Täytyy nyt vain sanoa tällainen huomio, että kun täällä paljon sanotaan runsaasti ylipainoisille, että kannattaa laihduttaa markkina-arvoaan nostaakseen. Niin se vain, että jos sitä ylipainoa on enemmän kuin 30 kiloa, eikä ole enää teini-ikäinen, niin sitten tuloksena on sen verran roikkuvaa ihoa, ettei sen takia voi seurustella.
On olemassa miehiä, joille kelpaa lihava nainen ja jotka jopa haluaa lihavan naisen, mutta EI KUKAAN huoli naista, jonka iho ja rinnat ei ole kiinteät. Joten; runsaasti ylipainoinen nainen itse asiassa laskee markkina-arvoaan, jos laihduttaa.
Ei tämä nyt liity oikein mihinkään, tätä vain hoetaan jatkuvasti ja siksi tuli mieleen huomauttaa.
On olemassa miehiä, joille kelpaa lihava nainen ja jotka jopa haluaa lihavan naisen, mutta EI KUKAAN huoli naista, jonka iho ja rinnat ei ole kiinteät. Joten; runsaasti ylipainoinen nainen itse asiassa laskee markkina-arvoaan, jos laihduttaa.
Ei tämä nyt liity oikein mihinkään, tätä vain hoetaan jatkuvasti ja siksi tuli mieleen huomauttaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
lut joskus samaa, mutten ole jaksanut alkaa selittämään näille tyypeille.
Painoin ennen melkein sata kiloa ja silti minulla oli poikaystävä ja joskus muutakin kysyntää. Eron jälkeen laihdutin, ihan itseni takia toki, en miesten takia, mutta en enää voi seurustella, koska rinnoista on jäljellä riippuvat pussit ja muutenkin vartaloni on aika löysä, liikunnasta huolimatta. Miesten takia olisi siis ollut paljon parempi pysyä lihavana, ainakin olisin saanut parisuhteen. Joskus ihan oikeasti harkitsen lihovani uudelleen, ihan vain voidakseni seurustella.
Onko kyse siitä, että et oikeasti kelpaisi vai siitä että olet muutoksen jälkeen säikähtänyt roikkuvaa ihoa ja itse vain luulet ettet sen vuoksi kelpaa? En tiedä omasta tapauksestasi, mutta aika harvoin se roikkumaan jäänyt iho näkyy niin selvästi kun on vaatteet päällä (riippuu myös kuinka pahasti roikkuu). Jos siis et tosiaan enää nykyisellään saa edes alkukiinnostuneita tai treffiehdotuksia mutta ennen sait, niin muutos ehkä näkyy enemmänkin omassa asenteessasi ja asian vaivatessa sinua saatat vaikka vaikuttaa miesten seurassa epävarmemmalta kuin ennen.
En ole edellinen, mutta minäkin runsaasti laihduttanut tapaus.
Ei se ekstraiho tosiaankaan näy itselläni vaatteet päällä. Aika vasta uskaltauduin uimahalliin ystävättären kanssa.(En käynyt lihavana uimahallissa tms.) Hän oli nähnyt minut vain esim. farkuissa. Voin pitää kireitäkin farkkuja, koska se ihohan ei kauheasti "vie tilaa". Tuon uintireissun jälkeen hän alkoi puhumaan minulle mm. kirurgisista vaihtoehdoista roikkuvasta mahan ihosta pääsemiseksi. En edes itse ottanut asiaa esiin. Luulen, että se ero vaatteet päällä ja ilman vaatteita oli jopa järkyttävä.
Minä en ole jaksanut ajatella kauheasti roikkuvaa ihoa itse, mutta onhan se sääli järkyttää muita. Olen ollut vain iloinen läskeistä päästessäni ja uudesta liikkuvasta elämäntavastani. Ehkä niiden mahdollisten miesten kanssa pitää sitten olla alasti vain pimeässä...
Saan paljon enemmän huomiota kuin ennen vaatteet päällä, mutta sitten kun mies saa tietää, että olen ollut ennen lihava ja minulla on löysää ihoa ja myös arpi vatsassa, kiinnostus loppuu kuin seinään. Tai loppui, nyt olenkin jo pitkään sanonut heti treffiehdotuksiin ei, koska en jaksanut sitä enää.
Siinähän se pulma onkin, että kun eihän se vaatteiden päälle näy. Tai pukeudun niin, ettei näkyisi, koska en halua koko maailman tietävän.
Älä turhaan mitään roikkuvaa ihoa häpeile. Vaikka lehtikuvissa näkyy aina vain kauniit, timmit naiset, ei se ole silti tosielämän standardi. Katsopa joskus katukuvassa ikäisiäsi naisia. Harvat näyttää edes vaatteet päällä täydelliseltä, ja monesti hoikillakin on raskausarpia, sellulittia tai muuta. Iloitse huoletta elämänmuutoksesta. :-)
Onhan ihminen laihduttuaan ainakin vaatteet päällä kivan näköinen kun taas lihavana ei ole hyvännäköinen edes vaatteet päällä. Sitä paitsi osan ihosta voi leikkauttaa kirurgisesti. Käsittääkseni tyypillisesti esim. roikkuva vatsanahka leikkautetaan julkisin varoin, jolloin sitä leikkausta ei tarvitse itse tehdä.
Jos nuori ihminen laihtuu, niin iho mitä todennäköisimmin palautuu aika hyvin entiselleen. Vanhemman ihmisen kohdalla on eri asia.
Toki on vaatteet päällä kivemmän näköinen, mutta parisuhdetta ei silti saa, koska parisuhteessa pitäisi riisuutuakin. Ei se siis oikeasti nosta naisen haluttavuutta, vaan laskee. Käytännössä siis.
Riippuu ylipainon määrästä ja tosiaan iästä, mutta ei nuorikaan automaattisesti kiinteydy. Minulta on poistettu vatsanahkaa kirurgisesti(koska se hankasi ja aiheutti tulehduksia), mutta esteettisesti näytin paremmalta ennen leikkausta, koska arpi on epätasainen.
"Käsittääkseni tyypillisesti esim. roikkuva vatsanahka leikkautetaan julkisin varoin, jolloin sitä leikkausta ei tarvitse itse tehdä."
Käsittääkseni ei. Ehkä niissä tapauksissa, kun henkilö on käynyt läpi lihavuusleikkauksen, ja on jo siten siellä hoidon piirissä lihavuuden vuoksi. Silloinkin roikkonahkan pitänee aiheuttaa jotain terveyshaittoja, kuten pahoja iho-ongelmia.
Onko sitä löysää ihoa sitten todella niin paljon, ettei se kuntoilemallakaan kiinteydy? Meinaan kyllähän varmaan noin 100-120 kilon painosta voisi kuvitella vielä pääsevän hyvinkin timmiin kuntoon jos henkilöllä on vaan halua.
Tietysti jos painoa on ollut päälle 160 kiloa niin sitten voin jo uskoa, että scalpellia tarvitaan.
Kyllä ainakin minulle jäi paljon löysää ihoa, vaikka painon pahimmillaan "vain" 96 kg, liikuin paljon ja olin alle 30. Se on kai yksilöllistäkin, mutten usko kenenkään paljon laihduttavan voivan saada kovinkaan kiinteää vartaloa, ellei ole ihan unelmageenit. Ainakin rinnat jää riippumaan parhaassakin tapauksessa.
Olisikohan kyse laihdutusnopeudesta?
Mieluummin minä roikkonahkaa kuin läskiä katselisin, vaikka vaikeaa olisi roikonkin kanssa.
Varmaan siitäkin ja ihan geeneistä. Palautuuhan jotkut raskaudestakin todella hyviä, eikä ole edes venymisarpia, toisilla taas tulee isot arvet ja jää iho roikkumaan.
Sitten laihdutit väärin. Siinä suurin pudottaja ohjelmassakin oli sellaisia 150 kg naisia ja miehiä ei niille jäänyt roikkuvaa ihoa monelle ainakaan. Kovaa treeniä vaan niin homma hoituu.
Ai jaa... Sitä oli taannoin isot lehtijutut, miten jenkkien vastaavan ohjelman ihmisiä kiellettiin esiintymästä missään vähissä vaatteissa, ettei katsojat näkisi heidän roikkuvaa ihoaan.
Niillähän oli myös pikavauhti. Ehkä tästä opimme, että on tehtävä elämäntapamuutos ja odoteltava tuloksia rauhassa, ei siis mitään pikadieettejä.
No en tiedä miten teillä naisilla menee, mutta olen itse laihduttanut jonkun 30kg ja ei mulla mitään roikkunahkoja siitä syntynyt.
Se on niin yksilöllistä. Minä laihdutin suunnilleen saman verran, pari kiloa enemmän ja jäi aika paljon sellaista löysää ihoa, jota ei tunnu mikään liikuntamäärä kiinteyttävän.
No kyllä varmaan leikkauttaisin itse pois, jos ihan kamalia löllönahkoja jäis roikkumaan.
Tarkoitan, että tavallaan kaikkialta ihoni on "vähän liian iso". Ei sitä oikein voi leikkauttaa.
Kyllä varmasti näinä päivinä pystyy korjaamaan kaiken. Kyllä plastiikkakirurgille kannattaa mennä, jos ei mikään muu auta.
No ehkä, mutta siitä jää sitten arvet, puhumattakaan siitä, että se maksaisi kymmeniä tuhansia euroja. Eikä se silti tarkoittaisi, että siltikään saisin miehen, varsinkaan hyvän miehen, joten... Jos elämääni astelee mies, joka on kymmenien tuhansien eurojen arvoinen, niin ehkä sitten, mutta toistaiseksi taidan elää sinkkuna roikkoineni. :)
Jos on pinnallinen tuijottaa ylipainoa sekä roikkuvia paikkoja, jollei niin ei. Tuossa sen ihmeempää ole.
Eikö se ole miehuuden ydin, pinnallisuus? Kuinka monta miestä tunnet, jotka kykenisivät näkemään muutakin kuin pinnan?
Kyllä se taitaa olla ihmiskohtaista. Itse en ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta olen ollut kahdesti raskaana. Molemmissa painoa tuli yli kymmenen kiloa ja vatsa oli valtava. Imetysten avittamana laihduin takaisin entiselleni molemmista raskauksista, ei tullut raskaus-arpia, ei alkaneet rinnat roikkua, ei jäänyt roikkuvaa vatsanahkaa. Ainoa muutos oli vatsassa: napa hieman syvemmällä kuin ennen.
Joillakin taas vähemmillä raskauskiloilla palautuminen entisellään aiheuttaa vaikka minkälaisia ulkoisia muutoksia ja saman tekee nopea laihdutus. Joillekin runsaastakaan laihdutuksesta ei jää juuri jälkiä.
Sanoisin mielummin, että kannattaa ainakin kerran laihduttaa, jos ulkomuoto häiritsee. Jos lopputulos ei miellytäkään, voihan sitä lihottaa itsensä takaisin, tai edes jonkun verran. Lihotus kun harvoin on vaikeaa lihomiseen taipuvaisella.
Siinä on se ongelma, että elämä on muuten mukavampaa ja helpompaa normaalipainoisena. Vaatteet päällä olen nyt kuin kuka tahansa. Tosin parisuhdetta en voi saada, mikä on sinänsä suuri hinta painonpudotuksesta.
Ei kannata mussuttaa pizzaa ja limua illat niin ei tule sitä roikkuvaa ihoa. Itse voin syödä mitä vain mutta käyn kyllä sitten kuntosalillakin joten en liho niin helposti.
Ihanko totta, en tajunnutkaan, että miten ihminen oikeastaan lihoo...???
Vähän myöhäistä se nyt on sanoa, kun jo lihoin ja laihduin!
Etkö sinä ätmi-sinkku aka rauman ruma mies ole kertonut laihduttaneesi 30 kg? Miten ihmeessä olit päästänyt itsesi lihomaan, jos lihomattomuus on niin helppoa?