Haluaisin kovasti kuulla ihmisten kokemuksia asumuserosta. Erositteko lopulta vai palasitteko yhteen? Miten hoiditte yhteydenpidon jne eron aikana? Saitteko apua?
Asumusero
12+14
213089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Meidän asumusero alkaa muutaman viikon päästä, kunhan saadaan asuntoasiat järjestymään. Ollaan pari, joka on jo kerran meinannut erota 6 vuotta sitten. Nyt sama edessä. Kokeillaan vielä auttaako asumusero pitämään suhteen kasassa.
Hei,
aiotteko käydä samalla esim pariterapiassa, miten olette ajatelleet sopia käytännön asioista esim näettekö ja vietättekö aikaa yhdessä? Meidän asumusero alkoi viime viikonloppuna.
Me palattiin yhteen mutta erottiin kolmen vuoden ja moneen vaiheen älkeen.
Miten olitte järjestäneet asumuseron ja mitä kaikkia ns tukitoimia teitte siinä sivussa?
Meillä ei mitään yhteyttä pidetä entiseen eikä mitään terapioita ole tarkoitus pitää. Minulla on jo uusi mies, enkä tätä suhdetta aio pilata. tosin tapasimme jo vuosi sitten, eli ei tämä mikään uusi tuttavuus ole. Mieheni ei tiedä tästä mitää. Erosta siis 2 viikkoa aikaa:9
En pidä yhteyttä exään. Erosimme vähän aikaa sitten,kun selvisi, että vaimollani on toinen mies. En todellakaan vietä aikaa hänen kanssaan ja puhnumerokin on salainen .
Minulla tukitoimi on siinä, että on jo uusi mies valmiina. Mitään muuta ei tarvita:) Asumuseroon aikaa 1 päivä,jippii:)
"Miten hoiditte yhteydenpidon jne eron aikana?"
Miksi täytyisi pitää yhteyttä?
En pidä mitään yhteyttä. Miksi pitäisin. Poistin myös facestakin...
Mikä ihmeen "asumusero"?
Miten niin yhteydenpito eron aikana ja mitä ihmeen "apua"?
Eikös tuollaiset asiat pidä sopia ennen kuin aletaan miettiä eri kattojen alle siirtymistä? Jos oikeasti mietitään eroamista, niin sitten laitetaan eron 1-vaihe vireille ja todellakin mietitään sitä 6-12 kk, sitten erotaan tai ei erota.
Meillä asumusero on viimeinen konsti pelastaa suhteemme. Vaikka asumme nyt eri osoitteissa niin kumpikaan meistä ei pidä itseään eronneena. Haemme tällä erossa olemisella sitä, että saisimme rauhassa pohtia omia tunteitamme ja sitä, että pystymmekö me ratkomaan ongelmamme niin, että voisimme taas elää yhdessä.
Molempien tavoite on se, että voisimme jatkossa olla onnellisia yhdessä, ihan omina itsenämme. Käymme 2-3vkon välein terapeutin juttusilla yhdessä ja yksin kahden viikon välein. Näemme lapsienkin takia usein, mutta myös siksi, että vietämme perheaikaa. On hyvin useita malleja toteuttaa asumusero ja yksikään niistä tavoista ei ole väärä.
Asumuseron toki pitäisi ollakin aika, jolloin etsitään rauhallista olotilaa.
Silloin pitää olla kiellettyä kaikenlainen humputtelu, baari-illat ja oikeastaan kaikenlainen muiden ihmisten tapaaminen kuin terapeutin.
Nythän ei tarvitse niistä kodin asioista riidellä jatkuvasti ja pitää alkaa opetella ja miettiä mikä se ristiriita siellä kotona on ollut.
Samalla pitää osata kasvaa vastuulliseksi kansalaiseksi, mitään kasvamista ei tapahdu jos siihen heti ryntää toinen kasvamaton.
Kun jo kahdesti naimisissa ollut mies, ikäkin jo yli 50-vuotta ja monen lapsen isä toimii edelleen tällä tavoin, on suorastaan kohtuutonta edes yrittää elää hänen kanssaan.
Hän ei itse tee oikeastaan mitään, vaan jatkuvasti määrää, heittää kaapista kumppaninsa ja lastensa vaatteet ympäriinsä ja simputtaa heitä niitä keräämään, kun eivät olleet kaapissa oikealla tavalla, jatkuvasti räyhää lapsille jokaisesta sanasta asennosta.
Elää lähes ilmaiseksi, sillä rahat menevät moottoripyöriin ja Bemarin vaihtoon joka vuosi.
Omista lapsistaan enää kaki viidestä käy hänen luonaan pakotettuna, muutoin eivät tulisi, mutta näidenkin pitää olla isänsä tinasotilaina.
Jotain kammottavaa katsottavaa, kun joku taho joskus tuon oikein kunnolla rökittäisi, saisi edes houkan takaisin sitä mitä jakaa.
Olen ajatellut, mikä saa naiset tuohon ihastumaan, niin että lapsiakin tehdään. Onko se tuo hieno bemari ja moottoipyörän hurma, miehellä on kitara aina lähellään, mutta ei osaa soittaakaan, joten sekin on rekvisiittaa.
Itse en moista pelleä kotonani katselisi, olisi saanut lähteä jo viis monta kertaa.
Hah. Vai että kiellettyä kaikki. Ihan naurattaa ehdotuksesi, ettei muita kuin terapeuttia saisi tavata. Taidat olla aikamoinen kontrollifriikki. Todellisuudessa kukaan ei löydä itseään yksin. Siihen tarvitaan vuorovaikutusta ja sosiaalisia suhteita.
Ollaan viikko asuttu erillään (asumusero alkanut silloin). Olen virallistanut aiemmin meillä olleen suhteen uuden mieheni kanssa,kun muutettiin viikko sitten yhteen. Kihloihin tarkoitus mennä nyt keväällä.
Kun asumuserosta päätetään, on samalla tehty päätös lopullisesta erosta. Ei siinä vaiheessa ole tarkoitus hakea apua vaan asumusero vain mahdollistaa sen, että harkinta-aikana ei tarvitse asua saman katon alla.
Asumusero on selvä juttu. se joka haikailee entiseen, tuhlaa vain omaa aikaansa. itselläni meni niin hyvin että tapasin uuden miehen jo ennen eropuheita. Toki tämä mieskin on nyttemmin jo vaihtunut,mutta uusia löytää aina:)
Me yritämme pitää suhteen kasassa asumalla eri osoitteissa. Katsotaan toimiiko, jos ei niin erotaan lopullisesti. Kummallakaan ei ole uutta suhdetta. Tapailemme ja harrastamme seksiä.
Hei aamu1, joko olette muuttanee erillenne? Mitenkä teillä sujuu?
Ensi viikolla alkaa muuttorumba konkreettisesti. Odotteluvaihe on aika rankkaa. Jännittää mitä on edessä, toisaalta on myös helpottunutkin olo. En ole koskaan asunut yksin, mutta en ole kyllä mikään uusavutonkaan tyyppi eli käytännön asiat sujuu mutta voi olla et yksinäisyys alkaa vaivaamaan.
Tiedän pariskunnan, joka palasi yhteen noin 6 kk asumuseron jälkeen. Eihän sen tarvitse olla lopullista.
Miten aamu1 menee?