Teillä on ollut kova kohtalo, elämä sen valitun kanssa ei ole sujunutkaan, syystä tai toisesta.
Järjestelyt erossa on hyvin raskaita, varsinkin jos lapsia on mukana ja yleisimmin ovat vielä pieniä, mukana sylivauvojakin.
No eroava ihminen elää omassa maailmassaan. Ja erotessa tämä omassa maailmassa eläminen oikein kulminoituu, on löydettävä tilalle uusi ihminen mahdollisimman pian tai onhan se joillakin ollut jo siellä takavasemmalla ollutkin.
No tässä hulinassa jäävät niin lapset kuin läheiset ihmiset täysin huomaamatta, heiltä on salattu kaikki pahoinvointi, se onnistuu silloin kun asutaan kauempana, lapset ovat pieniä, he eivät vielä osaa kertoa ja lapset on hyvin usein peloteltu vaikka miten ja kuri on heille kuin sotilaille. Puhuakaan ei saa saatikka liikkua kuin tämän rikki menneen vanhemman tahdon mukaan.
Apua ei pyydetä, sitä ei huolita, riidellään myös lasten ja läheisten kanssa.
No mitä seuraa tästä läheisille, he kuulevat ja näkevät, mutta ei saa sanoa mitään tai tehdä mitään, kaikki se kuitenkin on väärin.
Kahdenkymmenen vuoden liiton aikana ovat myös nämä suvut tavanneet ja varsinkin molempien läheiset kaikissa merkkipäivien vietoissa, on lähetelty joulumuistamisia ja tavattu muutoinkin.
Vaan mitä nyt, kaikki kaatuu yhteen päivään, päivään jolloin sinulle tulee ilmoitus, sekin ehkä sähköpostina tai tekstiviestinä, että nyt erotaan ja toinen muuttaa.
Tämä päivä tekee myös sen, että entisen vävyn tai miniän suku kävelee ohi tervehtimättä, kääntää selkänsä nähdessään.
Jos jotain sanovat, saattaa se olla hyvinkin loukkaavaa lapsestasi tai jopa sinusta itsestäsi, miten olet huonosti kasvattanut lapsesi.
Siinä sitä olet yksin unohdettu, valtava huoli ja pelko oman lapsesi selviämisestä ja lastenlasten selviämisestä eteenpäin.
Niin eihän sen eron pitänyt ketään muuta koskettaa, niin kuulee sanottavan, mutta kun se kuitenkin koskettaa. Enää ei tiedä onko koskaan lupa olla iloinen mistään, tuntuu että lupaa ei ole loman viettämiseen ei mihinkään, sillä olethan niin huono ihminen.
Tämä jatkuu ja jatkuu vuosia vai lopun ikää, tämä elämästä poistaminen.
Järjestelyt erossa on hyvin raskaita, varsinkin jos lapsia on mukana ja yleisimmin ovat vielä pieniä, mukana sylivauvojakin.
No eroava ihminen elää omassa maailmassaan. Ja erotessa tämä omassa maailmassa eläminen oikein kulminoituu, on löydettävä tilalle uusi ihminen mahdollisimman pian tai onhan se joillakin ollut jo siellä takavasemmalla ollutkin.
No tässä hulinassa jäävät niin lapset kuin läheiset ihmiset täysin huomaamatta, heiltä on salattu kaikki pahoinvointi, se onnistuu silloin kun asutaan kauempana, lapset ovat pieniä, he eivät vielä osaa kertoa ja lapset on hyvin usein peloteltu vaikka miten ja kuri on heille kuin sotilaille. Puhuakaan ei saa saatikka liikkua kuin tämän rikki menneen vanhemman tahdon mukaan.
Apua ei pyydetä, sitä ei huolita, riidellään myös lasten ja läheisten kanssa.
No mitä seuraa tästä läheisille, he kuulevat ja näkevät, mutta ei saa sanoa mitään tai tehdä mitään, kaikki se kuitenkin on väärin.
Kahdenkymmenen vuoden liiton aikana ovat myös nämä suvut tavanneet ja varsinkin molempien läheiset kaikissa merkkipäivien vietoissa, on lähetelty joulumuistamisia ja tavattu muutoinkin.
Vaan mitä nyt, kaikki kaatuu yhteen päivään, päivään jolloin sinulle tulee ilmoitus, sekin ehkä sähköpostina tai tekstiviestinä, että nyt erotaan ja toinen muuttaa.
Tämä päivä tekee myös sen, että entisen vävyn tai miniän suku kävelee ohi tervehtimättä, kääntää selkänsä nähdessään.
Jos jotain sanovat, saattaa se olla hyvinkin loukkaavaa lapsestasi tai jopa sinusta itsestäsi, miten olet huonosti kasvattanut lapsesi.
Siinä sitä olet yksin unohdettu, valtava huoli ja pelko oman lapsesi selviämisestä ja lastenlasten selviämisestä eteenpäin.
Niin eihän sen eron pitänyt ketään muuta koskettaa, niin kuulee sanottavan, mutta kun se kuitenkin koskettaa. Enää ei tiedä onko koskaan lupa olla iloinen mistään, tuntuu että lupaa ei ole loman viettämiseen ei mihinkään, sillä olethan niin huono ihminen.
Tämä jatkuu ja jatkuu vuosia vai lopun ikää, tämä elämästä poistaminen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Tämä päivä tekee myös sen, että entisen vävyn tai miniän suku kävelee ohi tervehtimättä, kääntää selkänsä nähdessään."
Ikävä, jos sinulla on näin. Minulla ja monella muulla yhteydenpitoa on ex-puolison sukulaisiin jatkettu normaalisti. Jopa enemmän kuin liiton aikana.
"Enää ei tiedä onko koskaan lupa olla iloinen mistään, tuntuu että lupaa ei ole loman viettämiseen ei mihinkään, sillä olethan niin huono ihminen."
Tuo on kuule sellainen juttu, että jokainen pystyy vaikuttamaan omaan onneensa, tekemään valintoja. Missään nimessä ei pidä uskoa olevansa huono ihminen. Minusta sinä tarvitsisit jonkinmoista terapiaa ja keskusteluapua. Olet hieman hukassa itseltäsi.
Hyvin kirjoitettu katja, toki ymmärrän aloittajan tunteita, mutta toisen tai toisten ihmisten varaan ei voi omaa omanarvontunnetta luovuttaa. Itse itsestämme me ahtaiksi tulemme. Jokaisella ihmisellä on sama ihmisarvo, mutta jokaisella on myös itsellään velvollisuus tunnistaa oma arvonsa
No minullakaan ei suhteet exän sukuun kadonneet. Ero on siinä, että olen suoraan tekemisissä exän sukulaisten kanssa, enkä enää exän kautta. Jos haluan, että tulevat kylään, niin pyydän. Jos on jotain asiaa, niin soitan. Enää ei tarvitse olla exän hyväksyntää :).
Sinäpä se saat toisten eroamisen kuulostamaan aivan suunnitellulta kostolta itseäsi kohtaan. Kerta toisensa jälkeen.
OI voi sehän on täysin selvää, että petturi ei mielellään hyväksy jättämänsä ihmisen ystävyyttä hänen exsukulaisiin.
Jaa, no sepä ikävää. Omat välit exän vanhempiin ja sisaruksiin ovat kyllä ok. Siispä exiäkin on montaa lajia.
Niin, teitä onneaan hehkuttavia kaikkitietäviä eropioneereja tulee olemaan aina.
Jaaha, no anteeksi olemassaoloni! Miksi sinua mättää se, että toiset onnistuvat eroamaan jopa jotenkin siedettävästi suistumatta kurjuuden valtaan? Totta hitossa eroaminen on epäonnistuminen elämässä, mutta elämä jatkuu erilaisena ja jokainen on lopultakin oman onnensa seppä.
Minuakin kyllästyttävät ihmiset, jotka luulevat tietävänsä kaiken toisten eroista....
"jotenki kyllästynyt" olisit laittanut nimimerkiksi Täysin katkeroitunut. Ei helvetti näitä pessimistejä, jotka näkee auringonkin mustana, ja kateus roihuaa metsäpalon lailla.
Ei tulisi mieleenkään pitää mitään yhteyttä exän sukuun. Lapset ovat aikuisia, pitäköön yhteydet suoraan, minun sukulaisiahan ne eivät ole, miksi pitäisi pitää edes yhteyttä, jos ei pidä heistä?