Miehen aloitteenteko yksin

Vielä selvennyksenä. Tarkoitin siinä alussa miten se vaikuttaa siinä konserttitilantesssa mahdollisuuksiini?

Jäljempänä miten se ylipäänsä vaikuttaa.

Mielestäni on hienoa, että uskaltaa tehdä mieluisia asioita yksinkin. Yleensäkin arvostan, että ihminen viihtyy myös itsekseen eikä aina tarvitse olla sitä entouragea siinä ympärillä. Olen 25-vuotias nainen, joka käy joskus itsekseen viinilasillisella. Joskus on tullut melko tiukasti vastattua saman illan aikana monia kertoja toistuviin heittoihin "missä sun kaverit on?" tai "missä sun äitis on, kun oot niin yksinäinen?". Olen todennut, että yksin ehkä olen, mutten yksinäinen yms. Ilmeisesti täysin sosiaalisia normeja vastaan olla yksin liikkeellä:D jos kysymyksen esittäjät ovat tarkoittaneet sen lähestymismielessä, niin voisi vähän hioa esitysmuotoa. Eli ainakin osalle miehistä yksin oleva nainen on ongelma. Enkä ole mitenkään sisäänpäinsuuntautunut tms., vaan kaveriporukalla liikkeellä ollessa kontaktia kyllä tulee, melkein liiankin kanssa. Tällöin saan kuulla kommentteja kuten "miks teidän tyttöjen pitää pörrätä porukassa, kauhean pitkään piti kytätä, että olisi vähän sivummassa,jotta uskalsin tulla juttelemaan". Pientä ristiriitaa havaittavissa?:D

Kiitti vastauksista. Onpas törkeää jos tullaan suoraan sanomaan missä sun kaverit on. Itse ainakin näkisin sen positiivisena asiana, mutta meitä on moneen junaan.

Joskus kun haluut lähtä jonnekkin etkä saa ketään kaveriksi niin vaihtoehdot ovat? Jäädä ylpeyksissään pois? Uusien ihmisten tapaaminen on mahdotonta jos omaa liikaa ennakkoasenteita ja miettii liikaa mitä muut ajattelee. Yksin liikenteessä on se hyvä puoli että sillon sitä jotenkin aktiivisemmin hakeutuu uusien ihmisten pariin.

http://ikisinkkumies.blogspot.fi/

hmm.. ristiriitaista. Miehille täysin normaalia olla yksin liikenteessä. harva se yö kun näkee miten yksikseen liikkuvat mihet pörrää clubilla ja huijaa et kaverit on jossain.
Ei siinä ole mitään vikaa. Mutta usein nää yksinäiset miehet tuntuu hakevan vain seuraa.. yhdeksi yöksi

En tiedä mikä siinä on kun itse olen täysin hukassa yksin. Kuolen ennemmin nälkään kun meen edes mäkkärin yksikseni syömään. Tiedän, et siinä ei ole mitään vikaa, mutta.
Ja ei tarvi tuomita. Yritän kovasti. Monta kertaa olen pistänyt itteni matkoille yksikseni, mutta sit oon niin hukassa ja nälissäni. Tarvitsen, jonkun vierelleni. Tai selkeän määränpään.

Joskus kun oon yhden kaverin kanssa clubilla ja häntä lykästää ja jään hetkeski yksin.. se on kamalinta ikinä. Painajainen. Vihaan sitä ja sen takia en edes halua lähteä clubille.

Eli nostan hattua teille, jotka pystytte tähän. Te ootte vahvoja ja itsenäisiä.

Minusta yksin liikkuminen täysin normaalia, ihan kaikissa tilanteissa, oli sitten seuraa hakemassa tai ei. Ja harva sinkkukaan sitä kai seuraa aina etsii. itse olen liikkunut yksikseni 18v. asti erilaisissa tilaisuuksissa, konserteissa, näyttelyissä, leffoissa, festareilla, jopa baareissa. Riippumatta parisuhdestatuksesta. Jos jossain on jotain mielenkiintoista, niin minähän menen sinne, sain kaveriseuraa tai en. Tai kumppanin seuraksi tai en. Ne miehet, kenen kanssa olen seurustellut, ovat olleet samankaltaisia luonteita. Helpompihan sitä uusiin ihmisiin on sinun tutustua, kun ei ole kavereita "häiritsemässä". Iso näyttävä kaveriporukka lienee noissa tapauksissa vain miinusta. Siinähän pitäisi seurustella koko kaveriporukan kanssa sitten, aika työlästä.

Mä (nainen) olen vuosikaudet käynyt teatterissa ja konsertissa yksin, koska jos menoja ryhtyy sovittelemaan lapsiperheellisten kavereiden kanssa, käymättä jää. En siis osaa pitää yksin käymistä mitenkään kummallisena. Tuttavuuksiakin tilaisuuksissa on syntynyt, etenkin konserteissa joissa on enemmän mahdollisuuksia jutusteluun.