Mikä siinä on niin vaikeeta??

Lasten hankkimiseen on varauduttava! Kummallakaan ei saa olla mitään harhaluuloja raskausajan eikä synnytyksen jälkeisen ajan todellisuudesta.
Lapsista on kokoaikainen vastuu niin kauan kuin he asuvat vanhempiensa kodissa tai ainakin 18-ikävuoteen saakka.

Lapset eivät ole leluja jotka otetaan huvikäyttöön silloin kun halutaan.
Lapset eivät ole myöskään ohjelmoitavia robotteja.
Lasten kasvatuksessa on vanhempien oltava yksituumaisia ja vastuunsa kantavia.

Lasten tuloon ja heidän aiheuttamaansa muutokseen voi ja on varauduttava.
Lapsen tulon jälkeen herra ei ole enää kunkku vaan vastuullinen vanhempi.

Jos kaksi "aikuista" ihmistä hankkii lapsia niin ei sinä tapahdu mitään "arpomista".

Meidän lapsemme ovat nyt yli 4-kymppisiä, veroa maksavia yhteiskunnan jäseniä.

Valaise minulle miten "arpovat ihmisluonteen uusiksi". Vaikka vanhemmaksi tulee niin ei kait se koko persoonaa muuta - tai seksuaalisuutta - seksuaalisuus muuttaa vain muotoaan ja ei ehkä asioita voi tehdä niin ex-tempore kuin ennen.
Siinä vaiheessa on molemmilla syy katsoa peiliin ja miettiä asioita jos se "ihana seksikäs tiikeri" on muuttunut "nalkuttavaksi akaksi" ja se "tosi mies" on muuttunut plösöksi sohvaperunaksi... Avioliitto on aina kahden kauppa, kukaan ei sitä liittoa yksin voi onnelliseksi tehdä eikä vastaavasti kukaan yksin riitele...
Terveisin kolmen lapsen äiti jonka seksuaalisuutta ja naiseutta on lasten saaminen vain parantanut ja tuonot himoja ja haluja elämään entistä enemmän.

kolomen äet kirjoitti:

Valaise minulle miten "arpovat ihmisluonteen uusiksi". Vaikka vanhemmaksi tulee niin ei kait se koko persoonaa muuta - tai seksuaalisuutta - seksuaalisuus muuttaa vain muotoaan ja ei ehkä asioita voi tehdä niin ex-tempore kuin ennen.
Siinä vaiheessa on molemmilla syy katsoa peiliin ja miettiä asioita jos se "ihana seksikäs tiikeri" on muuttunut "nalkuttavaksi akaksi" ja se "tosi mies" on muuttunut plösöksi sohvaperunaksi... Avioliitto on aina kahden kauppa, kukaan ei sitä liittoa yksin voi onnelliseksi tehdä eikä vastaavasti kukaan yksin riitele...
Terveisin kolmen lapsen äiti jonka seksuaalisuutta ja naiseutta on lasten saaminen vain parantanut ja tuonot himoja ja haluja elämään entistä enemmän.

Lue lisää

"Vaikka vanhemmaksi tulee niin ei kait se koko persoonaa muuta - tai seksuaalisuutta"

Voin kokemuksesta sanoa, että se voi muuttaa paljon.

"Terveisin kolmen lapsen äiti jonka seksuaalisuutta ja naiseutta on lasten saaminen vain parantanut ja tuonot himoja ja haluja elämään entistä enemmän."

Eli muuttanut on teilläkin.

Komppaan tuota "5 10" yhteenlaskijaa :-).

Niin kauan kuin pari on "avopari" asuvat erillään eikä heillä ole yhteisiä lapsia on suhde "stressivapaa" sisäisesti. Siinä ei ole äitinä tai isänä olemisen jännitteitä, eikä kotoa opittuja vanhemmuuden roolimalleja.

Itse luulin olleeni valinnassani huolellinen ja 3 vuoden yhteisen "tutkimisen" vapaamuotoisen seurustelun jälkeen muutettiin yhteen ja perustettiin perhe. Oli kuin täydellinen muodonmuutos olisi tapahtunut, vaimoni käytöksessä siis. Puolisoni alkoi toteuttaa kotoaan oppimaansa äidin mallia. Valitettavasti myös kotoa opitussa mallissa on miehen rautaisen alistamisen ja kontrolloinnin siemenet hyvin itäneessä ja kehittyneessä muodossa. Heillä kotona isä oli ollut aika holtiton "sekoilija" rahan ja vieraiden naisten suhteen ja hän oli kuitenkin taiten säilyttänyt kulissit pystssä perheyhteisön ulkopuolisilta. Sisäisesti perhe oli jo hajonnut vuosia sitten. Kaunat ja katkeruudet eivät antaneet heille mahdollisuutta sovintoon, vaan siellä isä sai joka tilanteessa kirpeän ja tiukka sanaisen ilkeän muistutuksen "hölmöilyistään". Mitä enemmän oli solvauksilla kuulijoita sitä parempi.

Tämä kotoa opittu kontrolloiva ja varauksellinen kohtelu sisälsi myös ajatusmallin, jonka mukaan mies on syytä pitää hieman etäisenä, ettei "jos ja kun" mies kuitenkin pettää, se ei tuntuisi niin pahalta.

Koita siinä sitten pitää yllä läheisyyttä ja intimiteettiä, kun toiselta ei estoistaan johtuen saanut edes kotiin töistä tullessa halausta taikka pusua. Yksin ei kukaan voi pitää yllä sellaista, jonka hoitaminen vaatii luonnollisesti kahta. Ei. Se ei onnistu vaikka kuinka olisit sitoutunut. Todettakoon epäilijöille, että yritetty on. Melkein hukkasin itseni toissa urakassa. Ei auta kotityöt, palvonta, ei kauniit sanat, eleet eikä teot. Toinen vain pitää yllä asemasotaa missä rintalinjan yli ei kohteliaisuuksia huudella taikka osoiteta "leppymisen" merkkejä.

Oikeasti en ymmärrä kuinka olen noista vuosita selvinnyt näinkin järjissäni.

Itse olen havainnut että seksielämän toimivuuteen pitkässä suhteessa vaikuttaa myös se, miten suhtautuu haluamiseen. Osa ihmisistä on sellaisia että heillä pitää seksuaalinen halu ja valmius olla ikäänkuin valmiina ennen kuin he voivat edes ajatella seksiä. Tällaiset ihmiset ajautuvat helpommin arjen ja perheen paineissa tilanteeseen jossa halu ei ehdi oikein koskas tulla.
Osa ihmisistä taas on enemmän tyyppiä jossa he aktiivisemmin haluavat haluta. Eli he ovat siis valmiita yrittämään vaikka valmiiksi ei niin kauheasti tekisikään mieli. Heillä halut usein sitten heräävät kun vain seksiä aloitetaan. Tämä tekee helpommaksi seksielämän ylläpitämisen.

Ja nämä siis eivät ole mitään tietoisia valintoja vaan ihmisen seksuaalista perusluonnetta eli toinen ei ole sinällään huonompi tai parempi tapa suhtautua seksiin. Mutta toinen siis pitää useammin pitkän suhteen seksielämän vireänä.

NäinMeillä kirjoitti:

Itse olen havainnut että seksielämän toimivuuteen pitkässä suhteessa vaikuttaa myös se, miten suhtautuu haluamiseen. Osa ihmisistä on sellaisia että heillä pitää seksuaalinen halu ja valmius olla ikäänkuin valmiina ennen kuin he voivat edes ajatella seksiä. Tällaiset ihmiset ajautuvat helpommin arjen ja perheen paineissa tilanteeseen jossa halu ei ehdi oikein koskas tulla.
Osa ihmisistä taas on enemmän tyyppiä jossa he aktiivisemmin haluavat haluta. Eli he ovat siis valmiita yrittämään vaikka valmiiksi ei niin kauheasti tekisikään mieli. Heillä halut usein sitten heräävät kun vain seksiä aloitetaan. Tämä tekee helpommaksi seksielämän ylläpitämisen.

Ja nämä siis eivät ole mitään tietoisia valintoja vaan ihmisen seksuaalista perusluonnetta eli toinen ei ole sinällään huonompi tai parempi tapa suhtautua seksiin. Mutta toinen siis pitää useammin pitkän suhteen seksielämän vireänä.

Lue lisää

Tuo on niin totta!!! En ole aiemmin ajatellutkaan mutta nyt kun tuon kerroit niin näinhän se menee.
Pikkulapsivaiheessa on varmaan turha odotella että no milloin se Suuri Hetki koittaa... Naisilla olisi varmasti paljon opittavaa miehiltä siitä, että unohtaa ne liialliset odotukset ja valmistelut ja päivien suunnittelut, silloin ainakin kaikki menee pipariksi ja mönkään. En olisi itse voinut koskaan kuvitella että meillä olisi kalenterista katsottu aikaa että no josko tuona iltana tuohon aikaan - halut olisi varmasti kaikonneet sen sileän tien.
Hetkiin on osattu tarttua, juuri tuo että haluttu haluta ja jättää turhat asiat ympäriltä pois ja nauttia seksuaalisuudesta ja seksistä eri tavoin monimuotoisesti. Naiset voisi joskus puhtaasti vain unohtaa ne tiskivuoret ja lattialla lojuvan imurin ja pyykkien laitot... eihän ne sieltä ole koskaan minnekään karanneet vaikka siinä välissä vähän puolison kanssa touhuisi vähän muuta!

tyydyttävä suhde kirjoitti:

Tuo on niin totta!!! En ole aiemmin ajatellutkaan mutta nyt kun tuon kerroit niin näinhän se menee.
Pikkulapsivaiheessa on varmaan turha odotella että no milloin se Suuri Hetki koittaa... Naisilla olisi varmasti paljon opittavaa miehiltä siitä, että unohtaa ne liialliset odotukset ja valmistelut ja päivien suunnittelut, silloin ainakin kaikki menee pipariksi ja mönkään. En olisi itse voinut koskaan kuvitella että meillä olisi kalenterista katsottu aikaa että no josko tuona iltana tuohon aikaan - halut olisi varmasti kaikonneet sen sileän tien.
Hetkiin on osattu tarttua, juuri tuo että haluttu haluta ja jättää turhat asiat ympäriltä pois ja nauttia seksuaalisuudesta ja seksistä eri tavoin monimuotoisesti. Naiset voisi joskus puhtaasti vain unohtaa ne tiskivuoret ja lattialla lojuvan imurin ja pyykkien laitot... eihän ne sieltä ole koskaan minnekään karanneet vaikka siinä välissä vähän puolison kanssa touhuisi vähän muuta!

Lue lisää

oi, oi kokemusta on valtavasta hulluttelusta kun kaikki oli hyvin. Sairaus teki siitä lopun.

En tiedä miten te olette käytännössä asiaa käsitelleet mutta voin kertoa oman kokemukseni sairauden aiheuttamasta seksittömyydestä miehen näkökulmasta.
Meillä siis vaimon vakavan sairauden takia oli hyvin seksitöntä kautta reilun vuoden ajan. Se oli tietysti rankkaa (varsinkin muiden asioiden takia kuin seksin) mutta meillä selvittiin sillä että vainoni todella ymmärsi asioita myös minun kannaltani. En koskaan saanut tuntea olevani se "vonkaava ja valittava mies" vaan hän sanoi aina että hänkin haluaisi että seksielämämme palaisi mahdollisimman pian ennalleen ja että hänkin kaipaa minua. En tiedä puhuiko hän aina ihan totta mutta sillä ei ole lopulta väliä. Sain aina tuntea että olin hänelle kuitenkin tärkeä myös miehenä ja että hänkin arvosti seksielämäämme vaikka sitä ei silloin ollut eikä ollut varmaa tulisiko sitä koskaan enää olemaankaan. Jaksoin kuitenkin sen sillä että tunsin että olemme "samassa veneessä" asian kanssa enkä vain yksin sinä torjuttuna ja ymmärtämättömänä miehenä.
Onneksi kaikki päättyi hyvin ja seksielämämme palasi lähes ennalleen.

On ymmärrettävää että se sairastunut puoliso on se ensisijainen ja hänen ehdoillaan mennään. Asia ei kuitenkaan yleensä toimi jos se terve puoliso nähdään vain jonain ymmärtäjänä jonka pitää valittamatta sulkea kaikki tunteensa ja tarpeensa pois. Myös hän tarvitsee ymmärrystä ja myötätuntoa jotta hän jaksaa osansa ja saa toivoa paremmasta. Myös hänelle tulee ne huonot hetkensä jolloin kaikki tuntuu mustalta. Mutta molemminpuolisella ymmärryksellä niistä päästään yli.

NäinMeillä kirjoitti:

En tiedä miten te olette käytännössä asiaa käsitelleet mutta voin kertoa oman kokemukseni sairauden aiheuttamasta seksittömyydestä miehen näkökulmasta.
Meillä siis vaimon vakavan sairauden takia oli hyvin seksitöntä kautta reilun vuoden ajan. Se oli tietysti rankkaa (varsinkin muiden asioiden takia kuin seksin) mutta meillä selvittiin sillä että vainoni todella ymmärsi asioita myös minun kannaltani. En koskaan saanut tuntea olevani se "vonkaava ja valittava mies" vaan hän sanoi aina että hänkin haluaisi että seksielämämme palaisi mahdollisimman pian ennalleen ja että hänkin kaipaa minua. En tiedä puhuiko hän aina ihan totta mutta sillä ei ole lopulta väliä. Sain aina tuntea että olin hänelle kuitenkin tärkeä myös miehenä ja että hänkin arvosti seksielämäämme vaikka sitä ei silloin ollut eikä ollut varmaa tulisiko sitä koskaan enää olemaankaan. Jaksoin kuitenkin sen sillä että tunsin että olemme "samassa veneessä" asian kanssa enkä vain yksin sinä torjuttuna ja ymmärtämättömänä miehenä.
Onneksi kaikki päättyi hyvin ja seksielämämme palasi lähes ennalleen.

On ymmärrettävää että se sairastunut puoliso on se ensisijainen ja hänen ehdoillaan mennään. Asia ei kuitenkaan yleensä toimi jos se terve puoliso nähdään vain jonain ymmärtäjänä jonka pitää valittamatta sulkea kaikki tunteensa ja tarpeensa pois. Myös hän tarvitsee ymmärrystä ja myötätuntoa jotta hän jaksaa osansa ja saa toivoa paremmasta. Myös hänelle tulee ne huonot hetkensä jolloin kaikki tuntuu mustalta. Mutta molemminpuolisella ymmärryksellä niistä päästään yli.

Lue lisää

Olen miettinyt, mistä johtuu, että meillä edelleen synkkaa niin hyvin. En ole koskaan ollut haluton, vaikkakin joskus kyvytön seksiin. Ehkä se johtuu myös siitä, että mies on osannut lukea minua?

Yksi syy on tuo valmius ja nopea syttyminen. Toisaalta meillä on muutenkin paljon läheisyyttä, ja halukkuutta seksiin voi alkaa lämmitellä ja "tiedustella" hyvissä ajoin.

Hyvää haluaa lisää. Jos seksistä molemmat saavat nautintoa, tottahan sitä silloin helpommin haluaa. Ja kun parisuhteen perusasiat ovat kunnossa, haluaa tehdä toiselle hyvää. Paljon lähtee omasta itsestä ja arvostuksesta. Kun saa tuntea itsensä rakastetuksi, haluaa pitää huolta itsestään, mikä heijastuu olemukseen.

Nimimerkin "NäinMeillä" kuvaus samassa veneessä olemisesta osui nappiin. Meillä on ollut mm. raskauksien takia seksittömiä (ainakin yhdynnättömiä) kausia, mutta ollaan tiedetty se väliaikaiseksi ja tajuttu, että se on molemmille kurjaa. Se, että saa tuntea itsensä haluttavaksi, on tärkeää. Muistan, kun erään leikkauksen jälkeen häpesin kroppaani ja tunsin itseni niiiiin kulahtaneeksi, runnelluksi ja kipeäksi. Seksi ei käväissyt mielessäkään eikä yhdyntään ollut lupaa. Se, että miehellä alkoi seistä minut nähdessään, oli mulle siinä tilanteessa tärkeää. Että hän näki minut vielä puoleensavetävänä, vaikka olin niin heikoilla.

mä vaan kirjoitti:

Olen miettinyt, mistä johtuu, että meillä edelleen synkkaa niin hyvin. En ole koskaan ollut haluton, vaikkakin joskus kyvytön seksiin. Ehkä se johtuu myös siitä, että mies on osannut lukea minua?

Yksi syy on tuo valmius ja nopea syttyminen. Toisaalta meillä on muutenkin paljon läheisyyttä, ja halukkuutta seksiin voi alkaa lämmitellä ja "tiedustella" hyvissä ajoin.

Hyvää haluaa lisää. Jos seksistä molemmat saavat nautintoa, tottahan sitä silloin helpommin haluaa. Ja kun parisuhteen perusasiat ovat kunnossa, haluaa tehdä toiselle hyvää. Paljon lähtee omasta itsestä ja arvostuksesta. Kun saa tuntea itsensä rakastetuksi, haluaa pitää huolta itsestään, mikä heijastuu olemukseen.

Nimimerkin "NäinMeillä" kuvaus samassa veneessä olemisesta osui nappiin. Meillä on ollut mm. raskauksien takia seksittömiä (ainakin yhdynnättömiä) kausia, mutta ollaan tiedetty se väliaikaiseksi ja tajuttu, että se on molemmille kurjaa. Se, että saa tuntea itsensä haluttavaksi, on tärkeää. Muistan, kun erään leikkauksen jälkeen häpesin kroppaani ja tunsin itseni niiiiin kulahtaneeksi, runnelluksi ja kipeäksi. Seksi ei käväissyt mielessäkään eikä yhdyntään ollut lupaa. Se, että miehellä alkoi seistä minut nähdessään, oli mulle siinä tilanteessa tärkeää. Että hän näki minut vielä puoleensavetävänä, vaikka olin niin heikoilla.

Lue lisää

Naulan kantaa. mä vaan. Muistan myös tuon ajan kuinka oma kyvyttömyys ja sairauteni sai minut tuntemaan todella kulahtaneelta. Minun leikkausarvet ovat näkyviä joiden vuoksikin tunsin itseni vastenmieliseksi. Paras asia tuolloin oli läheisyys ja todella tunne siitä että halaaminen sai miehessä erektion aikaan. Enkä ole koskaan kieltäytynyt noissa tilanteissa auttamasta miestä vaikka seksiin en kyennytkään.
Jokaisen leikkaukseni jälkeen on aina ollut kolmen kuukauden rasitus kielto. en kuitenkaan ole itsekään pystynyt hillitseen itseäni vaan seksiä on harrastettu tietyin varotoimin. Jotka exmies koki vaikeana. Mutta kun on muitakin mahdollisuuksia tyydyttää toinen. Minun exältä puuttui halu muuhun kuin omaan tyydytykseensä.

Tällaisena liikuntarajotteisena on elämä jatkossakin varovaista, kaikkeen ei pysty mutta asioiden kanssa pitää oppia elämään. Se on taas todettu kun toinen tekoniveleni meni rikki ja on vaihdett syksylläi.

Surullista että teille kävi niin ja teit varmaan kaiken minkä voit. Aina asiat eivät vain onnistu vaikka yritystäkin on. Ja varmaan monet miehet suhtautuvat asiaan niin että se ei helpota asiaa. On se aina luonnekysymyskin. Joillain aina se oma napa on lähinnä ja muiden ymmärtäminen vaikeampaa vaikka puheet olisivat ensin miten hienoja vain.
Olen aina ollut sitä mieltä että suhteessa ratkaisevat lopulta aina ne teot, eivät puheet vaikka monet naiset niitä kauniita puheitakin toki arvostavat. Ne eivät kuitenkaan lopulta pitkälle kanna jos teot ovat muuta.

NäinMeillä kirjoitti:

Surullista että teille kävi niin ja teit varmaan kaiken minkä voit. Aina asiat eivät vain onnistu vaikka yritystäkin on. Ja varmaan monet miehet suhtautuvat asiaan niin että se ei helpota asiaa. On se aina luonnekysymyskin. Joillain aina se oma napa on lähinnä ja muiden ymmärtäminen vaikeampaa vaikka puheet olisivat ensin miten hienoja vain.
Olen aina ollut sitä mieltä että suhteessa ratkaisevat lopulta aina ne teot, eivät puheet vaikka monet naiset niitä kauniita puheitakin toki arvostavat. Ne eivät kuitenkaan lopulta pitkälle kanna jos teot ovat muuta.

Lue lisää

Meillä mies ilmoitti kahden avioliittovuoden jälkeen että ei enää halua seksiä minulta. Että näin. Tuli ihan puskista koko ilmoitus. Onhan mies ollut laiska sängyssä ja ei ole tehnyt aloitteita mutta en minä ollut tajunnut...

16+4 kirjoitti:

Meillä mies ilmoitti kahden avioliittovuoden jälkeen että ei enää halua seksiä minulta. Että näin. Tuli ihan puskista koko ilmoitus. Onhan mies ollut laiska sängyssä ja ei ole tehnyt aloitteita mutta en minä ollut tajunnut...

Lue lisää

Täh, siis noin vain ilmoitti? Ilmoittiko syytä? Miten ajattelit nyt toimia, lähinnä seksin ja avioliiton suhteen?

Miten jatkuu? kirjoitti:

Täh, siis noin vain ilmoitti? Ilmoittiko syytä? Miten ajattelit nyt toimia, lähinnä seksin ja avioliiton suhteen?

Kyllä. Niin vain ilmoitti. Kuulemma on vastenmielistä. En tiedä mitä teen. Olen vielä shokissa.

16+4 kirjoitti:

Kyllä. Niin vain ilmoitti. Kuulemma on vastenmielistä. En tiedä mitä teen. Olen vielä shokissa.

Ymmärrän sokkisi, mutta hyvä, että asia tuli nyt pinnalle.

"En tiedä mitä teen."

Ongelma on suorastaan universaali, joten siihen on olemassa sääntö. Jos teillä ei ole lapsia, eroatte. Jos teillä on lapsia, pidät parinkymmenen vuoden tauon seksissä.

16+4 kirjoitti:

Kyllä. Niin vain ilmoitti. Kuulemma on vastenmielistä. En tiedä mitä teen. Olen vielä shokissa.

Haluaisin tietää mikä tähän on syynä, kertoiko miehesi sen? Sinulla on oikeus tietää!! Kaksi vuotta on todella lyhyt aika, kuinka pitkään sitä ennen olitte yhdessä ja miten tähän saakka seksielämänne toimi?

kysyjä kirjoitti:

Haluaisin tietää mikä tähän on syynä, kertoiko miehesi sen? Sinulla on oikeus tietää!! Kaksi vuotta on todella lyhyt aika, kuinka pitkään sitä ennen olitte yhdessä ja miten tähän saakka seksielämänne toimi?

Lue lisää

Ei sen kummempaa syytä kuin että myönsi sen olevan ikävää ja vastenmielistä. 4 vuotta on oltu yhdessä. Shokista on sen verran toivuttu että elämä jatkuu. Jäihän meille haliminen. Mies ei tykkää suudella minua joten sitäkään ei ole. Halitaan sitten kun muutakaan ei saa.

En tiedä onko aina noinkaan... Meillä taas ei ole välttämättä sen tapaista läheisyyttä että halaisimme, suukottellisimme tms. Itse kuulun siihen ihmis-lajiin joka ei edes pidä halailusta tms., en edes tykkää sohvalla löhötessä tai sängyssä nukkuessa olla "toisessa kiinni". En edes pidä että minua tullaan liian lähelle, on sitten kyse tutusta tai tuntemattomasta, enkä silti koe olevani millään tavalla "vammainen". Eikä kyse ole mistään traumoista tms. jonka vuoksi olisin alkanut vältellä läheisyyttä, muistan että jo lapsena en pitänyt siitä jos ystävät tarttuivat käteen tai halusivat olla fyysisesti liian lähellä!
Seksi kuitenkin on toiminut aina ja toimii edelleen. Läheisyys voi tietysti olla joko fyysistä tai psyykkistä - ehkä meillä sitten sitä läheisyyttä on psyykkisesti. Mutta molemmat olemme siis miehen kanssa tuolla linjalla että suorastaan ärsyttää jos toinen olisi liian liki, haluamme molemmat pitää oman reviirin, mutta se ei taas tarkoita että millään tavalla olisimme kylmiä niin kuin moni ehkä taas olettaa joka ei meitä paremmin tunne.

monenlaisia pareja kirjoitti:

En tiedä onko aina noinkaan... Meillä taas ei ole välttämättä sen tapaista läheisyyttä että halaisimme, suukottellisimme tms. Itse kuulun siihen ihmis-lajiin joka ei edes pidä halailusta tms., en edes tykkää sohvalla löhötessä tai sängyssä nukkuessa olla "toisessa kiinni". En edes pidä että minua tullaan liian lähelle, on sitten kyse tutusta tai tuntemattomasta, enkä silti koe olevani millään tavalla "vammainen". Eikä kyse ole mistään traumoista tms. jonka vuoksi olisin alkanut vältellä läheisyyttä, muistan että jo lapsena en pitänyt siitä jos ystävät tarttuivat käteen tai halusivat olla fyysisesti liian lähellä!
Seksi kuitenkin on toiminut aina ja toimii edelleen. Läheisyys voi tietysti olla joko fyysistä tai psyykkistä - ehkä meillä sitten sitä läheisyyttä on psyykkisesti. Mutta molemmat olemme siis miehen kanssa tuolla linjalla että suorastaan ärsyttää jos toinen olisi liian liki, haluamme molemmat pitää oman reviirin, mutta se ei taas tarkoita että millään tavalla olisimme kylmiä niin kuin moni ehkä taas olettaa joka ei meitä paremmin tunne.

Lue lisää

Teidän läheisyyden puute ei johdu käsittelemättömistä asioista ja ongelmista vaan teidän välillä se on ollut aina noin. Monilla se hiipuu pikkuhiljaa ja sitä läheisyyttä kaivataan. Te ette kaipaa eli teillä ei ongelmaa ja uskon että ymmärsit kyllä mitä tarkoitin? Jos se tulee suhteeseen pikkuhiljaa se hiivuttaa seksielänkin samaa tahtia. En itse myöskään ole mikään intohimoinen lähellä olija vaan päinvastoin. Mieheni taas tykkää nyhrätä kyljessä. Olen yrittänyt opetella sitä sellaista läheisyyttä juuri sen takia että annan sitä miehelleni edes välillä. Aina kun on ollut isompaa riitaa niin se vähäinenkin halaaminen ym tyrehtyy minulla heti. Se vaikuttaa selvästi myös sinne seksin puolelle. Mieskin kylmenee eikä tule lähelle vaikka on ennen tullut? Sitten siitä tuleekin ihan kierre ja joutuu tosissaan tekemään töitä että saa sen kipinän sinne välille.