väkivaltaa(ko)?

"mut se on huutanu, räyhänny, haukkunu ja hajottanu tavaroita suutuspäissään.. (joka kyl on ns. normaalia tunteen purkausta.. kelle vaan) "

Voi tytto pieni, olet täysin väärässä!

Tuollainen käytos EI EI EI EI ole normaalia. Kenellekään!!!!! Mitä sinä tunnet tuota pahoinpitelijää kohtaa EI ole rakkautta. Se on jonkinlaista tyydytyksen tunnetta että joku (sinun tapauksessa ihan kuka vaan, Pahoinpitelijäkin kelpaa!) kiinnittää sinuun huomiota. Samalla käyttäen sinua väkivaltahalujensa kohteena.

Mies polttavan kipeästi tarvitsee itsehillintä treenausta. Sitää saa ammattiauttajalta.
Sinä et ole se. Sinun tietosi ja taitosi eivät kykene "parantamaan" miestä.

Tietenkin voit ja saat elää pelossa tuon hirvion kanssa. Olethan täysi-ikäinen ja Suomi on vapaa maa.Yhtenä päivänä se kuitenkin loppuu, joko liian lujasta ravistelusta, puukon iskusta tai luodista. Sitä ennen sinä saat varmasti nauttia hyvin monesta mustelmasta, katkotuista luista ja sisäisistä repeytymisistä

Kuinka tahaansa miehenkipeä oletkin, kuinka tahaansa halukas oletkin kelpuuttamaan kenet tahaansa pahoinpitelijähirvion elämäsi jakajaksi, mitä sinä nyt teet on niin väärin kuin olla ja voi.

Sinä huolellisesti ja harkiten annat kaikesta kalleimman lahjan: oman elämäsi pedon tuhottavaksi. Mitä muuta loputon pelko ja varuillaan olo saa aikaan? Sinun tuhon!
Jäämällä tuon hirvion läheisyyteen sinä teet anteeksiantamatonta vääryyttä sekä itsellesi että , Luoja paratkoon, mahdollisille lapsillesi!

Tajuatko asian vakavuuden?!

en taida ite oikeen tiedostaa tilannetta, kaikki tuntuu niin vaikeelta ku mulla on vieläki tunteita poikaystävääni kohtaan.. hänen sisko otti minuun yhteyttä ja kehotti minua oikeesti atteleen itteäni.. viime riidan vuoksi polisit jne. jouduttiin hälyttään paikalle ja olen nyt muutaman päivän ollut "piilossa" poikaystävältäni, hän vaikuttaa psykoottiselta ja tarvitsee hoitoa ja poliisit ja kaikki kehottavat minua hakemaan lähestymis kieltoa.. mutta en tiedä mitä teen.. haluaisin nähdä poikaystäväni ja puhua hänen kanssaan asiat halki jotta ehkä voisin jatkaa elämääni eteenpäin.

mutta tällä hetkellä se on mahdotonta, koska häntä pidetään vaarallisena ja arvaamattomana. toivon kuitenki että hän sais kaiken sen avun ja huolenpidon mitä tarvitsee ja ehkä joskus..?

Olet varmaan oikeassa, menin tänään mukaan siihen lähestymis kielto hommaan, tosin vain 3kk näin alkuun, sekin tuntui jo itsestä aika pitkältä ajalta..
Toivos vaan et se sais hoitoa, sillä psykiatria se todellaki tarvii, mut hänen perhe olen ollut muihinkin yhteyksissä, niin kaikki kehottavat pysymään loitolla nyt ja huolehtiin itteni kuntoon et hänen isä yrittää saaha sen hakeutuun hoitoon ja jos ei muuta niin yrittää saaha pakkohoito päätös.. ilmeni nytten tässä ryttäkässä kun kaikki tuli tietoisuuteen, että hän oirehtii psyykkisesti kevät aikaan pahiten. ja voi oikeesti olla vaaraksi.

silti herättelen itelleni toiveita et se saa hoitoa ja sen jälkeen kaikki muuttuu hyväksi, niinku alkuaikoina. mut eiköhän tämä tästä.
itellä ajatukset harhailee ja on vähän sumusia ja mielialat ja tuntemukset vaihtelee useamman kerran päivässä.. nyt oon kuitenki jotenki sisäistäny et se on oikeesti vaarallinen, mutta silti en täysin.. tai miten tämän nyt hyvin selittäs.. nooh, etteköhän te ymmärrä mitä yritän täs epätoivosena selittää.