Tässäpä tyypillinen ihmetystä herättävä tilanne. Tapaan miehen joka pyytää puhelinnumeroani. Sitten kun ilmoitan etten anna omaa, mutta voin ottaa hänen, niin kuitenkin väen vängällä olisi saatava se minun puhelinnumero. Perustelut tähän on, että: "no et sä kuitenkaan mulle soita".
Mikä logiikka tässä oikein on? Jos on niin varma etten ole sen vertaa kiinnostunut, että soittaisin miehelle, niin miksi sitten olisin siinä vaiheessa kiinnostunut kun mies soittaa minulle...?
Mikä logiikka tässä oikein on? Jos on niin varma etten ole sen vertaa kiinnostunut, että soittaisin miehelle, niin miksi sitten olisin siinä vaiheessa kiinnostunut kun mies soittaa minulle...?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sun numeros olis 1 monienmuiden naisten numeroiden joukossa. voi kavereitten kanssa vaihtaa numeroita ja kehua kokoelmallaan. Siinä se.
...aina niin, että annan oman numeroni mutta "vastalahjana" haluan itselleni miehen numeron. Haluanhan tietää keneltä muuten tuntemattomasta numerosta tulevat viestit tulevat.
Etiketin mukaan homma menee pähkinänkuoressa seuraavasti: jos mies on kiinnostunut naisesta, hän pyytää tältä puhelinnumeroa, jonka nainen antaa jos katsoo sen soveliaaksi.
Jos taas nainen on kiinnostunut miehestä, hän antaa tälle puhelinnumeronsa, jonka mies kohteliaasti vastaanottaa ja soittaa siihen myöhemmin, jos katsoo kyseisen naisen huomion suosiolliseksi.
Totta kuitenkin on, että tällaiset vanhan koulun säännöt ovat varmasti suurelta osalta unohtuneet ja käytännöllisistäkin syistä muuttuneet. Ja jos joku niitä joskus vaatiikin noudatettavaksi, saattavat hänen motiivinsa liittyä muuhun kuin korrektin tapakulttuurin noudattamiseen.
Eli nainen on aina se,joka antaa armon miehelle puhelinnumeronsa!! Mies ei koskaan anna omaansa,ettei paljastu joksikin muuksi kuin mitä on ilmoitellut.Tai kun antaa,antaa kaverinsa tai jonkun muun numeron,mitä ei ole olemassakaan.
Mies kyylää autollaan nurkilla,kun on urkkinut numeron ja saanut sitä kautta osoitteen.Kun niitä on parikin norkoajaa,alkaa pikku hiljaa miettimään,antaako kenellekään edes sitä numeroa.
kyse lienee ollut ajatuksesta, että naisen ei ole sopivaa soitella miehen perään, vaan lähestymisen olisi parempi toteutua toisinpäin. Elämme kuitenkin tasa-arvoon pyrkiviä aikoja, joten jokainen voinee antaa tai pyytää numeroa keltä ja kenelle haluaa. Ja mikäänhän ei velvoita tekemään kumpaakaan. Paitsi pariutumisvietti.
Mutta että "mies kyylää autollaan nurkilla"? Tuota, miksei se vaan soita siihen numeroon? Jos sitä siis kiinnostaa? Ei sillä, että epäilisin juttuasi, kuulostaa vaan oudolta. Kannattaa ehkä tosiaan harjoittaa ainakin jonkinlaista valintaa numeroaan jaellessa.