Heippa. Olen eronnut 4,5 v.kestäneestä suhteestä kesäkuussa 2013. Suhteessamme ei seksi toiminut (alussa jonkun verran paremmin), olin jotenkin ärsyyntynyt koko loppuajan, riitelimme melko paljon, olin alkanut katselemaan muita miehiä, olin jopa pussaillut muiden kanssa. Kun sitten tapasin yhden tosi mukavan miehen, jätin silloisen avomieheni. Tapailu tämän toisen miehen kanssa on jatkunut edelleen, seksi hänen kanssaan on tosi hyvää, ja hänen fyysinen kuntonsa viehättää mua (toisin kuin exääni en halunnut ollenkaan loppuajasta).Nyt oon huomannut että tämän toisen miehen kanssa en ehkä pysty olemaan aivan täysin oma itseni. Toki en joudu esittämäänkään mitään, mutta jotenkin välillä hänen seuransa tuntuu ahdistavalta, ja hänen juttunsa ovat toisinaan minua suuresti ärsyttäviä (on minua 5 v. nuorempi, vaikuttaisiko asiaan sitten kuitenkin..). En tiedä mistä johtuu..
Olemme exäni kanssa olleet tekemisissä melko paljonkin koska meillä on yhteinen koira jota hoidamme vuorotellen. Minulla on jo melko alusta asti, kun muutin omaan asuntoon noin 6 kk sitten kauhea yksinäisyyden tunne kun olen yksin kotona, tai menen nukkumaan. Olen ruvennut miettimään teinkö virheen erotessa periaattessa niinkin hätäisesti kuin 2 vkon miettimisajalla (vaikkakin olin ollut tyytymätön suhteeseen jo pidemmän aikaa). Emme olleet kunnolla koittaneet hoitaa suhdettamme... se on jäänyt harmittamaan. Olen nyt hieman umpikujassa, en tiedä mitä teen. Toisaalta just harmittaa kun ei exän kanssa yritetty tosissaan pelastaa suhdettamme, ja olen siihen syypää. Pitäisikö kattoa voisiko tästä vielä tulla jotain....
Exäni olisi melko valmis ottamaan minut takaisin, mutta kun minulla ei ole oikeastaan vieläkään kauheasti romanttisia haluja häntä kohtaan. Kaipaan lähinnä sitä seuraa, ja että teemme esim. koiramme kanssa yhdessä asioita, ja mietin kaiholla kun asuimme yhdessä, ei ollut sitä yksinäisyyden tunnetta.
Tämä toinen mies on ihastunut minuun, ja minä jonkun verran häneen ..mutta en varmasti tarpeeksi,en koe että olisinn mitenkään rakastunut tms. häneen...tai että voisin esim. asua hänen kanssaan, ainakaan vielä.kaikki ei tunnu olevan kunnossa suhteessamme.. Exäni kanssa muutin yhteen jo 6 kk seurustelun jälkeen koska kaikki tuntu niin luonnolliselta. Ajattelin katsoa miten tilanne kehittyy, ja tehdä ratkaisun suuntaan tai toiseen noin kuukauden sisällä. On pakko. Tämä tilanne on tosiaan jatkunut tällaisena varmaan sen 6 kk kun olen yksin asunut. Osaisiko joku ulkopuolinen takoa tähän jotain järkeä? Olen niin solmussa ajatusteni kanssa etten enää erota mitä pitäisi tehdä. Kaipaisin ulkopuolisen näkökulmaa. IOlen toki jutellut ystävieni kanssa mutta olen silti melko paljon pyöritellt näitä omassa päässäni. Yksin olemistakin olen miettinyt.. olisiko se sitten se oikea ratkaisu kuitenkin? Olen kuitenkin jo 31v. ja haluaisin perheen ja lapsia, pelkään että en löydä ketään jos nyt jätän nämä molemmat vaihtoehdot... :/
Minä olen 31v, uusi mies 27v, ja exäni 34 v. joten ei olla teinejä :)
Olemme exäni kanssa olleet tekemisissä melko paljonkin koska meillä on yhteinen koira jota hoidamme vuorotellen. Minulla on jo melko alusta asti, kun muutin omaan asuntoon noin 6 kk sitten kauhea yksinäisyyden tunne kun olen yksin kotona, tai menen nukkumaan. Olen ruvennut miettimään teinkö virheen erotessa periaattessa niinkin hätäisesti kuin 2 vkon miettimisajalla (vaikkakin olin ollut tyytymätön suhteeseen jo pidemmän aikaa). Emme olleet kunnolla koittaneet hoitaa suhdettamme... se on jäänyt harmittamaan. Olen nyt hieman umpikujassa, en tiedä mitä teen. Toisaalta just harmittaa kun ei exän kanssa yritetty tosissaan pelastaa suhdettamme, ja olen siihen syypää. Pitäisikö kattoa voisiko tästä vielä tulla jotain....
Exäni olisi melko valmis ottamaan minut takaisin, mutta kun minulla ei ole oikeastaan vieläkään kauheasti romanttisia haluja häntä kohtaan. Kaipaan lähinnä sitä seuraa, ja että teemme esim. koiramme kanssa yhdessä asioita, ja mietin kaiholla kun asuimme yhdessä, ei ollut sitä yksinäisyyden tunnetta.
Tämä toinen mies on ihastunut minuun, ja minä jonkun verran häneen ..mutta en varmasti tarpeeksi,en koe että olisinn mitenkään rakastunut tms. häneen...tai että voisin esim. asua hänen kanssaan, ainakaan vielä.kaikki ei tunnu olevan kunnossa suhteessamme.. Exäni kanssa muutin yhteen jo 6 kk seurustelun jälkeen koska kaikki tuntu niin luonnolliselta. Ajattelin katsoa miten tilanne kehittyy, ja tehdä ratkaisun suuntaan tai toiseen noin kuukauden sisällä. On pakko. Tämä tilanne on tosiaan jatkunut tällaisena varmaan sen 6 kk kun olen yksin asunut. Osaisiko joku ulkopuolinen takoa tähän jotain järkeä? Olen niin solmussa ajatusteni kanssa etten enää erota mitä pitäisi tehdä. Kaipaisin ulkopuolisen näkökulmaa. IOlen toki jutellut ystävieni kanssa mutta olen silti melko paljon pyöritellt näitä omassa päässäni. Yksin olemistakin olen miettinyt.. olisiko se sitten se oikea ratkaisu kuitenkin? Olen kuitenkin jo 31v. ja haluaisin perheen ja lapsia, pelkään että en löydä ketään jos nyt jätän nämä molemmat vaihtoehdot... :/
Minä olen 31v, uusi mies 27v, ja exäni 34 v. joten ei olla teinejä :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet sinä aika teini kuitenkin. Et osaa olla yhden kanssa vaan nus-sit sitten toisia kun oma miehes ei sytytä
Hyvä vaan jos ei seksi kiinnosta parisuhteessa jos lapsia aikoo..
seksiriippuvaiselle parisuhteelle on suuri shokki jos raskauden ja lapsiarjen keskellä seksi syystä tai toisesta jää tauolle.
Kun taas suhde jossa seksi ei ole pääasia on hyvä.
Mut ehkä sua vaan ällöttää se Ex sentakia että asuitte yhdesä. Miehet ovat monesti hurjan raivostuttavia ja ällöttäviä, jos niitä pääsee kokoajan näkemään liian läheltä.
Naisella menee hormoonti sekaisin eikähän halua enää miestään, joka makaa sohvalla tai haisee.
Mut vietä hänen kans aikaa, asukaa erillänne, heitä pois se uusi suhde..
Yksinäisyyden tunteeseen sulla on ollut vielä turhan vähän aikaa tottua.
ja aattele kumpi on parempi isä:
Se joka nytkin jaksaa koiraa hoitaa ja ottaa siitä vastuuta, vai se uusi jonka seurassa jopa sulla itselläsi on epämukava olo.
Kiitos "anna ajan kulua" noista kommenteista. Tämä mun ex on kyl itseasiassa vähän sellanen ettei kyllä esim pidä itsestään niin hyvää huolta kuin mitä tämä uusi, ja ex polttelee aika paljon tupakkaa ja muutakin.. (Siitäkin oli riitaa aikoinaan kun en voi sietää sitä) Koira on hyvin paljon mulla hoidossa.. . vaikka toki hän on hyvä koiraa hoitamaan.. ei siinä.
Mites kun haluisin myös kuitenkin tuntea fyysistä vetovoimaa mieheeni, ja tällä hetkellä tunnen sitä tämän uuden kanssa kyllä hyvin vahvasti. Ei mulla aina ole epämukava olo hänen kanssaan todellakaan, välillä jotain pieniä juttuja mitkä ärsyttää/ahdistaa mutta olen koittanu niistä sanoa suoraan ja hän on tosi ymmärtäväinen. Hmmmm... jotenkin kuitenkin koen että mun"velvollisuus" ois vielä kattoa tää vanha suhde läpi, mutta onko se ihan turhaa kun ei fyysistä vetovoimaakaan ole nimeksikään..(Voiko sitä jotenkin herättää kuolleista?? heh) ja jotenkin pelkään että ne kaikki vanhat riidat ja muut tulee taas esiin. Ja en siis ole mikään seksiaddikti, mutta musta on ihanaa kun seksi kerrankin toimii hyvin ja itsekin haluan sitä harrastaa.. Tehdään tän uuden kanssa myös muitakin juttuja, ollaan käyty juhlimassa, kirppareilla, rannalla yms... Vanhemmille en ole vielä esitellyt.. aivan liian aikaselta tuntuu.. no semmosta.. kiitos jos joku jaksaa viel kommentoida.
Ootko ajatellut että kokeilisit välillä elää naisen kanssa? Ja jos sekään homma ei maistu niin opettele elämään ihan yksinäsi. Näin et kiusaa muita jahkailullasi ja he pääsevät eteenpäin elämässään.
Miksi sinun pitäisi liimata itseäsi kehenkään yhteen ihmiseen???
Opettele asumaan aivan yksin.
Kuulostaa kuin sinulla on aivan liian paljon tyhjää aikaa, aikaa jonka sinä tuhlaat vääriin miehiin, aikaa joka sinun pitäisi käyttää oppimaan uutta - kehittämään itseäsi ja samalla yhteiskuntaa, tyhjää aikaa joka saa kenet tahaansa sekopäiseksi.
Ota toinen tyopaikka, ala tekemään vapaaehtoishommia, kirjottaudu parille kurssille (mikä tahaansa sinua kiinnostaa), jatka itsesi henkistä kehittämistä. Säästä palkastasi joka kuukausi voidaksesi matkustaa jonnekin ennen näkemättomääsi paikkaan ( tee kotitehtävät ja edeltäpäin tarkista mitä henkisesti virkistävää paikalla on tajottavaa).
Aikanaan aivan varmasti vastaan tulee sukulaissielu jonka kanssa tiedät heti alusta että viihdyt ja loydätte paljon yhteistä. Sellaisen ihmisen kanssa on turvallista ajatella yhteistä tulevaisuutta, pitkällä tähtäimellä.
Sinä et kuulosta olevan vielä läheskään valmis siihen.
Hyvä neuvo tuokin. Ei ole pakko hyppiä ojan ja allikon väliä, vaan voi nousta tielle ja kulkea sitä hetken aikaa itsekseen.
Kesä on tulossa, säästä rahaa ja tee pitkä reissu ulkomaille. Syksyllä olet jo viisaampi.