"!
Nyt kun aloin miettiä noita omaisuusasioita (ja olen lueskellut näitä keskusteluja), tuli mieleen kysyä yhtä seikkaa.
Onko kenelläkään tietoa/kokemusta sellaisesta, kun toisella (miehellä) on reilusti suuremmat tulot kuin minulla, koska on pitkän linjan yksityisyrittäjä (ja nuuka kuin mikä) ja on esim. säästänyt itselleen eläkevakuutusta niin paljon mitä laki sallii - miten tämän rahan kanssa käy jos ero tulee? Onko se vain hänen omaisuuttaan, mitä ei huomioida kun jaetaan omaisuutta???
Mies on joskus sanonut pitävänsä huolen, että minä ja lapset emme saa lunastettua taloa itsellemme (ei hänkään sitä halua), ja vaikka siitä puolet saankin rahana, niin ei sillä vielä kummoista asuntoa itselle ja lapsille hommata... Mies on sanonut senkin, että maksaa meidät "ulos", eikä halua olla sen jälkeen enää lastenkaan kanssa missään tekemisissä!
Nyt olen alkanut miettiä, että jäämmekö puille paljaille, vai miten mahtaa olla, kun muuta isompaa omaisuutta ei irtaimiston ja autojen lisäksi ole kuin tuo talo - rahaa toisella on kyllä vaikka kuinka (sai juuri perintöäkin)...
Velkoja ei taida tällä hetkellä olla. Taloon otti kumpikin aikanaan omat lainat ja ne on maksettu pois. Myöhemmin taloa laajennettiin ja siihen omaan puolikkaaseeni minä otin oman lainan (toinen maksoi omansa suoraan rahalla), mutta senkin sain juuri maksettua loppuun.
Kaikki pakolliset kulut on jaettu aika hyvin tasan (huolimatta erisuuruisista tuloista), mutta kaikki "ylimääräinen" kuten kaapeli-TV, tietokoneyhteydet, musiikkilaitteet yms.; lähinnä lasten iloksi ja hyödyksi tarpeellinen ,on melkeinpä kaikki minun kustannuksellani hankittu.
Miten mahtaisi käydä kun/jos omaisuutta aletaan jakaa??? Neuvokaa hyvät "viisaat"!
Vastaukset 15
Vanhimmat
No ihan ensimmäiseksi sellainen perustavaalaatua oleva kysymys ... onko teillä avioehtoa, ja onko miehesi vanhemmat testamentilla määränneet "aviopuolisolla ei ole perintöön avio-oikeutta". Oletan vastauksissani vastauksesi olevan "ei" molempiin.
Eläkesäästöt olivat hyvä kysymys, ja heitin sen jo lakiosastolle (nyt tarkoitat vapaaehtoista säästämistä, et yrittäjäeläkettä?). Luulen, että ne lasketaan miehen omaisuudeksi "säästöinä", ja siis osituksessa mukana korottamassa hänen netto-omaisuuttaan mistä tasingon kautta saat tavallaan puolet. Vahvistan kun joku kuka oikeesti tietää vahvistaa luuloni suuntaan tai toiseen.
No talon osalta tilanne se, että sen arvo lasketaan osituksessa puoliksi molemmille. Kun ositusta ryhdytään toteuttamaan, niin sitten toinen "ostaa" exän "ulos" tai sitten torppa myydään ja pistetään rahat puoliksi. Ei hän oikein voi estää sinua lunastamasta taloa, ellei itse halua sitä ... kysymys lähinnä suuntaasi, onko sinulla mahdollisuutta suoriutua uudesta velasta?
Niin perintö, kuin miehen tilillä olevat rahat, ja arvaten eläkesäästötkin lasketaan hänen netto-omaisuuteen. Kuin myös auto, vaikka olisikin hänen nimiin rekisteröity, irtaimisto puoliksi. Pieni laskuharjoitus ehkä valaisee (keksin velkaakin mukaan, jos esimerkki silloin auttaa paremmin muitakin epätietoisia) :
Mies : 400 perintöä, 100 auto, 100 säästöjä tilillä, 100 omaavelkaa
Sinä : 0
Yhteistä : 600 asunto, 100 irtaimisto, 200 asuntovelkaa
Osituslaskelma ja tasingon määrittäminen :
Miehen netto-omaisuus : 400 100 100 600/2 100/2 - 100 - 200/2 = 750
Sinun netto-omaisuus : 600/2 100/2 - 200/2 = 250
Miehen maksettava sinulle (jos vaadit) tasinkoa 250 "rahaa", jolloin netto-omaisuutenne ovat yhtäsuuret, eli 500 "rahaa"
Tähän mennessä siis laskettu vain euroja ... sitten alkaa osituksen toteuttaminen ja tasingon suorittaminen (voi olla rahaa, tai yhteisesti sovittavaa omaisuutta). Eli, kuka ostaa kenetkin talosta "ulos".
Sillä ei osituksessa ole yhtään mitään merkitystä, kuka maksanut puhelinlaskut, tai miten talon laajennukset rahoitettu. Tilanne jäädytetään siihen hetkeen (ellei yhdessä toisin sovita) kun toinen tai molemmat jättäneet avioerohakemuksen käräjäoikeuden kansliaan. Aika yksinkertaista.
Minulla oli vakuutus, onneksi vain vuoden verran ja mies sai siitä puolet. Se lukee kyllä vakuutusehdoissa, että työttömyyden, avioeron tai sairauden vuoksi voi vakuutuksen lopettaa ja
avioeron sattuessa se lasketaan omaisuuteen joka puolitetaan.
Noin sen olen ymmärtänytkin. Kiitos kuitenkin valaisevista esimerkeistä! Tuo eläkesäästösumma minua eniten tässä onkin vaivannut.
Tosin olen kuullut "sivustaseuraajana" kaikenlaisista omituisuuksista, ja siksi kai olenkin ehkä ylivaruillani.
Eräs ystävätär (omien kokemustensa opettamana) on neuvonut ottamaan hyvissä ajoin etukäteen kopioita miehen edellisvuosien veroilmoituksista, tilinpäätöksistä ja kaikista mahdollisista raha-asiakirjoista - kun kuulemma toinen voi "pimittää" ne tosipaikan tullen!!! Onko tosiaan näin??? Eikö luulisi oikeuden olevan molempien puolella ja vero- yms. tiedot saatavilla ilmankin?
Ja kun en osaa enkä halua uskoa kenestäkään tuollaista, että voisi olla noin julma puolisoaan kohtaan. Varsinkaan mies, joka on itse tyytyväinen nykyiseen liittoon...
Toinen esimerkki on pariskunnasta, jossa mies oli valmis luovuttamaan talosta oman puoliskonsa lapsille, ettei toinen joutuisi taloudellisesti liian tiukalle, eikä taloa tarvitsisi myydä. Silti nainen alkoi "kiristää" elatusmaksua mieheltä itselleen(lapset jo aikuisia) vedoten toisen suurempiin palkkatuloihin ja siihen, että hän (siis nainen) on hoitanut talon lainat - vaikka mies on vastaavasti maksanut käytännössä kaiken muun! Nainen on itse hyvässä virassa ja mies tekee tavallaan pätkätöitä, missä ei kovin pitkälle ole takeita työn jatkuvuudesta...
No tuosta erosta ei sitten toistaiseksi tullut mitään, kun meni liian monimutkaiseksi - kitkuttelevat jotenkin yhdessä edelleen!
Näitä esimerkkejä miettiessä aloin huolestua omasta tilanteestani.
Ai niin kysyit taloasiasta. En ole varma miten suureen lainaan uskaltaisin sitoutua, jos lunastaisin talon itselleni, kyllä minä jonkinlaisesta suoriutuisin. Tosin en välttämättä edes haluaisi nykyistä taloa yksin itselleni.
Tuota tietoa olen kaivannut!
Itse en ole miehen vakuutuspapereita lukenut - missä lie niitä säilyttääkään, kun "arkistot" ovat niin levällään ettei kukaan toinen niistä ota selkoa.
Meillä nimittäin tuossa on kyse melkoisen isosta summasta! Kun toinen on pihistellyt kaikessa missä voi, ja on vaan kasvattanut omia säästöjään eläkepäivien varalle!
No tuo on kyllä jo vainoharhautta ... enkä keksi mitä iloa niistä edes on. Ositus kun tehdään sen hetken tilanteesta, kun eroa haettu (ellei toisin sovita) ... mitä iloa on parin vuoden taklaisilla tuloilla?? Ainoa mitä voin keksiä on se, että toinen on hankkinut "silmittömästi", mutta raha on vain "hävinnyt" ... herää kysymys löytyykö salaisia pankkitilejä missä rahat piilossa. Mutta silti, vaikea se on oikeudessa todistaa niilläkään, jos ukko kertoo sen menneen viinaan, naisiin, ja hedelmäpeleihin -- loput turhuuteen.
Ei ollenkaan tavatonta, jos puolisot näin sopivat. Tosin tuossa lapsille luovuttamisessa verottaja pääsee väliin...
Tullaan jälleen siihen, ettei ole oleellista kuka on maksanut mitäkin, ei sitä osituksessa katsota NORMAALISTI. Sitten jos mennään tappelemaan oikeuteen, ja vedotaan "kohtuullistamispykälään" esim. avioehdollisen osituksen muuttamisesta ... niin silloin pengotaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat. Tämä kuitenkin poikkeus normaaliin. Täysi-ikäisille lapsille voidaan velvoittaa maksamaan elatusapua esim. kun opiskelevat, mutta se on ihan luonnollista ... miten se sitten vanhempien kesken jaetaan, on jo toisen keskustelun aihe.
Minulle lakimies selvitti, että ei-nostettavissa olevat henkilöstörahasto-osuudet eivät mene jakoon. Niihin ei pääse voutikaan käsiksi.
Mitä tulee täysi-ikäisten, ei kotona asuvien lasten rahalliseen tukemiseen, tulee siinäkin lahjavero vastaan. Kertoivat siitä taannoin Veronmaksajien lehdessä. Eihän sillä käytännössä juurikaan merkitystä ole, kun kukaan ei perään kysele. Tiedoksi kuitenkin.
Kirjoitin vähän ehkä epätarkasti - itsekin hieman sekosin ajatuksissani.
Tuo tilinpäätösten yms. tietojen tallentaminen etukäteen johtui siitä, että tuossa kyseisessä erotapauksessa mies yritti selvitä mahdollisimman pienillä elatusmaksuilla. Jos ei ollut tositteita tuloista, niin kuulemma olis ollut nainen aika heikoilla. Mies on ollut hyvätuloinen yrittäjä, mutta onnistui kai aika hyvin luistamaan maksuista - elelee itse leveästi, mutta paperilla näyttää ettei ole kummoisetkaan tulot...
Samainen mies on nyt myöhemmin antanut ymmärtää, että aikanaan lapset eivät tule myöskään perimään häneltä juuri mitään, koska miltei kaikki omaisuus on siirretty pikkuhiljaa uuden avovaimon nimiin ja ties minne. Tosin toisen lapsen, joka asuu äidin luona, hän on jo muutenkin kieltänyt kokonaan vuosia sitten, eikä osallistu hänen elämäänsä muutoin kuin virkateitse tulevilla lakisääteisillä elatusmaksuilla.
Meitä kun on moneksi... Toivon että tuo on vain yksi ääritapausesimerkki!
Tuossa toisessa esimerkissä oli kyse siitä, että emäntä yritti saada elatusmaksua nimenomaan itselleen eikä aikuisille lapsille.
On kuulemma olemassa jokin pykälä siitä, että totuttu elintaso ei saisi yksin jäävällä huomattavasti heikentyä - vähän kuin Amerikan malliin!? Mutta jos noin on, niin ei kai se saisi toisellakaan sitten merkitä sitä, että jäisi puille paljaille, kun maksaisi toiselle elatusmaksuja vähistä tuloistaan???
Siksi olen niin ymmälläni itse, kun olen sattumoisin päässyt seuraamaan läheltä noita erikoislaatuisia tapauksia. Ei kai kaikki ole läheskään yhtä vaikeita tapauksia - eihän...???
Hoho!
Mitä jos se huikean omaisuuden nimiinsä saanut avokki lähtee kiitämään nyt kun ukko on rahastettu? =)
Just tuota minäkin olen miettinyt, vaikka toissapäivänä ilmoitinkin miehelleni, että myös vap.eht.eläkevakuutus kuuluu osituksen piiriin. Olin jostain saanut käsityksen, että näin vain on. Mieheni ei sitä vielä niele, mutta katsotaan.
Elareiden laskenta lähtee lapsen tarpeista !
Ne kulut sitten jaetaan vanhempien maksukyvyn mukaan, elatusvelvollinen SAA elää leveästi edelleen .... en ymmärrä vieläkään miten "vanhat" tulot vaikuttaisivat siihen kuinka suurella osuudella tänään voi osallistua lapsen elatukseen ?? Eli lisätään lääkitystä tuonkin neuvon antajalle.
No lapset perivät mitä perittävällä kuollessaan ON PERITTÄVÄÄ. Ei luulisi olevan vaikeata sinunkaan ymmärtää ... vai haluato että elävienkin omaisuus jaetaan perintönä lapsille heti. Ehkä sinunkin lääkittystä olisi syytä tarkistaa...
On äärettömän harvinaista (eli ei lähes ikinä) että eksälle maksettaisiin elareita. Että se siitä.
Ei, asiat eivät ole normaalisti yhtään vaikeita .. hyvä että yrität ymmärtää.
Siis tuossa jutussa oli kyse siitä, että kun ero tapahtui ja mies yritti näyttää että hänellä ei ole juuri lainkaan tuloja - ja siis ei kykene maksamaan elatusmaksuja (yhteiskunta hoitaa maksut), vaikka samanaikaisesti rakentelee uutta upeaa kesämökkiä ja ajelee huippuhienolla autolla yms. Eli kun on yrittäjä, joka ei "virallisesti" nosta itselleen palkkatuloa, jota voitaisiin käyttää elatusmaksujen laskentaperusteena. Eilen viimeksi kuulin tältä ex-rouvalta tarkennusta tähän tapaukseen. Tämän hetkisiä miehen tuloja en tiedä, mutta kuulemma hyvin näyttää menevän edelleenkin (erosta on jo kohta kymmenisen vuotta). Edelleenkään edes minkäänlaista keskusteluyhteyttä mieheen ei saa, olipa asia kuinka tärkeä tahansa.
Siksi tämä ystävä on minua yrittänyt neuvoa olemaan mahdollisen eron hetkellä paremmin varautunut kuin mitä hän oli omassa tilanteessaan.
Tosin en ole meinannutkaan kaikkia neuvoja noudattaa - mielestäni olen ainakin vielä ihan täysissä järjissäni!
Mitä taas tuohon perintöasiaan tulee, niin mies on todellakin kieltänyt toisen lapsensa olemassaolon täysin (toisen onnistui viemään itselleen, mutta hänenkään asiansa eivät ole kunnossa), ja exä uskoo/tietää miehen siirtäneen/siirtävän omaisuutensa muiden ihmisten nimiin, niin ettei lapsille vahingossakaan jäisi mitään perittävää sitten aikanaan. Tällä hetkellä hän ei millään tavalla halua osallistua lapsensa koulutuskustannuksiin tms.
Mutta tämä mies onkin poikkeusyksilö (tappouhkauksia yms.) - toivottavasti!!!
Toiselle vastaajalle vielä tuosta avovaimon nimiin omaisuuden siirtämisestä, että kun mies on tuollainen kuin on, niin ulkopuoliset ainakin ovat vakaasti sitä mieltä, että mikäli nykyinen avovaimo tuosta liitosta yrittäisikin lähteä, niin ei hengissä selviäisi... Se siitä omaisuuden viemisestä!
Mutta edelleenkin uskon, että tämä on poikkeusyksilö, eivätkä kaikki erot ole yhtä vaikeita..?
Kaikki neuvot ovat kyllä tervetulleita!
Väsyneenä hieman turhan kärkkääseen tyyliin vastasin, ei ole tapaistani, sorry ;-))
Kyllähän tuo on poikkeuksellista, onneksi. Ja valitettavasti joskus tulemia joudumme Iltalehden lööpistä lukemaan ... kyllä pahuutta maailmaan mahtuu.
Mitä sitten elareiden "pakoiluun" tulee kertomassasi tapauksessa, niin väärinhän sekin on ... en tiedä kuinka hyvin vanhojen tositteiden kerääminen tuolta estää, kun vika pinnarin päässä.
En ymmärrä rahanhimoasi. Laki voi sanoa mitä hyvänsä, mutta en itse voi ymmärtää haluasi miehesi eläkesäästöihin. Et ole ollut hellan ja nyrkin välissä kotiäitinä, olet yrittäjä, joka tienaa vähemmän. Sinä olet päättänyt ostaa laitteet lasten "hyödyksi", ehkä miehesi ei katsonut niitä tarpeelliseksi, se oli sinun valinta. Käännähän toisin päin, jos sinulla olisi tuottava yritys ja olisit pannut eläkettä varten maksuja, miltähän tuntuisi että puoliso vie niistä puolet. En yhtään ihmettele miehesi katkeruutta, vaikka nainen olenkin. Itselläni olisi sen verran ylpeyttä, että jos avioero olisi tulossa, en ajattelisi pelkkää rahaa.
Ei ole todellakaan kyse mistään rahanhimosta! Ymmärsit kai jotenkin väärin, tai kirjoitin epätarkasti.
Jos olisi vain itsestäni kyse, en haluaisi välttämättä mitään. Nyt vain sen verran, että varmistan lapsille katon pään päälle tulevaisuudessakin!!! Tuo eläkesäästöasia vaan putkahti mieleen yllättäen ja mielenkiinnosta kysäisin mikä mahtaa olla sen kohtalo...
Ja minä itse EN ole mikään yrittäjä, vaan pinnistelen kunnan virkailijana minimipalkalla - mieheni mielestä en tee mitään, kunhan vietän päiväni työpaikalla.
Hänen mielestään kukaan muu kuin hän itse ei ole mitään, eikä minkään muun alan ammattilainen, olkoonkin vaikka kuinka pätevä ja lukenut, ei ole mitään häneen verrattuna.
Minulla on kyllä ylpeyttä sen verran, että lähden tuosta vaikka melkein tyhjin käsin! Olenhan ollut tavallaan ylpeä siitä tähänkin saakka, että olen omat kuluni itse hoitanut. Vaikka moni onkin ihmetellyt sitä, että näin pitkään aviossa ollut pari hoitaa raha-asiansa täysin itsenäisesti ja erillään.
Miehellä on käsitys, että kun olen tyhjin käsin yhteiseen huusholliin tullut, niin samalla tavalla myös lähden, jos lähden! Eihän melkein 18 vuoden kodin pyörittäminen ja lasten hoitaminen merkitse mitään...
Vielä noista kodin hankinnoista. Ei se koske pelkästään lasten tarvikkeita, vaan myös kaikkea sisustukseen liittyvää muutenkin. Minä se olen joutunut hankkimaan kaikki astiat, liinavaatteet, verhot, valaisimia yms. Mies on osallistunut vain joihinkin isoihin ostoksiin, kuten huonekalut, mutta nekin on usein puolitettu!
Kaikki puutarhan viihtyvyyteen liittyvän olen myös minä hankkinut - viimeisimpinä istutusten lisäksi puutarha-allas suihkuineen (jonka itse asensinkin) ja grilli.
Aika paljon tuossa talossa on minunkin rahojani kiinni ja sellaisissa kohteissa, mitä en ainakaan mukaani saisi...
Vielä noista lasten hyödykkeiden hankinnoista... Usein on käynyt niin, että jonkin isomman tarvikkeen hankintaa on suunniteltu yhdessä jo jonkin aikaa ja viimein se on päätetty hankkia - mutta kun tullut viimeisen päätöksen teon hetki tai jopa vasta maksuvaiheessa mies onkin sanonut, että hän ei sitten sitä maksa vaan minun on se hoidettava! Eli aina ei suinkaan ostopäätös ole ollut minun päätökseni.
Ei minulla ole ollut sydäntä perua viime hetkellä jotakin lapsille jo luvattua! Olisko sinulla?