Hei.
Olen 23-vuotias nuori mies, olen tapaillut 32-vuotiasta yksinhuoltajaa nyt joitain kuukausia. Lähinnä siis viikonloppuja vietetty yhdessä, sillä hän asuu useamman sadan kilometrin päässä.
Naisella ollut jokseenkin villi nuoruus aikanaan, en ole tarkemmin halunnut kysellä, mutta irtosuhteita kuitenkin jonkin verran ollut. Tämäkin kaikki alkoi yhdestä yhteisestä viikonlopusta, ei pitänyt, mutta... Hän ihastui, tosin minä en alkuun tuntenut erityisemmin perhosia vatsassani, mutta pikkuhiljaa vain olen livennyt.. :)
Nainen epäröi, ei usko että olisin valmis niin rajoittavaan suhteeseen(kaksi nuorta lasta). Arvelee, että minulta jäisi jotain kokematta, vieläpä kun hän siis oli ensimmäiseni.
En ole koskaan pitänyt itseäni sellaisena, että haluaisin paneskella ympäriinsä, mutta pikkuhiljaa itsekin olen alkanut asiaa miettimään. Mun pitäisi tunteä varmaksi, etten jäisi mitään katumaan, haikailemaan... en halua että suhde kaatuisi minun takiani, ottaa riskiä että jossain vaiheessa voisin satuttaa häntä, saati viattomia lapsia siinä sivussa. :(
Yhdessä vaiheessa hän sanoi, että hän haluaisi, että saan sen varmuuden, jostakin. Vaikka kokeilemalla seksiä toisen naisen kanssa. Sittenpähän tiedettäisiin.
Sanoi, että ollaan toistaiseksi vapaita ihmisiä molemmat, ei olla luvattu toisillemme vielä mitään.
Välillä, kovan panetuksen alla, toki ajattelenkin mahdollisuutta. Ja sellainen on tarjoutunutkin.. hämmentää.
Mutta pelottaa, jos en saa silloinkaan selvyyttä, ja olenkin vain sotkenut asiat pahemman kerran. Turha kuvitellakaan etteikö tuollainen olisi kova pala, oli "lupa" tai ei. Mutta vaatii paljon halua toista kohtaan luvatakseen jotain tuollaista. Pidän hänestä, ja hänen lapsistaan myös kovin, ja haluan kai vain heidän parastaan. Mutten silti haluaisi päästää irtikään..
Tilannetta pahentaa se, ettei nyt kahteen kuukauteen olla tavattu.. se vaan jotenkin kadottaa varmuuden kaikesta. Saattaisi olla, jos näkisin hänet, saisin olla hänen kanssaan, niin ei olisi epäilyksen häivääkään.
Kuitenkin, taas loppujen lopuksi, kaiken muun epäselvän jälkeen, haluan vaan nähdä sen ihastuneen ilmeen, hymyn, kuulla hänen äänensä ja olla vain hänen. Olla ja tehdä hänelle hyvää.
Olen 23-vuotias nuori mies, olen tapaillut 32-vuotiasta yksinhuoltajaa nyt joitain kuukausia. Lähinnä siis viikonloppuja vietetty yhdessä, sillä hän asuu useamman sadan kilometrin päässä.
Naisella ollut jokseenkin villi nuoruus aikanaan, en ole tarkemmin halunnut kysellä, mutta irtosuhteita kuitenkin jonkin verran ollut. Tämäkin kaikki alkoi yhdestä yhteisestä viikonlopusta, ei pitänyt, mutta... Hän ihastui, tosin minä en alkuun tuntenut erityisemmin perhosia vatsassani, mutta pikkuhiljaa vain olen livennyt.. :)
Nainen epäröi, ei usko että olisin valmis niin rajoittavaan suhteeseen(kaksi nuorta lasta). Arvelee, että minulta jäisi jotain kokematta, vieläpä kun hän siis oli ensimmäiseni.
En ole koskaan pitänyt itseäni sellaisena, että haluaisin paneskella ympäriinsä, mutta pikkuhiljaa itsekin olen alkanut asiaa miettimään. Mun pitäisi tunteä varmaksi, etten jäisi mitään katumaan, haikailemaan... en halua että suhde kaatuisi minun takiani, ottaa riskiä että jossain vaiheessa voisin satuttaa häntä, saati viattomia lapsia siinä sivussa. :(
Yhdessä vaiheessa hän sanoi, että hän haluaisi, että saan sen varmuuden, jostakin. Vaikka kokeilemalla seksiä toisen naisen kanssa. Sittenpähän tiedettäisiin.
Sanoi, että ollaan toistaiseksi vapaita ihmisiä molemmat, ei olla luvattu toisillemme vielä mitään.
Välillä, kovan panetuksen alla, toki ajattelenkin mahdollisuutta. Ja sellainen on tarjoutunutkin.. hämmentää.
Mutta pelottaa, jos en saa silloinkaan selvyyttä, ja olenkin vain sotkenut asiat pahemman kerran. Turha kuvitellakaan etteikö tuollainen olisi kova pala, oli "lupa" tai ei. Mutta vaatii paljon halua toista kohtaan luvatakseen jotain tuollaista. Pidän hänestä, ja hänen lapsistaan myös kovin, ja haluan kai vain heidän parastaan. Mutten silti haluaisi päästää irtikään..
Tilannetta pahentaa se, ettei nyt kahteen kuukauteen olla tavattu.. se vaan jotenkin kadottaa varmuuden kaikesta. Saattaisi olla, jos näkisin hänet, saisin olla hänen kanssaan, niin ei olisi epäilyksen häivääkään.
Kuitenkin, taas loppujen lopuksi, kaiken muun epäselvän jälkeen, haluan vaan nähdä sen ihastuneen ilmeen, hymyn, kuulla hänen äänensä ja olla vain hänen. Olla ja tehdä hänelle hyvää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokemattomana miehenä varmaan suht yleinen virhe että tartutaan kiinni siihen joka ensimmäiseksi näyttää kiinnostusta. En usko että tuolla suhteella olisi tulevaisuutta..
kaverilla oli ihan sama juttu, kannattaa jättää väliin ja etsiä omanikäinen lapseton nainen..
Joo, siltä olen miettinyt minäkin, että onko asia niin, että hän on vain tuonut jotain valoa tähän ankeaan elämääni. Että olenko jäänyt roikkumaan. Mutta silti, pidän vaan hänestä kovasti. Eikä omanikäiset naiset mua yleensä kiinosta, vaan useammin juurikin lähempänä kolmeakymmentä olevat..
Miksi ette ole kahteen kk tavanneet??
"Hieman outoa" vai onko se hänen tapansa kannustaa sinua etsimään kokemuksia?
En osaa neuvoa, ihme haahuilua kummaltakin.
Todennäköisesti suhteenne ei tule onnistumaan pitkän välimatkan vuoksi. Ikäero ja nimenomaan erilainen elämäntilanteenne (sinä lapseton, hän äiti) tulee olemaan se ongelma. Voit kuitenkin nauttia tilanteesta jonkin aikaa, jos se sinusta tuntuu oikealta. En kuitenkaan sinun tilanteessa lähtisi sitoutumaan vahvasti kovalla kiireellä.
Välimatka on voitettavissa, olen valmis sopivalla varoitusajalla vaihtamaan maisemaa, muutenkin kaipaan jo jotain uutta tähän arkeen, uuden työn, uudet maisemat.
Mikä ongelma on lapsettoman miehen, ja äiti-ihmisen välillä? Toimiihan se monella muullakin. Sitäpaitsi ovat eri mukavia lapsia. Ikäero ei tunnu muuten, kuin juuri tuon kokemattomuuden kautta. Nimenomaan kokemattomuus ihmissuhteissa..
hyvä provo mutta mitäs tuosta elämää se vain on.naisella taitaa olla huono itsetunto kun on valmis moiseen, eihän tuossa nyt ole järkeä, käskeä pettämään......haloo!!!