Kävitkö luokkakokouksessa?

Kävin ja hämmästyin positiivisesti siitä kuinka hurjasti entiset rankemmatkin kiusaajat tuntuivat kypsyneen. Ei sillä, että pitäisin ei heidän tekojaan sinänsä vieläkään oikeutettuina, ne teot tulevat aina olemaan "väärin". Mutta en enää vihaa heitä ihmisinä enkä oikeastaan kanna kaunaakaan, koska luokkakokouksessa näki hyvin selvästi etteivät he enää ole samoja "teinihirviöitä". Mennyttä hekään eivät sentään voi muuttaa, siitä huolimatta että keskenkasvuisina olivat täysin empatiakyvyttömiä ääliöitä.

Mutta kieltämättä itseänikin pelotti lähteä tuonne silloin kun kutsu kävi... Juurikin niiden vanhojen käsittelemättömien juttujen takia ja sen takia miten moneksi vuodeksi se oli aikanaan traumatisoinut. No, ei niitä siellä esille millään lailla (onneksi) otettukaan saati käsiteltykään, mutta jollain tapaa se riitti hautaamaan ne asiat lopullisesti elämästään kun vaan näki miten aikuisiällä tuollaistenkin ihmisten kanssa saattoi tulla toimeen täysin ongelmitta.

En mennyt, kun ei kiinnostanut nähdä niitä kusipäitä enää uudelleen. voihan tossa Mariannen jutussa toki perääkin olla, että jos olisi mennyt, niin olisi ehkä saanut ne vähän kytemään jääneet kaunat sammutettua kunnolla ja muutenkin vähän uudenlaista näkökulmaa asioihin. Mutta toinen lähes yhtä hyvä vaihtoehto on vain unohtaa, eipä tuo asia minua enää nykyään pahemmin vaivaa.

Tietääkseni yksi entinen luokkakaverini on ollut vankilassa ja toinen on kuollut kun teki itsarin. En siltin menisi luokka kokoukseen ja en usko että kutsua koskaan tulee kun en ollut mikään suosittu koulussa.

Eipä tullut käytyä ja tuskin sinne kukaan muukaan meni.

En menisi sillä kuoluaikaiset kaverini eivät merkitse minulle enää mitään. Eivät sen enempää hyvät kuin kiusaajatkaan.

Minua ei ikinä kutsuttu mihinkään luokkakokouksiin. Enkä varmaan olisi mennyt, jos olisi kutsuttukin.

Kumma kyllä en ole myöskään törmännyt vanhoihin koulutovereihin edes vahingossa kadulla koskaan. Ikäänkuin kaikki muut olisivat edenneet elämässään jonnekin muualle, ehkä ulkomaille jopa?

Kävin joo, piti nähdä miten apinatarha on kasvanut (kauhuluokka), ajatus nähdä (kyse on ala-asteen luokasta) miten lapsuuden mielikuvani kuvastavat nykyisyyttä. Kumma juttu oli se, ne ketkä oli lapsena kusipäitä olivat myös aikuisena. Poika jota kiusattiin koulussa tyhmäksi, hänestä tuli yksi Suomen tunnetuimpia huippukokkeja.

Ei ole kukaan järjestänyt, tai sitten en ole vain saanut kutsua. Saattaisin mennä jos aikatauluun sopisi, joitain tyyppejä olisi ihan mukava tavata uudestaan.

Yläasteelaisten luokkalaisten kanssa pidettiin pienimuotoinen "luokkakokous" (kymmenen ihmistä), mutta ei sinänsä ollut erikoinen kun oltiin pidetty enemmän tai vähemmän yhteyttä toisiimme vuosien varrella. Sen sijaan haluaisin kyllä mennä ala-asteeni luokkakokoukseen, koska olin silloin täysin erilainen ihminen ja haluaisin nähdä miten muut ovat muuttuneet.

Oli jännää huomata, että mukavat tyypit olivat edelleen mukavia ja kusipäät edelleen kusipäitä. Ikä ei ollut muuttanut ihmisten perusluonnetta.