Sain kolmannen lapseni lyhyen romanssin seurauksena. Harkitsin aborttia, mutten sitä pystynyt kuitenkaan tekemään. Lapsen isän kanssa meni sukset ristiin samantien. Hän ei halunnut lasta, joi paljon, eikä pystynyt olemaan tukena. Päätin pitää lapsen ja selvitä.
Olin raskausajan yksin. Isä joi ja puuhaili omiaan. Halusin kuitenkin antaa mahdollisuuden olla isä ja osallistua hänen niin halutessaan. Ilmoitin neuvola- ja ultra-aikoja jos hän haluaa tulla mukaan. Joskus tulikin. Muuten emme olleet yhteyksissä. Raskausaika oli helvetillistä, koska minulla oli tunteita vielä lapsen isää kohtaan. Ajattelin että hän tarvitsee aikaa sopeutuakseen. Samalla menetin läheiseni raaàn itsemurhan seurauksena. Totaali yksinhuoltajana olin todella yksin ilman tukea. Olin syvästi masentunut, lapset hoidin kuitenkin. Samalla tein kaikkeni että lapsen isä kiinnostuisi tulevasta lapsestaan.
Kun synnytyksen aika tuli, lapsen isä tuli mukaan. Hän ihastui uudelleen, ja halusi ehdottomasti olla isä ja perheemme jäsen. Hän oli alussa mukana, mutta vauvan ollessa vain parin viikon ikäinen alkoi sama vanha juominen, vapaudenkaipuu ja suoranainen vihamielisyys minua kohtaan. Yritin, yritin ja yritin ymmärtää, tukea ja tasoitella miehen isyyden alkutaivalta. Jälkeenpäin en tajua miten suostuin sellaiseksi jalkarätiksi ja vihan kohteeksi.
Mies tuli tänne syömään ja naimaan, ei osallistunut kustannuksiin, istui vihamielisenä sohvalla, haukkui isompia lapsiani ja myös omaansa: "vittupää", "vahinkolaukaus", vaunut olivat "vahinkovankkurit". Kavereille itki kohtaloaan. Itkevälle vauvalle kommentoi että "turpa kiinni", vaikkei koskaan edes joutunut hänen vuokseen nousemaan. Myös minulle mies puhui äärimmäisen loukkaavasti, jopa ystäväni järkyttyivät, ja huomauttivat hänelle puhetyylistään.
Kauan ei psyykeni kestänyt, vaan totesin miehelle erään päivän jälkeen että tämä oli tässä. Tämä tapahtui erään puistoreissun jälkeen, kun mies tupakoi leikkipuistossa, haukkui minulle törkeästi puiston lapset ja aikuiset ja kirosi lapsiperhe-elämän. Tästä mies heittäytyi marttyyriksi ja haukkui minut lyttyyn. Tapahtumaa seurasi parin viikon jakso, jolloin miehestä eii kuulunut pihaustakaan. Sillä välin laitoin elatus- ja tapaamisasiat vireille. Elatusapua mies ei ollut mielestään velvollinen maksamaan, joten jouduin kääntymään asianajajan puoleen saadaksemme edes minimin.
Miehen mielenterveysongelmainen äiti on ollut alusta asti puolustamassa voimakkaasti poikaansa. Hän on ollut sitä mieltä että olen kelvoton, ja lapsen olisi parempi olla miehen luona, tai ainakin vierailla tällä paljon. Molemmat, äiti ja poika vihasiavat minua sydämensä pohjasta. Näen että poika yrittää esittää äidilleen kunnon miestä ja siksi on pääasiassa ollut lapsen kanssa.
Itse olin niin masentunut koko ajan, että suostuin antamaan lapsen isän ja mummon hoiviin sylivauvasta lähtien useammaksikin päiväksi. Itsetuntoni oli aivan lytätty ja todella ajattelin etten ole ansainnut tuota lastakaan. Jouduin myös menemään töihin todella aikaisin taloudellisen tilanteen takia. Olin aivan voimieni äärirajoilla. Isä ja mummo pompottelivat minua ja vaativat lasta heille.
Tapaamissopimuksessa sovittiin, että isä ilmoittaa työvuoronsa minulle kahta kuukautta ennen ja katsomme siitä tapaamisajankohdat. Juttu toimi vähän aikaa, mutta meni taas pian siihen, että isä otti lapsen milloin sattuu. En tiennyt elämää eteenpäin kuin viikon pätkissä jos sitäkään. Annoin mennä näin, koska isä menetti hermonsa täydellisesti jos kyselin tapaamisaikoja pidemmäksi aikaa . Mies uhkasi ettei tapaa lasta sitten ollenkaan. Niinpä olen mennyt tähän asti hänen ehdoillaan, ja toisaalta oma väsymykseni rankasta vuorotyöstä vei veronsa. En jaksanut välittää mistään muustakaan. Lapset hoidin ja töissä kävin, muut asiat jäivät.
Jokin aika sitten sain kovan työn jälkeen talouteni tasapainoon, ja pystyin radikaalisti vähentämään töitä. Tässä pikkuhiljaa voimieni palautuessa hiljalleen, olen herännyt huomaamaan todellisen tilanteen. 2-vuotias on levoton, ei halua tulla viereen, on vain yksin omissa oloissaan, haisee voimakkaasti tupakalta kun tulee isältä ja mummolta, on jatkuvasti nuhainen ja yskäinen.
2-vuotiaan elämä sekaisin, miten eteenpäin? Pitkä vuodatus..
7
631
Vastaukset
- Surullinen äiti
Nyt isä ilmoitti, että hänellä on ollut vuoden ajan tyttökaveri, ja lapsemme on ollutkin paljon naisen luona. Aavistelin että miehellä on joku, mutta en olisi arvannut että tietämättäni lapsi on viettänyt vuoden ajan aivan vieraan ihmisen nurkissa. Kaiken lisäksi tämä nainen on sama ihminen, jonka takia mies laiminlöi sovittuja tapaamisia ja ryyppäsi hänen kanssaan päivätolkulla. En todellakaan tiedä millaisessa ympäristössä ja olosuhteissa lapseni on ollut. Nyt nämä kaksi muuttavat yhteen, ja nainen on ilmeisesti raskaana.
Olen ollut niin väsynyt, etten ole huomannut pienen lapseni oireita :;(( Itselläkin on selkeästi aivan keskeneräinen tunneside lapseen rankan raskausajan, pikkuvauva-ajan ja rankan työn takia. Lapsi on viettänyt päivässä pahimmillaan neljässä paikassa aikaansa: kotona, päiväkodissa, isän luona, mummon luona, naisystävän luona. Päiväkotejakin on kaksi, joissa joutuu vuorottelemaan työaikojeni takia.
Olen miettinyt aikaa taaksepäin, ja huomannut että lapsi on saattanut olla luonani vain päivän tai kaksi viikon aikana. Sisarussuhteet ovat kärsineet, isommat ovat tottuneet että pieni on koko ajan poissa. Olen aivan turta tämän kaiken jälkeen. Olen vain itkenyt ja miettinyt miten saisin pienen lapseni takaisin. Hän ei olisi ansainnut tällaista riepottelua :(( Minä itsekäs, paska aikuinen.
En tiedä miten toimisin lapsen isän kanssa, en jaksa olla enää hänen pellensä. Lastenvalvojalla on turha käydä, kun ei sopimuksia noudateta. Auttakaa jotenkin! Antakaa hyviä neuvoja! Olen ihan rikki. Isä, tyttökaveri ja mummo haluavat lapsen itselleen, Toki ovat maireasti muistutelleet, että pitävät huolta "ettei lapsi unohda äitiään". En haluaisi riistää lapselta isää, mutta toisaalta koen että menneet vuodet ovat olleet lapselle todella hämmentäviä. Asioiden on muututtava jotenkin. Apua :( - Ohjat käsiin
Nyt on aika ajatella tätä lasta ja edellisiä lapsiasi toden teolla.
Huomaan saman, minkä itsekin olet laiminlyönyt kaiken elämässäsi, nyt ei oel muuta tietä kuin ylöspäin.
Se alkaa siitä, että sinä pysyt kotona kun et ole työssä ja lapset saavat edes yhden sylin jossa istua.
Teette sopimuksen ja pidät siitä huolen, että sitä noudatetaan ja valvot, että lapsi on turvassa.
Jos ei onnistu älä laita lasta lainkaan isälleen, sovi maksuasiat, jos ei toimi, ota heti yhteys sosiaalihuoltoon, äläkä anna minkäänlaista mahdollisuutta vedättää.
Tämä pieni on todella joutunut kokemaan liian paljon, mutta arvaan että niin ovat entisetkin lapset, sinä olet ollut täysin muualla ajatuksinesi.
Nyt tiedät jo, että sinun pitää pitää ohjat käsissäsi.
Muuten mitä teit tuolla ajalla, kun lapsi ei ollut luonasi?? - Surullinen äiti
Olen tehnyt töitä. Töitä, töitä, töitä. Masennuin raskausaikana sen verran syvästi, että en jaksanut hoitaa asioita. Laskut jäivät rästiin, ja yritin sitkeästi hoitaa niitä pois. Laskut onkin nyt maksettu, mutta kaikenkaikkiaan jouduin maksamaan paljon enemmän kuin vain laskut. Minun olisi vain pitänyt olla menemättä töihin, antaa laskujen olla. Maksaa olisin ehtinyt myöhemminkin ulosoton kautta.
- 9+1
Ei nyt kannata jossitella eikä syyttää itseään siitä että on asiansa hoitanut kunniallisesti oikein. Ei olisi hyvin käynyt masentuneena ja rahattomana kotiäitinäkään, mahtaisitko edes olla tässä tätä kirjoittamassa?
Lapsellasi ja sinulla on ollut pulmia kiintymyssuhteen luomisessa. Hyvä kun havahduit nyt, kaksivuotiaan kanssa on vielä paljon tehtävissä. Ja työmaata, kunnostettavaa on niin sinun itsesi kuin kaikkien kolmen (?) lapsesi kanssa. Isommilla lapsilla saattaa olla ollut paljonkin murheita ja hätää puolestasi, mutta he eivät ole tulleet näkyviksi ja kuuluviksi. Ehkä perineet sinulta "näkymättömän" temperamentin. Ei millään pahalla sinua kohtaan.
Siis, työssä raataminen ehkä pelasti mielenterveytesi kuitenkin, vs. kotona vauvaa hoitamassa häijyn ja arvaamattoman tuurijuopon kanssa.
Mutta asiaan eli eteenpäin elävän mieli. Ottele pikapuoliin yhteyksiä sekä lastenvalvojaan että neuvolaan. Riippuu millainen neuvolanne on, minulla ainakin oli ihana huoltapitävä "täti" kaikkien kolmen kanssa asioidessa. Jos suinkin pystyt uskoutumaan omalle terveydenhoitajallenne, niin kerro koko tarina puhelimessa. Hän antaa käytännön neuvoja ja ohjaa eteenpäin. Jos et halua kertoa liikoja, tilaa vain aika neuvolapsykologille ja kerrot siellä juuri tuon aloituksen. Olet hyvin selkeäjärkinen ja osaat kirjoittaa asioistasi, voisit printata aloituksen ja antaa lukea sekä lastenvalvojalla että neuvolapsykologilla. Jos muuten olet hiljainen, auttaisi paljon jotta tulet ymmärretyksi. Luotan että saat useamman kuukauden hoitojakson neuvolapsykologilla itsellesi ja lapselle/lapsille.
Vaikea kysymys tuo isän rooli varsinkin nyt, jos hän haluaa lapsesi itselleen asumaan. Mutta nyt kuten edellinenkin vastaaja sanoi, lapsen etu prioriteetiksi. Voit varovasti kysellä lapselta, kaipaako hän isää/isän luokse esim. viikonlopuksi. Oma näkemykseni on, että et anna lasta isälleen saati "anopille" lainkaan ellei ole äärimmäinen pakko (vakava sairaus tms.). Liittyy juuri tuohon häiriintyneeseen äidin ja lapsen kiintymyssuhteeseen. Sinun täytyy jotenkin palata kauas taaksepäin, varovasti ja ymmärtävästi alkaa tutustua uudelleen lapseesi, melkein kuin hän olisi ottolapsi.
Tulee mieleeni Terttu Arajärven haastattelu 90-luvulta, joka äskettäin uusittiin TV:ssä. Siinä hän 90-luvun alussa oli kovin pahoillaan, kun laman aikana oli alasajettu lastenpsykiatrian palveluja, juuri kun ne oli saatu kehitettyä hyvääle tasolle. Tämä siis 90-luvulla, minua jäi vaivaamaan mitä tällä välin on tapahtunut. Pääseekö apua tarvitseva lapsi lastenpsykiatrisen hoidon piiriin kohtuullisessa ajassa?
Luotan että joko lastenvalvojan tai neuvolan kautta saatte lähetteen lastenpsykiatrille, jos ei niin tässä on se sinun oikea paikkasi taistella. Eli jos jonoihin, resurssipulaan tms. vedoten evätään lapselta mahdollisuus tarpeeksi pätevään hoitoon (ei psykologi vaan erikoislääkäri=psykiatri) niin otat itse selvää sopivasta, mukavasta yksityisestä lastenpsykiatrista. Käytte siellä niin monta kertaa kuin on tarvis, eli kunnes lapsi on taas iloinen luottavainen "normaali" lapsi.
Sinuna muuttaisin puhelinnumeron jossakin vaiheessa, ja neuvottelut isän kanssa ohjaat lastenvalvojalle. Älä yhtään alennu kuuntelemaan solvauksia tms., luuri korvaan ellei isä pysty asialliseen käytökseen. Pidä lapsesi ja puolusta häntä kuin leijonaemo jos tarvis. Ei enää riepottelua pois äidiltä. Ehkä vuoden päästä tms. kun lapsi itsekin osaa ja uskaltaa ilmaista tahtoaan, voi vierailuja lisätä.
- yksin elämässä
Hyvä ap olet kyllä sellainen esimerkki että nostan hattua. Nimenomaan kun on lapsia ei kannata ajatutua maksuhäiriöiseksi nm. kokemusta on. Haluaisin nk.
oma tuttuna auttaa tilannettasi.
jos haluat laita yhteyksiä sp.osoitteella joka on tehty vain tätä varten. vastaan siihen ja saat oikeat tiedot. eli tee profiili ja sp osoite . Treffit suomi 24. fi kautta tms. anonyymi setti.
Selitän sitten asiani myöhemmin. Niin ,olen lapseton nainen ja taatusti vanhempi kuin sinä ap. Laita sp osoitteesi tähän ja palataan asiaan toista kautta. Olet hieno äiti, toivoisin tuollaiselta äidiltä yhteydenottoa. - turvalliseksi äidiks
Minä olin yksin kuopukseni raskausajan ja syntymän ja vauva-ajan. Ikää on tullut, enkä edelleenkään päästäisi häntä yksin isänsä hoiviin. Jos isän perheessä on alkoholinkäyttöä, niin onko se sopiva paikka lapselle? Tuntuu pelottavalta, että lapsesi on ollut sinulle vieraan ihmisen hoivissa. Voitko todella luottaa tähän ihmiseen? Valvotut tapaamiset on yksi vaihtoehto. Se, että lapsesi ei halua tulla "viereen"...tarkoitatko, että hän ei tule syliisi...ei luota sinuun? Hänellä ei ehkä ole yhtään turvallista kiintymyssuhdetta. Sinun tehtäväsi olisi nyt ensiksi luoda tuo turvallinen kiintymyssuhde lapsen ja sinun välille...että hän voi kokea sinut turvapaikakseen tässä maailmassa. Se tarkoittaa minun mielestäni myös sitä, että sinun tulee suojella häntä epämiellyttäviltä kokemuksilta kuten tupakansavulta ja alkoholilta ja turvattomuuden kokemuksilta.
- katja*
Mene lastenvalvojan luo puhumaan asiasta. Kerro, ettei tapaamiset toimi, eikä lapsen isän alkoholinkäyttö/tupakka ole oikein hyvä juttu lapsen kannalta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 343986
Joensuun kaupunki levittelee tonttitietoja Keskisuomalaiselle
Sähköposteja ja tonttitietoja levitellään mm. Pasi Koivumaalle131899Oletko nainen alkanut kammoamaan minua
Sinua ei näy eikä kuulu, ja ilmeisesti kiertelet tilanteita. Oletko huomannut, että olet vieläkin ajatuksissani luvattom631364Saako 60 v vielä töitä? Arto Nyberg puhuu suoraan elämästä ilman töitä
Arto Nyberg täyttää tänään 60 v. Onnea! Nyberg totuttiin näkemään suoran haastatteluohjelman kapteenina vuodesta toise951296Toivoisitko Rakas vielä?
Haluaisitko vielä? Uskoisin osaavani näyttää sinulle, kuinka ainutlaatuinen nainen olet.681185Tiesitkö tätä ex-miehistä? Noriko Salo jysäytti yllätyspaljastuksen
Noriko Salo ja ex-F1 kuski Mika Salo olivat naimisissa v. 1999-2022. Kirsi Salon ex-mies puolestaan on muusikko Sammy A51041- 47951
Keskustelua kasteesta
You tubessa kaksi pappia keskustelivat kasteesta ja kritisoivat raamatullista uskovien kastetta. Toinen heistä yritti333914Ihan pieni näkeminen vaan
👋 ja minä olisin valmis jo vaikka mihin sun kanssa. Nämä on näitä.. 🤫🫣😘💥26911En haluaisi kaiken kuihtuvan pois
ilman, että olemme voineet jutella rauhassa kasvotusten... Mutta mistä ihmeestä löydän sinut?39892