Hei te joiden ero ei ole enää kovin tuore, millaiset välit teillä on ex-puolisoihin? Olen kurkkua myöten täysi ex-miehen kakaramaista käytöstä. Koska meillä on yhteisiä lapsia joudumme väkisin olemaan tekemisissä halusimme tai emme. Paljoa emme ole tekemisissä, mutta sekin vähä on silkkaa kettuilua ja uhoamista. Pääsääntöisesti keskustelu tapahtuu tekstareilla, huom myös lasten tärkeät asiat...
Onko tämä normaalia ja kestääkö tämä loppuelämän vai oppiiko ihmiset jossain vaiheessa käyttäytymään kuin ihmiset vaikka ovatkin ex-puolisoita???
Onko tämä normaalia ja kestääkö tämä loppuelämän vai oppiiko ihmiset jossain vaiheessa käyttäytymään kuin ihmiset vaikka ovatkin ex-puolisoita???
Vastaukset 14
Vanhimmat
meillä tapahtui lasten kännykän välityksellä tekstareilla kunnes eksä laitto senkin salaiseksi. Miksi riidellä kun on jo erottu??
minulla ei ole oikeastaan mitään asiaa ex:lle mutta kun on nuo yhteiset lapset niin joskus on ihan oikeasti asiaa. Edes lasten asioita ei kyetä sopimaan, toinen tekee aina kuitenkin toisin kuin ollaan sovittu. Mitään halua riidellä ei ole, olisi hyvä jos ei tarvitsisi olla koko ex:n kanssa missään tekemisissä.
...niin kauan kuin joutuu olemaan tekemisissä. Siis siihen asti kun lapsi on 18-v.
Kuten nimimerkistä huomaa, erosta on todella kauan. Aluksi kaikki oli todellista helvettiä. Mies uhkaili tappavansa minut, soitteli jatkuvasti yöllä kännissä ja muissakin kamoissa, tuli hakkaamaan aamuyöllä lastenhuoneen ikkunaa yms. Tämä ei loppunut siihenkään, että aloin seurustelemaan nykyisen aviomieheni kanssa. Pari kuukautta sitten sain vielä viestin: "vitun vaikeeta, sanoo sulle mitään, ku mä viel...!! Sua...!!!"
Itse vihaan ko henkilöä tämän riivaamisen takia niin paljon nykyään, etten halua nähdä en kuulla. Pakko se on kuitenkin lapsen takia olla tekemisissä, vaikka kuinka v...tuttaa. Ja kuten arvata saattaa, ei miehenikään hirveän onnellinen ole, kun tämä ex tulee meidän kotoa lasta hakemaan.
Miksi miehet ovat niin saatanan sairaita? Jatkaisivat elämäänsä, koska itse ovat aikanaan eron aiheuttaneetkin.
yleistyksillä siis ei mitään rajaa ... pakko kai hyväksyä. Välillä naiset kai sit aiheuttaa eron, välillä miehet ... voiko olla liian vaiketa sisäistää. Säälittävää...
No kuinka kauan erostanne on aikaa? Ja kumpi oli jättävä osapuoli? Millä lailla kakaramaista käytöstä? Ja onko sinulla syytä tuolle käytökselle?
Erotapauksissahan yleensä jättävä osapuoli "toipuu" nopeammin johtuen siitä, että on kerinnyt käsittelemään eroajatusta jo suhteen kestäessä.
Jos erosta on vain vähän aikaa, on minusta täysin ymmärrettävää, että kommunikointi voi olla hankalaa. Tunteita on kuitenkin vielä pelissä.
Enkä käsitä mitä vikaa on tekstareissa?
Itse asiassa ihmettelen, että miksi hänen kanssaan
oikein haluaisit keskustella? Kyllä meillä ainakin
saadaan tekstareilla sovittua kaikki lasten asiat.
minä olin jätetty osa puoli. erosta on vajaa vuosi.
Kakaramaista käytöstä sillä että sovitut asiat ei pidä esim. kellon ajat tapaamisien suhteen yli tunnin myöhästymisiä ja etuajassa saapumisia. Uhkailua ja vittuilua, seläntakana minun haukkumista sukulaisille, kännipäissä soittelua ja haukkumista jne.... ja pahin on minun mustamaalaaminen lapsille. Lisäksi elatusavut on täytynyt hakea ulosoton kautta ja ositus käräjäoikeuden.
Niin kyllähän tekstarit sinällään on ok, mutta jos nekin on uhkailua komentelua ja käskyjä ja keneltä??? Siis on käynyt ilmi että iso osa minun saamista tekstareista ei ole edes ex:ltä vaan hänen uudelta että en pidä tekstareilla sopimisesta kun e n tiedä kenen kanssa sovin asioista ja tietääkö se kenen kuuluisi sovituista asioista jotka joskus ovat oikeasti todella tärkeitä.
No, ei kuulosta kyllä järkevältä toiminnalta, kieltämättä.
Toisaalta erotessa ihmiset harvoin pystyvät kovin neutraalisti käsittelemään näitä asioita keskenään.
Vuosi on kuitenkin lyhyt aika ja uskoisin että miehesi tuosta rauhoittuu. Minusta tuo vain kielii siitä, että exälläsi on paha olla, miksi hän muuten kohtelisi sinua noin?
Elatusmaksujen kohdalla en ymmärrä hänen käytöstään, mutta todennäköisesti hän kuvittelee silläkin kostavansa jotain sinulle?
En nyt muuta osaa sanoa, jaksamista kuitenkin ja yritä saada muuta ajateltavaa.
meillä lapsen asiat keskustellaan yhdessä, käydään vanhempainillassa, soitellaan miten viikko meni etällä lapsen kanssa... ja lapseen liittyvissä asioissa voi saoittaa vaikka milloin. Ei pitäis olla kuvion vaikeeta ... ei ainakaan meillä...
Voi että, kun Teillä menee hyvin! Olen kateellinen. Tairatte olla viksua sakkia. Olisittekohan prosessoineet eronne yhdessä läpi!? Kaikki eivät siihen suostu, mutta toki yksinkin voi paljon asialle tehdä.
Viisikymppisenä olen nähnyt joka toisen kaverini eroavan. Niin vanha en ole, että olisin jonkun nähnyt sopuisasti ex:n kanssa keskustelevan. Eivät aina nekään, jotka eivät ole eronneet.
Olen tuossa seurannut erään nuoremman naisen kaveripiirin erovillitystä.Kaikki ovat itse sikailleet ensin, ja erohan siitä nykyään tulee vuorenvarmasti. Jokainen syyttää miestä erosta, vaikka itse ovat pettäneet.
Sama paperi on kiertänyt kädestä käteen, niin että sossun täti osaa sanamuodon varmaan ulkoa,kun on käyty valittamassa miehen "kakaramaisuutta". Eräskin käytti lainattua tavaraluetteloa vaatiessaan kamoja itselleen. Ei vain huomannut, että siinä oli joidenkin koneiden nimetkin. Isäntä kysyi, että vaaditko sinä naapurinkin omaisuutta?
Mikset muuten soita jos puhetta haluat kuulla? Vitsi,älä vastaa,tiedän liiankin hyvin!
Toivottavasti teillä ei mene siihen, että lapset pannaan valehtelemaan mitä sattuu, kun punotte niitä kostojuonianne.
Tämän piirin viha on kuin tornado. Se kiertää ja vahvistuu vuosi vuodelta.
Älä edes haaveile mistään sopuilusta niin et pety niin pahoin. Teidän tornadonne on vasta luokkaa 2.
Meillä on erittäin hyvät välit ex:n kanssa. Olleet lähes heti eron jälkeen. Erosta kulunut noin 6 vuotta. Lapset tosin ovat jo aikuisia, mutta aina vaan meille niin rakkaita. Tapaamme usein vaikka molemmilla on omat uudet rakkaat. Kunnioitamme toistemme valintoja joten emme soittele tai pidä yhteyttä siten, että kumppanimme siitä häiriintyisivät tai loukkaantuisivat. Kuitenkin uudet kumppanit ovat tietoisia tästä ex:n kanssa yhteydenpidosta. En koskaan myöskään hauku ex:ääni. Hän vain ei ollut minulle se oikea, mutta lapsilleni paras isä. Parhaat ja vilpittömimmät kohteliaisuudet saan myöskin ex:ltä. Olemmehan aikuisia (viidenkympin molemmin puolin) eikä elämän mokille voi mitään, niiden kanssa vain on elettävä.
Tutulta tuntuu.
Jos haluaisin mennä jonnekkin kun on oma hoitovuoro, niin kyllä löytyy tärkeää tekemistä, ettei voi mitenkään ottaa lapsia. On työmatkoja ja muuta pakollista, ja sitten mennään vaikka mökille piiloon. Pääasia on, että minä olen kiinni lapsissa, tai ainakin joudun etsimään hoitajan.Lapset ovat hyvä lyömäase.
En liioin piittaisi olla ex-miehen kanssa missään tekemisissä. Minua inhottaakin nähdä hänet saatikka joutua juttelemaan. Hänen vuokseen jouduin sellaiseenkin helvettiin, vielä eron jälkeenkin. Elatusmaksut menivät ulosottoon. Lasten vuoksi en näytä tunteitani ulospäin. Olen onnellinen uudessa suhteessani ja tiettävästi ex on kateellinen ja mustasukkainen ja yrittää kaikin keinoin häiritä elämääni! Mutta antaa yrittää! En kai ollutkaan niin kauhea vaimo!!