katkeruus??

EIkö miehesi osaa laittaa siskoaan kuriin ja sanoaa suorat sanat ja se siitä.

Täältä löytyy tietyllä tapaa kohtalotoveri. Täällä "miehen" vanhempi sisko on alusta alkaen käyttäytynyt inhottavasti. Jotakuinkin ensimmäisinä kertoina tavatessamme jo antoi ymmärtää, että olen ylimääräinen, eikä minua kaivata. Miehelle niiskuttaa, että olisi kiva tutustua minuunkin, mutta tavatessamme käytös on iiiiihan jotain muuta (miehen mielestä siskonsa käytös on ihan ok). Hyvä että tervehtii, jos tervehtii, niin se on todella teennäistä. Parhaimmillaan lähtee mielenosoituksellisesti pöydän äärestä pois jos itse siihen vahingossa satun tulemaan. Jos minä samalla tavoin välttelen häntä, niin mies on sitä mieltä, että olen tarkoituksella paha. Sisko ei sellainen paha ole, vaikka tosiaan mieltään osoittaakseen lähtisi pois paikalta. Ihme, että muun perheen kanssa tulen toimeen, mutta tämä sisko...

Parastahan tässä on se, että mies uskoo siskonsa kitinät, ja minä olenkin se pahantekijä. Minä, jolle pitäisi siskon kyllä saada sanoa ihan mitä tahansa sylki suuhun tuo. En tuollaista käytöstä siedä, joten olenkin vähentänyt tapaamiset ihan minimiin, koska ei minun tarvitse sietää sitä, että minua kohdellaan kuin ruttotautista. Ja taas syy on minun, kun mies ei näe siskoaan. Jännä, ettei yksin voi mennä häntä tapaamaan, vaikka itse olen häntä siihen monet kerrat kannustanut. Mutta ei voi, kun "on semmoinen tunne, etten minä siitä pidä". Hän saa pitää välinsä kunnossa sukuunsa, mutta niin kauan kun en tuon kyseisen siskon kanssa seurustele, ei minun tarvitse hänen seurastaan välittää. Kyse ei ole edes siitä, etten haluaisi, sillä niiden alkuaikojen töppäilyjen jälkeenkin yritin vielä olla ystävällinen ja luoda edes jonkinlaista suhdetta, mutta hyvin nopeasti tämä jatkuva dissaaminen tuli ilmi.

Aiemmissa suhteissa olen tullut toisen osapuolen sisarusten kanssa oikein hyvin toimeen, ja edelleenkin voin hyvillä mielin vaihdella heidän kanssaan kuulumisia, jos heihin jossain törmään. Tämä nykyinen... huh. Sekään ei edes kelpaa, että yritän suhtautua tähän siskoon viileän asiallisesti, koska minun pitäisi jotakuinkin olla parasta kaveria tämän siskon kanssa. Siihen minusta ei ole, ja sisko saakin kohta työvoittonsa, sillä tämä parisuhde ja etenkään minä, pahin mahdollinen akka, ei tätä käytöstä ja tätä siskoa enää pitkin kestä. Menköön koko parisuhde saman tien. Monet kaverini ovat jo ihmetelleet tuota käytöstä, että miten ei aikuinen ihminen voi edes yrittää tulla toimeen, jos kerran minäkin olen yrittänyt. Kaikkia ei vaan voi miellyttää...

Luulin että, olen ainoa, jolla on ongelmia miehen suvun kanssa, näköjään tälllaista on muillakin, harmi.

Minun tarinani pitää juuri noita seikkoja sisällään. Vähättelyä, teennäistä käytöstä, sammakkoja suusta, ei käydä kylässä vaikka, asutaan samalla paikkakunnalla. Samaan aikaan anoppi kehuu, miten sukurakasta porukkaa ollaan. Ilmeisesti vaan se sukurakkaus ei koske kuin niitä, jotka ovat sen arvoisia. Tässä suvussa puolison taustalla, oppineisuudella ja edustamisella ON merkitystä, ei niinkään sydämen sivityksellää.

Minä olen pahoittanut monet kerrat tämän yli 20 vuotisen avioliittoni aikana mieleni ja jos tätä on yrittänyt tuoda esille niin, on alkanut minun mollaaminen siitä miten herkkä olen. Jopa minun omalle äidilleni oli anoppi soittanut kun, oli huolissaan että, jos minä suutun hänen tyttären sanoista/teoista loppu elämäkseni ja vähätellyt tyttärensä tekosia ja kuitannut kaikki sillä minun liialla herkkyydellä, hänen tyttäressä ei voi olla vikaa.

Nyt kun on 50v rajapyykki saavutettu olen huomannut että, vaikka kuinka hienotunteisesti ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan (=olen kait ns. kunnon kansalainen) olen itse yrittänyt elää, enkä ole koskaa korottanut ääntäni taikka esittänyt edes eriävää mielipidettäni niin, mikään ei muutu.

Samalla tajusin että, minun ei ole mikään pakko olla heidän kanssaan tekemisissä jos, siitä aiheutuu minulle harmia. Tukehdun siinä tekopyhässä teennäisyyden ilmapiirissä.

Mieheni toki aina yrittää puolustaa sisaruksiaan vaan, kun katson heidän elämänkaarta ja vertaan omaani niin, paljon enemmän heille on loppujen lopuksi elämässä sattunut sellaisia kupruja, jotka minun kohdallani olisivat vääjämättä johtaneet siihen että, koko suku olisi saanut todellisen syyn suorastaan halveksia minua. Nyt heillä tätä iloa ei ole ollut.

Olenkin ollut, jo muutaman vuoden, pitämättä mitään yhteyttä koko sakkiin. Toki siinä on omat harmittavat seikat kun, on lapsia ja heillä serkuksia. Olen pohtinut senkin asian jos, lasteni äitiä, siis minua, ei hyväksytä tasavertaisena sukuun, eivät lapseni ole siinä poikkeuksia, niissähän on puolet tätä huonompaa ominaisuutta eli minua mukana. Olenkin päättänyt että, myös lapseni saavat, nyt aikuistuttuaan, tietää tosiasiat, tämän näytelmän takana. Kaikki ei ole sitä iiihanaa sukurakkautta. Varmasti tuli yllätyksenä kun, tähän asti olen näytellyt samaa näytelmää, itseni kustannuksella vaan, ei olisi pitänyt.

Parempi pysyä pois kuin hukata itsensä!

Hienoa, että joillakin mies osaa puolustaa. Paskaahan tämä on, ettei toinen osaa puolustaa tai edes sanoa siskolleen, että käyttäydyitpä tyhmästi. Ensimmäisen kerran kun hänelle mainitsin, mitä siskonsa oli minulle todennut (oli kutsuttu meidät molemmat kylään, mutta kun menin, se olikin erittäin huono asia jota minulle moneen kertaan "vahingossa" toitotettiin), mies totesi, että ei se varmaankaan niin ole sanonut, tai vaikka onkin, niin ei se sitä ole tarkoittanut. Nyttemmin on vähän tajunnut, että tämä sietämättömyys ei tule pelkästään minun puoleltani. Jatkossa aion kyllä puolustaa ihan itse itseäni, ja jos vielä kerrankin tulee kyseenalainen tilanne, sanon ihan suoraan oman mielipiteeni, ihan sama pahoittaako joku siitä mielensä.

Jostain syystä sitä vain ei osaa lopettaa suhdetta tuon siskon takia. Sitä on kaikesta huolimatta niin hölmö, että ei usko enää muutenkaan löytävänsä ketään omanlaistaan ihmistä, joka puolustaisi ja olisi muutenkin lähellä. Kriteereistä on iän myötä näköjään luovuttava. Muuten itsetietoisesta ja kunnioitusta antavasta sekä myös itselleen vaativasta ihmisestä on näköjään tullut ihmisraunio ja nössö. Ehkä sitten joskus vielä..

REhellisesti sanottuna osa kirjoituksista vaikuttaa aika katkerilta. Oletteko ihan varma, että olette itse tehneet kaikki oikein. Tuntuu, että suhteessa on paljon asioita pielessä, jos enää ei hyväksy puolison sukua (eli muuta elämää kuin mitä itse voi tarjota).

Pahimmalle kuulosti, kun joku kirjoitti, että on siirtänyt oman vihan ja katkeruuden lapsilleen. Se on jotenkin niin perisuomalaista, josta olisi jo meidän sulupolven päässeen pois. Lapsilla on omia murheita ja taakkoja kannettavina tulevaisuudessa ihan riittämiin.Vanhempien viha ja katkeruus soisi jäävän heille itselleen eikä siirtyvän enää eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.

Katkeruutta on minun tekstissäni siksi, että alun alkaen olen yrittänyt tulla toimeen koko toisen puoliskon suvun kanssa. Tämä sisko vaan jostain syystä päätti lähes ensitapaamisestaan alkaen osoittaa minulle paikkani, että en ole tervetullut. Muu suku on onneksi minut hyvin ottanut vastaan, ja miehen vanhempien kanssa olen tullut loistavasti toimeen. Liekö sitten olen "uhka" tälle siskolle, kun on tähän saakka saanut olla ainoa naispuolinen äitinsä lisäksi tuossa perheessä.
Todennäköisesti tein väärin alun perin mennessäni kylään, vaikka minut sinne oli kutsuttukin. Tosin jos olisin jättänyt menemättä, niin kaipa siitäkin olisi pahaa sanottavaa tullut. Sisko on siis omalla käytöksellään jo moneen kertaan osoittanut, että minun seura ei kiinnosta. Syytä en todellakaan tiedä, sillä ensimmäisen episodin jälkeen yritin todella vielä tulla toimeen ja keksiä juteltavaa häntä lähellä olevista aiheista. Mutta ei niin ei. Minulta tämä ko.sisko ei ole koskaan kysynyt mitään henkilökohtaista, hänellä ei esimerkiksi ole mitään kiinnostusta ammattiani, harrastuksiani tai muita vastaavia asioita kohtaan. Silti jaksaa sitten veljelleen, eli tälle "miehelleni" valitella, kun haluaisi tutustua. Eipä halua sen vertaa, että juttelisi kanssani tai kohtelisi asiallisesti, eikä juoksisi seinänvierustoja pitkin karkuun, jos minua pitäisi tervehtiä.