Mä en oikeestaan ees haluaisi kirjoitaa tänne palstalle, koska mä en haluaisi myöntää edes itselleni. Mä oon ollut ennekin niin tyhmä, että oon seurustellut väkivaltaisen miehen kanssa, tosin ymmärsin lopulta tämän lopettaa...
Nyt oon ollut jo yli kolme vuotta nykyisen kultani kanssa yhdessä. Mieheni on ihana, kaikki ihmiset pitävät häenstä ja minäkin rakastan häntä yli kaiken. Ongelma on se, että joskus kun mieheni suuttuu oikein paljon, hän tekee joitakin asioita, joita en oikein hyväksy.
Hän on suutuspäissään kaatanut (lukemattomia kertoja) kylmää vettä mun päälleni, että rauhoittuisin. Hän on työntänyt minua seinää vasten ja pitänyt kättään suuni edessä. Kerran hän on heittänyt minut maahan. Hän on lyönyt nyrkkinsä niin kovaa seinään, että nyrkki on mennyt siitä läpi. Hän on puristanut minua niin kovaa ranteista ja olkapäistä, että siitä on tullut kauheat mustelmat. Hän on suutuspäissään rikkonut astioita.
Jotenkin tuntuu niin vaikealta uskoa että mieheni tekee tällaisia asioita. En tiedä voidaanko noita laskea väkivallaksi, mutta koska olen aiemmin elänyt paljon väkivaltaisemmassakin suhteessa niin pelkään hänen käytöstään paljon. Ei kai se ole normaalia pelätä, että toinen suuttuu? Voihan olla, että se on oma vikani, kun aina miehet käyttäytyvät noin. Jos mä olen niin mahdoton. Mieheni on kuitenkin aina muulloin ihan täydellinen ja ihana mies, oikein kultainen. Ainoastaan joskus jos hän suuttuu oikein kovin minua alkaa pelottaa...
En sitten tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, tai mikä tähän auttaisi. En aio erota, haluan vain että hän ei enää tee näitä juttuja. En halua enää selittää tai valehdella mitään mustelmista. EN voi oikein kertoakaan mitään kenellekään, koska tiedän mitä he sanoisivat. Mieheni on vielä kaiken kukkuraksi opettajana eräässä itsepuolustus/kamppailulajissa... Eli en voi kertoa kenellekään.
En oikein tiedä mitä mun pitäis tehdä, tai mistä tää johtuu.
Nyt oon ollut jo yli kolme vuotta nykyisen kultani kanssa yhdessä. Mieheni on ihana, kaikki ihmiset pitävät häenstä ja minäkin rakastan häntä yli kaiken. Ongelma on se, että joskus kun mieheni suuttuu oikein paljon, hän tekee joitakin asioita, joita en oikein hyväksy.
Hän on suutuspäissään kaatanut (lukemattomia kertoja) kylmää vettä mun päälleni, että rauhoittuisin. Hän on työntänyt minua seinää vasten ja pitänyt kättään suuni edessä. Kerran hän on heittänyt minut maahan. Hän on lyönyt nyrkkinsä niin kovaa seinään, että nyrkki on mennyt siitä läpi. Hän on puristanut minua niin kovaa ranteista ja olkapäistä, että siitä on tullut kauheat mustelmat. Hän on suutuspäissään rikkonut astioita.
Jotenkin tuntuu niin vaikealta uskoa että mieheni tekee tällaisia asioita. En tiedä voidaanko noita laskea väkivallaksi, mutta koska olen aiemmin elänyt paljon väkivaltaisemmassakin suhteessa niin pelkään hänen käytöstään paljon. Ei kai se ole normaalia pelätä, että toinen suuttuu? Voihan olla, että se on oma vikani, kun aina miehet käyttäytyvät noin. Jos mä olen niin mahdoton. Mieheni on kuitenkin aina muulloin ihan täydellinen ja ihana mies, oikein kultainen. Ainoastaan joskus jos hän suuttuu oikein kovin minua alkaa pelottaa...
En sitten tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, tai mikä tähän auttaisi. En aio erota, haluan vain että hän ei enää tee näitä juttuja. En halua enää selittää tai valehdella mitään mustelmista. EN voi oikein kertoakaan mitään kenellekään, koska tiedän mitä he sanoisivat. Mieheni on vielä kaiken kukkuraksi opettajana eräässä itsepuolustus/kamppailulajissa... Eli en voi kertoa kenellekään.
En oikein tiedä mitä mun pitäis tehdä, tai mistä tää johtuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen yrittänyt viime kertaisen tapahtuman jälkeen puhua miehelle asiasta, ja hän oli hyvin pahoillaan ja sanoi ettei hän saisi toimia näin... Hän kuitenkin sanoi, että tuntuu kuin sellaisessa tilanteessa jokin korkeampi voima toimisi hänen kauttaan... Nii-in, mitäs siihen sitten sanoisi. Aikas hullulta kuulostaa, vai mitä. Yritin kuitenkin sanoa hänelle, että jatkossa kuitenkin toivon että hän löytäisi jonkin toisen keinon kuin minun satuttamiseni tuollaisessa tilanteessa...
Korkeampi voima..? Haloo. Onko pöhkömpää kuultu..???!!
Anteeksi vain, rakas ystävä, mutta tunnut itsekin tietävän oikean vastauksen. Eli, että miten asiat etenevät, jos et itse niitä muuta. Omakohtaista kokemusta ei, luojan kiitos, ole. Mutta olen kovin läheltä pariakin tapausta seurannut. Ja lopputulos on aina sama. Jos olet onnekas, selviät jatkossakin vain mustelmilla. Pahimmassa tapauksessa teet pitkän keikan sairaalaan. Sitten kun tuo 'korkeampi voima' (ja pah!!!) ottaa oikein yliotteen.
Ihminen voi esimerkiksi terapian kautta oppia löytämään vihansa tai suuttumuksensa purkamiseen muita keinoja, kuin väkivallan. Mutta jos miehesi (jälleen anteeksi, mutta kuulostaa kyllä todelliselta imbesilli-lihaskimpulta) on ihan oikeasti keksinyt noin mahtavan selityksen pahoinpitelyilleen (sitähän ne ovat!!!!) niin lähde hyvän sään aikana.
Muutos lähtee ihmisestä itsestään, ei sinusta. Omassa vallassasi on vain ja ainoastaan oma elämäsi. Älä kuvittele, että voit rakastamalla tarpeeksi muuttaa toisen ihmisen. Ehei - jos tämä toinen ei muutokseen näet tarvetta, rikot vain itsesi ennen pitkää.
Lue minun kirjoitukset tuolta: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000004639733
tämä minun vastaus.
Korkeampi voima... Itellänikin on kokemuksia just samanlaisesta väkivallasta, paikat hajoaa ja alistetaan mutta ei kauhean väkivaltasesti kummiskaan nyrkit puhu ja tämän kaikki aiheutti se korkeampi voima. Onkohan meijän ex- ja nykyinen mies jakomielitautisia.. skitsofrenikoita..?? Ymmärrän oikein hyvin ettet halua jättää miestästi, en miekään ois jättäny ellei ois vauvaa syntyny. Ja se miehen hermostuminen on osin naisen syytä, mitä rupeamma ärsyttämään toista, vaikka tiiämä miten se siihen reagoi! Ehkä hieman sekava teksti, mutta...:/