Pidän kumppanistani todella paljon, mutta henkiset voimavarani alkavat käydä vähiin. Haluan ja pyrin omalla tekemiselläni elävöittämään parisuhdettamme, huomioin häntä ja olen kiinnostunut hänen asioistaan. Hän ei kuitenkaan huomioi minua, vaikka tyytyisin todella vähään. Jos hän ei välitä minusta yhtä paljon kuin minä hänestä, onko oikein häneltä jatkaa suhdettamme vaikka näkee, kuinka paljon minä hänestä välitän. Jos hän ei ole täysin idiootti, hän kyllä tietää, kuinka paljon hänestä pidän. Vai onko todellakin niin, että minä olen tässä se hölmö, joka roikkuu jossakin, jolta ei voi saada kaipaamaansa vastarakkautta...ilmeisesti...
Miksi alkuhuuman täytyy sammua? Minulla se ei ole sammunut, mutta vastapuolella mitä ilmeisimmin kyllä. Helvetti, olisi paljon helpompi saada pakit kuin vatvoa tunteitaan joka päivä.
Miksi alkuhuuman täytyy sammua? Minulla se ei ole sammunut, mutta vastapuolella mitä ilmeisimmin kyllä. Helvetti, olisi paljon helpompi saada pakit kuin vatvoa tunteitaan joka päivä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
demmä tidä mut voisko olla et muijas ei osaa näyrtröö tunteit`? yleist semmone
Oletko sanonut asiasi hänelle? Asioista pitää puhua! Ei tarvitse olla edes idiootti, jos ei osaa lukea toisen ajatuksia, kun eihän kukaan osaa..
Voisi ajatella toki, että tuossa tilanteessa kumppanin (Nainenko?) tehtävä olisi jotenkin ikäänkuin lopettaa suhde, koska ei pysty vastaamaan sinun odotuksiasi.
Mutta oikeasti se on sun oma tehtävä päättää suhde, jos et pidä sitä sen arvoisena. jos hän päättäisi suhteen, se tarkoittaisi että hän päättää sun puolesta mitä tarvit, ja mitä haluat! Ei hän voi päättää sun puolesta, riittääkö hänen antamansa huomio sulle.
Mut se että olisit päättämässä suhdetta sentakia, että hänellä on alkuhuuma haihtunut aiemmin. kertoo jotenkin sun omasta riippvuussuhteesta romanttiseen rakastumiseen.
Sä haluat että asiat ovat hurmioituneita, tai sit alat järjestää hänelle sitä sun kaipaamaasi draamaa, järjestämällä ero!
Hänellekin ero voi olla tuskallinen, ja eroamalla varmaan saisit pumpattua hänestä tunteita esille, muttei sellaista draamaa kukaan jaksa!
Pitää päättää kenenkanssa haluaa olla, ja sit kun se on päätettu niin täytyy keksiä muuta tekemistä.
Sitävarten etsitään kumppani, että kumppani on! ei sitä varten, että saisi kokoajan leikkiä sillä kumppanilla ja arvuutella hänen tunteita, pohtia että miten sen kumppanin tulee mua huomioida.
Sanot että sun olisi helpompi saada pakit kuin vatvoa tunteitasi joka päivä..
no ehkäpä hänellä olisi helpompi olla parisuhteessa, eikä vatvoa joka päivä tunteita ja miettiä antavansa toiselle pakit!
Huomaatko että se, että sulla on taipumus vatvoa, ei ole kumppanisi vika mitenkään! Vatvoisit varmaan joka tapauksessa, vaikka hän tekisi mitä. Ihan siitä johtuen, että olet jotenkin siihen taipuvainen..tai valitset tehdä niin.