Tuntuu et ihmiset on toistensa kans ko ei osata olla yksin.
Tai ko haluu vain kosketust ja läheisyyt. Mut sitko arki koittaa ja huomaa toises jotai vikoi mikä ei itseensä mmiellytä ni haikaillaan jotai uutta. Sillo sam oravanpyörä jatkuu jonku toisenkans.
Tai ko haluu vain kosketust ja läheisyyt. Mut sitko arki koittaa ja huomaa toises jotai vikoi mikä ei itseensä mmiellytä ni haikaillaan jotai uutta. Sillo sam oravanpyörä jatkuu jonku toisenkans.
Vastaukset 10
Vanhimmat
10 vuotta oin ollut yhdessä, ei ole muita vikoja kuin itselläkin on, joten ei voi valittaa. Mut kyllä joskus ottaa päähän kun kummatkin on laiskoja siivoomaan ym.
onhan tuota tullut oltua jo useammassakin parisuhteessa, ja ihan hyvin on sujunut. Ja itsekseenkin oon osannut olla.
Niin varmasti.
Teette siivouksest jonkinlaisen leikin ni eköhä sitä väliljaksa tehä. Ei se nii vakavaa pidäolla kunhan yhdes vaa touhuu. Tietyst omaa aikaaki pitää molemmil suoda.
Oman kokemuksen mukaan siivoomiset ja kotityöt kannattaa jakaa niin, että osapuolet tekee sitä itselleen vähiten epämiellyttävää hommaa. Aika usein ne mieltymykset eroavat ainakin jonkin verran.
Mitä kieltä sä puhut?
Omasta puolestani voin sanoa että yli 20v kun on jo tullut asuttua yksin niin sitä on niin omiin rutiineihinsa urautunut että mitään muuta ei osaa enää ajatellakaan. Joten vastaus kysymykseen on että en osaa ja siksi suosiolla pysyttelenkin loppuelämäni ns vanhanapoikana.
kaksi vuotta ilman parisuhdetta , ja nyt jo pähkäilen että onko minusta siihen vielä.
Eio oe pakko asua yhdessä. Kuka se on päättänyt, että miehen ja naisen pitäisi asua loppuikänsä samojen seinien sisällä? Kysynpä vaan.
Ei pysty. Välillä on pakko sekoilla pyöriä hulluna että pysyy eläkkeellä, eikä joudu mihinkään kuntouttavaan työtoimintaan. Kuulenkin sanan: "työ" tms. niin on pakko riisua vaatteet ja mennä kadulle kierimään ja mekastamaan. Sitten voikin taas loikoilla vähän aikaa:)