tuntea syyllisyyttä? Miksi pitäisi petetyn tutkia itsään petturin väärien tekojen vuoksi?
miksi pitäisi petettyjen
uusi ketju
80315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Kirjoittamalla valehtelusta tuolla viestiketjussa, ( ” Petetyt, menkää välillä itseenne!”),
”Enkä tietenkään sanoisi mitä oikeasti ajattelen. Siispä sanoisin jotain huomattavasti positiivisempaa, ts. valehtelisin.”
tuo nimimerkki "selvännäkijä", ottikin esiin varsin oivan vertauksen tuota viestiketjua ajatellen. Tosiaan em. kaltaisesti käyttäytyvä toimii työpaikkaansa kohtaan ikään kuin pettäjä parisuhdettaan kohtaan. Oman edun nimessä ja sen taakse piiloutuen, valehtelee ja pettää itseään ja työyhteisöään kaunistelemalla totuutta ja salaamalla oikeat tuntonsa. Kulissit säilyvät, mutta työilmapiiri (pettämisessä parisuhde), jatkaa ,valheen avulla, kituuttamistaan. Niin tuon esimerkin kuin parisuhteenkin osalta olisikin nostettava ”kissa pöydälle” ja selvitettävä ongelma tai vaihtoehtoisesti joissain tapauksissa tehtävä muu ratkaisu. Myös tuo seikka, eli silloin kun tuo pettäminen/valehtelu paljastuu aiheuttaa se huomattavasti vakavemmat reaktiot/seuraamukset kuin ongelmiin tarttuminen, ennen noihin ryhtymistä. Sillä saattaahan olla ettei esimerkin pomo, tai parisuhteen puoliso edes tiedosta ongelman olemassaoloa ensinkään.
Ts. nimim ”selvännäkijä” kertoo työpaikka vertauksellaan myös yhden tavan kuinka parisuhteessa pettävä ajattelee. ”Petän puolisoani (ja siis samalla itseään), hukutan omat turhautumiseni itsekkäästi ja salaan sen, esimerkissä: työpaikalla, pomoltani ja parisuhteessa: puolisoltani ja muilta mahdollisilta perheenjäseniltä.
Kummassakin tapauksessa on siis kyse itsekkäästä oman edun tavoittelusta.
Toisaalta, kummassakaan tapauksessa, syy VALEHTELUUN/PETTÄMISEEN, ei ole pomossa /puolisossa, vaan valehtelijassa/pettäjässä, valitessaan tuon menettelytavan.
Se, mikä tässä viestiketjussa aiheuttaa enimmäkseen riitaa on seikka, ettei eroteta syitä suhteen laadun huonouteen (esimerkissä työpaikan työilmapiiriin), ja toisaalta syitä itse tekoon (pettämiseen / valehteluun)
Joten: kukaan ei täällä koita väittää ettei suhteen laadun heikkenemiseen ole vaikuttamassa tuo ”pirttihirmu”, narsisti, tai ”pihtaava” puoliso, tms. Mutta, syy pettämiseen tai valehteluun se ei ole, eikä pettäminen/valehtelu tilannetta korjaa.
"kukaan ei täällä koita väittää ettei suhteen laadun heikkenemiseen ole vaikuttamassa tuo ”pirttihirmu”, narsisti, tai ”pihtaava” puoliso, tms. Mutta, syy pettämiseen tai valehteluun se ei ole, eikä pettäminen/valehtelu tilannetta korjaa"
Totta kai metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos puolisona on pirttihirmu tai pomona narsisti, niin ihminen reagoi siihen luonnostaan oman parhaansa mukaan. Hyvä kun reagoi. Itseasiassa on aivan sama mitä läheisriippuvalle pirttihirmulle, tai narsistipomolle sanoo. He eivät kuuntele, eivätkä ota mitään sellaista vastaan, joka on ristiriidassa heidän käsityksensä kanssa. Narsisti on aina ehdottoman oikeassa kaikessa. Hän tietää kaiken paremmin. Läheisriippuva myös.Tietää oman haavekuvansa miten asiat pitää olla. Viis puolisosta itsestään. Narsisti sanoo rakastavansa, silti vähättelee kumppaniaan. Läheisriippuva usein sanoo rakastavansa kumppaniaan yli kaiken, tai osoittaa rakkauttaan sättimällä :).
Parisuhteessa ei todellakaan aina ole vuorovaikutusta ollenkaan. Eikä myöskään persoonallisuushäiriöiden pomon kanssa. Silti on keksittävä keinot, joilla selviytyä ja suoriutua.
Anteeks vain doris mutta läheisriippuva on" käveleä syyllisyys", ei säti, eikä nimittele. Läheisriippuvalla on tärkeintä yrittää miellyttää, hän antaa asioiden pätösvallan toiselle.
Poistuu paikalta kun tulee tukalaa, miettii sisällään asioita ja voi huonosti kun ei uskalla reagoida.
Lepyttelee, hyvittelee, antaa kaikkensa toiselle, myöntää olevansa syyllinen toisen tekemiin mokiin pitääksen sovun yllä.
Työyhteisössä kiusauksen kohde. Avioliitossa kynnysmatto.
Läheisriippuvan pinna palaa kyllä mutta silloin on asiat menneet jo niin pitkälle että hän vain räjähtää hallitsemattomasti jota tietenkein katuu ja rukoilee anteeksi.
Työyhteisösä tuollainen räjähdys aiheuttaa että läheisriippuvaa aletaan haukkuun hysteeriseksi . Avioliitossa alkaa kumppani nimitteleen jos jonkinlaisilla nimillä. Haaska, pirttihirmu, hullu vain muutamia mainitakseni.
"Narsisti on aina ehdottoman oikeassa kaikessa. "
Tämän lisäksi on ihmisiä, jotka todella ovat lähes aina oikeassa. Ensinnäkin he oikeasti tietävät ja toiseksi hei evät ryhdy väittämään mitään, ennen kuin ovat ottaneet asiasta selvää. He EIVÄT suinkaan ole narsisteja, vaan fiksuja, sivistyneitä ihmisiä.
Ja sitten on niitä, jotka eivät tiedä vaan luulevat ja kinaavat. Ja heitä harmittaa se, että tulevat kerta kerran jälkeen huomaamaan olleensa väärässä.
Vielä pahempia ovat sellaiset ihmiset, jotka luulevat että oikeassa oleminen on joku tasa-arvopeli niin, että pitää olla tasapuolisesti vuorotellen oikeassa.
Voi helvetti sentään: hän on oikeassa, joka ON oikeassa, joka oikeasti TIETÄÄ. Sellaisia asioita on loppujen lopuksi todella vähän, joista yhtä totuutta ei voi löytää. Sen sijaan sellaisia ihmisiä on aivan liikaa (yksin on liikaa), jotka eivät viitsi etsiä totuutta, eli ottaa asioista selvää, eivätkä ymmärrä vaikka rautalangasta väännetään, mutta silti kinaavat.
Erityisesti työpaikoilla on sellaisia ihmeellisiä nyhverönatisijoita, joiden pitäisi ”saada olla oikeassa”, mutta he eivät vaan koskaan ole. He sitten tekevät näitä narsistidiagnooseja.
” Parisuhteessa ei todellakaan aina ole vuorovaikutusta ollenkaan. Eikä myöskään persoonallisuushäiriöiden pomon kanssa.”
Mihin unohdit persoonallisuushäiriöisen alaisen? Ihmisen, joka ei saa sanaa suusta muuten kuin selän takana, joka arvostelee kaikkea, mutta ei esitä vaihtoehtoakaan.
Jos parisuhteesta puuttuu vuorovaikutus, niin silloin vuorovaikutustaidot puuttuvat molemmilta. Kääntäen: vuorovaikutusta syntyy aina kunhan edes toinen pitää sitä yllä.
”Silti on keksittävä keinot, joilla selviytyä ja suoriutua.”
Jep. Ja luuserille se on toimia selän takana. Väistää vastuu. Vain luuserille uskottomuus on väline.
"Työyhteisösä tuollainen räjähdys aiheuttaa että läheisriippuvaa aletaan haukkuun hysteeriseksi"
Kyllä vain, ja syy on se, että hän ON hysteerinen. Se ei ole haukkumista, vaan todenmukainen toteamus asioiden tilasta.
Osuit asian ytimeen. Jos työpaikalla/suhteessa ei ole hyvä olla silloin pitää keskustela ja yrittää yhdessä löytää ratkaisu ongelmaan/miin. Sillä ei kukaan halua heti ensitilassa ottaa loapreita/avioeroa työpaikasta/puolisosta jota rakastaa ja jonka kanssa viihtyy muuten.
Ei työpaikkaakaan petetä siis lähdetä salassa töihin kilpailijalle. Työyhteisössä on pelinsäännöt joko toimit rehellisesti tai lopetat. Sama pitäisi koskea parisuhdetta joka toisaalta on elämän tärkein suhde äiti lapsi suhteen jälkeen.
Miksi jotkut ottavat oikeudekseen olla epärehellisiä/petollisia elämänsä tärkeimmässä suhteessa.
Kenenkään ei pitäisi joutua syyllistämään itseään toisen pahoista teoista,ei työpaikalla eikä parisuhteessa, Vaikka narsistin uhrina täytyy sanoa, että sitä on itsekin ollut osallisena narsistin valheissa koska on uskonut niihin. Uskonut koska omatahto on pois pelistä narsistin manipuloinnin voimasta. Koko elämä narsistisen ihmisen kans on pelkkää valhetta.
Senvuoksi luulen, että uhreilla (läheisriippuvaisilla) on suurempi taipumus itsesyytöksiin kuin muuten petetyksi tulleilla ihmisillä.
"...oma tahto on pois pelistä narsistin manipuloinnin voimasta. "
Vai olisiko niin, että oma tahto on pois koska vaan on nyhverö luonne, eikä saa sanaa suustaan?
Eiköhän meidän kaikkien ole helppo myöntää, että me ihmiset olemme erilaisia.
A) Toiset ovat vastuuntuntoisia ja toimeliaita. He tarttuvat asioihin, puhuvat niistä ja muuttavat niitä. He paneutuvat asioihin ja tietävät asioista. He rakentavat tätä maailmaa. He ovat johtajia, jotka vievät asioita eteen päin. He ovat niitä, jotka ottavat vastuun.
B) Sitten on laiskoja ja piittaamattomia ihmisiä, jotka aina menevät siitä, mistä aita on matalin. Eivät ota vastuuta mistään. Sysäävät asiat muiden harteille.
Tämä jälkimmäinen ryhmä (B) syyttää edellisen ryhmän (A) ihmisiä narsisteiksi. Miksikä A:n sitten pitäisi kutsua ryhmän B ihmisiä? Luusereiksi?
Mitäs jos kumpikin myöntäisi puutteensa ja tunnistaisi vahvuutensa sekä peiliin katsoen lopettaisivat vikojen etsimisen toisistaan?
Jätettäisiinkös tuo haitarin ääripäiden diagnosoiminen asiantuntijoille ja lakattaisiin puhumasta narsisteista yms. koska kysymys on sittenkin täysin normaaleista ihmisistä tässä erilaisten ihmisten joukossa.
Tuolla aiempana olevaan viestiin liittyen:
jos sinä tämän tästä olet väärässä ja joku toinen taas usein miten oikeassa, niin eihän se sen oikeassa olevan vika ole, että sinä olet väärässä?! Sinä olet se, jonka pitää paneutua asioihin entistä paremmin tai sitten pysyä hiljaa aisoista, joista et mitään tiedä. Jos sinä taas olet se, jonka on oikeassa, niin sinulla tulee olla asialle perustelut, joita sen toisen tietysti pitää myös kuunnella.
65r65r eip sinulle taida kannattaa puolustautua koska tottakai sinä tiedät paremmin täällä anonyyminä kirjoittavan narsistin uhrinkin elämän.
"Vai olisiko niin, että oma tahto on pois koska vaan on nyhverö luonne, eikä saa sanaa suustaan?"
Mikä tuon lainautun virkeen lopussa oleva merkki on? Onko sen merkin nimi "tiedän aonyymin uhrin elämän" -merkki, vai onko se kenties kysymysmerkki?
"emilia6", vieläpä niin, että tosiasiassa löytyy myös niitä, jotka tosiaankin pettävät työpaikkansa ja lähtevät "salassa töihin kilpailijalle", ainoa ero onkin se, että heitä koskevat asetukset, mitkä oikeuttavat työnantajan passittamaan tuollainen työntekijä "pihalle" ilman irtisanomisaikaa. Tällaista "tukea" ei asetukset anna petetylle puolisolle. Mutta ihmisen oikeustaju, ja omatunto, sekä omanarvontunto tulisi olla se, joka estää häntä pettäen toimimaan.
Siis yhtäkaikki: Alkuperäisen kysymykseen: Ei, jos eivät ole tuota pettäjää tietoisesti pakottaneet pettämään (käsittääkseni tässä "väärin teolla" viitataan tuohon), , , mutta jos ovat omilla toimillaan ja käytöksellään aiheuttaneet suhteen laadun heikkenemistä, niin tietysti ovat velvollisia itsetutkiskeluun tuon suhteen laadun ja mahdollisen puolison pahoinvoinnin suhteen, mutta, ei siis itse pettämisen suhteen. (kaksi eri asiaa)
"(kaksi eri asiaa) "
Täsmälleen näin!
Petetyn ei tarvitse (välttämättä) kokea petetyksi tulemisesta syyllisyyttä, jos kokee että tilanne on oikeasti sellainen ettei ole itse ollut ns. avittamassa tilannetta pettämiseen (henkistä väkivaltaa: alistamista, mitätöintiä, ylenkatsetta, haukkumista jne.), seksin pihtaamiseen tai jopa niin, että ei pidä itsestään ollenkaan huolta (pesä rehottaa, haisee useammin hielle kuin puhtaalle, hiukset rasvaisena; nämä seikat eivät ole ollenkaan mitättömiä seksuaalisen halujen kanssa).
Voin kertoa, että jos tulee petetyksi, niin viisas ihminen käy tilannetta läpi: miten minä olisin voinut vaikuttaa siihen, että puoliso ei olisi lähtenyt pettämään, olisinko voinut ylipäätänsä vaikuttaa asiaan, mitä minä voisin tehdä toisin, miten minä tässä tilanteessa voin reagoida mahdollisimman rakentavasti. Toisin sanoen, oppia omista ja muiden virheistä, ja elämästä yleensäkin tulevaisuutta ajatellen. Ei siinä ainakaan häviä mitään, kun yrittää analysoiden itseään ja muiden tekoja oppimisen näkökulmasta. Sitä sanotaan itsensä kehittämiseksi.
On aivan liian helppoa lähteä syyttelemään, haukkumaan, syyllistämään, tuomitsemaan toista toisen virheidensä kanssa. Koska jokaisessa meissä on virheitä ja jokaisessa meissä on aina kehitettävää. Toista et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Ja ylipäätänsä, mitä hyötyä on lähteä ainoastaan syyttelemään ja syyllistämään toista, ja sitä kautta koko perhettään.
Todella itsekkäät ihmiset ja jopa narsistiset tyypit eivät tätä sisäistä, ja juuri siksi he käyttäytyvät kuin käyttäytyvät. Mutta siten ihmisellä ei ole itsellään hyvä olla, eikä rauha sydämessä. Hyvällä saa aina hyvää, ja paha saa palkkansa, niin muilta ihmisiltä, ympäristöstään ja jumalalta.
Ja, mitä tulee avioliittoon tai parisuhteeseen yleensäkin, ei sitä voi verrata työpaikkaan, työpaikan käytäntöihin ja -ilmapiiriin. Ihmisen käyttäytyminen poikkeaa niin paljon kodin kontekstissa verrattuna työpaikan kontekstiin.
"Voin kertoa, että jos tulee petetyksi, niin viisas ihminen käy tilannetta läpi: miten minä olisin voinut vaikuttaa siihen, että puoliso ei olisi lähtenyt pettämään"
Väärin! Hätääntynyt ihminen saattaa olla niin typerä, että tekee noin!
Parisuhdeasiantuntijat nimen omaan korostavat sitä, että petetyn EI pidä millään tavoin syyllistä itseään eikä hakea syytä itsestään. Uskottomuus on AINA vain pettäjän syytä.
"...avittamassa tilannetta pettämiseen (henkistä väkivaltaa: alistamista, mitätöintiä, ylenkatsetta, haukkumista jne.), seksin pihtaamiseen tai jopa niin, että ei pidä itsestään ollenkaan huolta (pesä rehottaa, haisee useammin hielle kuin puhtaalle, hiukset rasvaisena; nämä seikat eivät ole ollenkaan mitättömiä seksuaalisen halujen kanssa)."
Kaikki tuo luettelemasi on väärin parisuhteessa, mutta ne eivät ole "avittamista pettämiseen"! Pettämiseen ei "avita" mikään muu kuin pettäjän itsekkyys ja tuon listan osalta korkeintaan hänen kyvyttömyytensä nostaa esiin itseään vaivaavat asiat.
"Ja ylipäätänsä, mitä hyötyä on lähteä ainoastaan syyttelemään ja syyllistämään toista, ja sitä kautta koko perhettään."
Tämän palstan typerin virke ikinä! Ja vielä "syyllistämään sitä kautta koko perhetään" hhuhhuh!
Ensinnäkin, kun syyllistä sanoo syylliseksi, se ei ole syyllistämistä. Jos syyllinen ei ymmärrä tekoaan ja ymmärrä olevansa syyllinen, niin ensimmäinen asia on tehdä se hänelle selväksi. Mitään muuta tilanteen hyväksi ei edes voi tehdä ennen kuin ollaan yhtä mieltä edes siitä, mitä on tapahtunut ja kenen on vastuu mistäkin - eli kuka siinä oikeasti syylistyi uskottomuuteen.
Miksi ihmeessä petetyn pitäisi tuntea syyllisyyttä kumppaninsa uskottomuuden vuoksi? Eihän edes pettäneet sitä aina tunne. Ihminen tuntee vain sitä mitä tuntee.
No esimerkiksi siinä tilanteessa petetyn tulisi kokea syyllisyyttä, jos on käyttänyt henkistä väkivaltaa puolisoaan kohtaa. Uhkaillut (ehkä lapsillakin), syytellyt toista jopa ilman syytä, haukkunut ja huutanut syyttä. Aiheuttanut omilla täysin sietämättömillään toiminnallaan kotiin ahdistavan/kauhun tasapainoisen ilmapiirin. Toisella ei ole ikään kuin ollut muuta ulospääsyä kuin pettäminen/hairahtuminen (aina ihminen ei löydä niitä oikeita työkaluja erielämäntilanteissa). Me olemme kaikki erehtyväisiä, ja joskus tartumme vääriinkin ratkaisuihin.
Toki kukaan ei voi pakottaa ketään tuntemaan yhtään mitään, mutta siten kyllä valitettavasti jää myös tämä itsensä kehittämisen aspekti huomioimatta. Joten ei kasva ns. henkisesti korkeammalle tasolle omassa elämässään. Ja se taas kostautuu henkisenä ja sisäisenä pahaolona, joka sitten heijastuu ulospäin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
"petetyn tulisi kokea syyllisyyttä, jos on käyttänyt henkistä väkivaltaa puolisoaan kohtaa."
Tunnistaako petetty käyttämänsä henkisen väkivallan puolisoaan kohtaan? Epäilen, ettei kovinkaan usein.
Doris hei. Kun käry käy, alkaa iso ja pitkä riita. Älä pliis sekoita sitä henkiseen väkivaltaan!
11 6 jokainen petetty tuntee syyllisyyttä. Mielestäni kuitenkin aivan turhaan. Petetty ei tee päätöksiä puolisonsa puolesta eikä laita tätä pettämään.
Pettäjä on AINA itse vastuussa teoistaan.
Tunnen monta petettyä jotka ovat miettineet (itseni mukaanlukien) ja myös täll palstalla luettua jotka kyselee. Mikä minussa vikana, että minulle tehtiin näin? Miksi en ollut paremman kohtelun arvoinen? Mitä tein väärin? Miksi käytti tuneitani hyväkseen? Vielä jos petturi on huijannut talaoudelliseestikin niin petetty saattaa menettää pohjan elämältä kokonaan.
En usko että ei ole yhtään petettyä joka ei puisi noita asioita itsensä kanssa ja terapiassa. Petturilta on turha odottaa vastauksia kysymyksiin, hän ei sano syitään muille kuin niille joilta toivoo tukea väärälle käytökselleen. Niihin ei petetyt taas saa mitään mahdollisuutta kertoa omaa kantaansa.
Minulle on valjenenut monta asiaa itsestäni ja pettämisestä yleensäkin terapiassa ja lukiessani asiaa käsittelevää kirjallisuutta.
Viimeisin kirja johon olen tutustunut (täällä saadun vinkin mukaan) BULLSHIT joka käsittelee 10 yleisesti kerrottua syytä pettämiseen ja eroon.
"Toisella ei ole ikään kuin ollut muuta ulospääsyä kuin pettäminen/hairahtuminen"
HÖPÖ HÖPÖ!
"Me olemme kaikki erehtyväisiä, ja joskus tartumme vääriinkin ratkaisuihin."
Tuon vielä hyväksyn, mutta en sitä, että "erehtymisestä" tai "vääristä ratkaisuista" vielä lisäksi syytetään sitä toista osapuolta, kuten sinä ensimmäisessä kirjoituksesi kappaleessa teet.
Toisaalta jotain rajaa pitäisi olla siinäkin miten noita "erehdyksiään" puolustelee. Se, että "ihastuttuaan" antaa palaa ja ryhtyy puolisonsa selän takana suhteeseen ja/tai alkaa naimaan jonkun kanssa, ei kyllä ikinä tapahtu "erehdyksessä" - siinä on monta vaihetta, jossa pitäisi omantunnon soida ja mahdollsuus pistää homma poikki. Itse asiassa täytyy olla varsin kylmäpäinen ja piittaamaton ihminen, että moiseen ilkeää ilkeää.
Mutta siinäpä se, kun sitä omatuntoa ei ole! Ja tässä ollaan taas asian ytimessä: vain pettäjän itsekkyys ja vastuuttomuus ovat ne perimmäiset syyt uskottomuuteen. Nän se nyt vaan on.
"No esimerkiksi siinä tilanteessa petetyn tulisi kokea syyllisyyttä, jos on käyttänyt henkistä väkivaltaa puolisoaan kohtaa."
Jep. Siitä hänen pitäisi tuntea syyllisyyttä, että "on käyttänyt henkistä väkivaltaa puolisoaan kohtaan", mutta ei mistään puolison tekemästä vääryydestä, kuten uskottomuudesta!
Ja kuten joku sanoi ei voi tuntea syyllisyyttä, jos ei tiedä tehneensä väärin. Uskoton tietää varmasti olleensa uskoton ja hän tietää varmasti että se on väärin.
Mutta mitä on tuo "syytellyt toista jopa ilman syytä, haukkunut ja huutanut syyttä". Onko hakuttu ilman syytä, vai eikö hakuttu ymmärrä, että haukkumiseen on ollut syy?
Ja nyt päästään varsinaiseen asiaan:
Jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi (haukutuksi ilman syytä tms.), niin mitä pitää tehdä
1) olla uskoton, muodosta suhde salaa selän takana puolison tietämättä? Poistaako se "ilman syytä haukkumisen", ratkeaako ongelma?
2) puhua asiasta. Kysyä, että miksi teet niin ja/tai kertoa, että minua vaivaa tämä asia/olen pahoittanut mieleni/odotan muutosta/en jaksa tuota... ja toinen saa mahdollisuuden huomata tehneensä väärin (TAI käy ilmi, että on otettu herne nenään aivan tyhjästä).
"Joten ei kasva ns. henkisesti korkeammalle tasolle omassa elämässään."
Pitäisikö kuitenkin aloittaa siitä, että se pettäjä yrittäisi päästä ylipäätään edes jollekin henkisen kypsyyden asteelle?
Ei petetyn tarvitse tuntea syyllisyyttä. Sehän on kohtuutonta. Mutta ulkopuoliseen suhteeseen on aina syy ja tausta, joten oman kehittymisensä ja kasvunsa kannalta on ehdotonta havainnoida oma roolinsa siihen, miksi kumppani mahollisesti on hakeutunut tunne-/rakkaus- ja/tai seksisuhteeseen parisuhteen ulkopuolella.
Tästä aiheesta oli tosiaan toinenkin keskusteluyritys jossa minusta tuli hyvin esille missä vaiheessa petetyt kirjoittajat ovat omassa kasvussaan suhteessa petetyksi tulemiseen.
Ne jotka heti jyrkästi syyttävät vain petturia ja eivät näe AINOATAKAAN syytä parisuhteessaan tai itsessään joka olisi voinut johtaa pettämiseen. Sitten toinen puoli joka pohtii rehellisesti elämää, missä olisi voinut tehdä toisin, vai olisiko? Oliko suhde ehkä kuitenkin jo rikkoutumassa jo ilman pettämistä.
En halua millään tavalla puolustella pettämistä mutta pettämisestä selviämiseen tarvitaan avoimuutta suhdetta ja itseään kohtaan. Syyttämällä ja tuomitsemalla toisia, viittaan tässä kakkosia syyttäviin, ei omaa elämää saa oikealle raiteelle eikä omaa henkistä kasvua tapahdu.
"status" ei tee kenestäkään syyttelevää hirmua, ei kakkosesta eikä ykkösestä. On niin ihmisen luonteesta ja reagointitavasta kiinni, lähteköö syyttelemään vai ei. Ei suinkaan siitä, onko kakkonen vai ykkönen (viitaus viittaukseesi).
Graysons . Mutta kuitenkin jos ihminen joka edes harkitsee pettämään lähtemistä puhuisi puolisolleen ajatuksistaan ja tunteistaan, niin luulen, että ei ole yhtään puolisoa joka suoraltakädeltä sanoisi että, tervemenoa. Kyllä siinävaiheessa heräisi väääjämättä halu tehdä kaikkensa, että tilanne paranisi.
Petetyksi joutuneet kysyvät monesti mitä olisi pitänyt tehdä, että tältä olisi vältytty?
Ainakin osa vastauksesta on että puhua, puhua ja taas puhua. Yrittää yhdessä löytää ratkaisuja ongelmiin. Sillä petety ei monestikaan tiedä että puoliso voi huonosti liitossa ja pettäminen tulee puun takaa.
Tuolla edellisessä ketjussa joku sanoi että "asioille voi enää mitään kun on jo housut kintuissa"
Niinhän se on kun ei ole aikoinaan käsitelty niin sitten saattaa olla liian myöhäistä, VAikka ei kuitenkaan aina, Jotkut herää juuri tuolloin.
Siksi en missään tapauksessa syytä sitä kakkosta vaan ainoastaan pettänyttä sillä hällä ne aviamet onnistuneeseen liittoon ovat olleet mutta jos ja kun hän ei niitä jostakin syystä halua käyttää niin se päätös on yksin hänen.
Expuolison syyllistäminen ja, mollaaminen takanakäsin eivät poista pettäneen omaa vastuuta teoistaan, vaan ennemminkin osoittavat pettäneen huonosta sivistyksestä, ja huonosta omastatunnosta.
(Expuolison syyllistäminen ja, mollaaminen takanakäsin eivät poista pettäneen omaa vastuuta teoistaan, vaan ennemminkin osoittavat pettäneen huonosta sivistyksestä, ja huonosta omastatunnosta. ) Huonoa sydämensivistystä osoittaa kaikki mollaaminen ja syyllistäminen ja valehtelu (minun mieliaihe :) )
Oman henkisen kasvun kannalta on erittäin tärkeää olla avoin itselleen siitä on suurin hyöty. Aina asioista ei pystytä puhumaan koska jos puolisoista toinen tuntee suhteen erilaiseksi, suhteen elinkaaressa, tulee puhumisesta riitelyä.
Puhumalla ei myöskään aina voi pelastaa suhdetta, sellaista suhdetta jossa toinen on jo esim. vuoden itsekseen tehnyt eroa, hankkinut asunnon, valmistellut itselleen uutta elämää. Mutta ei ole pystynytkään siitä toiselle kertomaan. Toisaalta osoittaa raukkamaisuutta puolisoa kohtaan mutta heikoutemme kaikilla.
"Ne jotka heti jyrkästi syyttävät vain petturia ja eivät näe AINOATAKAAN syytä parisuhteessaan tai itsessään joka olisi voinut johtaa pettämiseen. "
Olematonta ei voi nähdä. Pettäjä on yksin syyllinen pettämiseen; puolisolta ei edes kysytty. Ylinopeutta ajanut on yksin syyllinen ylinopeuteen, ei vieressä istunut jäkättävä matkustaja. Tappaja on yksin syyllinen tappoon. Pyromaani on yksin syyllinen tulipaloon. Kukaan heistä ei välty tuomiolta sillä, että yrittää syyllistää uhrin tai puolisonsa.
TIETENKIN elämä ja parisuhde on kokonaisuus, jonka toimivuus on kahden kauppa, mutta jokaiseen tekoon on tekijä yksin syyllinen. Pirttihirmu on syyllinen pirttihirmuna olemiseen, mutta ei uskottomuuteen.
Pettäjä, joka selittää syyksi sen, että puoliso oli tai teki, sitä tai tätä, on kuin hiekkalaatikkoikäinen hemmoteltu lapsi (ja todennäköisesti onkin ollut lapsena hemmoteltu), joka heittää hiekkaa toisen silmiin kun se toinen rikkoi hänen hiekkakakkunsa, joka taas johtui siitä, että hiekkakakku oli tehty sen toisen kurahousun lahkeen päälle ja hajosi kun tämä uskalsi liikahtaa.
Pettäjät: ottakaa vastuu teostanne ja lakatakaa inisemästä ja syyttelemästä muita ihmisiä omista valinnoistanne!
Samaa mieltä. No comments.
On mahdotonta vastata kysymykseen jos ei erottele, vastaako kysymykseen syyllisyydentunteesta, jne, itse pettämiseen, vai syyllisyyydentunteesta,jne sen taustalla oleviin asioihin
Sanoisin, ettei pettänyt ainakaan enää rakasta puolisoaan millään tasolla, ellei tunne uskottomuudesta syyllisyyttä. Hyvin usein tunnetaan syyllisyyttä vain kiinnijäämisetä/kärähtämisestä kuin uskottomuudesta.
doris, luulisi asian olevan juuri noin kun sanot. Mutta täälläkin on useampiakin kertomuksia joissa pettänyt itse kertoo rakastavansa puolisoaan.
Joissakin tapauksissa herää pettänyt kuin huumasta asian tultua julki. Pelko puolison ja perheen menttämisestä on tullut niin suureksi, että pettäjä parantaa tapansa. Sitten on tapapettäjiä jotka hakee vain hauskaa jännitystä työmatkoilla ym. Ja palaavat kotiin, onnellisena odottavan tietämättömän puolisonsa luo.
Pettäminen on kuitenkin AINA väärin. Jos rakkaus ihan oikeesti on kuollut ja kaikki keinot liitoan pelastamiseksi käytetty niin silloinkin pitää ensin erota ja sitten vasta hakea uutta kumppania.
Eron jälkeenkin olisi syytä hiljentyä itsensä kanssa eikä syöksyä uuteen ilman minkäänlaista ns surutyötä tai tilanteen nollaamsita.
Pettäjän sanaan voi aina luottaa! Muistakaa se! Jos pettäjä kerta sanoo, että rakastaa edelleen kumppaniaan, niin silloin on heti haudattava kaikki epäilykset siitä, että hän ei puhuisi totta. Pettäjän ei pidä ikinä joutua perustelemaan mitään, koska sanaan voi luottaa
Älä kehtaa olla sarkastinen. Tavallisen ihmisen huomio on tosi.
Sarkastisuutta tuskin kukaan epäileekään, minusta tuo oli juuri siksi tarkoitettu.
Pettäjän rakkaudentunnustus on petetyn aliarvioimista.
Pettäjä lulee petetyn uskovan hänta ja näin pääsevän siistimmin eroamaan, pettäjä sanoo petetyn olevan hänelle liian hyvä jopa ennen pettämistä mutta juuri pettämisen paljastuttua. Todellisuudessa pettäjä myhäilee kun petetty uskoo hänen rakkaushöpinät ja pettäjä voi sitten marttyyrinä poistua näyttämöltä ja toivoa petetyn löytävän häntä kelpoisemman kumppanin.
Saattaahan olla, että toisinaan jopa pettäjä itsekin uskoo rakastavansa aidosti pettämäänsä, ja jopa siinä määrin että on saanut itselleen uskotelluksi, olevansa jopa hyväntekijä, ajatuksella: "Kun sinä et "anna", haen seksin ja läheisyyden muualta, jottei sinun tarvitse vaivautua".
Nimenomaan. Kun tietää, ettei toinen halua lämpöä, läheisyyttä ja/tai seksiä, niin ottaa hänet huomioon. Ei siis tyrkytä niitä eikä yritä "pakolla". Kaiken lisäksi kun tuosta suorasta puheeksi ottamisesta on usein enemmän haittaa kuin hyötyä.
"täälläkin on useampiakin kertomuksia joissa pettänyt itse kertoo rakastavansa puolisoaan."
Kertoa voi mitä vain, ja sitä voi myös tarkoittaa. Pääasia ei olekaan se mitä kerrotaan, vaan miten siihen suhtautuu, mitä itse haluaa, millaiset on omat rajat, arvot, tunteet jne.
Liittoa ei voi pelastaa mikään, ellei molemmilla suhteen osapuolella ole selvää mitä haluaa. Etenkin pitkään liittoon voi kadottaa itsensä kokonaan. Parisuhde voi kuolla ja kuoleekin, muttei se kuole hetkessä, vaan niin vähitellen ja pitkän ajan kuluessa, ettei sitä itsekään huomaa. Usein uskottomuus on etsintää, irtiottoa. Sen kautta voi tietää onko mitään enää tehtävissä vakisuhteelle. Uskottomuus on myös viimeinen mahdollisuus "päivittää" parisuhde, selvittää onko mitään enää tehtävissä.
"Eron jälkeenkin olisi syytä hiljentyä itsensä kanssa"
Jokaisen henkilökohtainen asia. Itse olin pitkän linjan erostani lähinnä helpottunut. En tosiaan tarvinnut enää mitään surutyötä. Enemmän kuin eroa, surin sitä millaiseksi exäni muuttui vuosien aikana. Täysin vastakohdakseen.
"Uskottomuus on myös viimeinen mahdollisuus "päivittää" parisuhde, selvittää onko mitään enää tehtävissä."
Kyllä, juuri näin. Parisuhde ei tosiaan "päivity" ihan itsekseen, vaan siihen on ajettava sisään juuri oikeat päivitykset. Ei toimi muuten.
"Jos pettäjä kerta sanoo, että rakastaa edelleen kumppaniaan, niin silloin on heti haudattava kaikki epäilykset siitä, että hän ei puhuisi totta"
Hmmm. Tottakai pettänyt voi puhua totta ja puhuukin. Miksei puhuisi? Miksi valehtelisi? Petetyn on itsensä selvitettävä mitä haluaa suhteelta, rakastaako ja haluaako rakastaa puolisoaan ja etenkin se, haluaako jatkaa yhdessä.
Mies ei petä, mies vaan panee!
riippuu miehestä
Eunukki ei ole mies.
petetyn ei todellakaan tarvitse tuntea syyllisyttä. syyllisyyttä kannattaa tuntea vasta silloin jos sokeana jatkaa suhdetta, kuvittelee että kun kerran olen asiasta nostanut metelin ja tehnyt pettäjän elämästä maanpäälisen helvetin, elämä jatkuu kuten ennen pettämistä eli kuvittelee asian ratkeavan kun asiasta metelöi eikä asiasta puhu suoraan, kysele syitä (vaikka sattuu, ikävä kyllä tiedän), mieti olisiko voinut itse todellakin tehdä jotain toisin vai onko kaikki mitä itse tehnyt kuitenkin ollut parisuhteen hyväksi; kärjistetty vastaanasettelu; pihdannut vai vastannut toisen haluihin ainakin osittain, vetonut väsymykseen/kiireeseen eikä lähtenyt leffaan viettämään kahdenkeskeistä laatu aikaa..
eli miettiä olenko pitänyt sokeana itsestään selvänä että molemmat saa sen mitä suhteelta haluaa vai onko pettäjä vain itsekkäänä lähtenyt reissullensa, jolloin harva itsesuojeluvaiston omaava jää suhteeseen
Minä kuulun juuri siihen kastiin joka luotti sokeasti puolisonsa selityksiin. Uskoin aiheuttaneeni itse pettämisen sairastamisellani. Kun kakkonen käräytti miehen ja yritin tehdä pesäeroa niin mies itkien pyysi mahdollisuutta. Se toinen ei merkkaa mitään, itse en edes ajattele kenestäkään ihmisestä niin rumasti kuin mitä mies puhui tuosta naisesta.
He riitelivät ravintolassakin jolloin nainen kävi käsiksi mieheen kynsien veriset jäljet tämän käsivarteen. Olin kauhuissani koska en ymmärtänyt että jotkut ihmiset toimii noin toisaan kohtaan.
Minulla ei käynyt mielessäkään, että se olisi ollut teatteria.
Olen todellakin sitämieltä että en minä sokea ja tyhmä ollut vaan mies joka käytti luottamustani noin karkeasti hyväkseen. Sekin vielä että hän haukkui, mollasi ja väheksyi naista jopa tämän ystäville ja jonka kanssa hän monien vaiheiden jälkeen kuitenkin avioitui.
Monien keskustelujen ja terapian ansiosta olen oppinut ajattelemaan, että en ole syyllinen tapahtumiin, enkä olisi voinut omalla käytökselläni mitenkään estää niitä.
Unohdin sanoa, että ne valheet ja panettelut joiden kohteeksi olen itse eron jälkeen joutunut ovat juuri samanlaisia joita pettäjä käytti tuosta naisesta tämän käräytetytä hänet.
Petturin mielenlaadun tuntien ei olisi koskaan pitänyt mitenkään loukkaantua. Mutta läheisriippuvaisena, vaikka olenkin yrittänyt koulia itseäni, otan aina kaiken itseeni.
Hyvä pitää mielessä, ettei kaikki uskottomat ovat omanlaisiaan (aivan kuten heidän puolisonsa), ei heillä ole samanlaista mielenlaatua. Suurin osa ei panettele kumppaniaan, eikä kohtele huonosti.
Hyvin usein uskottomuus liittyy juuri siihen, ettei puoliso tee ja toimi parisuhteen hyväksi. Eikä myöskään halua keskustella siitä mitä toinen haluaisi ja toivoisi.
, , on luonnollisesti myös sellaisia, joissa kumpikaan puoliso ei "toimi parisuhteen hyväksi", ts. on ikäänkuin "heitetty pyyhe kehään" parisuhdetta ajatellen.
Tuolla aiemmin otit esiin mielestäni myös oivasti tuon, "voi kadottaa itsensä kokonaan". todellakin pettävä/uskoton voi tuntea omalta kohdaltaan usein myös noin. Haetaan "kipinää" elämään yleisestikin, ei pelkästään seksiin. Ja se ei silti ole puolisosta johtuva seikka, vaan hänen oma tuntemuksensa.
Ja kun se pyyhe lentää sinne kehään, uskottomuus paljastuu, voivat nämä pettäjä ja myös petetty syyttää kolmatta osapuolta. Pettäjä voi kertoa petetylle kuinka hänet vieteltiin (ilman hänen tahtoaan hah ) ja petetty syytää kaiken kolmannen osapuolen syyksi.
Siitäpä on sitten hyvä aloittaa "puhtaaltapöydältä" katumusharjoitukset!
Menee muutama aika ja taas ollaan samassa tilanteessa...mutta TOTTAKAI se on tuon kolmannen syytä.
Nimenomaan, näinhän se varmasti usein menee. Mutta mun mielestä silloin voi jo petetty katsoa peiliin, ja sanoa, "olen pöljä", haluan uskoa kaikkea paskaaa ja ennen kaikkea on ilo ja kunnia aina syyttää jotakin ulkopuolistatahoa, joka sotkee "aivan ihanan avioliiton", niitä tahoja vain ilmaantuu koko ajan lisää, mutta kolmannet osapuolet ovat "reppania" aina ja ikuisesti!
Jos pettäjät ovat hankalassa tilanteessa, niin petetyt ne vasta onkin, ja itseasiassa kolmansilla osapuolilla on kuitenkin loppujen lopuksi se helpoin rooli (riippuu tietysti vielä ihmisestä, osaako asennoitua oikein9.
samaa mieltä kanssasi, petetyllä se hankalin tilanne on, kaksi muuta voi vaan todeta että "se ketä leikkiin lähtee se leikin kestäköön". petetyltä on vetästy "matto jalkojen alta" ja koko elämän perusta menee uusiksi, joutuu miettimään luottaako ja jatkaako vai oliko se siinä. nämä kaksi muuta tiesi mikä voi olla vastassa..
"se ketä leikkiin lähtee se leikin kestäköön"
Näin myös avioliitossa. Liitto ja ihmissuhde on aina riski. Ihminen on aina itse oman elämänsä perusta. Jos puoliso on uskoton, se on tosiasia, josta ei kannata syytellä ketään. Ainoastaan ratkaista jatketaanko liittoa vai ei.
Avioliitto ei ole leikki. Ihmisuhdetta ei tarvitse ajatella riskinä, vaan avioliitossa on luonnollista ja lupa luottaa.
Kakkosille sanoisin, että älkää menkö kenenkään toisen naisen ihmisuhteen väliin. Kakkoset ovat vastuussa pettämisestäsiinä kuin itse petturi.
Minulta et tule saamaan hyväksyntää ajatuksillesi, vaikka kuinka prrustelisit niinden kaatamista ne petetyn niskaan. Kehotan arvostamaan muiden suhteita silläkin uhalla, että sinua ja kaltaisia loisija luopioita on ollut aina olemassa.
"Ihmisuhdetta ei tarvitse ajatella riskinä, vaan avioliitossa on luonnollista ja lupa luottaa."
Aivan yhtä luonnollista on menettää luottamus. Kokonaan tai osittain. Ei ole ihmissuhteissa muutenkaan mitään luottamustakuuta.
Ei todellakaan yhtä luonnolista. Väität vain, vaikka tiedät olevasi väärässä. Muussa tapauksessa olet yksinkertainen tai vaan typerä provo.
silloin erotaan, ei petetä. Pettäminen on pahin loukkaus parisuhteen sisällä.
aivan - tämän kun kaikki tajuisi, ei säästyttäisi sydän suruilta mutta säästyttäisiin niiltä isoilta sydän suruilta
Miksi jankutatte tuota samaa "silloin erotaan, ei petetä".? Kun elävässä elämässä EI mene niin. Eihän uskottomuutta edes olisi olemassa, jos erottaisiin.
Elämän tarkoitus on elää, eikä vältellä omia, niitä ikävämpiä tunteita.
Ei elämän tarkoitus olekaan vältellä tunteita, mutta nimenomaan, vältellä aiheuttamasta noita ikäviä tunteita ja vaikka elävässä elämässä kaikkea ikavää tapahtuukin, ei niihin itse pidä ryhtyä, Vaan ajattelemalla vältää niihin itse ryhtymistä.
No just. Elää kuin sika pellossa? Olet ymmärtänyt asiat ihan väärin.
"Ei elämän tarkoitus olekaan vältellä tunteita, mutta nimenomaan, vältellä aiheuttamasta noita ikäviä tunteita"
Elämän tarkoitus ei ole vältellä tunteita, mutta silti kuitenkin vältellä aiheuttamista niitä toiselle? No haloo. On vielä älyttömämpää vältellä toisten tunteita, koska se on mahdotonta. Ei kukaan vastaa toisten tunteista, se on jokaisen tehtävä ihan itse. Jos sinulle tulee ikäviä tunteita, niin se olet juuri sinä itse, joka ne voi selvittää. Ei kukaan muu.
Jokaisellahan on kaikenlaisia tunteita. Jos niitä ikäviä välttelee, niin ei tule toimeen itsensä kanssa.
Voi, voi sinun ymmärryksen tasoa, luepa tuo lause uudelleen. Ei siinä kerrottu mitään toisen tunteiden välttämisestä. Ainoastaan todettiin, että tulisi välttää AIHEUTTAMASTA ikäviä tunteita toiselle, joten haloo vain itsellesi. Se taas, mikä aiheuttaa ikäviä tunteita puolisolle tulisikin ottaa selville, ei aina ja pelkästään "kantapään kautta", vaan myös empatian ja vuorovaikutteisen keskustelun myötävaikutuksella.
"tulisi välttää AIHEUTTAMASTA ikäviä tunteita toiselle"
Mitä muuta tuo on kuin välttämistä?
Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä. Kaikki tunteet ovat aitoja, oikeita ja sallittuja. Myös ikävät tunteet. Niillä on oma tarkoituksensa.
Sinun pääongelmasi lienee konfliktien välttely. Et myöskään osaa olla oma itsesi. Ajattelet aina "voinko tehdä niin tai näin, mitä kumppani tykkää" Sitten valitset sen, mistä kumppanisi mielestäsi todennäköisemmin tykkää. Vähättelet omia tarpeitasi ja halujasi, todennäköisesti et edes tiedä mitä ne ovat.
Toisen tunteiden välttäminen tarkoittaa ettei kohtaa toisen tunteita. Ts väistää ne. Eli, valtetään aiheuttamasta tunteita, ei vältellä itse tunteita.
http://www.suomisanakirja.fi/välttää
Tässä yhteydessä siis totesin: "tulisi toimia niin, ettei niistä toiselle aiheutuisi ikäviä tunteita.
Onko siis ongelma, jos haluaa välttää konfliktit???? Oho!! Siis, mielestäsi, tulisikin aiheuttaa niitä??
"Ajattelet aina "voinko tehdä niin tai näin, mitä kumppani tykkää" Kyllä niin tulisikin ajatella parisuhteessa aina. Mutta ei kuitenkaan näin:"Sitten valitset sen, mistä kumppanisi mielestäsi todennäköisemmin tykkää. Vähättelet omia tarpeitasi ja halujasi" Etkö siis osaa ajatella muita vaihtoehtoja? Huh, millainen parisuhteesi tulevaisuus näyttääkään, todelliselta kauhuskenaariolta.
Parisuhde kun on lähes kokonaan kompromisseihin perustuva. Ei siis yksilöiden omien tarpeiden temmellyskenttä. Noiden tarpeiden täytyisi löytää keskinäinen, mahdollisimman tasa-arvoinen ja molempia tyydyttävä KOMPROMISSI.
"Onko siis ongelma, jos haluaa välttää konfliktit"
On, ehdottomasti. Konfliktit puhdistavat ilmapiiriä ja niiden avulla päästään ratkaisemaan asioita. Mikäli konflikteja, tai riitelemistä vältellään, lakaistaan kaikki maton alle, ollaan hiljaa ja puhutaan vain helpoista asioista ja sellaista, joista varmana ollaan samaa mieltä. Eihän se ole vuorovaikutusta.
Esim. perheneuvoja Matti Kuronenkin sanoo:
"Riitelyn vältteleminen voi lopulta vieraannuttaa kumppanit toisistaan. Riitely on osoitus siitä, että kumpikin uskaltaa tuoda esiin itselle tärkeitä asioita ja pitää niistä kiinni toisen vastustuksesta huolimatta."
Ja myös, tämä on tärkeä:
"Riidellessäkin olisi muistettava kuunnella toista ja suoda hänelle oikeus omaan mielipiteeseen."
Kommentoit asian sivusta.
Jos tosiaankin toimitaan näin: "konflikteja, tai riitelemistä vältellään, lakaistaan kaikki maton alle, ollaan hiljaa ja puhutaan vain helpoista asioista ja sellaista, joista varmana ollaan samaa mieltä.",
On kyseessä vahingollinen toimintamalli, mutta juuri tuossa edellä totesin: "Noiden tarpeiden täytyisi löytää keskinäinen, mahdollisimman tasa-arvoinen ja molempia tyydyttävä KOMPROMISSI."
Eli tulisi käyttää tuota vuorovaikutteista kanssakäymistä (esim keskustelemalla jne.), ikvävissä ja vastenmielisissäkin aiheissa juuri välttääksemme riidat.
Eli vielä kerran: Ei vältellä, (väistellä), ikäviä aiheita vaan itse riitoja.
Joskin. Todella avioliitossa avoimin mielin. Pikkuriita saattaa silti puhdistaa ilmaa ja keventää tunnelmaa, vaikka aina pitäisi pyrkiä siihen ajatukseen että koetut asiat ja näkemyserot aiheuttavat erimielisyyttä eikä ihmiset itsessään.
Tähänkin ketjuun on pesiytynyt sama provoilija kuin aikaisempiin. Esim. iiiik ja anki. näyttää olevan samaa tylliä. Lyhyitä vastauksi enemmän ja vähemman asian vierestä, jotta petetty saadaan vaikuttamaan syylliseltä. Pääasia että suoltaa aivopierujaan jokaisen kommentiin.Joku teiniprovo..
Kirjoitinkin, "tulisi pyrkiä, , ," Elävässä, todellisessa elämässä eipä kukaan ole täydellinen ja niin myös erimielisyyksiä ja riitoja syntyy tietysti.
"Pikkuriita saattaa silti puhdistaa ilmaa ja keventää tunnelmaa", , tosi! mutta keskustelemalla saavutettu yhteisymmärrys, se vasta hyvältä tuntuukin ja on tavoittelemisen arvoista.
Joskin ehdottomasti samaa mieltä aina on parempi pystyä keskustelemaan mutta kuten edellä mainitsin, aivan liian usein unohdetaan pitää erillään asiat ja ihmiset.
Jos rakastamani ihminen on jostakin asiasta erimieltä kanssani niin se ei kuitenkaan tee hänestä huonoa tai puolisoksi sopimatonta. Eikä missään tapauksessa oikeuta pettämistä.
"sirunen", noinhan se on!
Omana mielpiteenäni kertoisin, että tilanteessa, missä vaimoni olisi kanssani kaikesta samaa mieltä, mieleeni heräisi epäilys, että hän ainoastaan myötäilee, eikä jostain syystä haluaisi tai uskaltaisi kertoa omaa mielipidettään.
Mielipide-erot ja niistä keskustelu sekä niiden pohjalta kompromissien tekeminen antaa parisuhteelle tuota perspektiiviä ja syventää yhteenkuulumisen tunnetta, ei siis aja erilleen.
Ideaali parisuhteessa onkin seksuaalista kanssakäymistä tärkeämpi tekijä tuo yhteenkuulumisen tunne tai ainakin puolisoiden yhteinen halu pyrkiä siihen.
df
Joskin
Me ihmiset olemme kovin erilaisissa liitoissa. Siitä johtuu, että puhutaan asioista omalta kantiltaan. Suuressa osassa liitoista vain toinen dominoi. Toinen enemmäkin alistuu. Näin voi jatkua pitkään, kunnes jompikumpi - usein myös alistuja löytää uuden ihmeellisen suhteen: suhteen, jossa hän voi olla tasa-arvoinen. Eikä välttämättä ole edes suhde, vaan ystävyys riittää. Tämä heilauttaa parisuhdetta. Kun alistuja ottaa tai yrittää ottaa oman elämän haltuunsa, eikä enää alistua, se ei dominoivalle puolisolle sovikaan, yllätys... Parisuhteessa tärkeintä on ottaakin molempien tarpeet huomioon, molempien pitää tulla huomioiduksi. Näin ei kovinkaan usein ole - ainakaan sellaisissa suhteissa, joissa uskottomuutta ilmenee. Parisuhteessa toki tarvitaan kompromissejakin. Usein kuitenkin kompromissit johtavat tyytymättömyyteen, koska kompromissi ratkaisu ei kovinkaan usein miellytä kumpaakaan.
Oikeastaan millään ei ole niin paljon väliä suhteessa, kuin se, että molemmat osaavat ottaa asiat asioina ja ratkaista yhdessä ongelmia, johon yhteinen ratkaisu tarvitaan. Mutta kuten tuolla jo sanoinkin, parisuhteet ovat erilaisia. Kukaan ei tiedä millainen ongelmienratkaisupolitiikka missäkin suhteessa on. Ei tiedä sitäkään rakastaako pari toisiaan, millä tavalla, mitä rakkaus heidän mielestään on. Ovatko parisuhteessa olevat tuomitsevia. Arvostuksen kohteet, persoonat, luottamuksen puute vai yliluottamus toiseen jne.
"tilanteessa, missä vaimoni olisi kanssani kaikesta samaa mieltä, mieleeni heräisi epäilys, että hän ainoastaan myötäilee, eikä jostain syystä haluaisi tai uskaltaisi kertoa omaa mielipidettään."
Näinhän se juuri menee. Se että uskaltaa sanoa mitä ajattelee on useissa suhteissa ylitsepääsemätön kysymys. Toinen sanoo mielipiteensä ym hyvinkin vahvasti, toinen hissuttelee.
"Miksi pitäisi petettyjen tuntea syyllisyyttä?"
Ei toden totta pidäkään! Petetty ei ole koskaan eikä millään tasolla syyllinen pettämiseen. Syyllisyyden tuntoon ei ole mitään syytä!
"Miksi pitäisi petetyn tutkia itsään petturin väärien tekojen vuoksi?"
Ainoastaan siksi, että voi arvioida minkälaista vahinkoa petturi tuotti ja miten niistä parhaiten toipuisi.
Tässä asiaa. Jaan Mirjamin kanssa samanlaisen kokemuksen.
http://areena.yle.fi/tv/2179315