tässä on kulunut 5 ja puoli kuukautta isoveljen itsemurhasta. tuntuu ettei asiasta pääse ohi!! siinä tilanteessa kun kävin lääkärillä sain vain sairaslomaa, enkä shokissa osannut edes pyytää kriisiapua, keskustelua, sitä ei lääkäri edes tarjonnut. Mitä kautta Tampereella voi päästä esim. psykologin juttusille. olen itse hoitoalalla ja tuntuu ettei se helpota yhtään tilannetta. sitä vaan on jo töissä nähnyt niin paljon surua, kuolemaa ja opiskeluaikoina ruumiin avaukset ym, joten kaikki se jotenkin kalvaa mieltä. oispa hyvä saada jotain tukea joka on kokenut saman. Olen itse 28- vuotias ja veli oli kuollessaan 35- vuotias. Jos sinulla on samankaltaisia kokemuksia tai haluat vaihtaa ajatuksia muuten vaikka sähköpostitse, niin kirjoita [email protected]
läheisen itsemurha
sisko
31476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lähipiirissäni on tehty useampi itsemurha. Voin hiukan kuvitella tunteitasi ja ajatuksiasi. Jos olet jo selvinnyt pahimmasta shokista hae apua vaikka mt. toimistosta jossa psykologin juttusilla voi lähteä vyyhtiä purkamaan. Itse olen kokenut itsemurhan jälkeen suurta murhetta, itsesyytöksiä ja surrut kovasti sitä, etten tehnyt mitään vaikka sanattomia viestejä oli näkyvillä ennen läheiseisten itsemurhia. Lisäksi tulivat kovat pelot, että joku muukin läheinen tekee itsemurhan surun murtamana. Yhdessä läheisten kanssa kannattaa puida asioita juurta jaksaen, mutta ketään ei asiasta pidä syyttää. Valinta on ollut hänellä, joka tekoon on ryhtynyt ja se on kaikkein surullista ettei itsemurhan jälkeen ole paluuta elämään. Ilmeisesti on niin, ettei itsemurhan tekijä juuri siinä omassa vaikeassa tilanteessaan näe mitään ulospääsytietä vaikka sellainen on aina olemassa. Tuomitseminen on jälkikäteen vaikeaa kun ei ihmisen tilannetta tiedä kukaan muu kuin hän itse. Voimia sinulle vaikeassa tilanteessasi, en osaa muuta neuvoa antaa kuin yritä on rehellinen itsellesi äläkä syyllistä itseäsi. Jumalaa tai uskoa en tähän halua sotkea, vaikka itse sain paljon apua uskosta. Hae apua. Terveisin Helena
esim www.surunauha.net
Olen myös kokenut läheisen itsemurhan.
[email protected]
eihän siitä koskaan ohi pääsekään.itse menetin äitini reilut 7kk sitten,vuosien sairstamisen jälkeen.ohi ei todellakaan pääse mutta asian kanssa täytyy oppia elämään.itse soitin paikalliseen terveyskeskukseen ja pyysin keskusteluapua,sain viikon sisällä peruutusajan psykologille.alku vaiheessa se oli todella tarpeen kun muuta juttuseuraa oli niin vähän.jo se lohdutti kun psykologi kertoi että kaikki läpikäymäni tunnetilat kuuluivat siihen kulloinkin menossa olleeseen surunvaiheeseen.ei tarvinnut pelätä tulevansa "hulluksi"..