sain työstressin vuoksi sairaslomaa ja kohta pitäisi palata töihin. Huh
Oikeastaan olen koko sairasloman ajan ajatellut omia tekemättömiä töitä sekä muutenkin koko omaa työtäni ja pelottaa koko ajan palata työpaikalle. ajatus levätä sairaslomalla ei oikein toiminut´, tuntuu että olen entistä tuskastuneempi.
Lisäksi esimiehen ym työkavereiden reaktiot pelottaa.
Oikeastaan olen koko sairasloman ajan ajatellut omia tekemättömiä töitä sekä muutenkin koko omaa työtäni ja pelottaa koko ajan palata työpaikalle. ajatus levätä sairaslomalla ei oikein toiminut´, tuntuu että olen entistä tuskastuneempi.
Lisäksi esimiehen ym työkavereiden reaktiot pelottaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Käy hakemassa sairaslomaa lisää. Et selvästikään ole valmis menemään vielä töihin.
Niin minäkin tein kun johtajan epäoikeudenmukainen, tasapainoton ja epäluotettava käyttäytyminen minut ajoi sairaslomalle. Oli yllättävää löytää lisää ihmisiä jotka kantaa suunnatonta kaunaa tätä ihmistä kohtaan hänen epäoikeudenmukaisen kohtelun vuoksi kun olen ollut ylempiin tahoihin yhteydessä. Kakki ovat kehottaneet minua vetämään jutun työsuojeluvaltuutetulle ja jopa liiton lakimies on sitä mieltä että me voitettaisiin tämä juttu jos oikeuteen saakka mentäisiin. Harkitsen asiaa vielä. Joka tapauksessa jos minä en sitä juttua vie pidemmälle niin joku muu tekee sen. Kaikki riippuu nyt siitä miten hän käyttäytyy kun palaan sairaslomalta takaisin töihin. Jos sama meininki jatkuu niin todennäköisesti hän tulee vilkuttamaan sille paikalle lähitulevaisuudessa. Samojen asioiden takia on vilkuttanyt edellisillekin työpaikoilleen. Kumma miten juuri tällaisessa tilanteessa törmää juuri oikeisiin ihmisiin. Minulle kävi näin kun törmäsin sattumalta juuri tämän kaiken hulinan keskellä tämän terrorisaattorin ex-puolisoon joka hieman valotti kuinka kieroutunut ja itsekäs luonne hänellä on. Kohtalon ivaa?
Tiedän mitä käyt läpi. Hae sairaslomaa niin pitkäksi aikaa että kaikki on selvinnut. Minulle kaikki on nyt kristallin kirkasta. Kannatti olla vähän pidemmän aikaa saikulla.
Jos kyse on liian suuresta työmäärästä sano se johtajalle että palkkaa lisätyövoimaa. Jos saat potkut tämän takia anna mennä. Ei työ ole ihmisen koko elämä. Sitten olet vapaa löytämään uuden paikan.
Onpa hyvä neuvo.. Irtisanoudu jos et pysty töitäsi hoitamaan.
Kyllä työnantaja on velvollinen palkkaamaan lisätyövoimaa, jos työntekijän työmäärä on yhdelle ihmiselle liian raskas. Tai sitten teetättämään ylitöitä, jos työntekijä on työsopimuksessaan sitoutunut ylityöntekoon. Tämä tietenkin asiaan kuuluvalla ylityöpalkalla. Jos ei, niin silloin rikotaan lakia.
Myöskään työnanjalla ei ole oikeutta odottaa työntekijän pystyvän suorittamaan työtehtäviä, joihin hänellä ei ole koulutusta. Jos tätä vaaditaan/odotetaan, työnantaja on velvollinen kouluttamaan työntekijän työtehtäviin joko itse tai järjestämällä koulutuksen, josta työntekijä saa tarvittavan osaamisen työn suorittamiseen.
Työnantajalla ei ole oikeutta irtisanoa työntekijää, jos hän ei ehdi kohtuullisessa ajassa suorittamaan työtehtäviään. Etenkään silloin, jos työntekijä on toistuvasti työnantalle sanonut, että työmäärä on liian suuri yhden ihmisen hoidettavaksi määrätyssä ajassa.
Työnantajalla ei ole oikeutta irtisanoa ihmistä sillä perusteella, ettei ko. ihminen osaa hoitaa työtehtäviään, jos hän on itse tietoisena palkannut työhön ihmisen, jolla ei ole työhön vaadittavaa koulutusta. Tällöin hän on velvollinen antamaan työntekijälle hänen koulustaan vastaavaa työtä tai kouluttamaan työntekijän kyseiseen työhön.
Unohda oma korvaamattomuutesi ja hae saikkua kylmästi lisää. Kyllä työnantajasi työsi hoitaa, se on sen bisnes. Jos ongelmat jatkuu niin pyydä lääkäriä kirjoittamaan uudelleenkoulutus lähete, olettaen että olet työkyvytön nykyiseen tehtävääsi. Tarkoittaa jatkuvia mielenterveysongelmia yms.
Pitemmän päälle tulee kenkää jos ei työpaikalla käy näyttäytymässä ja töitä tekemässä. Työsuhde voidaan purkaa jos terveys ei riitä työtehtäviin mutta toisaalta sairauslomalla voi olla jos sairaus on todettu ja sitä hoidetaan. Uupumus sinällään ei ole sairaus mutta masennus on ja siitä toipuminen voi viedä helposti kuukaudenkin. Uudelleen koulutukseen taitaa olla suurin piirtein mahdotonta saada tukea työnantajalta tai Kelalta ellei lasketa jotain marginaalisia kuntouttamisprojekteja tai vastaavia. Todelliseen tutkintoon tähtäävään koulutukseen saa tukea todella harvoin esimerkiksi nuorella iällä todetun leipurin vilja-allergian tai samantyyppisen asian perusteella.
"Uupumus sinällään ei ole sairaus mutta masennus on ja siitä toipuminen voi viedä helposti kuukaudenkin. "
Kuukausi ei riitä mihinkään. Lähtökohta on 3-4 kk, joillakin jopa vuosi.
Masennuksesta toipuminen voi viedä pitkään ja kaikki eivät ede pysty palaamaan työhön. Eläkkeelle jää koko ajan enemmän masentuneita ja muita mielenterveysongelmaisia vaikka käytössä on uusia hoitomuotoja ja lääkkeitä. Ihmisten elämä työssä ja vapaa-ajalla on kai sitten muuttunut kiireisemmäksi ja vaativammaksi sekä kaikki vaikuttavat olevan oman tiensä kulkijoita joilla ei ole tukiverkkoa kun ongelmia ilmenee. Apua haetaan sitten viranomaisilta ja sitä saa vasta sitten kun ongelmat ovat jo solmussa. Olivat asiat miten tahansa mutta kyllä terveys on tärkeämpi asia kuin työ ja siellä pärjääminen.
harmillinen tilanne sinulla.koska työsi alkavat?tietääkö työnantajasi ja työkaverit miksi olit poissa?miten työnantaja suhtautui asiaan?
oletko ollut pitkään sairaslomalla?eli maksaako työpaikka palkkasi vielä?tai kela tms?
Palasin töihin. Parin viikon lepo auttoi, mutta tekemättömät työt odottavat eli täällä sitä sitten istutaan puol kuus illalla. Yritän saada tätä paperikasaa pienemmäksi.
Esimies oli suhtautunut vähän omituisesti, oli työkaveriltani kysynyt syitä sairaslomaani. En ole itse vielä keskustellut henkilökohtaisesti esimiehen kanssa, mutta täytyy nostaa kissa pöydälle että saa asiat selviksi.
Itselläni uupumukseen johti työn määrä sekä se että en ole saanut koulutusta ko tehtävään. Lisäksi mulla ei kiinnosta enää koko työ, kun huomasin mitä tämä pitää sisällään. Työssäni oli tehtäviä joihin en ole kouluja käynyt eikä ne mua koskaan ole kiinnostaneetkaan.En sitä tiennyt kun tehtävään hain. Olen yrittänyt parhaani, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu.
Keväällä jaksoin vain valtakunnan miedoimmilla rauhoittavilla päivästä toiseen. Kesälomalla sain itseni koottua. Apteekissakin todettiin, että lääkkeet ovat markkinoiden miedoimmat. Silti tosi tehokkaat, kehoa särki ja pää meinasi räjähtää. Pillerillä lähti pahin fyysinen kipu pois. Muuten olo oli ihan normaali. (Autoa ei saanut ajaa kuitenkaan) Älä tapa itseäsi työnalttarille. Onko kukaan koskaan kuolinvuoteellaan ajatellut, että voi, kun ei tullut oltua enemmän duunissa?
joko sait puhutuksi pomosi kanssa...ja johtiko se mihinkään
kun ei se oo ikinä paikalla. prkl...
Nyt on juteltu ja mikäpäs se siinä. Pomo oli ihan ymmärtäväinen, mutta eipäs se työ tilanne mihinkään muutu...
Pakko jaksaa...
Minä olin erässä firmassa töissä lähes 5v. Ensimmäisen vuoden lopussa työkaverini suuttui, kun en lähtenyt firman järjestämälle viikonloppu rälläämisreissulle. Mustamaalasi minut reissun aikana puhumalla:"Tekee virheitä, ei tee töitä... jne.." Jotka eivät ollenkaan pitäneet paikkansa. Jouduin esimiheni juttusille! Asia jätettiin hetkeksi. Sitten lähin esimiheni alkoi sauman tullessa kiusata minua, haukkui vaikka miksi ja nälvi minua. Tätä kesti pari vuotta. Hän lähti pois, poltti itsenä "loppuun". Luulin että nyt kaikki on ok =)... eipä vaan. Uusi työtekijä alkoi kiusata minua ja sai taakseen meidän apulaisjohtajan.
Tätä kaikkea kesti neljä vuotta. Keväällä hain sairaslomalle. Vaikka olen vahva persoona, en enää jaksanut. Tulin uudelleen töihin ja kiusaaminen jatkui- lähdin uudelleen sairaslomalle. Oltuani pari kuukautta. Sanoin itseni irti- minun mittani tuli täyteen. He tekivät minun elämästäni helvetin ja en voi koskaan sitä ymmärtää enkä antaa anteeksi. He polttivat siltojani niin pahoin, että jouduin vaihtamaan kokonaan alaa!
Todellakaan tämä elämä ei ole oikeudenmukainen! En jaksa, enkä pysty todistamaan kohtaamaani vääryyttä- toivon vain, elämä rankaiskoon heitä.
Tuttua...itse olin sairiksella pomon töykeän oikukkaan ja loukkaavan käytöksen sekä työstressin takia. Kun palasin lomalta, pöydälle oli kasautunut valtavat pinot lisää töitä sekä sähköpostiin kymmeniä soittopyyntöjä. Nyt pari viikkoa töissä oltuani olo on samanlainen; uupunut, toivoton, alakuloinen. Hommasin masennuslääkkeet, ei tunnu ainakaan vielä auttavan. Kun tulen töistä, hyvä että jaksaa syödä, sitten makuulle. Vaimo ei oikein tunnu ymmärtävän, umpikuja edessä.
Velkaa on vielä hiukan, toivon että saan sen aikaa jaksettua hommassani että pääsen niistä eroon, ja kenties kerättyä sen verran säästöön että pärjäisi nuukalla budjetilla yli karenssin joka tulee työntekijän itse irtisanoutuessa. Menen mieluummin kortistoon, onpahan sitten päivät aikaa etsiä tilalle uusi homma. Olkoot sitten vaikka varastomies, ihan sama, kunhan tästä helvetistä pääsee eroon.
Pomot eivät ole helpottaneet työpaineita, vaan sama meno jatkuu, ja sairasloma ei ole tässä duunissa mikään ratkaisu. Kehotan lähtemään jos ei muu auta. Kannattaa realisoida sellainen omaisuus (auto, mökki tms)minkä turvin kenties voi elää karenssiajan ennen työttömyysturvaa. Julmaa kieltä, mutta näin se vaan nykyään menee...