Jos tietäisit, että lähiomaisesi ei koskaan lausunut ääneen toivettaan tulla tuhkatuksi, miten suhtautuisit puolison haluun tehdä näin?
Minua vaivaa edesmenneen lähiomaisena asia, että ilmoitusluontoisena asiana vain todettiin krematoinnin olevan päätetty. Puoliso päätti ja koin asian järkytyksenä. Jos olisin edes joskus kuullut läheiseni mainitsevan tuhkauksesta, olisi asia toinen. Nyt tuli vain tunne, että säästettiin menoissa.
Vielä kun tiedän yhtä sun toista läheiseni tuntemuksista puolisoaan kohtaan, ei vähiten taloud. asioissa, niin on karmiva tunne siitä, että pihiyttään ei halunnut edes kunnon hautajaisia järjestää.
Eipä ole kuulunut kuulumisia sukulaiseni kuoleman jälkeen. Hänen omaisuutensa kyllä kelpasi. Ei sillä, että omaisuutta surisin, mutta sitä, mitä lähiomaiseni kertoi yksityisesti, esim. toiveestaan muuttaa vuosikymmeniä vanhaa testamenttia. Ei kuulemma sopinut vastapuolelle.
Tuli vain tunne, että piti päästä eroon mahd. nopeasti puolisosta ja kaikkein halvimmalla tavalla. Miten saan rauhan asialle.
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Minua vaivaa edesmenneen lähiomaisena asia, että ilmoitusluontoisena asiana vain todettiin krematoinnin olevan päätetty. Puoliso päätti ja koin asian järkytyksenä. Jos olisin edes joskus kuullut läheiseni mainitsevan tuhkauksesta, olisi asia toinen. Nyt tuli vain tunne, että säästettiin menoissa.
Vielä kun tiedän yhtä sun toista läheiseni tuntemuksista puolisoaan kohtaan, ei vähiten taloud. asioissa, niin on karmiva tunne siitä, että pihiyttään ei halunnut edes kunnon hautajaisia järjestää.
Eipä ole kuulunut kuulumisia sukulaiseni kuoleman jälkeen. Hänen omaisuutensa kyllä kelpasi. Ei sillä, että omaisuutta surisin, mutta sitä, mitä lähiomaiseni kertoi yksityisesti, esim. toiveestaan muuttaa vuosikymmeniä vanhaa testamenttia. Ei kuulemma sopinut vastapuolelle.
Tuli vain tunne, että piti päästä eroon mahd. nopeasti puolisosta ja kaikkein halvimmalla tavalla. Miten saan rauhan asialle.
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olisi hyvä, että voisi jonnekin ilmoittaa omilla pankkitunnuksilla, miten toivoo tulla haudatuksi.
No ei tämä asianomainen enää tätä murhetta kanna. Tovottavasti myös sinä voit lohduttautua sillä, että jälkeen jääneen anheus ei enää satuta. Sinulla on kaunis muisto tästä poismenneestä.
Siinäpä on itsekullekin asia ottaa puheeksi läheisten kanssa eläissään. Miten haluaa tulla haudatuksi. Lähipiirissä oli hiljattain kuolema hautajaisineen. Iäkkäämpi ihminen joutui saattohoitoon ja menehtyi parissa kuukaudessa. Yksi lapsista oli ottanut puheeksi hautajaiset mitä kuoleva toivoo. Hyvä niin ja asia oli tullut selkeästi esille. Kuoleva toivoi tuhkausta ja oli kertonut millaiset hautajaiset toivoo. Niin kävi kuin oli tahto.
Jos ei voi ottaa puheeksi, niin voi kirjoittaa kirjeen omaisille jossa kertoo toiveensa.Samaan kirjeeseen voi kirjoittaa muitakin toiveitaan vaikka omaisuuden suhteen jos siltä tuntuu. Ei tarvitse tapella kuka ottaa sen ja sen...Itse tein sellaisen vuosia sitten kun menin suureen leikkaukseen ja ajattelin, että en voi välttämättä selvitä. Selvisin elämään, mutta olen sittemmin kertonut yhdelle lapselle ohjeet tulevaisuuden varalta, kun hän otti kerran puheeksi. Kukaan ei voi tietää tuleeko lähtö tänään, huomenna vai vuosien kuluttua.
Hieno kirjoitus.
Kun kaikki olisivat eläessään noin tahtonsa ilmaisseet ja kirjoittaneet paperille.
Helpottaisi myös surussa,kun joutuu monenlaisia päätöksiä tekemään ja papereita täyttämän.
Jouduin heti kuoleman jälkeen,mies kuoli 2 viikkoa leikkauksen jälkeen, täyttämään paperin,tahdonko vai suostunko Oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen.
Monta asiaa,mitä ei tiedä,ennekuin asia tulee eteen.
Annoin suostumuksen,tietämättä tai tajuamatta, onko oikein vai väärin.
Tuhkaus oli selvä, mutta jouduin tosissani pohtimaan,pidänkö siunaustilaisuuden vai en.
Mies oli ateisti.
Olen itse kirkkoon kuuluva ja kirkon pappi oli loistava.
Hän antoi hienon vastauksen pohdintaani.
Sain rauhan.
Tehkää hyvät ihmiset valmisteluja etukäteen itse. Se ei ole itse rakkautta vaan rakkautta läheisiä ja muita kohtaan.
Oikeislääketieteellistä avausta ei voi estää kieltämällä. Ei ihminen eläissään eikä omaiset kuoleman jälkeen.
Lääketieteellinen avaus oli selviö,mutta oikeuslääketieteellistä avausta minulta kysyttiin.
Annettiin paperi jossa kysyttiin: Haluanko vai Suostunko.
Mies siis kuoli vajaa kaksi viikkoa leikkauksesta ja haluttiin selvittää,oliko leikkauksessa tai sen yhteydessä tapahtunut hoitovirhe.
Olen hakenut potilasvahinkolautakunnasta korvausta hoitovirheestä,en siis tästä kuolemasta.
Haen korvausta niistä toimenpiteistä,jotka johtivat tähän leikkaukseen,eli jalan amputointiin.
Hoitovirhehakemuksen tein Elokuussa 2013. Mies kuoli syyskuussa 2013.
Pääsit eroon myös siitä puolisostaan sehän on hyvä eikö niin?
Ei mitään vastaan puolisoa, hautajaisjärjestelyt vain järkyttivät.
Totta kai puolisolla on oikeus. Siitä ei nyt ollut kyse. Mutta jääköön tähän, ilkeämielisiä osuu aina paikalle. Kiitos edelliselle, näinhän se on.
Ei poislähteneet varmaan murehdi enää maallisia asioita.
Hyvä Suruon.
Osanottoni suruusi.
Hautausjärjestelyissä omaiset joutuvat monta kertaa päättämään asioista, joista he eivät ole läheisensä kanssa tulleet puhuneeksi. Moni miettii tarkasti miten voi toimia ja miten voisi täyttää läheisensä viimeisen tahdon. Aina kaikkia toiveita ei edes voi toteuttaa.
Päätäntävalta hautausjärjesteluissä on aina lähiomaisilla, mikäli vainaja ei ole esim. hautaustestamentissaan muuta tahtoa ilmaissut tai muulla tavalla tehnyt tiettäväksi tahtoaan tulla haudatuksi.
Monta kertaa syyt tuhkaukseen voivat olla monenlaisia. Hyvä on pitää mielessä se, että kumpikaan hautaustapa ei ole parempi tai huonompi. Meillä voi olla omia mielipiteitä hautaustapaa kohtaan ja ne usein voivat johtuvat myös asian vieraudesta tai tietämättömyydestä. Tuhkauksessa vainajaa kunnioitetaan aivan samoin kuin perinteisessä arkkuhautauksessa.
Merja-pappi
Niin, kaiketi syitä on monia. Ajatellaan, että on helpomihoitoista, kun ei haudanhoitoa yms. Tuhkaus on vain vieras asia, jos suvussa ei ole sellaista ollut tapana käyttää eikä kuullut edes edesmenneen koskaan puhuvan aiheesta.
Kuolema järkyttää aina ja on yllättävä, vaikka olisi odotettavissakin. Kiitos.
Ketkä ovat sitten lähiomaiset, joilla päätänvalta hautaustavasta.?
Olen avopuolisoni leski ja tyttäreni tuli ulkomailta ja poltti ruumiiin kertomatta minulle. ja kiirehti vielä asiaa siten että tuhkaus suoritettin 10 vrk kuluttua poismenosta, josta alan ammattilaisetkin järkyttyivät.
Olin vainajan kanssa naimisissa aiemmin, josta siis tämä tyttö. Suhteemme jatkui kuitenkin avoliittona siten että yhtesiä vuosia kertyi 40. Oliko hänellä okeus polttaa vainaja?
Tytär oli miehen lähin omainen. Sinä et ole. Muista tämä asia perinnönjaossakin. Avopuolisolla ei ole perintöoikeutta, mutta tyttärellä on.
Kyllä minun nähdäkseni tytär pystyi näin tekemään kuten teki.
Perinnönjako onkin asia erikseen. Ruumiin tuhkaus ilman että avopuolisona edes ehdin vainajalle viimeisiä hyvästejä jättää, on tyrmistyttävää. Avopuolisoni ehti kuitenkin kertoa minulle, ettei halua jättää tyttärellemme minkäänlaista perintöä. Joten...
Tytär on syyllistynyt niin hirveisiin tekoihin ettei saa edes lakiosaansa, oletan. Syiden tulee olla todella painavat. Vainajalla siis oli laillinen testamentti jonkun muun kuin tyttären hyväksi. Toivotaan, että se voidaan esittää todisteena oikeudenkäynnissä.
Lue perintökaarta.
Pitää olla aika painavat syyt jos ei ole oikeutta lakiosaan. Kun kaikki lakimiehet ja tuomioistuimet noudattavat lakia.
- Lain mukaan rintaperillisillä on aina oikeus laki-osaan, jota ei voida testamentilla kumota.
Mistä päättelet,että tuhkaaminen on halvempaa kuin arkkuhautaus.
Arkku hommataan ja kappeli maksetaan.Jne.
Mieheni oli minulle tehnyt selväksi,olimme 20 vuotta yhdessä,miten hän haluaa hautajaisensa järjestää.
Kahdella sanalla: Matalaa profiilia.
Hänen aikuiset lapsensa eivät välittäneet isästään yhtään.
Eivät koskaan olleet kuullutkaan isänsä minkäänlaista toivomusta,eivätkä olleet välittäneetkään kuulla.
Turha on sukulaisten jälkikäteen huudella ja kirkossa itkeä,kun eläessäkään ei välitetty.
Kateelliset sukulaiset luulevat,että nythän se leski kunnolla rikastui.
Välittäkää elävistä,ei kuolleista
leski
olen hiljattain laskenut lasteni kanssa mieheni tuhkauurnan kirkkomaahan ja
olen asioista kanssasi hyvin paljon samaa mieltä.
Tuhkaus suoritettiin mieheni toivomuksesta ja oli ainut asia jonka shokin
keskellä tiesin oikeaksi, sillä mieheni kuolema tuli yllättäen ja odottamatta. Asiasta vain oli joskus puhuttu. Tuhkaaminen ei todellakaan tule edullisemmaksi, ei .
Arkkuhan poltetaan. Ihmettelen myös, kun palstalla sanotaan, ettei ole haudan-
hoitomaksuja, ei välttämättä. Itse halusin mieheni kanssa yhteisen hautapaikan
ja siksi mieheni uurna on laskettu kirkkomaahan ja paikalle tulee yhyeinen kivi.
olen samaa mieltä sukulaisista, jotka eivät välitä "vainajasta" eläessään, ei
heitä kaivata muistotilaisuudessakaan tahi sen jälkeen.
Asian vierestä menee näköjään monilla, mutta ahneus se paistaa edellisenkin kommentoijan rivien välistä. Sinä et tiedä tilannetta, enkä sitä lähde edes sinulle avaamaan. Helmiä sioille ei kannata heittää, on kyllä viisas neuvo Raamatusta.
Miksihän suomalaiset ovat niin kertakaikkiaan pahansuopa kansa, kun näitä palstoja lukee, niin kovin on monenlaista ilkkujaa jopa toisten surunkin kohdalla.
Itselleenpähän karmaa keräävät.
Suhteet eivät aina ole helppoja. Kumpaankaan suuntaan. Ei se aina ole jäljelle jääneen vika, mikäli suhteet ovat tulehtuneet. Loukkauksia voi olla vaikka minkälaisia välissä, jotka estävät kanssakäynnin.
Entä sitten, mikä on pointtisi tässä tuhkausasiassa? Tottakai ihmiset loukkaavat toisiaan. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkine virheineen. Minua loukkasi eilen eräs tuttavani aika pahasti. Minä taas loukkasin erästä sukulaistani tunti sitten. Jos tuhkausta ei haluta tai halutaan, niin se on syytä kirjata testamenttiin. Muussa tapauksessa lähisukulaiset päättävät tästä asiasta.
Isäni on haudattu arkkuhautauksena kirkkomaahan.
Jos siihen haudataan lisää,ainoa vaihtoehto on tuhkaus.
Äitini on 86 vuotias, ja hyvin asiasta tietoinen.
Siihen voidaan laittaa 7 uurnaa.
Kivi on ja me lapset hoidamme haudan.
Hei. Olisin kiinnostunut kommentoimaan miten menetellä ? Puolisoilla on yhteinen leveä hautakivi, toinen on nyt haudattu, toinen elää. Laitammeko kukat ja lyhdyn vain kuolleen kohdalle vai kukat molemmille ja lyhdyt molemmin puolin kiveä ? Miten menetellä ?
Äitini 86 vee tullaan hautaamaan isäni viereen. Äiti itse vie lyhdyn isäni haudalle. Hänen toivomuksestaan me viisi lasta viemme joko pienet lyhdyt tai kynttilät. Lisäksi istutamme vuorovuosina kesäkukat ja kanervat.