mutta muuten vain aivan täydellinen.
Ruvettiin seurustelemaan 18 vuotiaana, nyt ollaan oltu jo yli 5 vuotta yhdessä. Koska oli ensirakkaus niin jäin tähän suhteseen vaikka en olisi halunnut. Seksiä ja intohimoa minun puolesta ei ole koskaan ollut. Mies rakastaa minua yli kaiken.
Mitä tehdä? Erota vain koska suhteemme on intohimoton vai avoin suhde mitä ei varmana kävis miehelle.
Sen lisäksi olen ihastunut yhteen kaveriin, saattaa olla että hän pitää minusta mutta ei kehtaa koskea koska olen varattu nainen.
olen viimeisen 2-3 vuoden aikana kärsinyt niin paljon koska en uskalla erota. En usko enään rakkauteen ja seksi asiat ärsyttävät ihan kauheasti.
On niin kamala olo että just ja just pääsee aamulla töihin. Fyysisestikin alan kärsiä tästä, rintaan sattuu.
Ruvettiin seurustelemaan 18 vuotiaana, nyt ollaan oltu jo yli 5 vuotta yhdessä. Koska oli ensirakkaus niin jäin tähän suhteseen vaikka en olisi halunnut. Seksiä ja intohimoa minun puolesta ei ole koskaan ollut. Mies rakastaa minua yli kaiken.
Mitä tehdä? Erota vain koska suhteemme on intohimoton vai avoin suhde mitä ei varmana kävis miehelle.
Sen lisäksi olen ihastunut yhteen kaveriin, saattaa olla että hän pitää minusta mutta ei kehtaa koskea koska olen varattu nainen.
olen viimeisen 2-3 vuoden aikana kärsinyt niin paljon koska en uskalla erota. En usko enään rakkauteen ja seksi asiat ärsyttävät ihan kauheasti.
On niin kamala olo että just ja just pääsee aamulla töihin. Fyysisestikin alan kärsiä tästä, rintaan sattuu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi et uskalla erota?
Ei parisuhteen pidä olla mikään vankila, pakkopulla - ei etenkään sinun iässäsi!
En tiedä, mitä tarkoitat tuolla, ettet uskalla erota - et halua ottaa vastuuta siitä, että särjet miehesi sydämen? Vai pelkäätkö yksinoloa enemmän kuin kehnoa suhdetta?
Mietipä asiaa miehesi kannalta: onko hän ansainnut parisuhteen, jossa vain hän rakastaa - ja sinä olet hänen kanssaan vain, koska et uskalla erota? Eikö hän ole ansainnut mahdollisuuden löytää myöhemmin sellaisen ihmisen, joka rakastaa häntä täysillä?
Etkö itse ole ansainnut muutakin kuin ahdistuksen? Olet nuori, elänyt ensimmäistä parisuhdettasi... Mietit avointa suhdetta ja kirjoitat uskottomuus-palstalle... Sitäkö haluat tulevaisuudelta: satunnaista seksiä jonkun muun kuin kumppanisi kanssa, salassa häneltä? Että jaksaisit parisuhdettasi?
Suhteenne on kaukana täydellisestä, kai sen ymmärrät. Parisuhteen erottaa muista ihmissuhteista se, että siihen kuuluu seksi ja erotiikka. Miehesi tuskin tuossa iässä ja elämäntilanteessa haluaa mitään "puolinaista" suhdetta - ja tuskin sinäkään, kunhan tarkemmin mietit.
Kiitos asiallisesta ja hyvästä viestistä. Pelkään että tuhoan miehen elämä sekunnissa. Hän sanoi että olen ainut ja hän ei tule olemaan kenenkään muun kanssa.
Mies rakastaa minua niin paljon 5 vuoden jälkeen vielä ihan sokeana. Tiedän että jos eroan hänestä hän kestää sitä.
En halua tuhota kenenkään elämä. Mutta en minäkään halua elää ilman seksiä loppuelämäni. Olen nuori ja hyvänäköinen ja ympärillä näkee aina komeita tyyppejä.
hän siis EI kestä sitä eroa.
no älä eroa, kuka käskee?
Miehesi ei kestä eroa... Olet hänelle "ainut" eikä hän tule olemaan kenenkään muun kanssa. No juu, kuulostaa hienolta ja että olet hänelle tärkeä, mutta... Samalla hän noilla puheillaan painottaa sitä, että sinun on pakko pysyä hänen kanssaan, eikö vain?
Oletko yrittänyt puhua hänelle fiiliksistäsi?
Eroa et siis "voi" ajatella. Ajattelet seksin hakemista muualta... No oletkos ajatellut, mitä sitten tapahtuu, jos jäät kiinni tuon pyrkimyksesi toteuttamisesta? Tuskin mies haluaa sitä halajamaasi avointa suhdetta...
Jos sinusta tuntuu tuolta niin kanataa erota. Älä touhua seläntakana. Kyllä miehesi toipuu.
Mies ei tunnu ymmärtävät missä mennään. En tiedä onko hän tosiaan niin sinisilmäinen vai onko se niin että hän vain sulkee silmät ja leikkii että kaikki on hyvin. Aikasemmin on ollut ongelmia ja hän vaa antoi olla koska ei halu menettää minua.
2 vaihtoehto joko päätän elämäni hyppäämällä tai eroan. Ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa helpommalta.
Nyt on mahottoman vaikee uskoa siihen että eron jälkeen elämä jatkuu. Harmittaa että rupesin seurustelee nuorena. Melkein kadun sitä.
Olet vielä nuori, turha katua mitään! Elämä edessä, äläkä edes ajattele hyppäämistä yhtään mihinkään. Juuri nyt tuntuu siltä, mutta kyllä elämä näyttää vielä niitä hyviä puolia, jaksa vain odottaa ja elää! Kenenkään takia ei pidä hyppiä mihinkään. Et sinä voi ottaa vastuuta toisesta ihmisestä, vai onko kuitenkin niin, että sinun on vaikea kuvitella elää ilman tätä miestä?
Koska olette toistenne ensimmäiset seurustelukumppanit, miehesi päähän ei mahdu ajatus, että muunkinlaista voisi olla. Epäilemättä hän rakastaa sinua - mutta myös pelkää, että elämä loppuu, jos suhteenne loppuu ja siksi sulkee silmänsä ja korvansa tosiasioilta. Kun oikein itsensä psyykkaa, pystyy varmasti uskottelemaan itselleen, että teillä on kaikki hyvin.
Jollain konstilla sinun pitäisi saada "viestisi läpi" eli miehen tietoisuuteen se, että et ole onnellinen ja mietit eroa. Olette nuoria eikä teillä ole lapsia, jotka pitäisi ottaa huomioon eroa ajatellessa. Et tee eroa hetken mielijohteesta, vaan harkinnan jälkeen. Teillä on ollut hyvät hetkenne, mutta et näe suhteellanne tulevaisuutta. Sinun pitää olla rehellinen, niin itsellesi kuin miehellesi - vaikka se sattuu sekä sinuun että mieheen, sinun on nyt saatava hänet tajuamaan tilanne. Ajan kanssa hänkin ymmärtää, ettei toista voi väkisin rakastaa olemaan kanssaan. Ihmiset ja tilanteet muuttuvat ja kokemuksesta voin sanoa, että se, minkä ajatteli tietävänsä 18-vuotiaan "ehdottomalla varmuudella", voi muuttua moneenkin kertaan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana.
Älä kadu mitään, vaan ala työstää muutosta elämääsi. Itsellä on takana 6 vuoden parisuhde todella haastavan miehen kanssa. Mies teki minusta tekemällä "pikkuvaimoa", hänellä oli valmis muotti, minkälaisen vaimon ja tulevien lastensa äidin hän haluaa - ja minä "ajoin miinaan" kuvitellessani, että miehen omistuksen halu ja mustasukkaisuus olivat todisteita suuresta rakkaudesta. Parhaat ystäväni minua varoittelivat, mutta enhän minä uskonut... Ennen kuin aloin olla "nyrkin ja hellan välissä", miehen suunniteltua meille elämän seuraaviksi vuosikymmeniksi. Siinä kohtaa vedin "hätäjarrusta" ja aloin kyseenalaistamaan asioita - sillä seurauksella, että mies epäili minulla olevan mielenterveyden ongelmia. Mies vihjaili itsarilla ja että "vien elämältä pohjan"... Noiden puheiden vaikutus oli päinvastainen kuin mitä hän luuli ja sain vihdoin viimein rohkeuden ottaa ja lähteä.
Hei nuori nainen
Ehkä et sitä näe tuskassasi, mutta olet vastuussa vain omista tunteistasi.
Sinun ei pidä kantaa murhetta toisen ihmisen tunteista. Toki ottaa huomioon, mutta sinä et ole niistä vastuussa.
Älä ajattele ainakaan että olisit jotenkin epäonnistunut suhteessasi, vaikka tunteet ovat himmenneet. Tuo seurustelusuhde on sinulle kokemus muiden joukossa.
Selvästi se on tullut tiensä päähän.
Ensimmäisen askeleen olet jo ottanut, olet tiedostanut missä mennään - omalta kohdaltasi.
Valitettavasti sinun täytyy rohkaistua ja viestiä halusi myös miehellesi.
Surua se varmasti hänelle tuottaa, mutta näin se vaan menee.
Oikeaa hetkeä asian kertomiseen ei ole olemassa. Älä odota sellaista. Voin sanoa omasta kokemuksestani että kerrottuasi saat taakan harteiltasi pois.
Ei se varmasti helppoa ole, mutta erot vain kuuluvat tähän elämään.
Kämppä pitää meitä yhdessä. Itse olen vakituisessa työssä ja voisin muuttaa ihan milloin tahansa. Miehen tilanne on myös lupaava mutta opiskelija joutuisi muuttaa kamalaan opiskelija asuntoon ja se on viimeinen asia mitä hän tekisi.
Enkä minäkään halua sitä.