Olen 18v, nuori nainen. Olen 167 cm pitkä ja painan 85, 5kg, eli olen selvästi ylipainoinen. Haluaisin päästä tavoite painooni, ja pudottaa 20kg. Olen yrittänyt laihduttaa nutraamalla ,käymällä tanssitunneilla tai kuntoilemalla silloin tälloin. Aluksi kaikki onkin sujunut hyvin ja olen onnistunut pudottamaan edes pari kiloa, mutta sitten olenkin taas repsahtanut mässäilemään ja päätynyt sohvaperunaksi. Tuntuu etta kaikki laihdutusmenetelmät on jo kokeiltu joten olen päättänyt siis olla yksinkertaisesti syömättä , mutta miten on ? Onko mahdollista laihtua 1kg paivassa, jos olen syömättä? Ja jos olen syömättä , mutta liikun kuitenkin samalla, niin laihdunko enemmän ? Haluan laihtua mahdollisimman nopeasti kesää varten, viis veissaan terveysriskeistä tai vaaroista ! HALUAN VAIN OLLA LAIHA JA NOPEASTI!!!!!!!
Toivon että sairastuisin bulimiaan tai vaikka syömishäiriöön!!!!
fatness
485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Repsahdat jo normaali ruokaa syödessä, niin miten meinaat olla syömättä useamman vuorokauden?
Kannattaa hakea apua muualta kuin suomi24:stä!
Kilon laihtuminen päivässä on fysiologinen mahdottomuus. Nestetasapainon vaihtelu voi toki olla parikin kiloa päivässä, mutta se ei tarkoita laihtumista, varsinkaan, kun nestetasapaino todella VAIHTELEE, eli näkyy vaa'alla milloin lisääntyneenä, milloin vähentyneenä painona.
Vähän matematiikkaa: kilon laihtuminen edellyttää, että saat ruuasta 7.000 kcal vähemmän kuin kulutat. Sinun kokoisesi ihmisen on mahdotonta kuluttaa päivässä noin paljon, varsinkaan syömättä. Ruuasta saatava energia on tarpeen, että jaksat kaiken sen, mitä sinun pitää jaksaa, esimerkiksi käydä koulua ja opiskella. Ruuasta saat myös vitamiineja, hivenaineita ja muita hyödyllisiä ja elimistölle tarpeellisia ainesosia, joita ilman sairastut. Et heti, mutta ajan mittaan.
Kukapa ei haluaisi nopeasti eroon ylikiloistaan? Se vain on mahdotonta, koska ei ihmiselimistö toimi niin. Eivät ne kilot ole hetkessä tulleetkaan. Enemmän kuin itsekuria laihduttaja tarvitseekin kärsivällisyyttä. Hyvä laihdutustahti on puoli kiloa viikossa.
Bulimia nyt ei ainaka oo ratkasu, ite vaan ainaki lihoin sillä entistä enemmän ja vielä näin vuosia myöhemminki erittäin herkkä oksennusrefleksi ja hampaita vihloo. Ikää on nyt 21v ja bulimiaa sairastin yläasteella.
Se mikä on itellä nyt toiminu niin se että seuraan tarkemmin mitä syön ja paljon syön. En syö terveellisesti ja syön karkkii ja herkkuja mutta kohtuudella. 5vk aikana tippunu 3,2kg ja oon sentään vetäny pitsaa melkei joka viikko ja karkkii ja muita herkkuja lähes päivittäin. Mutta tottakai oon lisänny veden juontii. Niin ja ainoo liikunta mitä tulee niin lähinnä kaupassa käynti 4-5 kertaa viikkoon.
Päivittäin syön sen 1500-1800kcal ja joskus jopa yliki mutta sen oon huomannu että liian ankara ei kannata olla koska sit alkaa vaan stressata ja seki voi estää laihtumisen. Nälkäkään tällä tavalla ei tule ja ei sorru niin helposti ylimääräseen mässäilyyn.
Melkein loukkaa, kuinka joku voi sanoa toivovansa bulimiaa tai ihan syömishäiriötä ylipäänsä. Ihminen joka on syömishäiriöstä kärsinyt monia vuosia elämästään ja "parhaimman" nuoruusaikansa antaisi mitä vaan, jotta olisi terve tai "normaali".
Ompa hienoa elämää oksentaa suoliaan pellolle posliinijumalaa halaillen, kun pitäisi olla koulussa tai perjantai-iltana ystävien ollessa juhlimassa. Kauppareissuja kertyy useita päivän aikana, rahat menee vessanpöntöstä alas ja se HÄPEÄ kun lastaat mättöostoksesi kassalle ja lähikaupan kassaneiti antaa -sen- katseen.
Vihaat oksentamista ja yhtäkkiä et uskallakaan syödä enää yhtään mitään, jotta ei vain tarvisi oksentaa. Sitten erehdyt syömään liikaa salaattia ja posliinijumala kutsuu... se on menoa.
Niin, kokemuksen äänellä voin kertoa, että liki 10 vuotta tuollaisen menon jatkuttua voi vielä ns. parantua, mutta ne ajatukset tulee silti aina kulkemaan mukana...