Mietin tässä

miettien3

Eli mitenköhön suhtaudut esim yh isään/äitiin? Mä mietin että ennen en olisi kuvitellut seurutelevani jonkun kanssa jolla jo lapsi(ehkä pelko siitä miten lapset suhtautuu minuun tai koko uuteen tilanteeseen) nykyisin vähän eri homma koska itekin yh.
Musta olisi mukava kuulla mielipiteitä asiasta?

15

241

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • wertg123

      Se on niin henkilökohtaista, miten kukakin suhtatuu asiaan. Totta on kuitenkin se, että lapsi/et vaikuttavat asiaan, ja se on erilaista kuin kahden yksineläjän kohdalla on. Kun lapsia on kuvioissa, niin mennään (toivon ainakin että kaikki menisivät pitkälti) lapsen ehdoilla. Ei kuitenkaan nini että se asia hallitsisi mitään, vaan lapset ovat yksi asia joka pitää huomioida kun tapailee.

      Itse kun tapailin yksinhuoltajia, nuoria lapsettomia, vanhoja lapsettomia, ja naimisissa olevia, huomasin että vanhemmat lapsettomat olivat ehkä hankalimpia. Siinä ikäluokassa 35v. noin suunnilleen.

      Monet heistä, naisista siis, ovat havahtuneet siihen, että alkaa tuota ikää olla eikä lapsia ole vielä siunaantunut. On ura, talo ja auto, muta perhe puuttuu ja sittne yritetään väkisin muuttua siihen suuntaan. Ja huonostihan siinä käy. Alkoi maa polttaa jalkojen alla jo ensimmäisten treffien aikana, kun tutustuttiin ja toinen tokaisee lapsiasiasta kekusteltaessa että:"Ai, sulla ei ole vielä lapsia? Ei mullakaa - VIELÄ". Siinä nimittäin tuli samantien mieleen että minut on hankittu lapsentekokoneeksi, ei muuksi.

      YHt taasen olivat laidasta laitaan erilaisia. Sielä oli mukavampia ja sitten täysiä sekopäitä. Joillekin elämäntehtävänä oli tuo lisääntyminen, ja ihan sama kenen kanssa - kunhan lapsia tulee, saa olla kotona eikä tarvitse tehdä töitä.

      Lapset itsessään ovat yleensä mahtavia. ei sinusta heille isää/äitiä tule, jos sitä pelkäät. Sinusta tulee heille "se toinen aikuinen", joka päättää asioista ja pitää kurissa ja nuhteessa. Se ei tapahdu heti, ei aina helposti, mutta tilanteen mukaan sinulle löytyy se oma paikka uusperheestä.

      • Plussaa

        Ihanan tasapainoinen kirjoitus tästä aiheesta.
        Totta puhuit.


    • yh äippis

      "Sinusta tulee heille "se toinen aikuinen", joka päättää asioista ja pitää kurissa ja nuhteessa."

      Uusi kumppanini ei todellakaan hoida lasteni kasvatusta, kyllä ihan yksin vastaan heidän asioidensa päätöksistä ja muusta kasvatuksesta. Jos kumppani haluaa osallistua lasteni elämään, niin sitten ihan aikuisena kaverina vain.

      En kannata kuria ja nuhdetta, vaan rakkautta ja ohjausta.

      • ddt56

        Kyllä se on niin minun mielestäni että aikuiset tekevät päätökset perheessä ja antavat ne rajat - niin kurin ja nuhteen, kuin rakkauden ja ohjauksen kautta. Ei se tarkoita että uusi puoliso määräisi mitä lasten kanssa tehdään ja mitä ei -Sinä olet heidän äitinsä/isänsä. Mutta lapset tarvitsevat nuo auktoriteetit, eivät kaveria.

        Ja jos annat lastesi istua kumppanisi päällä, hänestä ei ikinä tule täysvaltaista perheenjäsentä. Itse en ainakaan jäisi sellaiseen perheeseen.


      • yh äippis
        ddt56 kirjoitti:

        Kyllä se on niin minun mielestäni että aikuiset tekevät päätökset perheessä ja antavat ne rajat - niin kurin ja nuhteen, kuin rakkauden ja ohjauksen kautta. Ei se tarkoita että uusi puoliso määräisi mitä lasten kanssa tehdään ja mitä ei -Sinä olet heidän äitinsä/isänsä. Mutta lapset tarvitsevat nuo auktoriteetit, eivät kaveria.

        Ja jos annat lastesi istua kumppanisi päällä, hänestä ei ikinä tule täysvaltaista perheenjäsentä. Itse en ainakaan jäisi sellaiseen perheeseen.

        Uusioperheessä ei uusiokumppani voi koskaan olla täysivaltainen jäsen lapsiin nähden. Lapsilla on aina biologiset vanhemmat etusijalla, ellei toinen vanhemmista ole poistunut kuvioista lasten ollessa hyvin pieniä.

        "Ei se tarkoita että uusi puoliso määräisi mitä lasten kanssa tehdään ja mitä ei - lapset tarvitsevat nuo auktoriteetit"
        Auktoriteetti tarkoittaa määräysvaltaista. Esikuva sopii paremminkin uuden kumppanin nimitykseksi, aikuisena ystävänä.

        Ei lapset hypi kenenkään aikuisen silmille muutenkaan. Aikuisen ei tarvitse olla kasvattaja ja määrääjä, kyllä lapset silti kunnioittavat aikuista, jos tämä on kunnioituksen ansainnut itse kunnioittamalla lapsia ja kohtelemalla heitä hyvin.


      • n-67
        yh äippis kirjoitti:

        Uusioperheessä ei uusiokumppani voi koskaan olla täysivaltainen jäsen lapsiin nähden. Lapsilla on aina biologiset vanhemmat etusijalla, ellei toinen vanhemmista ole poistunut kuvioista lasten ollessa hyvin pieniä.

        "Ei se tarkoita että uusi puoliso määräisi mitä lasten kanssa tehdään ja mitä ei - lapset tarvitsevat nuo auktoriteetit"
        Auktoriteetti tarkoittaa määräysvaltaista. Esikuva sopii paremminkin uuden kumppanin nimitykseksi, aikuisena ystävänä.

        Ei lapset hypi kenenkään aikuisen silmille muutenkaan. Aikuisen ei tarvitse olla kasvattaja ja määrääjä, kyllä lapset silti kunnioittavat aikuista, jos tämä on kunnioituksen ansainnut itse kunnioittamalla lapsia ja kohtelemalla heitä hyvin.

        Paljon onnea sinullekkin... Jos käännän analogian toisinpäin niin ehkä näet asian myös toisin.

        Tapaat ihanan miehen, hän on kaiki puolin täydellinen, jopa pienien epätäydellisyyksiensä kanssa. Haluat hänet ja hän sinut. Kaikki ok, ja mahtavaa :)

        MUTTA - kun aloitatte suhteen hän kertookin ettet koskaan voi olla niin hyvä tai samankaltainen osa hänen elämäänsä, kuin hänen edellinen vaimonsa. Koska SE OLI tosi rakkautta. Mutta saat olla osa hänen elämäänsä hänen ehdoillaan, ja saat häneltä läheisyyttä ja rakkautta jollain tasolla.

        Jos asetat ehtoja ja jo lähtökohtaisesti "elät menneisyydessä" etkä anna tilaa rakentaa uutta, olet jo sellaisella tasolla ettei kukaan todella sitoudukkaan sinuun. Tavallaan säälin sinua, sillä todennäköisesti et koskaan pääse kokemaan sitä rakkautta oikeasti.

        Ei uudesta kumppanista tule sitä isää tai äitiä, kuten ylempänä sanotaankin. Sellaiset lapsilla jo on - ja teillä on oma suhteenne toisiinne. Mutta kuvitteletko tosiaan että sinulla on jotain arvokasta käsissäsi, jos jo lähtökohtaisesti ajattelet, ettei tuosta ihmisestä tule tämän perheen jäsentä. Tuohan on vähän kuin lemmikin asema - "Kiva kun olet olemassa, paipai, nyt painuhan sinne omaan nurkkaasi." Tuolallailla hyvin karrikoidusti.

        Ja lapsetko eivät kyykytä aikuisia :D

        Kun lapsi huomaa, ettei toinen aikuinen SAA komentaa heitä, he ottavat siitä ilon irti. Jos jotain ikävää tapahtuu, siis jotain kielletään, niin mennään heti äitin tai isin helmoihin kertomaan kuinka ilkeä tuo uusi kumppani on. Tämä on niin nähty omasta kokemuksesta ja ystäviltäni kuultuna.

        Ja aikuisen kuuluu nimenomaan olla kasvattaja ja määrääjä. SE EI TARKOITA että jokaiseen asiaan puututaan tai niitä kontrolloidaan. Mutta jossain vaiheessa tulee piste, jolloin lapsi ei enää pysty käsittelemään asioita, ja tarvitaan se aikuisen sana.

        Ja jos kaipaa todisteita miten ihmiset ovat onnistuneet kasvattajina "vapaassa kunnioittavassa kasvatuksessa", kannattaa mennä tuossa neljän jälkeen johonkin Prismaan tai Citymarkettiin katsomaan kuinka lapsiperheet selviävät karkkihyllyjen ja leluhyllyjen ohi. siellä sitä lasten kunnioitusta vanhempiaan kohti kuullaan varsin selvästi. (Ihmeellisen paljon tuntuvat perheet epäonnistuvat tuossa asiassa, koska omasta mielestäni siellä huudetaan, kiukutellaan, raivotaan, jne. - todella hyvin kasvatettu ja todellakin tuntee ilmassa sen kunnioituksen vanhempia kohtaan...)


    • sinkkulainen

      Mä voisin ihan hyvin ottaa yh-iskän.
      Itse olen lapseton 35 ja olisi täysin epärealistista kuvitella että n. 40-vuotiaat miehet olisivat lapsettomia.
      En halua omia lapsia, mutta tykkään lapsista paljon joten eiköhän se olisi ihan kivakin juttu.
      Ja mielestäni se vieläpä nostaa miehen arvoa jos lapset ovat miehellä paljon. Kertoo vastuuntunnosta :)

      Sen olen huomannut tuttavapiirissäni, että lapsettomat naiset hyväksyy miehen lapset helpommin kun nainen, jolla on jo lapsia.

    • miisa2

      Jaa-a...exäni uusi nainen oli ainakin helkkarin mustasukkainen niistä parista viikonlopusta kuukaudessa, jonka isä vietti tyttärensä kanssa. teini-ikäinen tytär, jolle meidän ero otti todella luljille, mutta nainen (joka itse on siis lapseton) osoitti mieltään...huuh, huh. Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä lapsellisen kumppanin ja hänen lastensa väliin. Itseasiassa, heivaan sellaiset miehet, jotka eivät laita lapsiaan uuden naisen edelle. Jos uusi kumppani ei sitä ymmärrä, että vanhemmilleen lapset oivat aina se numero uno, niin olkoon ymmärtämättä ja suksikoon niin kauas kuin....

    • 0167

      niin meillä ainakin olisi eli uusi puolisio olisi yhtä tasapuolinen kasvattaja kun minä itse ja varsinkin kun tyttäreni on vasta vajaa vuoden ja eikä ole missää tekemisissä isänsä kanssa eli olis myös silloin "isä"

      • neuvo sivusta

        Miksi ihmeessä lapsesi ei ole isänsä kanssa tekemisissä?

        Muistakaa aina että lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Ei ole toisen tehtävä katkerana päättää, että toinen ei kelpaa vanhemmaksi.
        Lasta ei kiinnosta toisen vanhemman virheet (uskottomuus, alkoholi...) jos niistä ei ole lapselle vaaraa).
        Älä siis kosta lapselle toisen vanhemman virheitä... teet siinä karhunpalveluksen vain itsellesi...

        Itse olen äidilleni katkera koska ei antanut isän tavata meitä kun oltiin pieniä. Nykyään olen enemmän isän kanssa tekemisissä kuin äidin.

        Eri juttu mikäli toinen vanhempi on kuollut. Lapsen on helpompi ymmärtää se.


      • jäneskoira
        neuvo sivusta kirjoitti:

        Miksi ihmeessä lapsesi ei ole isänsä kanssa tekemisissä?

        Muistakaa aina että lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Ei ole toisen tehtävä katkerana päättää, että toinen ei kelpaa vanhemmaksi.
        Lasta ei kiinnosta toisen vanhemman virheet (uskottomuus, alkoholi...) jos niistä ei ole lapselle vaaraa).
        Älä siis kosta lapselle toisen vanhemman virheitä... teet siinä karhunpalveluksen vain itsellesi...

        Itse olen äidilleni katkera koska ei antanut isän tavata meitä kun oltiin pieniä. Nykyään olen enemmän isän kanssa tekemisissä kuin äidin.

        Eri juttu mikäli toinen vanhempi on kuollut. Lapsen on helpompi ymmärtää se.

        Silleppä ei yksin voi mitään, jos toinen vanhemmista ei halua osallistua. Lainsäädäntö voi asettaa taloudellisia juttuja, muttei voi pakottaa muuten olemaan osana lapsen elämää. Valitettavasti näinkin voi asia olla. Hatun nosto niille vanhemmille, jotka yksin joutuvat lapsensa huolehtimaan, kun toinen vanhemmista ei halua osallistua. Kohtuutonta syyllistää ja yleistää yksinhuoltajia yhteen lokeroon, kun taustat ovat kuitenkin eika erilaisia kaikissa tapauksissa.

        Itselläni ei tällaista kokemusta ole, vaan minulla on toimiva yhteishuoltajuus lasteni äidin kanssa. Lapset siis ovat etusijalla. Uutta kumppania minulla ei vielä ole, mutta toivottavasti sellaisen löydän joku päivä. Uuden kumppanin haluan olevan vastuullinen aikuinen lapsiani kohtaan. Sen vaoin omalta osalta luvata myös mahd. kumppanin lapsille.


    • mies30W.

      No kyllähän minulle kelpaisin nainen yhdellä tai kahdella lapsella. Siis jos nainen on muutenkin sellainen, että hänen haluaisin niin ei pari lasta tulisi esteeksi. Kolme suht nuorta lasta jo alkaa olemaan minulle este...

    • Matti 1

      Muistan kun 70 luvulla seurustelin eronneen naisen kanssa,jolla oli kaksi pientä lasta.Ei ihan hyvin mennyt tämä suhde.Nainen oli kova nalkuttaja,ja mitä lasten kasvatukseen tulee,hän sanoi että nämä lapset kasvatetaan vapaalla kasvatuksella.Ei niin pienet lapset harmia tuota,mutta huomasin naisen alati puhuvan ex miehestään,ja tietysti kielteiseen sävyyn.Sehän on osoitus että oli edelleen kiintynyt ex mieheensä.Muutoinkin puhuessaan minulle tai minusta ystävilleen,oli puheen sävy hyvin vähättelevä.Eräänä päivänä keräsin tavarani ja muutin pois.En ole sen koommin eronneita naisia tapaillut.

    • 0167

      Sen verran voin sanoa että vaikka lapseni haluaisi olla isänsä kanssa tekemisissä nii se ei ole mahdolista.

      On turhaa ylesitämistä että äiti ei anna lasten olla isänsä kanssa tekemisissä, koska on isiä/äitejä jotka eivät halua olla tekemisissään lastensa kanssa tai sitten naisia joilla vahinko raskaus ja aika usein "isä" ei edes silloin halua tietää lapsesta mitään

    • Imppelo

      En pidä lapsista,ja olen iloinen että sikainfluessa rokotus teki rokotuksen ottaneet nuoret naiset mahoiksi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kelekkakisat

      Mikä vakava onnettomuus sattunut kisoissa. On peruttu koko kisat. Pelastuskopteri näytti käyvän paikalla.
      Nivala
      35
      11417
    2. Aivan kauheaa

      Veikö koskiuoma taas ihmishengen? Se pitää kieltää!
      Imatra
      63
      9810
    3. Onko kaivattusi

      …mielestäsi älykäs, tai kenties tyhmä? Oma mielipide.
      Ikävä
      144
      5559
    4. Kuinka pitkä välimatka

      on teidän kotien välillä?
      Ikävä
      144
      3784
    5. Epäilen ettet edes

      Kehtaisi liikkua kanssani.
      Ikävä
      75
      3740
    6. Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset

      Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi
      Maailman menoa
      37
      3635
    7. Oletko huomannut

      Yhden muutoksen?
      Ikävä
      40
      3378
    8. Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron

      Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal
      Maailman menoa
      24
      3173
    9. Jäikö meidän välit

      Mielestäsi Kesken?
      Ikävä
      63
      2793
    10. Olisipa saanut sinuun

      Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak
      Ikävä
      79
      2583
    Aihe