En olisi uskonut tätä päivää kokevani, mutta niin vaan olen havahtunut tilanteeseen, ja huomannut olevani toinen nainen, minä?? Miten se on mahdollista.
Uskollista parisuhdetta vaalineena kilttinä naapurintyttönä maailmaa tallannut, ja nyt olen tilanteessa, jossa pidän yllä jonkin sortin suhdetta varattuun mieheen.
Toisaalta tää on helvetin helppoa, ei ole sillä tavalla velvollisuuksia ja sitoutumisesta ei tule paineita, koska hänhän on sitoutunut toiseen. Toisaalta tämä on helvetin vaikeaa, koska rakastan häntä enkä haluaisi jakaa häntä kenenkään kanssa. Itse en elä parisuhteessa.
Tiedän etten jaksa kauaa tätä tilannetta, kuluttavaa. Joko siipeeni sattuu ja pahasti, tai sitten ei, elämää tämä vain on, mutta suuri ihastuminen ei katsonut sitä onko toinen varattu vai ei, se vie mennessään.
Enpä juurikaan ajattele tämän miehen puolisoa, muuten kuin siinä mielessä, että olen joistakin heidän jakamistaan asioista mustasukkainen. Muuten hänen puolisoaan en ajattele, se ei ole tehtäväni. Olen käynyt heidän yhteisessä kodissaan, ja silloinkaan en osannut ajatella hänen jakavan sitä jonkun toisen kanssa. Minulle merkkaa vain hänen miehensä.
Uskollista parisuhdetta vaalineena kilttinä naapurintyttönä maailmaa tallannut, ja nyt olen tilanteessa, jossa pidän yllä jonkin sortin suhdetta varattuun mieheen.
Toisaalta tää on helvetin helppoa, ei ole sillä tavalla velvollisuuksia ja sitoutumisesta ei tule paineita, koska hänhän on sitoutunut toiseen. Toisaalta tämä on helvetin vaikeaa, koska rakastan häntä enkä haluaisi jakaa häntä kenenkään kanssa. Itse en elä parisuhteessa.
Tiedän etten jaksa kauaa tätä tilannetta, kuluttavaa. Joko siipeeni sattuu ja pahasti, tai sitten ei, elämää tämä vain on, mutta suuri ihastuminen ei katsonut sitä onko toinen varattu vai ei, se vie mennessään.
Enpä juurikaan ajattele tämän miehen puolisoa, muuten kuin siinä mielessä, että olen joistakin heidän jakamistaan asioista mustasukkainen. Muuten hänen puolisoaan en ajattele, se ei ole tehtäväni. Olen käynyt heidän yhteisessä kodissaan, ja silloinkaan en osannut ajatella hänen jakavan sitä jonkun toisen kanssa. Minulle merkkaa vain hänen miehensä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
oletko koskaan kuullut ouhuttavan moraalista tai ihmisen omasta tahdosta ja kyvystä toimia sen mukaan? Ihan turha puolustella tekemisiään sillä, ettei voi mitään. Onko tullut mieleen, että voisit ottaa vastuun tekosistasi ihan samaan malliin kuin työtehtävistäsikin? Sua ei vieny mikään muu kuin himot, myönnä pois.
Elämä on taistelua leivästä ja miehistä- sano mummoki aikoinaan.
Hei Osku!!!
Mielestäni mies, joka on varattu, on enemmän syyllinen ja hänen moraalinsa perään tässä pitäisi haikailla. Vaikka en kannatakkaan pettämistä. Mutta tässäkin tilanteessa nainen on seurustelematon sinkku ja mies aviossa.
....joo, noin se oli ainakin SOTA-AIKANA!
Kun on tiennyt miehen olevan varattu,on ihan soopaa yrittää sälyttää syytä miehen niskaan. Eiköhän normaali aikuinen ihminen sentään sen verran ymmärrä, että jutun pitäis loppua kun todellinen tilanne on selvinnyt. Ei näissä asioissa ole mielestäni mitään väliä sukupuolella. Pettäjät ovat pettäjiä sukupuoleen katsomatta. Vai tarkotatko todella, että sinkku voi iskeä varatun tuntematta syyllisyyttä ja vaikkapa ihan rinta rottingilla kulkea?
Rakkautta ei anneta kaikille, avioliitto ja sitoutumien ei ole tae että saat juuri sellaista rakkautta kuin tarvitset.
Itse riudun rakkauden puutteessa vuodesta toiseen ja...niin..
Sääliksi käy sinua, kilttiä naapurin tyttöä, kun olet itsesi nuin alas laittanut. Arvostaisit itseäsi enemmän.
Rakastaako tämä mies sinua? Miksi hän ei jätä naistaan? Ihme ettei edes omatunto kerro teidän olevan täysin moraalittomia ja todella julmia tätä "kolmatta osapuolta" kohtaan.
...et taida olla, vaan xxx.
..helvetti,taas yksi tapaus!Kun olet hankkinut itsesi tällaiseen tilanteeseen ihan omasta tahdostasi niin eipä siinä sitten muuta kuin kantaa vastuu tekemästään.Niin omalta osalta kuin sen jonka liittoa on mennyt rääppimään.Kyllä elämässä on paljon muitakin asioita joissa joutuu tekemään valintoja oikean ja väärän suhteen,miksi tällaisissa ihastumisissa se on niin vaikeaa.Ihmettelen?Ei kerta kaikkiaan voi saada kaikkea.Ja kun tietää tekevänsä vääärin niin miksi sitten ei lopeta sitä heti kun vielä on mahdollista pysäyttää tilanne.ja vielä kun mitään suurta vahinkoa ei ole päässyt tapahtumaan.Asioita pitää miettiä hiukan laajemmin kuin omista lähtökohdista,kun leikkii näinkin suurilla asioilla kun toisen parisuhteella!
Voi pyhä yksinkertaisuus. Vai että olet oikein käynyt hänen asunnollaan. Eikö sulla nainen ole minkäänlaista häpyä. Miltä susta tuntuis, jos sun miehesi veisi jonkun naikkosen teidän asunnollenne. Ja mitä ilmeisimmin siellä kun on harrastettu seksiä. Jessus. Kehtaat sen vielä kaikelle kansalle toitottaa. Mutta täytyy sanoa, että mieheltäkin todella tyhmästi tehty, kun vie hoitonsa kotiin, joka on yhteinen toisen naisen kanssa. Tyrmistyttävää!
Kiihkofeministi: "Eikö sulla nainen ole minkäänlaista häpyä."
Ilmeisesti hänellä on oikein mainio häpy. Vai mitä itse luulisit asunnolla tapahtuneen?
Sinä olet nyt samalla kertaa sekä ihanassa että ikävässä tilanteessa. Olet ihastunut mukavaan mieheen, ja tietenkin olet siitä hyvin onnellinen. Ihastumisesi on niin suurta, että se vielä peittää alleen sen tosiasian, että ihastuksesi kohde on naimisissa. Virtuaalimaailmassa tilanteesi on siis loistavasti, mutta käytännön elämässä päin helvettiä.
Kun sinkkunainen ihastuu varattuun mieheen, niin melkein aina nainen tekee sen arvion, että varattu mies myöskin piakkoin hylkää entisen vaimonsa ja suuntaa entistä enemmän huomiotaan häneen. Useimmissa tapauksissa näin ei kuitenkaan käy, vaan varattu mies tyytyy ainoastaan nattimaan toisen naisen tarjoamista palveluista, jotka sopivasti täydentävät kotona omalta vaimolta saatavia palveluksia. Teet siten varatun miehen elämän entistä paremmaksi, ellet vaadi miestä kiiruhtamaan eteenpäin.
Kun suhde jatkuu pidempään, niin silloin tätä toista naista alkaa suuresti ärsyttää se, että varattu mies viettää liian paljon aikaansa oman vaimonsa kanssa. Toinen nainen alkaa tuntea miehen vaimon kilpailijakseen, ja silloin hän usein alkaa esittää varatulle miehelle toiveita ja vaatimuksia suhteen syventämisestä. Tällöin varattu mies yleensä tulee kiusaantuneeksi, koska silloin hänen pitäisi luopua vaimonsa antamista palveluksista tämän toisen naisen eduksi. Monesti mies ei tähän suostu, sillä miehen avioliitto saattaa kokonaisuutena olla aivan OK, mutta pientä hienosäätöä voi olla tietyillä osa-alueilla. Eihän mies tietenkään vaimostaan luovu, jos hänen elämänsä silloin kokonaisuutena huononisi.
Juuri tässä vaiheessa ( noin puolen vuoden kuluttua) useissa sivusuhteissa tulee kriisitilanne. Toinen nainen huomaa, että miehellä ei ole tarkoitustakaan jättää vaimoaan ja hyvää taloudellista asemaansa, jolloin hän saattaa katkeroitua tilanteen johdosta. Varattu mieskään ei ole enää niin kiinnostunut tästä toisesta naisesta, sillä voihan hän kuunnella vaatimuksia ja ohjeita kotonaankin. Sivusuhde alkaa silloin lässähtää ja siitä tulee pakkopullaa. Mies palaa kotiinsa ja toinen nainen jää parantelemaan itseään ihanan tunnekuohun jälkeen.
Tapahtumien kulku on suunnilleen näin useimmissa sivusuhteissa, jos suhde ei tule varatun miehen vaimon tietoon. Jos taas käry käy jossakin vaiheessa, niin silloin tapahtumat etenevät hieman myrskyisämmissä merkeissä. Silloin päädytään usein siihen ratkaisuun, että mies joutuu eroamaan vaimostaan, mutta ei mies siltikään tätä toista naista ota. Mies saattaa olla tälle toiselle naiselle katkera siitä syystä, että tämä hetkellinen ihastus saattoin hänet taloudellisiin vaikeuksiin. Näin raadollinen tämä maailma usein on.
joku sanoi, että puhut paljon ja puhut paskaa.
yhdyn hänen näkemykseensä
relaa vaari relaa
Ollessani vastaavassa tilanteessa (minä vapaa, mies varattu, meillä molemmilla lapsia) noin puolen vuoden päästä ensitapaamisesta mies todella erosi vaimostaan ja muutti omaan asuntoon. Eikä todellakaan mistään minun nalkutuksestani/vaatimuksistani - päin vastoin, en ikinä sanallakaan vihjaissut, että olis syytä tehdä jotain päätöksiä puoleen tai toiseen.
Tästä on kohta vuosi aikaa ja nyt olemme muuttamassa yhteen vuoden vaihteessa. Eli joskus käy näinkin.
Minulle vapaa mies, varattu nainen- yhdistelmässä kävi myös näin, eli nainen muutti pois "kotoaan" noin 7 kuukauden tapaamistemme jälkeen ja olemme yhä enemmän yhteydessä toisiimme, kun voimme olla yhdessä ilman "oman" ukon vahtivaa silmää. Naisella on kaksi lasta, jotka jäivät ainakin vielä isänsä luo. Siitä huolimatta, että lapset ovat erillään äidistään heidän suhde edelleen toimii (nainen muutti noin kilometrin päähän ukostaan) ja näin lasten kaveripiirit, koulut jne. pysyivät mahdollisimman pysyvinä .... Palatakseni kuitenkin tähän aiheeseen: en minäkään nalkuttanut/motkottanut/vaatinut häntä muuttamaan vaan se voi tapahtua myös niin, että oma-aloitteisuus muuttaa asioita ajaa kaiken edelle.
Sinänsä anekdoottisesti kommentoin, että olen kuitenkin samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa, että useimmin käy niin, että varattu osapuoli nauttii suunnattomasti saamaan uudesta huomiosta ja todennäköisyys kolmannella osapuolella saada turpaansa on ylivoimaisesti suurempi kuin toisinpäin....
Nainen, joka jättää lapsensa "toistaiseksi" isälle, ei kaikki ole kohdallaan. Isä ei ole väkivaltainen, huono isä, alkoholisti, mutta itse haluaa jotain muuta. Jos muutti kilometrin päähän, ei kai siitä lasten koulut, kaveripiirit olisi muuttuneet, vaikka lapset olisi ottanut mukaan. Ehkä eivät halunneet? Kai nyt maksaa edes elatusmaksua. Ja lasten suhde äitiin toimii äidin ehdoilla, eli jos sinä olet tulossa, ei sovi tapaaminen. Olet pokannut todellisen itsekkyyden.
Hmm... Mielenkiintoinen väite ihmisestä, jota et edes tunne. Mutta valitettavasti asiat eivät ole todellisessa elämässä noin yksioikoisia kuin väitit.
Esimerkiksi lasten kasvatukseen liittyvät eroavaisuudet: isä ei sano lapsilleen mitään rajoja (lapset valvovat koulupäivinä yli puolen yön ja ovat kas kummaa väsyneitä koulussa, mikäli sinne asti edes ehtivät), ja lahjoo lapset rahoillaan. Mutta isä ei vietä sillä tavalla aikaa lasten kanssa kuin äiti olisi tehnyt. Äiti myös soittaa joka kouluaamu pojille, että he lähtisivät kouluun.... - Niin, kuka on itsekäs? Jokaisen meidän tulisi olla TERVEESTI itsekkäitä. Onko epätyydyttävässä parisuhteessa eläminen (miehellä omat kuviot/naisella omansa, muttei mitään yhteistä enää yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeen...) sitä mitä tulisi ikuisesti jatkaa?
Hei toinen nainen!
Olemme samassa veneessä...
Olen ollut suhteessa varattuun (ei naimisissa olevaan) mieheen jo noin puoli vuotta. Koskaan en olisi voinut kuvitellakaan ajautuvani tähän.
Itselleni tämä on kuitenkin lähes ihanteellinen tilanne. Tapailemme 2 viikon välein, olemme puhelinyhteydessä toisiimme päivittäin. En halua asettua aloilleni (vielä), mutta kaipaan aika ajoin toisen ihmisen läheisyyttä, HYVÄÄ seksiä, hauskanpitoa, yhteisiä keskusteluhetkiä... Häneltä saan kaikkea tätä. Se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan jää nähtäväksi. En elä pilvilinnoissa. Tiedostan realiteetit, mutta ennen kaikkea, haluan nauttia tästä hetkestä.
Olen ajautumassa samaan tilanteeseen tai siinä jo olen.
Olet hyvin samanoloinen kuin itsekkin olet.
Olen ollut hyvin moraalinen ja olen sitä edelleenkin.. mutta nyt on kelkka kääntynyt tässä asiassa totaalisesti.
En tunne minkäänlaista syyllisyyttä häpeää pelkoa .. en mitään tuonlaista.
On käsittämätöntä etten tunne minkäänlaista pahaa oloa esim. tätä vaimoa/lapsia kohtaan.
En tunne tekeväni mitään väärää.
Mutta elän vain päivän kerrallaan, en suunnittele, vaadi, halua... menen ja teen miltä tuntuu, sydämen ääntä kuunnellen.
Mitä ikinä tapahtuukaan toivon voimia sinulle... pysäkki tulee jossain vaiheessa sekä sinulle että minulle......
About 7 vuotta sitten olin itsekin toinen nainen. Tilannetta kesti usean vuoden ajan. Itse olin sinkku ja mies avoliitossa. Suhteeemme alkoi kun olin vasta 19-vuotias. Tunsin kamalaa syyllisyyttä ja ajoittain vihasin itseäni salasuhteen johdosta.
Kerran lopetinkin suhteemme puoleksi vuodeksi juuri tuntemani syyllisyyden vuoksi. Palasimme kuitenkin yhteen. Syynä oli tietenkin se, että olin rakastunut mieheen totaalisesti ja oma itsekkyyteni.
Vaikka tiesin tekeväni väärin, en halunnut uhrata omaa onneani ja siksi suhteemme jatkui. Olimme keskustelleet useaan otteeseen siitä, että mies eroaisi kihlatustaan, mutta en kovin paljon miestä asian tiimoilta painostanut. Yhtenä päivänä päätin, että salailu saa nyt riittää ja kerroin miehen avopuolisolle suhteestamme. Hän oli luonnollisesti järkyttynyt, muttei yllättynyt. Sanoi aavistaneensa asian jo aiemmin.
Ko. pariskunta erosi ja mutkien kautta päädyimme yhteen ja olemme yhdessä edelleen. Vaikka tilanne on tavallaan ohi, syyllisyyys vaivaa ajoittain edelleen. Kun kuvittelen, että sama tapahtuisi minulle, se sattuisi aivan hirveästi. On tietenkin turhaa nyt jeesustella, mutta samanlaiseen tilanteeseen en enää itseäni halua.
Sain aimo ryöpyn haukkuja niskaani, kun salasuhteeni paljastui. Suuren osan niistä koen ansaitsevani enkä siksi odotakaan sympatioita. Kun nyt koet, ettet tunne syyllisyyttä, uskoisin asian laidan olevan erilainen, jos/kun asia paljastuu petetylle osapuolelle. Moralisoimaan minusta ei ole. Toivon kaikkea hyvää sinulle. Tiedän täsmälleen, millaista on olla se toinen.
Itse tavallaan myös aloin säätämään juttua varattuun..ihmiseen joka oli ennen tätä nykyistä yrittänyt minua yli vuoden.Aluksi kaikki sujui hyvin,mutta ajan kanssa aloin voida henkisesti pahoin.Vaikka meillä oli yhdessä hauskaa ja yritin ottaa koko jutun "hälläväliä"asenteella niin silti tunteeni häntä kohtaan kasvoivat.Itkin usein ja voin pahoin.Heidän suhteensa loppui ja meidän alkoi.Pikkuhiljaa on tullut riitoja ja väistämättä mielessäni pyörii mitä hän minunkin selkäni takana puuhaa.Haluan nykyään todellakin jotakin vakavaa mutta yhteisistä hetkistämme huolimatta en pysty olemaan onnelllinen.Hän sanoo rakastavansa mutta jokin varoittaa minua koko ajan.On kuin hälytyskellot soisivat pään sisällä.En haluaisi luopua hänestä mutta myös tämä henkinen ahdistus musertaa koko ajan.Mitä meninkään tekemään?Pystynkö luottamaan?En tiedä.
Piru minussa jotenkin toivoo, että sitten kun olet itse aikanaan onnellisesti naimisissa, saat kokea tuon ensimmäisen naisen kohtalon ja tulla petetyksi miehesi toimesta.
Jotkut miehet todellakin pettävät, mutta kukaan ei petä yksin. Aina siinä on nainen mukana. Mielestäni molempien käytös on yhtä halveksittavaa.
Minulla oli 4 kk suhde varattuun mieheen. Minäkään "maalaistyttö" en luullut koskaan sortuvani moiseen.. Itse olin vapaa. Se oli todella raskasta aikaa. Lopulta tajusin ja huomasin, että ei tästä kuitenkaan mitään tule ja kun rupesin miettimään miestä kaikenkaikkiaan, niin hän oli todella ITSEKÄS. Useimmiten elettiin (osittain pakostakin) VAIN hänen ehdoillaan.
No tulipa kokeiltua, mutta toistamiseen en moista kokemusta kaipaa, olipa mies kuinka ihana hyvänsä.
No mitenkäs sitten erositte? Sanoiko mies että se on loppu vai lähditkö sinä kävelemään?
Kun hän teki omia "tepposiaan", niin ilmoitin hänelle, että se on nyt loppu. Hän yritti kyllä jatkaa suhdettamme, mutten antanut periksi. Oloni ei yksinkertaisesti tuntunut hyvältä hänen seurassaan enää..
sama tilanne ,varmaan samat tuskaset tunteet.tämä minun varattu mieheni ei ole naimisissa ,kihloissa tai edes asu yhdessä mutta silti,niin varattu mutta silti niin vapaa...minulla on jonkin sortin mahdollisuus kiilata väliin ja romuttaa heidän suhteensa kokonaan (olen jo saanut vahinkoa aikaan..)mutta en halua.Olen ystävällinen luonne ja ajauduin tähän vahingossa.olin katsellut tätä miestä n.kuukauden ja ystäväni tiesi hänen olevan varattu.en kehdannut puhua tunteistani ystävälleni koska tiesin heidän olevan ystäviä.joten typerä ujouteni vei minut tähän tilanteeseen.
Suhteemme ei ole tavallinen toisen naisen ja varatun tai toisinpäin.emme tapaile,kaikki on aina sattumaa ja siksi sen mielettömämpää..joko tämä on kohtaloa tai sitten hän suunnittelee kaiken ,molemmat vaihtoehdot tekee minut hulluksi ihanalla tavalla.
olen päättänyt lopettaa tämän koska en halua satuttaa ketään-etenkään itseäni enempää koska kärsin jo nyt.
Tarvitsen vain sen viimeisen pisteen I.n päälle mutta en tiedä mikä se on ja koska se tapahtuu...
"Toisaalta tää on helvetin helppoa, ei ole sillä tavalla velvollisuuksia ja sitoutumisesta ei tule paineita, koska hänhän on sitoutunut toiseen. Toisaalta tämä on helvetin vaikeaa, koska rakastan häntä enkä haluaisi jakaa häntä kenenkään kanssa"
Elämää ilman velvollisuuksia ja sitoutumista. JEEEE!
Jatka siihen malliin. Ei kaikista ihmisistä olekaan täyttämään velvollisuuksia, sitoutumaan tai ottamaan vastuuta mistään. Jatka valitsemallasi tiellä.
Jokaisella elämäntavalla vaan on ne haittapuoletkin, jäät jotakin paitsi etkä ehkä onneksesi tajua edes koko asiaa.
Ajattele vain ja ainoastaan itseäsi, vai miten se olikaan? Niin ja tietysti sitä sen naisen miestä! Heh!
Minulla on jotakuinkin sama tilanne.Sillä erolla että mies on ollut jo vuosia hyvä ystäväni ja tunnen myös hänen avovaimokkeensa.Alkuaikoina pystyin hillitsemään itseni vaikka mies teki kaikkensa että olisi saanut minut "selätettyä",mutta nykyään on kovin vaikea toppuutella miestä ja itseäni,silloin kun saan hänen seurassaan olla.
Pirulle kun antaa pikkusormen niin se vie koko käden,niinhän se on.
Minulla ei ole toisaalta mitään valittamista tässä tilanteessa,omatunto ei kolkuttele koska tiedän ja tunnen miehen vakituisen kumppanin ,eikä minun tarvitse elää karua arkea tämän miehen kanssa vaan saan ottaa kermat päältä.
En tiedä olenko rakastunut tähän mieheen,joitakin suuria tunteita minulla kuitenkin häntä kohtaan on.
Sen vaan sanon kaikille moralisteille etenkin,että on aivan turha syyttää "toisia" naisia/miehiä mistään.Se joka elää parisuhteessa mutta silti haluaa jotakin muuta vielä lisäksi,hänellä on vastuu.Ja jos joku ihastuu/rakastuu ihmiseen joka sattuu olemaan varattu,niin minkäs ihminen tunteilleen voi.
Itse olen ollut jotakuinkin 2 vuotta tämä ns. toinen nainen,enkä päivääkään vaihtaisi pois.Jostain syystä muut miehet eivät ole enää kiinnostaneet niin paljon että olisin halunnut lopettaa "suhteen",ja miksipä sitä hyväksi havaittua miestä vaihtamaan.
Oman sydämeni särkymistä en edes viitsi ajatella,koska jos niin tapahtuu,se on kuitenkin kaiken tämän arvoista.Ja sydämen särkyminen kuitenkin tarkoittaa sitä että on ollut syviä tunteita toista ihmistä kohtaan.
Nautiskelkaa niin paljon kuin pystytte hyvät ihmiset!!Ei täällä kukaan ikuisesti elä,ja mullan alla ottaa sitten päähän jos jokin asia on jäänyt tekemättä.
pisti silmään tuo,ettei toista naista/miestä
saa syyttää mistään.
Missä on moraali,tuo toimivan yhteiskunnan
peruspilari.Kun jotain on saatavilla saa ilmeisesti tänä päivänä vapaasti ottaa.
Kyllä kaikki tietää,että ihminen on heikko
ja lankeaa kiusaukseen aina välillä.
On eri asia se,onko pakko tarjota niitä kiusauksia
niin helpolla.
Missä on itsekunnioituksesi ja moraalisi,kun
et vaadi kumppaniltasi aitoa rakkautta ja
sitoutumista.Ketä huijaat,kun sanot ettei
sinua voi syyttää mistään.
Oma avioliittoni särkyi exäni seottua toiseen,
exä se petti ja on suurin syypää,mutta ei
se toinenkaan ihan pulmunen ja viaton ollut.
Jos petätte kumppanisi vaimoa,niin kanna
myös oma vastuusi toisen ihmisen loukkaamisesta
ja sydämen särkymisestä.Älä piiloudu rakastajasi
selän taakse!
ei myöskään voi satuttaa.Eikä sekään nainen mikään pulmunen ole,joten puhtaalla omalla tunnolla minä saan puuhastella.
Minulla on jotakuinkin sama tilanne.Sillä erolla että mies on ollut jo vuosia hyvä ystäväni ja tunnen myös hänen avovaimokkeensa.Alkuaikoina pystyin hillitsemään itseni vaikka mies teki kaikkensa että olisi saanut minut "selätettyä",mutta nykyään on kovin vaikea toppuutella miestä ja itseäni,silloin kun saan hänen seurassaan olla.
Pirulle kun antaa pikkusormen niin se vie koko käden,niinhän se on.
Minulla ei ole toisaalta mitään valittamista tässä tilanteessa,omatunto ei kolkuttele koska tiedän ja tunnen miehen vakituisen kumppanin ,eikä minun tarvitse elää karua arkea tämän miehen kanssa vaan saan ottaa kermat päältä.
En tiedä olenko rakastunut tähän mieheen,joitakin suuria tunteita minulla kuitenkin häntä kohtaan on.
Sen vaan sanon kaikille moralisteille etenkin,että on aivan turha syyttää "toisia" naisia/miehiä mistään.Se joka elää parisuhteessa mutta silti haluaa jotakin muuta vielä lisäksi,hänellä on vastuu.Ja jos joku ihastuu/rakastuu ihmiseen joka sattuu olemaan varattu,niin minkäs ihminen tunteilleen voi.
Itse olen ollut jotakuinkin 2 vuotta tämä ns. toinen nainen,enkä päivääkään vaihtaisi pois.Jostain syystä muut miehet eivät ole enää kiinnostaneet niin paljon että olisin halunnut lopettaa "suhteen",ja miksipä sitä hyväksi havaittua miestä vaihtamaan.
Oman sydämeni särkymistä en edes viitsi ajatella,koska jos niin tapahtuu,se on kuitenkin kaiken tämän arvoista.Ja sydämen särkyminen kuitenkin tarkoittaa sitä että on ollut syviä tunteita toista ihmistä kohtaan.
Nautiskelkaa niin paljon kuin pystytte hyvät ihmiset!!Ei täällä kukaan ikuisesti elä,ja mullan alla ottaa sitten päähän jos jokin asia on jäänyt tekemättä.
Minä myös ole se "toinen nainen". Tarpeen ja tilaisuuden tullen tyydytämme toistemme tarpeet. Hän salaa vaimoltaan ja minä onnellisesti vapaana. Vajaa vuosi on mennyt ilman suurempia kiinnijäämisen riskejä, mutta nyt alkaa pelottaa jos käry käy. Se kolmas osapuoli kun on sairaalloisen mustasukkainen..
Sinulla on varmasti ollut ihana vuosi tämän varatun miesystäväsi kanssa. Sinulla on tietenkin täysin ongelmaton tilanne, koska olet vapaa. Miesystäväsi onnea kuitenkin hieman himmentää se, että hänellä sattuu olemaan sairaalloisen mustasukkainen vaimo, mutta onneksi Sinä pystyt tarjoamaan hänelle hieman lohtua.
Oletko koskaan miesystäväsi kanssa keskustellut siitä, mistä hänen vaimonsa sairaalloinen mustasukksisuus on saanut alkunsa? Onko hänen vaimonsa vakava sairaus alkanut vasta Sinua edeltävän toisen naisen vai miehen aiempien toisten naisten aikana?
Ettäkö poikaystäväsi vaimo on sairaalloisen mustasukkainen? Miksi ihmeessä, eihän sillä ole mitään syytä siihen? Ihmetteletkö kaupassakin, että kyllä on sairaalloisen epäluuloisia myyjätätejä, kun niiden silmä ei vältä sen vertaa että voisi laittaa tavaraa hyllystä taskuihin?
Kyllä on tiedossa, että aikaisempia on ollut, josta tämä mustasukkaisuuskin johtuu. Ja tiedostan myös sen, etten ole viimeinen.
olen myös se toinen nainen. erona vain se, että olen itse myös varattu. empä olisi kuvitellut myöskään, että näin voi käydä, ja juuri minulle... pitkä avioliitto takana, uskollinen vielä, pari lasta ja kaikki hyvin...
mutta... niin kävi, että useita vuosia tuntemani mies sai aikaan jonkinlaisen "napsahduksen" ja se tapahtui myös hänelle.
salainen suhteemme on jatkunut nyt puoli vuotta ja tunteeni häntä kohtaan senkun kasvaa kasvamistaan. olemme molemmat hämmentyneitä tilanteeseen ja olemme myöskin yrittäneet tulla toimeen ilman toisiamme. molempien avioliitot ovat periaatteessa aivan kunnossa, jotain vain toisiltamme tarvitsemme. kyseessä ei ole pelkästään seksistä vaan jotakin ihan muuta, ainutlaatuista tunnetta. emme kadu edes sitä mitä teemme.
olen sitä mieltä, että jotenkin näin on tarkoitettukin. emme tiedä mitä eteemme tulee, jotenkin tunnen ansaitsevani nämä onnen hetket...
ehkä sinulla on myös oikeus siihen...
Kun tällainen onnellisissa merkeissä syntynyt sivusuhde ( omissa parisuhteissa ei ole varsinaista vikaa) on kestänyt noin puoli vuotta ilman käryä, niin silloin on yleensä saavutettu jo hyvin epätodellinen olotila. Sivusuhteeesta on tullut elämän päätarkoitus, ja kaikki omaan parisuhteeseen liittyvät murheet ovat päässeet kokonaan unohtumaan. Kaikki pettävät puolisot toivoisivat tämän onnellisen tilanteen jatkuvan ikuisesti juuri tässä vaiheessa.
Kun tilanne tästä vielä jatkuu, niin tunnesuhde yleensä voimistuu liikaa, jolloin ihminen haluaisi edelleen syventää sivusuhdettaan. Tällöin aikaa tulla eteen ongelmia omassa parisuhteessa, ja yleensä silloin kärykin on jo lähellä. Jos sivusuhdetta ei voida syventää ( oma puoliso alkaisi epäillä), niin se alkaa silloin lässähtää ja muuttuu ongelmalliseksi. Ihmisellä alkaa silloin olla velvoitteita sekä omaa että vierasta kumppania kohtaan, jolloin hyvästäkin sivusuhteesta alkaa tulla rasite. Kun tässä vaiheessa vielä otetaan usein melkoisia riskejä rakastajan / rakastajattaren kanssa touhutessa, niin käryt yleensä ajoittuvatkin juuri tähän vaiheeseen. Yleensä käryt näissä onnellisissa sivusuhteissa tapahtuvat 1 –2 vuoden kuluttua suhteen alkamisesta.
Aivan yleistä on sekin, että näissä onnellisissa sivusuhteissa kumpikaan osapuoli ei kadu tekemisiään. Uusi ihana tuttavuus tuntuu elämän tarjoamalta mahdollisuudelta, jota on oikeastaan synti jättää käyttämättä. Kun samanaikaisesti on mielikin suunnattoman tunnekuohun vallassa, niin sivusuhteeseen panostaminen tuntuu oikeastaan ihan velvollisuudelta elämää kohtaan. Tämä tunne on kuitenkin täyttä harhaa.
Onnellisessakin suivusuhteessa on lähdettävä siitä, että ennemmin tai myöhemmin suhde tulee puolisoiden tietoon. Sen jälkeen lankeavat "maksut" tästä ihanasta sivusuhteesta, ja niitä maksueriä sitten onkin aivan riittävästi. Vaikka oma parisuhde saataisikin vielä jonkinlaiseen kuntoon ( usein tulee ero), niin näitä "maksulappuja" tulee vielä säännöllisin välein aina hautaan asti. Kun otetaan huomioon erittäin pitkä maksuaika, niin kyllä tästä 1 –2 vuotta kestäneestä ihanastakin sivusuhteesta maksettu kokonaishinta on hirvittävän suuri. Vaikka tämä asia on yleisesti tiedossa, niin sivusuhteeseen pyrkijöitä kuitenkin on aina ihan riittävästi.
Hassuinta on, että tiedostan kyllä kaikki nuo mahdollisuudet ongelmiin. Tiedän, että tulevaisuutta tuskin sivusuhteellani on, mutta... ja iso mutta jopa... itse en, kumma kyllä, jaksa välittää vaikka käry kävisi. Ainoastaan haluni salailuun on tämän miehen vuoksi. Koska todellakin tunnen häntä kohtaan niin paljon, kunnioitan hänen toivettaan tällä hetkellä.
Tiedän, että moni ajattelee tästä, että ompas perinteistä tyyliä miehellä pitää rakastajatarta. Varmasti olen käynyt ajatuksen läpi useasti. Tässä suhteessa vain on jotain niin ainutlaatuista etten halua jäädä siitä paitsi, oli hinta mikä hyvänsä. Tyhmää tai ei, tämä on tilanne nyt... Toisaalta, en tiedä mitä sitten pitäisi... onkohan oikeutta tähän vai vaan velvollisuuksia nykyistä kohtaan???
Kaikesta huomaa, että tämä onnellinen sivusuhteesi on jo edennyt vähän liian pitkälle. Olet niin hullaantunut, että haluaisit torillakin suureen ääneen huutaa kaikille ihmisille olevasi onnellinen täämän uuden sivusuhteesi vuoksi. Tämä johtuu siitä, että rakastunut ihminen tahtoisi jakaa onnensa ja ilonsa kaikkien muiden kanssa, koska tuntemasi suuri ilo ja riemu ei yksinkertaisesti mahdu sisällesi. Tämä sivusuhteen tahaton mainostaminen lisää suuresti käryn mahdollisuutta.
Tässä ihanassa nousuhumalavaiheessa et tietenkään haluaisi jättää mitään kokematta, vaikka hinta olisi myöhemmin kuinka suuri hyvänsä. Käryn jälkeen kuitenkin tulet havaitsemaan, että nyt kuvittelemasi hinta onkin arvioitu ihan alakanttiin, ja todellinen hinta sivusuhteesta on ainakin satakertainen. Sitä hintaa maksellessa se ihana sivusuhdekin alkaa tuntua kovin arkipäiväiseltä, eikä hinta ja laatu tunnu enää olevan oikeassa suhteessa. Krapulassa ei koskaan ole yhtä mukavaa kuin nousuhumalassa.
Täällä on pyritetty asiaa ihan naisten näkökulmasta. Tuntuu, että asialle tulee totaalinen hyväksyntä suurimmalta osalta. Jos tilanne olisikin päinvastoin, että mies toimii rakastajan "toinen mies" ja naimisissa oleva nainen touhuaisi samalla tavalla niin miten mahtaisi tää juttu kääntyä? Todennäköisyytenä on, että toinen mies saisi oikeen kunnon moralisointia ja nainen olisi taas ajautunut vaan oman miehen pakottamana tilanteeseen... Eli miksei naiset yleensä myönnä olevanssa ihan yhtä pahoja asian suhteen? Nainen yleensä haluaa aina omistaa ja se yleensä on se syy miksei sympatiaa tule miehille vastaavasta tilanteesta vai?
Aina puhutaan näistä pettävistä miehistä ja heidän "toisista" naisistaan,sen sijaan siitä ei hiiskahdetakaan jos nainen onkin se joka elää parisuhteessa ja pettää miestään "toisen" miehen kanssa.Tälläisessä tapauksessa nimenomaan NAINEN saa sympatiaa,koska kumppani todennäköisesti "ei huomio riittävästi" tms. roskaa.
Mies jos pettää kumppaniaan,hän on täysi sika,ja parisuhteessa elävä nainen sen sijaan on vain olosuhteiden uhri jos joutuu hakemaan hellyyttä muualta kuin omalta mieheltään.
No entäpä sitten nämä "suhteiden rikkojat" (joiksi toisia naisia/miehiä useimmat moralisoijat kutsuvat).Minusta kuitenkin on niin,että tässä asiassa taas TOINEN NAINEN joutuu hirveän ryöpytyksen kohteeksi,kuin vastaavasti TOINEN MIES,joka pelehtisi varatun naisen kanssa.Mutta en tiedä,aika vähän kun siitä puhutaan jos nainen pettää miestään toisen kanssa.Se on kai jonkinlainen tabu.
Mutta totuus on kuitenkin se,että pettämisen suhteen naiset ovat aivan yhtä SIKOJA kuin miehetkin.Elleivät jopa pahempia.
Paskempi homma valitella siellä siihen, että ihmisten asenteet on miten on. Ihmissmieli on rakennettu sillä tavalla, että muutoksiin (siis todellisiin muutoksiin pään sisällä) menee aikaa about vuosia. Ja se on aivan liikaa tämän aikakauden ihmiselle. Kaikki kun pitäisi saada nyt heti! Naiset ovat paremmin (noin keskimäärin of course :)) varustautuneita uusiin tilanteisiin ja siksi ns. edellä miehiä. Tämä ei ole miesten kyvyttömyyttä olla ajan hermolla kiinni, onhan näitäkin nähty, vaan kyse on raa'asta yleistyksestä, hulppeasta liioittelusta ja toisinaan jopa typeryydestä, jota viljellään me kaikki aika ajoin sukupuolesta riippumatta.
Kuka muistaakaan laulun sanoja "ihmiskunta hukkuu paskaan"... Juiceko lie sanaseppo tuohon :)) - Ja silti en aio saarnata, kunhan näppäimistöä paukuttelen :))