Kerron omasta kokemuksestani muutamalla sanalla. Tämä juttuni poistettiin aiemmin kommenttina Naiset on tyhmiä ym. otsikolla liikkuneen kirjoittelun mukana.
Olen syntymästäni ollut kohtelias, kiltti, huumorintajuinen, menevä, osaava ja erittäin keskustelukykyinen. Naisten kanssa kaikki meni kuitenkin päin persettä - enkä ikävä kyllä tarkoita fyysisesti. Kukaan ihastukseni ei tuntunut olevan pätkääkään kiinnostunut vaikken tungetellut, vaan yritin osoittaa huomiotani arkipäiväisillä asioilla pyytämällä kahville, muuten vain juttelemalla, leffaan ja olemalla heille aina kohtelias ja hymyilevä. Vituiksi meni eli yksin jäin.
Sitten turhauduin ja ajattelin että olkoon, mitäs minä noilla kun en kuitenkaan kelpaa. Lakkasin yrittämästä ja samalla herätin sisimmästäni kunnon kusipään, oikean naisia halventavan emäsian.
Muutos oli käsittämätön ja liki välitön: entiset ihastukseni alkoivat välittömästi olla kiinnostuneita elämästäni ja pian kaikki pyrkivät pääsemään osalliseksi siitä. Baareissa liikuin ja paljon. Lähes aina sain jonkun mukaani vittuilevalla ja välinpitämättöllä asenteellani, petin jokaista heidän tietäen, tein naurunalaiseksi kavereideni edessä ja aina vain kiihkeämmin naiset tarrautuivat minuun kuin pelastusrenkaaseen. Lyönyt en tietenkään.
Tuolloin vihasin itseäni enemmän kuin koskaan ja samalla rakastin uutta ja mahtavaa vallan tunnetta. Kun en ollut heistä enää kiinnostunut, sain heistä jokaisen ja hylkäsin käytettyäni törkeästi hyväksi heitä jaksamani ajan.
Onneksi tapasin tulevan vaimoni, ja pian häneen palavasti rakastuttuani jätin pahan pojan elämäni. Hänelle en ole koskaan ollut vittumainen, ja omana itsenäni olen taas tyytyväinen itseeni.
Edelleen kaikesta aika hämmentyneenä kysynkin teiltä naiset: mistä tällainen käytöksenne johtuu? Ja vittuilematta tiedoksi: olen pitkä, komea, urheilullinen ja aina tyylikkäästi pukeutunut. Ulkonäköäni tai vaatteitani en muuttanut vittupääminäni tullessa esiin aiempaan verrattuna. Ja tämä juttu on totta.
Olen syntymästäni ollut kohtelias, kiltti, huumorintajuinen, menevä, osaava ja erittäin keskustelukykyinen. Naisten kanssa kaikki meni kuitenkin päin persettä - enkä ikävä kyllä tarkoita fyysisesti. Kukaan ihastukseni ei tuntunut olevan pätkääkään kiinnostunut vaikken tungetellut, vaan yritin osoittaa huomiotani arkipäiväisillä asioilla pyytämällä kahville, muuten vain juttelemalla, leffaan ja olemalla heille aina kohtelias ja hymyilevä. Vituiksi meni eli yksin jäin.
Sitten turhauduin ja ajattelin että olkoon, mitäs minä noilla kun en kuitenkaan kelpaa. Lakkasin yrittämästä ja samalla herätin sisimmästäni kunnon kusipään, oikean naisia halventavan emäsian.
Muutos oli käsittämätön ja liki välitön: entiset ihastukseni alkoivat välittömästi olla kiinnostuneita elämästäni ja pian kaikki pyrkivät pääsemään osalliseksi siitä. Baareissa liikuin ja paljon. Lähes aina sain jonkun mukaani vittuilevalla ja välinpitämättöllä asenteellani, petin jokaista heidän tietäen, tein naurunalaiseksi kavereideni edessä ja aina vain kiihkeämmin naiset tarrautuivat minuun kuin pelastusrenkaaseen. Lyönyt en tietenkään.
Tuolloin vihasin itseäni enemmän kuin koskaan ja samalla rakastin uutta ja mahtavaa vallan tunnetta. Kun en ollut heistä enää kiinnostunut, sain heistä jokaisen ja hylkäsin käytettyäni törkeästi hyväksi heitä jaksamani ajan.
Onneksi tapasin tulevan vaimoni, ja pian häneen palavasti rakastuttuani jätin pahan pojan elämäni. Hänelle en ole koskaan ollut vittumainen, ja omana itsenäni olen taas tyytyväinen itseeni.
Edelleen kaikesta aika hämmentyneenä kysynkin teiltä naiset: mistä tällainen käytöksenne johtuu? Ja vittuilematta tiedoksi: olen pitkä, komea, urheilullinen ja aina tyylikkäästi pukeutunut. Ulkonäköäni tai vaatteitani en muuttanut vittupääminäni tullessa esiin aiempaan verrattuna. Ja tämä juttu on totta.
Vastaukset 30
Vanhimmat
että on totta...
Miksei niinkin, juuri noinhan nykynaisetkin käyttäytyvät. Ehkä naisista saavuttamaton, ylimielinen, epäkohtelias ja ynseä ihminen vaikuttaa jotenkin mielenkiintoiselta, koska itsekin käyttäytyvät siten.
Käyttäydy mua kohtaan huonosti niin mä jaksan katsella sua sekunnin.
Muuten et katselis ollenkaan.
"Miksei niinkin, juuri noinhan nykynaisetkin käyttäytyvät. Ehkä naisista saavuttamaton, ylimielinen, epäkohtelias ja ynseä ihminen vaikuttaa jotenkin mielenkiintoiselta, koska itsekin käyttäytyvät siten. "
Ilmaisin itseni väärin...jo tuollainen sikana esittäytyminen saa mut kiertään sut kilometrien päästä.
No, monille se toimii. En kuitenkaan käyttäydy niin, vaikka olenkin mielenkiinnosta kokeillut. Ei "kusipäisyys" tuo minulle mitään iloa, eikä minulla ole mitään tarvetta saalistaa naisia muutenkaan. Olen kuin olen.
Koska itselleni ovat kelvanneet vain kiltit, huumorintajuiset ja eläinrakkaat, jotka eivät ole uskovaisia. :)
En ole uskovainen, taivaan tähden. Hiljaisia hissukoita, osa ihan oikeita ihmisiäkin.
Ihmeen hiljaiseksi on ihmiset vetänyt tämä kirjoitukseni.
No suoraan kuin mun elämästä. Olin kiltti, mukava tyttö, en koskaan halunnut loukata ketään tai satuttaa, niin ei ollut kukaan kiinnostunut millään muotoa. Sitten kun tarpeeksi nielin sitä, niin minusta tuli etäinen, sanalla sanoen vittuuntunut, päin naamaa naurava nainen, niin ihmeen kaupalla alkoi seuraa löytyä yli oman tarpeen. Ja sitten kun niille sanoo liian rumasti tai jotain, niin kehtaavat vielä olla muka loukkaantuneita, vaikka muuten eivät katsoisikaan minuun päin. Että sama se pätee miehiinkin, kusipäiden perässä näyttävät nekin juoksevan. Kumma kyllä, löysin oikean parisuhteen minäkin, eikä nykyään tarvitse turhan päiten ilkeillä, vaan se "oikea" minä kelpaa huomattavasti paremmin. vaikka olikin hieman vaikea lakata olemasta sellainen, kun sen huomasi toimivaksi strategiaksi.
Olen pitkä ja komeahko mies, mutta luulen että liian kiltti. Toki yritän olla kaikille ystävällinen, että esim. opiskelupiireissä tulisin toimeen muiden kanssa. Mutta tuntuu että naissuhteissä siitä on haittaa. Kerro miten käytännössä muutit itsesi "kusipääksi"? Mistä ja miten aloit puhua, miten käyttäytyä?
Tuohan on vain metafora, tosin kyllä se pitää paikkansakin, mutta ei aivan kaikkiin, jotkut ovat taas sen perinteisen romantikon perään, huomasin tämän itsekkin eilissä iltana =) Olemalla kusipää tarkoitetaan sitä että olet itteäs täynnä, kävelet nenä pystyssä, et ota ketään huomioon, ja vittuilet virheistä, se toimii suurimpaan osaan naisista, koska ne saavat siitä tunteen että tämähän olisi hyvä isä lapselleni, koska osaa itseään puolustaa jne. Se on joku turvallisuuden tunne juttu mitä ei pysty käsittämään kuin äidin vaistolla tms. =D
Ole vain oma itsesi, kyllä se oikea löytyy silläkin tavalla, mutta uskallusta pitää silti olla enemmän kuin normaali ihmisellä. Jos mietit tilanteen, että olet ravintolassa syömässä, ja sinulta on jokin mauste loppunut omasta pöydästä ja viereisessä olisi, mutta siinäpä onkin jokin kaunis nainen yksinään, jolle et tohdikkaan sanoa mitään, joten nielet ruokasi ilman maustetta, right? Itse en alentuisi tuohon, mutta suurin osa immeisistä on juuri tällaisia, hiljaisia hissukoita yksinään, mutta kaveri porukassa jotain uskalletaan sanoa/tehdä.. EI NÄIN! =)
"olet itteäs täynnä, kävelet nenä pystyssä, et ota ketään huomioon, ja vittuilet virheistä, se toimii suurimpaan osaan naisista, koska ne saavat siitä tunteen että tämähän olisi hyvä isä lapselleni, koska osaa itseään puolustaa jne. Se on joku turvallisuuden tunne juttu mitä ei pysty käsittämään kuin äidin vaistolla tms."
Ei sentään, ei nyt kukaan lastensa isäksi tahdo vittuilevaa nirppanokkaa :)
En tiedä sitten toimiiko sellainen "ylenkatsominen"? Mutta vittuilu ei ainakaan toimi, tuskin edes tuolla tytöllä joka kirjoitti saman homman toimivan pojilla. Ikäkysymys? Epävarmuutta?
Onkin sitten eri asia minkälaisen kumppanin sitä saa tuolla käytöksellä, veikkaisin lähinnä sellaista, joka kaipaa kovasti hyväksyntää. Vai saavatko nämä vittuilevat pojat nämä vittuilevat tytöt itselleen?
Osoittamalla naiselle, että on vähän kiinnostunut, mutta silti elää niin kuin tahtoo ja ei varsinaisesti vittuile mutta härnää omahyväisesti niin takuulla toimii paremmin kuin pelkkä "hei, en halua häritä, mutta voinko olla jotenkin avuksi, haluatko drinkin" asenne.
Ole riittävän tyly, härnää, mutta kuitenkin osoita naiselle että hän on jotenkin erityisen kiinnostava. That's it.
vittuileva poika nai vittuilevan tytön ja viettävät vittumaisen elämän ja tekevät lisää vittumaisia kakaroita jotka tulee suoraan vitusta....anteeksi.
No olin kohtuullisen usein pienessä pierussa eli humalassa. Silloin on helppoa heittää suht koht jokaiselle vastaantulijalle mitä mieleen juolahtaa. Baarissa esim. tein suoria ehdotuksia tyyliin "Joko lähdetään" ensimmäisenä repliikkinä. Käsittämätöntä, se toimi. En pystyisi siihen nyt enää, mutta ehkä järkähtämätön hymytön itsevarmuuteni vaikutti jotenkin näihin naisiin.
Lyhyesti: en puhunut vaan toimin. Tottakai pari kertaa tuli avosläbäriä poskelle kun kourin sumeilematta tanssilattialla, mutta huomattavasti harvemmin. Aamulla halusivat puh.numeron johon soittelivat. Soitin joskus takaisin jos panetti eikä muilta ollut saanut. Nainnin jälkeen lähdin kotiin nukkumaan. Ja sitäkin saattoi tehdä useamman kerran samalla naiselle.
Ehkä ne naisetkin halus sulta vaan seksiä? En oo vielä kertaakaan kokeillut yhdenillanjuttua, mut koko ajan vaan muuttuu idea houkuttelevammaks. Varsinkin kun edellinen lyhytaikainen suhde loppui vasta vähän aikaa sitten ja miestä en jäänyt pahemmin kaipaamaan mutta seksiä kylläkin... Ehkä joku kerta lähden jonkun jätkän mukaan, joka vaan tulee pamauttamaan mulle "mennääks panee?", kunhan ei ole räkäkännissä ja/tai ruma.
Ensimmäinen vastaus, jossa oikeastaan vastataan alkuperäiseen kysymykseeni. Kiitos siitä. Ajatuksessasi on ideaa ja sitä enemmän mitä asiaa ajattelee. Baarituttujen kanssa tuossa on varmasti vinha perä. Bad boy tulee, antaa munaa ja menee menojaan - ehkä siinä on joidenkin (useidenkin?) naisten salainen, itse sitä tunnistamatonkin haave. Mies voi olla pelkkä kyrpä siinä missä nainen pelkkä pillu.
Toinen asia: mistähän johtuu noitten aiempien ihastuksieni kiinnostus vasta oltuani heitä kohtaan välinpitämätön ja kohtuuttoman ilkeä? Onko miehen jämerä - vittumainenkin - itsevarmuus vetoavaa naisten mielestä? Olivatko he kenties aiemmin olleet hieman kiinnostuneita ja nyt pelkäsivät minun lipeävän sormistaan? Jotenkin aistin heistä hämmennyksen kun he eivät olleetkaan enää "vallassa", eivät voineet enää määrätä mitä tapahtuu.
Lisää kommentteja kiitos.
Mä mietin sellaista, että olet olet ollut kilttinä miehenä liian itsestään selvyys ja "saatavilla" näille ihastuksillesi, joten he ovat tunteneet olevansa vallankahvassa.
Ja sitten kun yhtäkkiä muututkin etäiseksi kusipääksi, joka pyörittää kaikkia muijia, olet sinä yhtäkkiä ylempänä näitä naisia omien haluinesi.
Naiset pitävät seksikkäämpänä miestä joka tietä mitä tahtoo ja myös tekee niin kuin tahtoo, kiltistä ja huomioon ottavaisesta miehestä saa sellaisen kuvan, että hän on tahdoton tallukka, jota pystyy ohjailemaan miten tahansa. Liittyisiköhän tämä jotenkin siihen, että nainen tuntee olevansa liikaa äitihahmo, jos mies haluaa koko ajan miellyttää ja on ohjailtavissa. Tiedä häntä?
tulipa mieleeni sellainenkin pointti, että kusipää miehet eivät aina ol sitä miltä näyttää, kuten vaimosikin on saanut huomata, että sitältä onkin löytynyt aivan jotain muuta. Tällainen salaperäisyys viehättää naisia, ja luulen, että se viehättää myös miehiä. Pitää saalistaa ja sitten voitto kotiin kun on saatu ori kesytettyä...
Jep, hyvin helppo on ajatuksiisi yhtyä ja osaltaan ne toivat mieleeni myös yhden seikan, jolla naiset menivät aivan sekaisin. Tarkoitan seksin pihtaamistani. Eli perinaisellinen tempaus oli, kun päätin, että nyt ei tälle ja tälle naiselle tuli munaa, vaikka miten kärttävät. Ja hehän kinusivat silmät pyöreinä, kiehnäsivät kuin mitkäkin naaraat ja lopulta yksi heistä tuli minulle itkien kysymään, oliko hän mielestäni niin ruma etten voinut edes koskea.
Tuo opetti helvetin hyvin sen totuuden, johon lähes kaikki naiset pystyvät. Eli seksi on jumalattoman tehokas vallankäyttöväline. Ja pihtaaminen on kaiken lisäksi pirullisen hauskaa.
Kaikki naiset eivät yksinkertaisesti osaa tunnistaa itsevarmuutta, vaikka siitä muka haaveilevat ja sellaista miehessä arvostavat. Toisille siis "itsevarma" on aivoton möykkäävä bodari, toisille yhteiskunnasta välinpitämätön linnakundi, toisille kuka tahansa uhoaja, toisille jnkl. narsisti, toiset ihailevat psykopaattia, joka ei edes kykene välittämään kenestäkään muusta pennin vertaa.
No nytpä ainakin ymmärrän, miksi entinen poikaystäväni muuttui vähän kuvailemaasi suuntaan...Minä kylläkin jätin hänet sen havaittuani.En halua itselleni naisten miestä, tai itsekästä paskiaista, enkä ole koskaan tuntenut vetoa sellaisia kohtaan.Minusta se on aivan liian omahyväistä...
Hyvä huomio kyllä oli, että ne naiset olivat takuulla vain seksin perässä.Itse en ole koskaan ollut vain sen perässä...Ei kai kukaan, joka etsii kunnon suhdetta halua itselleen noin v-mäistä miestä...
Ravintolarooleilla on kyllä oma osuutensa asiassa.Olen huomannut, että siellä ihmiset käyttäytyvät aivan toisella lailla, enkä kiellä löytäväni sitä piirrettä myös itsessäni.Ehkä olen vähän ylimielisen näköinen itsekin, mutta sen saa aikaan tuo välinpitämättömien saalistajien luoma ilmapiiri.Olen niin kyllästynyt noihin saalistajiin, joita kaikki baarit tuntuvat nykyisin olevan täynnä...
Eli ajatuksenjuoksusi mukaan miehesi tunsi suhteessanne, ettei hän kelpaa kenellekään, ja vittumaiseksi otti ja muuttui sen vuoksi?
Minä käyttäydyn paskamaisesti ollessani sinkku, kun koin, etten kelpaakaan koskaan kenellekään.
Jätit hänet. Se oli fiksua.
tämä sen saman aloittajan teksti, joka kirjoitti kunnon kantaaottavan tekstin nimellä "Naiset on tyhmiä". Oletko sama aloittaja? Tyyli on ainakin eri..
Jaa, miksi vain rentut kelpaavat? Nainen olen itsekin ja vaikea alkaa miettimään muiden naisten aivoituksia (tippaleipäaivoja:). Ehkä elämä on liian arkista ns. "kunnollisen" miehen kanssa, tarvitsee jotain jännitystä elämään. Niin, että koko ajan saa olla hieman varuillaan.. Ovatko "kunnolliset" miehet liian pehmoja näille naisille, alistuvat heti tossun alle? Nainen kaipaa sellaista miestä, jossa on haastetta ja omaa tahtoa, sanoisinko, että ei liian "helppoa" miestä? Miehen saaminen tossun alle vaatii hieman työtä ja se on sitten suurempi voitto?
Nämä ovat vain olettamuksia..
Kerroit itsestäsi aika paljon tekstissä ja kuulostat hyvin paljon mieheltä, josta mä ainakin pitäisin, siis ihan vakavassa mielessä (älä murehdi vaimosi puolesta, itsekin olen nimittäin varattu:). Ehkä olen poikkeus, mutta en ole koskaan pitänyt renttumiehistä tai jos mies aloittaa renttuilun, olen hyvin pian jättänyt hänet. Pettävät, sikamaiset sovinistit, ylimieliset paskiaiset, juopot.. Eieiei.. Oma mieheni on siis ns. "kunnollinen" (ei petä - vaikka tätä ei koskaan saisi sanoa -, huomaavainen, kunnioittaa minua), avoin, tykkää helliä, tekee myös arkena pieniä mukavia eleitä (Esim. n. pari kertaa vuodessa tuo pieniä yllätyksiä, kukkia yms. ilman mitään erityistä syytä tietty erityiset juhlapäivät), erittäin huumorintajuinen, nauramme samoille jutuille, kuitenkin oma vahva tahto eikä alistu mihin tahansa ja hänellä on selvä suunta elämässä ja kunnianhimoa. Tietty hän on ihan hyvännäköinen, kyllä muutkin naiset ovat huomanneet hänet kun liikumme yhdessä :) Ja tykkää liikkua.
Voisinko mitään parempaa pyytää? Mieheni kunnioittaa naisia, joten kunnioitan häntä yhtä lailla ja olen niin hyvä hänelle kuin vaan pystyn olemaan (riitojakin tietty välillä on, mutta meillä vallitsee hyvin demokraattinen meno). Itse ainakin haluan, että pystyn suunnittelemaan turvallista tulevaisuutta, ehkä myös naimisiinmenoa, lapsia, enkä suinkaan halua koko ajan miettiä sydän kurkussa, että mitähän se ukko on tällä kertaa keksinyt..
Mies tuossa vieressä kommentoi tähän kysymykseen, että nämä renttuihin rakastuvat naiset haluavat haastetta elämään. Ja ihmettelee samaan menoon, miksi parisuhteen pitää olla pelkkää valtataistelua..
Onnea sinulle, kun löysit arvoisesi naisen, joka rakastaa sinua tuommoisenaan eikä vaadi mitään "jännitystä arkeen"-tyyppistä elämää. Hyvää syksyn jatkoa teille molemmille!
En ole sama aloittaja Naiset on tyhmiä -keskustelun aloittajan kanssa. Tämän samantapaisen kirjoituksen vain kirjoitin kommenttina siihen keskusteluketjuun suurinpiirtein samalla otsikolla.
Onnea sinulle ja miehellesikin toistenne löytämisestä ja pitkää onnekasta yhteiselämään. Jeah. :)
Niin, siis emme ole vielä naimisissa, emme kihloissakaan. Hän on siis avovaimoni, ja kosin häntä sitten kun aika tuntuu kypsältä. En mm. halua roikkua kihloissa vuosikausia.
Meillä on kotona tottakai pientä kinaa from time to time. En koe sitä kuitenkaan valtataisteluksi, lähinnä vain molemmilla on muutamista elämänalueista totaalisen erilainen käsitys. Molemmat ovat myös pikkuhiljaa alkaneet ymmärtää toisen täysin poikkeavia mielipiteitä näistä Muutamista asioista.
Kunnon väittelylle ei pistä paremmaksi välillä juuri mikään. Kokeilkaa!
Minusta asia on kovin yksinkertainen. Suomalainen mies ei osaa olla itsevarma. Itse en ole koskaan heittäytynyt rentuksi, mutta olen aina ollut erittäin itsevarma ja vahva.
Olen elänyt melko lailla herrasmiehen tyyliin, mutta olen asettanut naiselle kovat ehdot sen omaan moraaliin ja käytökseen nähden. Jos se pettää, en ruikuta vaan heitän kamppeet heti rappuun ja emäntä saa mennä samaa tietä. Suomalainen nainen kuvittelee olevansa nykyisen tasa-arvo kohkauksen myötä jotain ihmeellistä. Tosiasiassa ne ovat samoja hupakoita kuin aina ennenkin.
Pieni ironinen itseriittoisuus ja omapäisyys herrasmieskäytöksen ohella riittää saamaan naisen kiinnostuksen heräämään. Riittää että pidät yhtä monissa asioissa oman pääsi kuin toinenkin. Tee hänelle selväksi, ettei hän ole virheitä tehdessään korvaamaton. Vasta jos on seurustellut kyllin pitkään, voi luottaa toiseen. Iältäni olen 22w mutta olen jo huomannut tuon.
Naiset ovat jotain hempeän tyttösen ja vaihtuvan kestohyödykkeen väliltä nykyisin. Miksikä?
HEIDÄN LUONTEENSA ON HEIKOMPI VAIKUTUKSILLE... HE IMEVÄT MEDINA ANTAMIA MALLEJA KUIN SIENET. Se lienee ikävä fakta.
Ps. Psykologia nyt on mun aineenani yliopistossa... Ikävä kyllä en voi huomioideni perusteella arvostaa vastakkaista sukupuolta sen kummemmin kuin omaanikaan. HMPH.
Kusipäät kelpaa kusipäille.
Ihmiset haluavat ilmeisesti että heitä rangaistaan ja nöyryytetään, vaikka ilman mitään järkevää syytä.
Minua ei helpot nakit ja liian innokkaat miehet kiinnosta. Kiinnostukseni herää, jos mies pitää minua epävarmuudessa. Tosin nykyinenkin on muuttunut parissa vuodessa melko välinpitämättömästä innokkaaksi ja minua alkaa jo kyllästyttää. Sairasta, tiedän.
Niin, on mielenkiintoista huomata miten kohtalo sääntelee meidän elämää. Sillä uskon no. kohtalon olevan kyseessä, jos "suksi ei luista". Mutta tietysti siihen voi itsekin vaikuttaa mm. miten pukeutuu, käyttäytyy ja minkä näköinen yleensä on. Jos nainen on vähänkään naisen näköinen(ei tarvitse siis olla mikään malli) ja hän on elämänsä varrella huomannut olevansa miehille kiinostava kohde, niin sitä käytetään kyllä surutta. Toisin sanoen sellaisten naisten on helppo valita silloin.
Itse huomasin aikoinani melkein samanlaisen suhtautumisen naisten osalta. Ensinnäkin olin sinkku (se tiedettiin työpailla ja muutenkin) ja mm. koulutus ym. oli ok. Olin jutteleva mies ja ennen kaikkea en ollut nössö, vaan enemmän heitin sovinistisia vitsejä ym. ja kuljin monessa mukana. Juttelin lähes kaikkien naisten kanssa, jos oli tarvetta siihen. Koskaan en ollut törkeä tai sopimaton(ehdotellut, lääppinyt), mutta niin vaan jäin aina yksin ja kukaan nainen ei tosissaan "yrittänyt" minua ja minä sain olla AINA se aloitteen tekijä ja sitten tuli rukkaset viimeistään parin tanssikappaleen jälkeen. Kerrottakoon vielä, että en tosissaan "ylimitoittanut" omia mahdollisuuksiani, vaan yritin aivan oman tasoisiani naisia, mutta kenellekään en kelvannut.
Niinpä muutin minäkin itsenäni, eli ajattelin että paskaako tässä ja lopetin kaiken yrittämisen tosissaan ja naisista tuli minulle vaan esineitä. Koska rakkautta ja mahdollista turvallista elämää heille tarjoamalla en kelpaa, niin sitä saa sitten mitä tilaa! Sitä vaan ihmettelen vieläkin, että mikä helvetti saa teidät naiset valitsemaan sen hakkaavan ja retkun miehen? Sekö, että sillä on pitkä tukka(lue Brat Pit:n näköinen) ja se on mies myös juomistavoiltaan? Monesti nämä ovat vielä taloudellisesti kiikun kaakun eläviä ja naisista tulee heille niitä äitityyppejä, joilta lainataan rahaa ja asutaan toisen nurkissa... Missä on teidän järki, sillä kyllä me miehet valitaan se nainen eikä mitään retkunaista!
Tässä vihje teille naiset, kun seuraavan kerran joudutte kiinnostuksen kohteeksi miehen toimesta. Älkää heti ensimmäiseksi antako pakkeja sen vuoksi, että hänellä ei ole sitä pitkää tukkaa ja muuten seksikästä ulkonäköä.(Tietysti jokaisella on jonkinlainen ulkonäkövaatimus ja pitääkin olla. Sitä kunnioitetaan tässä.) Toiseksi kuunnelkaa mitä hänellä on sanottavanaan. Monet puhuu puuta heinää saadakseen vaan teidät sänkyyn, mutta jos itse ette ole yhdenillanjutulla, niin kyllä sieltä sanojen välistä se totuus kuultaa: Rehelliset miehet kertovat mielellään mitä he ovat, he eivät tarinoi ja kerro itsestään lipevästi ylikorostaen... Mutta jokainen kunnon mies kertoo ne mitä on ja ylpeydellä. Jos te naiset haette lapsillenne isää ja turvallista perhe-elämää, katsokaa vähän enemmän miehen sisälle, sillä niiden kunnon miesten sisälle pitää katsoa läheltä, ei kaukaa yhteen asiaan tuijottaen kuten te teette nyt :(
Siskoni on seurustellut koko ikänsä kaikenkarvaisten kuspäiden kanssa ja kerran kysyin suoraan häneltä mikä noissa hulluissa niin kiinostaa, että yhdessä vaan pitää olla vaikka turpaan tulee niin henkisesti että fyysisesti. Vastaus siihen oli, että ei halua olla yksin. Joillekkin kelpaa vaikka katupylväs, kunhan ei vaan tarvi olla yksin! Olin aika hämmentynyt vastauksesta, mutta kai se on niin?
Tämä tilanne on mennyt niinkin pitkälle, että lapset on otettu huostaan. Siskoni sais lapset heti takaisin jos jättäisi tämän kusipään. Ei tälläistä voi ymmärtää! Valitsee mielummin kusipään kuin omat ihanat lapset.
Siskoni tarvisisi apua tässä tilanteessa, mutta itse hän ei sitä halua ja on tyytyväinen itse tekemäänsä ratkaisuun. (kusipää?)
Tässä tulee itellekkin KUSIPÄINEN olo kun haluasi auttaa, mutta ei tiedä miten auttaa. Pitäisi varmaan vaan antaa niiden kusipäiden olla!
Justukselle (ex kusipäälle) hyvää jatkoa!
Kyllä se on ihan sama juttu meillä naisillakin ja yhtä lailla mietiskelen että miksi..
Minua, hyväkäytöksistä ja mukavaa neitoa kukaan ei huoli.
Sen sijaan katselen vierestä kun kaikenmaailman ylimeikatut itseään täynnä olevat barbit viedään ennen kuin on ehtinyt edes edellisestä suhteesta kunnolla irtautua.
Itse olin vuosikausia sinkku kunnes lopulta sain kaapattua itselleni jonkun.
Nyt olen jälleen sinkku ja nayttää siltä että tulen pysymäänkin, koska miehet selvästi karttelevat luonnollisia ja mukavia naisia.
Enkä halua ruveta itseäni ylipynttäämään vain saadakseni miehen.
Käytän kyllä meikkiä ja muuta ehostusta, mutta vain sopivasti, en siis mikään saunasta tulleen näköinen ole minäkään.