Itse voisin väittää, että KIIRE on pahin peikko nettideittailussa ja alkuvaiheen tutustumisessa. Oma kiire ja kumppanin kiire.
Pari ekaa tapaamista sovitaan hinnalla hyvänsä, mutta sitten kiire astuu mukaan.
Jos on todella kiinnostunut kumppanista, niin ei kannata antaa vääriä signaaleja halusta tavata. Kannattaa olla erittäin selkeä sanainen, jos kiireen vuoksi joutuu kerrasta toiseen siirtämään tapaamista. Ja kun siirtely harmittaa, niin siitäkin kannattaa ilmoittaa selkeästi, jotta vastapuoli tiettyä että hän on tärkeä.
Miten te muut pärjäätte oman kiireen tai vastapuolen kiireen kanssa treffailuun alussa? Tuleeko mielenpahoitusta?
N
Pari ekaa tapaamista sovitaan hinnalla hyvänsä, mutta sitten kiire astuu mukaan.
Jos on todella kiinnostunut kumppanista, niin ei kannata antaa vääriä signaaleja halusta tavata. Kannattaa olla erittäin selkeä sanainen, jos kiireen vuoksi joutuu kerrasta toiseen siirtämään tapaamista. Ja kun siirtely harmittaa, niin siitäkin kannattaa ilmoittaa selkeästi, jotta vastapuoli tiettyä että hän on tärkeä.
Miten te muut pärjäätte oman kiireen tai vastapuolen kiireen kanssa treffailuun alussa? Tuleeko mielenpahoitusta?
N
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä kyllä' järkestän aikaa tapaamiselle jos toinen osapuoli on vähänkään kiinnostava!
Kiire on niin suhteellista.... ja jos on treffiprofiilin tehnyt ja haku päällä niin luulisi sitä varautuvan siihen että kiire jää hetkeksi?!
Muutama ikävä tapaus kohdalleni on sattunut...oliko sitten lysymys oikeasta kiireestä tai vaan siitä ettei ollut riittävää kiinnostusta...mutta useamman peruuntuneen tapaamisen jälkeen kyllä ilmoitin etten enää järjestä aikaa tapaamisille kun toinen ne järjestäin peruu n 4-8h aiemmin.
Mitä järkeä on laittaa itsensä nettimarkkinoille, jos ei ole aikaa kumppanille?!
Minä katkaisin monta suhteenalkua vastaparin kiireen takia. Yksi pyysi odottamaan kuukauden, että sitten hänen kiireidensä pitäisi helpottaa! Juu, varataan kumppani, kuin jostain postimyynnistä, luodaan suhdetta kirjoittelemalla sähköpostiin kerran viikossa "hyvää alkanutta viikkoa" ja siinä kaikki.
Mieli ei enää pahoitu, kun olen niin karaistunut. Mutta suhdetta en ala luomaan, jos ei kahteen viikkoon ole aikaa edes tunnin verran kestäville ensitreffeille.
Mä olen aloittaja ja osittain samaa mieltä sun kanssa. On iso riski deittailla kiireen keskellä sellaisen kanssa, johon jopa tykästyy. Riskinä voi olla väärinymmärrys ja koko homman kariutuminen.
Totuus lienee monen tiukasti työelämässä olevan kohdalla se, ettei se kiire mihinkään katoa kuukaudessa eikä vuodessa. Ei se vaan katoa, ja siksi sen kanssa on vaan osattava elää. Se vaan on haasteellinen siinä vaiheessa, kun alkaa deittailemaan ja yrittää vakuuttaa toiselle että kyllä tässä tosissaan ollaan. Jo avioliitossa olevilla työssäkäyvillä on sama tilanne, mutta heillä tämä tutustumisvaihe on jo tehty.
Se tietty on vähän oma moka, jos oman ihannekumppanin elämä on sellaista, että siihen liittyy kiire. Itse olen jonkun verran kiireellinen (syy työt & lapset) ja olen pohtinut tätä asiaa niin oman kiireen kuin kiireellisen deittimiehen kannalta.
Jos elämäntilanne on kiireinen minkä tahansa syyn takia ja tietää sen jatkuvan kiireisenä vielä vuosiakin, niin onko silloin mitään järkeä hakea kumppania? Jos ekojen treffien sopiminen on jo vaikeaa aikataulujen takia ja sitten toisen pitäisi vielä tyytyä siihen että toinen ehtii jatkossa tavata ehkä kerran kahteen viikkoon, niin mitä järkeä tämmöistä kiireistä ihmistä on yleensäkään tavata? Minä ainakin haluan suhteen jossa nähdään usein, jotta pääsee tutustumaan toiseen.
On aika itsekästä kiireiseltä ihmiseltä odottaa että toinen suostuu tapailuun vain hänen aikataulunsa mukaan. Minä en sellaiseen ainakaan suostu.
Mulla ei yleisesti ottaen ole liian kiire ettenkö ehtis tapailemaan. Mutt nyt tulee kolmen viikon jakso jolloin en vaan pysty lähtemään treffeille. Tämän kerroin rehellisesti miehelle jonka kanssa olimme muutaman viestin vaihtanut. Et oli mahkut treffata just nyt tai sit kolmen viikon päästä. Hän ymmärsi tilanteen ja sen että se on poikkeus normaalista. Kävimme treffeillä ja sovimme että viestittelemme tämän kolme viikkoa. Onhan tässä se riski että hän kyllästyy odotellessa.
Hän aivan varmasti deittailee kolmen viikon aikana muitakin, ja sinä jäät pois kyydistä.
Pitkäaikainen vakiintunut parisuhde kestää pitkiä näkemättömyyksiä, mutta kerran treffattu on menettänyt pelin vetkuttelullaan.
Niin, mitäköhän sitä tekee parisuhteella jolleii ole oikeasti sille aikaa.Kyllä itse lähden siitä että jos tapailen/seurustelen jonkun kanssa, niiin silloin myös ollaan yhdessä ja nautitaan toistensa seurasta.Kyse ei ole kuitenkaan mistään puolitutusta jota on kiva nähdä pari-kolme kertaa kuukaudessa.
Varmaan kannattaa laitta deitti-ilmoitus siinä vaiheessa, kun on aikaa tavata ihmisiä/ihmistä.
(siis olettaen, että on aikuinen, nuoremmat saattaa etsiä palstoilla ihan vaan kirjeenvaihtokaveria)