Outoa, että Suomessa käytetään kokonaan Puolan alueella virtaavasta joesta saksalaista nimeä Veiksel kun se omalla kielellä on Wisla. Samoin Tsekin joesta Vltava täällä sen nimi on Moldau.
Voisi kuulostaa oudolta jos suomalaisista paikkakunnista tai vastaavista olisi muissa maissa yleisessä käytössä venäläiset nimet.
Voisi kuulostaa oudolta jos suomalaisista paikkakunnista tai vastaavista olisi muissa maissa yleisessä käytössä venäläiset nimet.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Syy lienee historiassa, rajat kun eivät ole aina olleet siellä, missä nyt.
Wanhaan hyvään aikaan Gdansk oli DANZIG ja Ljubljana oli LAIBACH. Kaliningradkin oli PREUSSI, ja Petroskoi oli ÄÄNISLINNA. Tai ainakin jotenkin näin noin nääs niin kuin ulkomuistista 40 vuotta sitten opituilta kansakoulun historiantunneilta.
Nyt meni Preussit ja Königsberg sekaisin. Petroskoi oli Äänislinna vain Suomen armeijan pidettyä sitä vallattuna 1941-1944, ei sitä ennen eikä sen jälkeen.
Luovutetun Karjalan paikkakunnista onkin ja niitä käytetään jo Suomessakin.
Neuvostoliitolle luovutetun alueen nimet ovat vanhoja suomalaisia (tietysti venäläisittäin litteroituina) noin Lahdenpohjasta pohjoiseen.
Veiksel ei ole saksaksi Veiksel vaan Weichsel, Se ei ole myöskään puolaksi Wisla vaan Wisła.
Tšekin nimessä olisi myös osattava käyttää š-kirjainta.
Outoa, että käytät nimimerkissäsi kirjainmerkkiä ú tavoitellessasi mitä ilmeisimmin merkkiä ü. Eikö näppäimistöltäsi löydy treemaa (¨)?
Wisła on Veiksel tietääkseni ainoastaan suomeksi. Samasta syystä kuin Tonava on Tonava eikä Donau, Dunav, Дунав, Duna, Dunaj, Dunărea tai mitä vielä.
En tosiaan löytänyt ällän varteen vinoviivaa eli äännettä "wu" kirjoitettuna. Saksalainen uu on myös hakusessa. Taitaa olla huono näppäinhallinta.
Noh, puhutaanhan myös Rooman läpi virtaavasta joesta nimeltä Tiber, vaikka joen nimi italiaksi on Tevere. Latinaksikin joen nimi on Tiberis. Ja Keski-Euroopassakin virtaa Tonava, vaihtuuko joen nimi siirryttäessä maasta toiseen?
Mikä mahtaa olla Niili Egyptissä puhutulla arabien kielellä?
Puhutaan myös kaupungeista nimeltä Tukholma, Uumaja, Luulaja, Moskova, Pietari, Hampuri, Rooma, Varsova, ...
On luonnollista, että ulkolaiset nimet muokataan paremmin suomalaiselle ääntämiselle sopivaan muotoon. Sanassa Veiksel ei ole kysymys siitä vaan toisen kielen aivan erilaista sanaa käytetään alkuperäisen asemasta. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että aikoinaan Suomi halusi matkia Saksaa monissa asioissa.
Esimerkiksi Viro ei jättänyt Saarenmaan suurimman kaupungin Kuressaaren nimeä Neuvostoliiton antamaksi vallankumoussankari Kingissepiksi vaan palautti vanhan neutraalin käytössä olleen nimen. Suomessakin Vaasan kaupunki pyysi aikoinaan tsaari Nikolai I:ltä kunnian saada nimetä kaupunkinsa hänen majesteettinsa mukaan. Lupa tuli ja kaupungista tuli Nikolainkaupunki. Sekin muutettiin myöhemmin takaisin Vaasaksi. Suomen Åbo on sekin saanut omankielisen muodon.
Virke ”Sanassa Veiksel ei ole kysymys siitä vaan toisen kielen aivan erilaista sanaa käytetään alkuperäisen asemasta” ei pidä paikkaansa: ”Veiksel” esiintyy, kuten täällä on jo todettu, vain suomessa, ja se on nimenomaan suomen kieleen muokattu tai muokkautunut muoto. Lähtökohtana on toki ollut saksan ”Weichsel”, ruotsin kautta tulleena.
Ääntämisessäkin on selvä ero: saksassa [vaiksəl], suomessa [ʋeiksel].
Vironkielisiä nimiä muuten taivutetaan nykynormien mukaan kuten täysin vieraita nimiä, ellei nimi tai sen jälkiosa ole täysin suomen sanaa vastaava. Siksi Kingissepp : Kingiseppiksi ilman suomen astevaihtelua (mutta Meri : Meren).
Totta kai sana Veiksel esiintyy vain Suomessa koska sanat muokataan suomalaisen ääntämisen mukaiseen muotoon. Tämä tulee juuri saksalaisesta sanasta eikä joen sijaintimaan Puolan kielestä.
Suomen kielessä monet sanat ovat myös i-päätteisiä kuten Berliini, Pariisi tai presidentti, alkoholi, insinööri, parlamentti jne. Viipurikin on nykyään jokseenkin saman niminen kuin ennen sillä pienellä muunnoksella, että tämä i-loppu on vain Suomen kielen ominaisuus. Jos Viipuri olisi nykyään jokin Stalingrad niin silloin kaupungille olisi annettu valloittajan määräämä nimi.
Mitä kummaa? ”Viipurikin on nykyään jokseenkin saman niminen kuin ennen sillä pienellä muunnoksella, että tämä i-loppu on vain Suomen kielen ominaisuus.” Viipurin nimi on aina ollut suomeksi ”Viipuri”. Muilla kielillä se on sitten jotain muuta; esimerkiksi venäjänkielinen nimi on hyvin erilainen, vain r-äänne on samanlainen.
Pikemminkin voisi ihmetellä, miksi suomen kieleen vakiintuneita nimiä on ruvettu vaihtamaan. Esimerkiksi Moldausta kielitoimisto käskee käyttämään nimeä Vltava, joka sopii suomen kieleen erityisen huonosti äännerakenteeltaan. Aivan hulluksi menee nimien vaihtaminen sen mukaan, missä kohtaa jokea satutaan olemaan: "Vltava yhtyy Pohjois-Tšekissä jokeen, jonka nimi on tšekiksi Labe. Kun joki virtaa valtakunnan rajan yli Saksan puolelle, sen nimi on Elbe. Saksassa Dresdenissä siis tulvii Elbe."
Pitäisiköhän Tornionjoesta käyttää suomenkielisessä tekstissä nimeä Torne älv, jos sitä katsotaan Ruotsin (vaiko Sverigen?) puolelta tai soudellaan joen halki kulkevan valtakunnanrajan länsipuolella?
Saksan kielestä peräisin olevat nimet johtuvat tietysti siitä, että kohteet ovat tulleet tunnetuiksi saksankielisestä viestinnästä, toki usein ruotsin kielen kautta – esimerkiksi ”Veiksel” on omaksuttu ruotsin vanhemmasta käytännöstä, jossa nimenä oli saksasta omaksuttu ”Weichsel”. Osa tällaisista nimistä on myöhemmin muuntunut tai muutettu erilaiseen asuun, usein poliittisista syistä; esimerkiksi Danzigista on tehty Gdańsk (yleensä väärinkirjoitettuna Gdansk), koska kaupunki siirtyi 2. maailmansodan jälkeen Puolalle. Poliittinen korrektisuus on kuitenkin usein epäjohdonmukaista.
Vastaavasti suuri osa entisen Neuvostoliiton paikannimistä tunnetaan suomessa yhä parhaiten venäjästä omaksutussa muodossa. Niiden korjaileminen on johtanut ja johtaa sekaannuksiin, mutta minkäs teet.
Nykyisin englannin vaikutus sekoittaa asioita vielä uudella tavalla, joskaan sitä ei useinkaan huomata paheksua samalla tavalla kuin saksasta tai venäjästä peräisin olevia asuja. Englanninkielisten asujen käytön eräänlainen pohjanoteeraus oli mielestäni useissa Suomen lehdissä joitakin aikoja sitten esiintynyt uutinen, jossa mainittiin ”Gallivare”. Kyseessähän oli Jällivaaran ruotsinkielinen nimi englannin mukaisesti barbarisoituna (tarkkeet pois). Hiljattain taas näkyi jotain tapahtuneen ”Kharkivissa” (Kharkiv on Harkovan ukrainankielinen nimi englannin mukaisessa translitteraatiossa).
Joten rauhoittukaa, kyllä Veikselistä aika pian tulee Suomen tiedotusvälineissä Vistula (ja Puolasta Poland).
Minua ei sinänsä häiritse pätkääkään se, että suomenkieliset nimimuodot katoavat puhuttaessa paikoista, jotka laajempi ihmisjoukko todennäköisesti tuntee muulla nimellä. Mutta joskus tulokset ovat huvittavia. Toistaiseksi olen kirjannut ennätykseksi eräässä englanninkielisessä Pohjois-Euroopan kartassa olleen itärajamme takaisen paikannimen: Lake ozero Pääjärvi.
Onhan tuolla muitakin nimiä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Lake_Pyaozero
Oman tarinansa väärti olisi sekin, miten tuntemattomasta Joutankijärvestä tuli ”kaikkien” tuntema Eldanka-järvi.
Järven nimi on venäjäksi sama kuin suomeksi, tietysti kirjoitettuna venäläisillä aakkosilla, siis lausutaan "pjaozero" eli pääjärvi.
Viipurin nimi on nykyään sama kuin aikaisemminkin, tosin ruotsinkielisessä muodossa.
Выборг useimmiten translitteroidaan Vyborg, ei Viborg.
Ja Выборг-nimen loppu lausutaan aika lailla toisin kuin Viborg-nimen loppu: loppukonsonantti on [k], ei [j]. Lisäksi painottomassa asemassa о ääntyy neutraalivokaalina.
Nimiasut ovat usein eriytyneet toisistaan paljon enemmän kuin kirjoitusasusta voisi luulla.
Loppu-g ääntyy kovana myös mm. saksan kielessä.
Suomessa asuu melkoinen liuta ihmisiä, joiden sukunimi on Berg tai päättyy päätteeseen -berg. Jotkut noista nimistä mielletään ruotsalais- ja jotkut saksalaisperäisiksi (muitakin mahdollisuuksia lienee). On jonkinmoinen haaste ottaa selvää, kuinka kukin nimenkantaja haluaa nimensä lausuttavan.