Suhteen tulevaisuudesta puhuminen

Kaksi vaihtoehtoa: A) Joko nainen ei ole vakavissaan suhteessa sun kanssa tai B) Nainen realistisesti heitti läpän, että hän ei voi sille mitään jos tulee vaikka työmahdollisuus ulkomailla niin suhde loppuu siihen. Tää oli esimerkki.

Tiettyjä linjauksia voi jutella puolison kanssa: Esimerkiksi mahdolliset häät ja lapset, että haluaako niitä. Mutta ihmisellä on oikeus muuttaa mieltä ja sitten on ulkoiset muuttujat mitkä tuo oman epävarmuuden tulevaisuudesta.

Riippuu siis ihmisluonteesta, että miten kovasti haluaa suunnitella tulevaisuuden.

Olavi Uusivirta kiteyttää hienosti biisissään:
"Mä voin suunnitella mun koko elämän
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin"

Mä sanoin mun exälle noin, kun en hirveesti välittänyt siitä. En ollut varma tunteistani ja toiveistani.

Samaa kysymystä pyörittelen itse, koska halusin keskustella nykyisen mieheni kanssa tulevaisuudesta ja hän sanoi että eletään päivä kerrallaan. Mitäs toi sitten tarkoittaa?

Itse haluaisin suunnitella miehen kanssa tulevaisuutta ja avioitumista, yhteistä kotia yms. Mutta nyt mennään päivä kerrallaan. On menty jo puolitoista vuotta.

Sanonpa vaan että hosuen ei tule kun huonoja lapsia.
Miksi ei voi antaa suhteen kehittyä itse, omalla painollaan?
Tehdä parhaansa sen suhteen eteen mikä teillä tällä hetkellä on, jos se hyvältä tuntuu.Jos ongelmia on, pyrkiä ratkaisemaan.
Minä ja poikaystäväni ollaan seurusteltu nyt 2 vuotta. Mitään ihme suunnitelmia ei olla tehty. Joskus jutellaan noin pääpiirteitäin esim. mitä mieltä ollaan lasten hankinnasta yms. Ja molemmat ollaan sitä mieltä että ei vielä vuosiin. Ollaan 23 molemmat. Mistään kihloihin menosta saati naimisiin, ei olla puhuttu. Ei ole aktuellia vaikka juuri nyt tuntuu että tämä on se "oikea". Miksi hosua? Molemmat on vapaaehtoisesti tässä, ei ole mitään syytä hosua sitomaan toista! Eikä se papin aamen mikään varma sinetti ole. Lue vaikka avioero/avoero- ketjuja!