Silloin kun oli -90 luvun lama, niin minusta ihmiset eivät olleet niin apaattisia kuin nykyään. Onko se nyt niin että kaikki ovat ihan lamaantuneita (sic.)
-90 luvun laman työttömyys
muistelen
14374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jäin jokseenkin pysyvästi työttömäksi tuon 90-luvun laman ja siitä johtuneen konkurssiaallon seurauksena, vain joitain pätkiä on sen jälkeen töissä ollut. Silloin luultiin että kaikki palaa pian ennalleen, ei ole palannut eikä palaa. Moni asia muuttui pysyästi ja ne muutokset eivät olleet hyviä monenkaan kohdalla.
Ei silloin oltu apaattisia enkä minä ole vieläkään vaikka kyllä on monta kertaa usko meinannut loppua tähän touhuun.
Se johtuu siitä että silloin oli vielä Suomessa teollisuutta, eli suorittavaa työtä tarjolla. Laman jälkeen oli vielä mahdollisuuksia työllistyä. Vuokratyö linssiinviilauksia ei tuolloin vielä ollut. Nyt ei ole toivoakaan saada hommia jos ei ole korkeasti koulutettu, eikä koulutuskaan takaa että töitä saisi.
Nyt taitaa vituttaa työssä käyviäkin enemmän ja siksi naamat rusinan näköisiä!
heh heh
- itse olette äänestäneet nämä toivotalkoot ja työreformin !!!
- rikkailla menee suomessa nyt erittäin hyvin !
- kiitos kepu-kokoomus-vihreä-sdp-rkp...
Ei äänestämällä mikään muutu. Esimerkiksi ns. vasemmistopuolueita ei nykyään kiinnosta heikompiosaisten asiat pätkääkään ja perussuomalaiset on osoittautuneet lähinnä huonoksi vitsiksi.
jos äänestettäisiin, niin sillä olisi merkitystä !!
- suomen suurin puolue on se ns. nukkuvien puolue.
- valalssa olevat ahneet roistot pelkää, että tämä nukkuva ihmisjoukko aktivoituu. Siksi ihmisiä syrjäytetään aktiivisesti, jotta ei olisi uhkaa...
90-luvun lama oli ihanaa aikaa... saimme 2kk lomautuksen ja sen jälkeen tehtiin 3 ja 4 päiväistä viikkoa n.4 vuotta. Se oli hyvää aikaa, yeimme talon ulkorempan heti lomautuksen aluksi ja oli kiva kun ei samaan aikaan tarvinnut töihin mennä. Ja ne vuodet sen lomautuksen jälkeen oli tosi mukavia, se oli oikea suhde työn ja vapaan välillä.Eipä muuta työttömyyttä ole kohdalle osunutkaan.
90-luvun laman jälkeen on ollut yleisimmin vain nk. tempputyöllistämistä. Nuoremmille sentään jokusia oikeita työpaikkoja silloin tällöin.
Kun roikkuu seitsemättä vuosikymmentä käydessään näissä kuvioissa, koska eläkkeelle ei pääse kuin "pää kainalossa" on vitsit vähissä.
Yhteiskunnan arvot senkun kovenee ja saa kokea olevansa ihan pohjasakkaa, vaikka työuraakin tuli jo 60-luvulta lähtien.
Työtä olisi esim. hoitoalalla, mutta kun alkaa olla itsekkin jo hiljaksiin hoidettavien tasoa, ei ole mitään järkeä lähteä edes yrittämään, se olisi katastrofin pitkittämistä.
Sitäpaitsi: Nuorten kuuluisi saada ennemmin vapaat työpaikat, harva terveistä nuoristakaan pääsee enää pitkiin työsuhteisiin, siitä ovat rikkaat pitäneet huolen muuttamalla yhteiskunnan sekasortoiseksi taistelukentäksi!!
90-luvun laman aikana tilanne oli todellakin huomattavasti parempi kuin nyt!!
Koska silloinen lama oli vain Suomen ongelma johtuen vääristä talouden ratkaisuista, vienti veti hyvin, suuret ikäluokat oli vielä töissä emmekä maksaneet muiden maiden velkoja kuten nyt!!
Eikä meidän töitä ollut mahanmuuttajat tekemässä kuten nyt....
Mut nyt olemme kuusessa...
Niin... Johtuiskohan mitenkään siitä, että iso osa meistä ei ole vielä toipuneet siitäkään lamasta. Valmistuin -92 ammattiin ja työttömäksi. Hain uuteen kouluun, valmistuin työttömäksi. Korkeakoulutin itseni, työttömäksi. Ei tää nyt enään kauheasti naurata. Hyvällä työmoraalilla ja priimuksen papereilla, 11 vuotta kouluja takana ja vain pätkätöitä. Ikää 42, eikä toivoakaan omasta asunnosta.
Mulla sama juttu, koulutushistoriakin menee samoja latuja. Ei mitään mahdollisuutta esim.ostaa omaa asuntoa, tälläkin hetkellä olen pienipalkkaisessa, (korkein koulutukseni on akateeminen) täysin koulutustani vastaamattomassa työssä. Palkka menee vuokraan ja loput pari sataa ruokaan jne.
Kivaa olla 70-luvun lapsi...:(
Ei ollu intternettiä ja oli kotimaista teollisuutta, siinä ne syyt.
Minäkin jäin työttömäksi 90-luvun lamassa juuri kun olin ottamaisillani asuntolainan. Oli omia rahoja jo 20% pankkitilillä mutta työsuhden katkesi juuri ennen asuntolainan ottamista. Näin jälkeenpäin katsottuna oli tuuria etten ennättänyt lainaa ottamaan, sillä asunto olisi varmasti mennyt pankille ja lainat jääneet maksamatta. Säästyi sentään perintö ulosotolta.
Nyt on jännät paikat edessä että ryhtyykö työkkäri kyykyttämään 57-vuotiasta typpi ja kuntakokeilu harrasteillaan. Huonolla tuurilla kyykyttävät 65-vuotiaaksi asti.
Turha sitä on muistella, kohta alkaa sellainen rytinä että vot!