Pakko purkaa tanne ajatuksiani....
On niin yksinainen olo...
Mieheni tiuskii, aksyilee, nimittelee, Ja riitelee kanssani paivittain, ihan pienistakin asioista. Musta tuntuu silta etten ole enaa missaan hyva, etta kaikki on aina mun syyta, etta ma olen se osapuoli joka tekee kaiken aina jotenkin vaarin.
En osaa sanoa onko mieheltani kokonaan mennyt hermot jostakin syysta, mutta ei edes valilla viitsi kuunnella mua ollenkaan, jos aloitan uuden puheaiheen, niin saan joko kuulla etta ''Oo hiljaa'', tai ''aina sa valitat jostain'' vaikka en edes mistaan ns. 'valittaisi'.
Meilla on pieni lapsi, ja ma en pida siita yhtaan etta joutuu kuunnella kuinka isi taas kiroilee aitille. Pariin kertaan on mulle sanonut etta ''nyt jos et tuu tanne talla sekunnila niin jotain lentaa sun suuntaan''... Oon miettinyt paani puhki, etta ei toi kai ihan normaalia ole, vai kuinka te riitelette? Uhkailetteko miestanne / vaimoanne jollaim ta alla..esim... ''jos et tee nyt niin kuin sanon niin silloin jotain tapahtuu.??
Olen kuulemma niin saamaton kun ei loyda toita (perheenjasenia ei asu lahella eika rahaa paivahoitoon), siivoan mieheni sotkuja, paivat pit kin...joskus luovutan, han ei tee kotitoita ollenkaan. Kerran pari vuodessa saattaa imuroida. Han hamstraa kaikkea roinaa.....ei kai sekaan loppujen lopuksi ihan normaalia.
Tilanne paheni kun mieheni vanhempi kuoli 2 vuotta sitten. Valilla han vaikuttaa masentuneelta ja karsii migreenista. Yritan auttaa, esim. Hieron selkaa tms. Mutta mikaan ei nayta muuttuvan....aina hanen sisallaan riehuu se kankkarankka.
Tunnen oloni niin yksinaiseki kun mistaan ei oikein voi puhua, koskaan ei edes suukottele tai hali, meidan petitouhutkiny jamahtaneet... kuulemma minun syytani sekin.
Ma olen menettanyt mun younet kun stressaan ja mietin etta mita seuraavaksi..
Tuntuu etten saa olla vapaa...etta aina pitaisi kysya hanelta lupa kaikkeen, ja pitaisi olla varpaisilleen.
Han ei koskaan tee ruokaa, ei auta tiskivuorissakaan..
Ma oon alkanut miettimaan olenko ma tosiaan tuollaisen kaytoksen arvoinen... et eiko mulla ole hanelle mitaan arvoa.
Lapsista puhuu..siis haluis toisen lapsen, mut ma en viela, en varmana ennenkuin taa soppa on selvitetty.
Aina satyttaa meijan tyttoo mun tyko jos han itkee, muuten on OK isa eli tekee edes jotain hanen vuokseen..
Mua ahdistaa taa tilanne, mita ma teen?
Oon joskus suutuspaissani sanonut etta jos et lopeta tuota kaytosta niin jaat yksin. En minakaan ihan taydellinen ole, hermot valilla pettaa kun jatkuvasti syyttelee mua jostain. Mutta, tuohon vastaa et jos sen teet niin minun pitas maksaa jokainen sentti takaisin hanelle (hanella 'omat rahansa ja mun tuetkin kuulemma hanen') Ja en saisi lastamme koska en pysty elattamaan, tai etta etsii kylla meidat kasiinsa..
Ei kulosta enaa yhtaan kivalta. Sit valilla sanoo et poistaa mun sahkopostitilin. Tiedamme toisten salasanat.
Nytkin joudun tana yona nukkumaan varmaankin il man peittoa kun han 'tarvitsee' sen itselleen kun oli toissa pari tunti I...niin enhan mina tarvii peittoo vaikka olen juuri flunssassa....
To
Not real love? Luulin etta toisen rakastaminen on jotain muuta.
On niin yksinainen olo...
Mieheni tiuskii, aksyilee, nimittelee, Ja riitelee kanssani paivittain, ihan pienistakin asioista. Musta tuntuu silta etten ole enaa missaan hyva, etta kaikki on aina mun syyta, etta ma olen se osapuoli joka tekee kaiken aina jotenkin vaarin.
En osaa sanoa onko mieheltani kokonaan mennyt hermot jostakin syysta, mutta ei edes valilla viitsi kuunnella mua ollenkaan, jos aloitan uuden puheaiheen, niin saan joko kuulla etta ''Oo hiljaa'', tai ''aina sa valitat jostain'' vaikka en edes mistaan ns. 'valittaisi'.
Meilla on pieni lapsi, ja ma en pida siita yhtaan etta joutuu kuunnella kuinka isi taas kiroilee aitille. Pariin kertaan on mulle sanonut etta ''nyt jos et tuu tanne talla sekunnila niin jotain lentaa sun suuntaan''... Oon miettinyt paani puhki, etta ei toi kai ihan normaalia ole, vai kuinka te riitelette? Uhkailetteko miestanne / vaimoanne jollaim ta alla..esim... ''jos et tee nyt niin kuin sanon niin silloin jotain tapahtuu.??
Olen kuulemma niin saamaton kun ei loyda toita (perheenjasenia ei asu lahella eika rahaa paivahoitoon), siivoan mieheni sotkuja, paivat pit kin...joskus luovutan, han ei tee kotitoita ollenkaan. Kerran pari vuodessa saattaa imuroida. Han hamstraa kaikkea roinaa.....ei kai sekaan loppujen lopuksi ihan normaalia.
Tilanne paheni kun mieheni vanhempi kuoli 2 vuotta sitten. Valilla han vaikuttaa masentuneelta ja karsii migreenista. Yritan auttaa, esim. Hieron selkaa tms. Mutta mikaan ei nayta muuttuvan....aina hanen sisallaan riehuu se kankkarankka.
Tunnen oloni niin yksinaiseki kun mistaan ei oikein voi puhua, koskaan ei edes suukottele tai hali, meidan petitouhutkiny jamahtaneet... kuulemma minun syytani sekin.
Ma olen menettanyt mun younet kun stressaan ja mietin etta mita seuraavaksi..
Tuntuu etten saa olla vapaa...etta aina pitaisi kysya hanelta lupa kaikkeen, ja pitaisi olla varpaisilleen.
Han ei koskaan tee ruokaa, ei auta tiskivuorissakaan..
Ma oon alkanut miettimaan olenko ma tosiaan tuollaisen kaytoksen arvoinen... et eiko mulla ole hanelle mitaan arvoa.
Lapsista puhuu..siis haluis toisen lapsen, mut ma en viela, en varmana ennenkuin taa soppa on selvitetty.
Aina satyttaa meijan tyttoo mun tyko jos han itkee, muuten on OK isa eli tekee edes jotain hanen vuokseen..
Mua ahdistaa taa tilanne, mita ma teen?
Oon joskus suutuspaissani sanonut etta jos et lopeta tuota kaytosta niin jaat yksin. En minakaan ihan taydellinen ole, hermot valilla pettaa kun jatkuvasti syyttelee mua jostain. Mutta, tuohon vastaa et jos sen teet niin minun pitas maksaa jokainen sentti takaisin hanelle (hanella 'omat rahansa ja mun tuetkin kuulemma hanen') Ja en saisi lastamme koska en pysty elattamaan, tai etta etsii kylla meidat kasiinsa..
Ei kulosta enaa yhtaan kivalta. Sit valilla sanoo et poistaa mun sahkopostitilin. Tiedamme toisten salasanat.
Nytkin joudun tana yona nukkumaan varmaankin il man peittoa kun han 'tarvitsee' sen itselleen kun oli toissa pari tunti I...niin enhan mina tarvii peittoo vaikka olen juuri flunssassa....
To
Not real love? Luulin etta toisen rakastaminen on jotain muuta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
MIKSI lisäännyit tämmösen kanssa?! Ei joka jannulle kannata lasta tehdä. Ja jos tekee kannnattaa valita geenit vähän paremmin, monet mt-ongelmat periytyy eli sulla voi vanhana olla sut eläkepäivänä hakkaava lapsi..
Meidän suku on hulluista hulluin ja kaikki jotenkin sairaita. Ite oman hulluuteni tajuan ja tein heti sterilisaation, kun sen sai 30-vuotiaana tehdä..
On narsisti, tai muuten todella kusipäinen. Lähde äläkä katso taakse.
Miksi hitos heitetään aina narsistikorttia kehiin?!?!?
Taitaa ukolla olla vaan polla sekaisin masennuksesta ja vanhempansa kuolemasta, ettei osaa käsitellä sisällä vellovia tunteita. Kaikki purkaantuu sitten raivoomisena läheisilleen. Pienikin vastoinkäyminen saa kupin nurin ja suuttumuksen kehä on valmis.
Mies hoitoon.
Paljonko vetoo että tämä mies raivostuu ajatuksestakin hoitoon hakeutumisesta? Koska tuo muijahan se hänen mielestään se "hullu" ja vikapää on.
Ja perustelusi sille, että mies ei voi olla narsisti, on??
Aloittaja, saat satavarmasti lapsen itsellesi kun otat ajoissa yhteyttä lastenvalvojaan ja kerrot isästä millainen on.
Äkkiä turvakotiin ennen kuin fyysinen väkivalta alkaa. Pärjäät paremmin taloudellisestikin ilman tuota otusta. Uhkailusta ilmoitus poliisille ja lähestymiskielto. Osoite salaiseksi. Toimi!
Sinulla on huono mies. Meinaatko olla tuon kanssa koko elämäsi ja tehdä muka lisää lapsia?
asutko ulkomailla, kun kirjoitat ilman ätä ja ötä? suomessa nimittäin monet työttömätkin pitävät lapsiaan päiväkodissa, eli sinun työttömyys ei olisi siinä esteenä.
olen aiemmin itse ollut väkivaltaisessa suhteessa ja olen lukenut siitä paljon kirjallisuutta, tekstisi perusteella mies käyttää lähes kaikkia parisuhdeväkivallan muotoja (henkistä, taloudellista, uhkailua, lasten käyttöä, pelottelua, vähättelyä ja eristystä) vaikkei sitä fyysistä väkivaltaa olisi vielä ilmennyt.
väkivallassa on kyse vallasta ja kontrollista, kun sinun käytös ei miellytä mies ratkaisee konfliktitilanteet väkivallalla. syy ei todellakaan ole sinussa ja on täysin normaalia, ettet sinäkään ole aina helppo kumppani, kun joudut elämään jatkuvassa valmiustilassa kotonasi. väkivalta on traumaattinen tapahtuma ja on normaalia, että kärsit erilaisista henkisistä ja fyysisistä oireista väkivallan vuoksi. traumasta toipuminen ei ole mikään nopea prosessi. kun esim. läheinen kuolee sitä ei aina tajua heti, psyykkeesi ei kykene käsittämään koko todellisuutta, koska se ei kestäisi sitä. samoin parisuhdeväkivallassa. valitettavasti et kykene koskaan toipumaan traumasta, koska traumaattisuus on toistuvaa ja sen takia moni nainen varmaan jääkin väkivaltaiseen suhteeseen, he eivät oikeasti kykene hahmottamaan todellisuutta.
väkivalta erittäin harvoin loppuu, kun se on alkanut, sillä on tapana raaistua, kun samat väkivaltakeinot eivät enää pikkuhiljaa tuota riittävää tulosta miehen mielestä. väkivalta kulkee usein ympyrää: on se ihana vaihe, kun kaikki on hyvin, latautunut vaihe, kun on jännitettä ja lopulta se väkivaltainen vaihe. pitkään jatkuneessa suhteessa tuota ihanaa/romanttista vaihetta ei enää pahemmin ole.
et todellakaan ansaitse tuollaista käytöstä eikä lapsesikaan. lapsilla on valitettavasti taipumus peilata tulevia ihmissuhteitaan sen perusteella mitä kotona on opittu, eli jos jäät väkivaltaiseen suhteeseen lapsellasi on erittäin suuri todennäköisyys ajautua aikuisiällä sellaiseen tai olla väkivaltainen kumppanilleen.
oletko kuullut Naisten Linjasta? heillä on maksutonta puhelinneuvontaa ja sähköpostineuvontaa naisille jotka ovat kokeneet väkivaltaa suhteissaan, voisit olla heihin yhteydessä ja kartoittaa tilannettasi paremmin. he tietävät missä eri palvelut ja turvakodit sun muut sijaitsevat ja mistä saat apua.
se on äärimmäisen vaikeata erota väkivaltaisesta miehestä, varsinkin kun on yhteinen lapsi ja toipuminen vie vuosia mutta se on ehdottomasti sen arvoista.
Kuulosti kuin omalta tämän hetkiseltä tilanteelta. Ihan kuin joku kopioisi omaa kertomustani, ainut poikkeus on ettei meillä ole kuollontapausta.
Olemme olleet naimisissa kohta 4vuotta yhdessä 10vuotta. Kaksi lasta, 2 ja neljä vuotiaat. Olen ollut työttömänä noin neljä vuotta, siitä lähtien kun menimme naimisiin, välissä tietenkin kaksi lasta.
Minä teen kaiken "akkojen" hommat kotona, luonnollisesti olenhan koko päivän kotona, sen lisäksi hoidan nuorimmaista kun vanhempi on päivähoidossa.
Mies kun tulee töistä hän syö ja pistää sohvalle maate ja loppu ilta meneekin siinä. Silloin tällöin menee tekemään jotakin puuhommia tai muuta remonttihommaa.
Aivan kuten sinäkin teen kaiken pesen astiat, pyykkään, imuroin, korjaan vaatteita ompelukoneella, hoidan lapset. Minä minä ja minä. Olen pari vuotta käynyt kuntosalilla, mutta nykyään en saisi tehdä sitäkään.
Miehet puhuvat jäkättävistä vaimoista, minä puhun jäkättävästä miehestä. En saisi tehdä mitään mitä itse tahdon, en saa mennä minne tahdon, teen kaiken väärin tai huonosti. Päivittäin saan kuulla tätä" Sinä vaan istut ja katot televisiota tai olet tietokoneella, levennytät persettäs" Ja mikä hirveintä (miehen mielestä) en anna hänelle. Pitäisikö antaa? Päällimmäiset tunteeni ovat viha ja ärtymys, Jos pyydän pientä asiaa joka liittyy lapsiin, vaikka vaipan vaihto/hampaiden harjaus tms. joudun sen loppujen lopuksi tekemään ITSE.
"Tuntuu etten saa olla vapaa...että aina pitäisi kysyä hänelta lupa kaikkeen, ja pitäisi olla varpaisilleen" ja miellyttää häntä.
Minulla oli syntymäpäivä eilen mutta en kuullut mieheltä sanan sanaa, ei mitään. Koska kerrankin pidin pääni ja vietin viikonlopun kaverini luona, enkä tullut kotia kuin vasta silloin kuin itse halusin. Kostaa mieheni minulle näin. Mieheni pitää aina riitelyssä olla minua parempi toisen yläpuolella, hän ei ole koskaan väärässä ja vaikka olisikin se johtuu siitä kun... Jos asiat ei mene niinkuin hän haluaa sen kyllä kaikki muutkin sitten tuntevat nahoissaan. Päiväni pelasti onneksi hyvät ystäväni kukkien kanssa :)
Kysymykseni onkin mitä tehdä?
Aloitin terapiassa käynnin uudelleen, mutta tälläkin kertaa terapeutti oli sitä mieltä, ettei vika ole minussa.
Olen ajatellut eroa tai aluksi asumiseroa?
Kaiken vaikeimmaksi tekee, ettei minulla ole vertailu kohtia, en ole ollut kuin mieheni kanssa. Tiedän etten jaksa tälläistä enään ja olenkin asiasta hänelle sanonut, ilmoittanut jopa eroa ehdotusta, mutta totta kai miehenikin oli mukamas tätä ajatellut. Kun hänellä menee hermot kun en koskaan anna hänelle.
Miehesi on väkivaltainen. Miehesi voi hyvinkin olla narsisti. Jos vielä pääset, LÄHDE HETI! Toivottavasti sinulla on joku sukulainen/ystävä, jonka luo voit mennä aluksi. Jollei ole, mene turvakotiin. Älä jää tuohon suhteeseen pelosta, pilaat vain sekä oman että lapsesi elämän!