Arvon DarkFear, hyväksytkö MAT:n

No en oikein jaksaisi tähän hätään antaa mitään pidempää esseetyyppistä vastausta tuohon, mutta mielestäni markkina-arvoteoria on pääasiallisilta argumenteiltaan validi sinänsä, että naisten tosiaan on helpompi löytää kumppani kuin miesten, koska naisten markkina-arvo parisuhdemarkkinoilla on keskijakaumaltaan korkeampi kuin miesten. Mitä näihin tasoluokituksiin ja niihin vallitseviin stereotypioihin tulee, niin ainakin haluan uskoa että raja on venyvä, esimerkiksi ns. AT-miehillä on yleensä käytössään keinoja nostaa omaa haluttavuuttaan parisuhdemarkkinoilla; voi esimerikiksi yrittää kouluttautua, muuttaa omia tottumuksiaan ja elämäntapojaan, asennoitumista ihmisiin etc. Vaikea uskoa että kukaan ihminen nyt loppupeleissä olisi niin vastenmielinen etteikö kukaan sen kanssa haluaisi olla tekemisissä.

Toisaalta on valitettavasti totta, että monet naiset suosivat ennemmin ns. miehekkäitä miehiä joilla on ulkonäköä, statusta ja rahaa, mutta mielestäni tätä ilmiötä ei ole tarpeeksi tutkittu enkä ainakaan ole kuullut että siitä tieteellisissä piireissä olisi erikseen tehty mitään laajeempaa ns. empiiristä tutkimusta minkätyyppisiä miehiä (suomalaiset) naiset eniten suosivat kumppanikseen ja vielä vähemmän millä perustein. Ehkäpä tämäntyyppisen "empiirisen" osion puute Laasasen gradussakin osaltaan pudotti arvosanan Non Sineen (cum lauden ja lubenterin välimaastossa).

Tällä palstallahan jatkuvasti jauhetaan siitä että sitten kun ne jännäpojat on käyty läpi ja juoksut on juostu niin alkaa ne ns. kunnolliset miehet kelvata, ja äärimmäisyyksiin viedyt ns. Isä Timppa-kariktyyrithän varmaankin osaltaan heijastavat tämäntyyppistä vastakkainasettelua jossa hyvin kouluttautuneet aisurismiehet saavat korjata potin sen jälkeen kun naisen nuouruudenhekuma ja markkina-arvo on jo ehtinyt romahtaa, mutta toisaalta voi tietenkin olla että nainenkin saavuttaa oman lopullisen henkisen kypsyytensä kolmeakymppiä lähestyttäessä ja on valmis sitoutumaan, joskin tähänkin oletukseen liittyy paljon spekulointia (mutta uskalla tätä väittämää kuitenkin itse puolustaa).

Mielestäni se että nainen haluaa nuoruudessaan hurvitella ja viettää railakasta elämäntyyliä ei välttämättä tarkoita sitä että nainen tekisi typerästi tai vastuuttomasti, tämäntyyppistä käyttäytymistä voi tietenkin miespuolisena olla vaikeampi ymmärtää kuin naisen omissa kengissä. Miehen tavoin nainenkin haluaa nuoruudenhekumassaan kokea jännitystä ja tehdä asioita ennemmin fiilispohjalta kuin kylmän rationaalisesti, eivätkä miehet siinä parinkympin pintaan välttämättä eroa naisista niin paljoa. Yksi huomattava kuilu tietenkin on että naisten tosiaan on usein helpompi saada seksiä miehiin verrattuna, mutta tässäkin suhteessa naisen oma seksuaalisuus voi helposti kääntyä naista itseään vastaan eikä nainen välttämättä edes ole sinut oman naisellisuutensa kanssa vaikka ulospäin siltä saattaa vaikuttaakin.

On tietenkin hyvä myös muistaa että miehet tosiaan ovat seksuaalisesti halukkaampia naisiin verrattuna. Tässä mielessähän luonnonlait ovat kieltämättä vinksin vonksin, koska miehen on yleensä sitä vaikeampi saada naiselta kuin toisinpäin. Mutta vastoin palstalla vallitsevia käsityksiä en usko, että seksin puute toisen ihmisen kanssa voi tuhota ihmisen mielenterveyden, seksi on tietenkin perustarve ja lähestulkoon kaikki ihmiset toteuttavat sitä jollain tasolla, mutta seksuaalinen kanssakäyminen toisen osapuolen kanssa - joskin varmasti monella tavoin rikastuttavampi kokemus kuin aktin toteuttaminen omin päin - on kuitenkin asia jota ilman voi oppia pärjäämään. Omasta mielestäni. Itse ainakin olen pärjännyt ja tässä edelleen porskutan.