Haluaisin kysyä teiltä, mikä on teidän filosofianne sen suhteen, mitä vaaditte ihannemieheltä?
Itse olen miettinyt aika paljon sitä, minkälainen ristiriita monilla ihmisillä on sen suhteen. Olen siis ollut aika usein todistamassa semmoista kaavaa, jossa ihminen haluaa jotain mitä ei voi saada.
Oma filosofiani on ainakin se, että vaatimukset pitää olla sellaisia, minkä vuoksi on valmis edes tekemään jotain. Jos esim. haluaa lihaksikkaan miehen, pitää itsekin alkaa liikkumaan ja saada lihasta, koska omasta mielestäni se on ihan reilua. Minulla on ollut kolmostyypin akne eli keloidinen akne, minkä seurauksena kehoni ja naamani ovat arvilla. Itse haluaisin miehen, jonka iho on hyvin hoidettu, joten yritän itse hoitaa naamaani mahd. hyvin. Olen myös miettinyt sitä, että kävisin joskus poistattamassa arvet. Sama on myös muun ulkonäön kanssa. Oma ihanteeni on urheilullinen tai urheilullisesti aktiivinen mies, jolla on vähän lihasta ja sopusuhtainen vartalo. Olen ylipainoinen, joten yritän itsekin tavoitella samaa. Näin pitkälle vietynä olisin ehkä (epätodennäköisesti) jopa valmis menemään kauneusleikkauksiin sen takia. Esim. jos haluan, että ihannemiehelläni olisi ``bubblebutt`` yrittäisin itse hankkia sitä luonnollisin keinoin ja viimeisimpänä implantein. Pidän myös ympärileikatuista miehistä ja sellaisista, jotka ajelevat karvansa tärkeiltä alueilta. Luonnollisesti itse pyrin samaan. Joskus tulevaisuudessa käyn ympätileikkauksessa.
Sama filosofia pätee myös luonteenpiirteisiin ja mahd. seurustelusuhteessa.
Esim. jos olisin uskoton, en odottaisi että puolisoni olisi ja päinvastoin. Jos pidän suhteessa huolta ulkonäöstäni, vaadin samaa puolisolta. Jos en luota puolisooni, en usko, että hän luottaisi minuun.
Kiellän itseltäni seurustelun/treffit/seksin ennenkuin täytän vaatimukseni.
Onko se mielestänne normaalia?
Itse olen miettinyt aika paljon sitä, minkälainen ristiriita monilla ihmisillä on sen suhteen. Olen siis ollut aika usein todistamassa semmoista kaavaa, jossa ihminen haluaa jotain mitä ei voi saada.
Oma filosofiani on ainakin se, että vaatimukset pitää olla sellaisia, minkä vuoksi on valmis edes tekemään jotain. Jos esim. haluaa lihaksikkaan miehen, pitää itsekin alkaa liikkumaan ja saada lihasta, koska omasta mielestäni se on ihan reilua. Minulla on ollut kolmostyypin akne eli keloidinen akne, minkä seurauksena kehoni ja naamani ovat arvilla. Itse haluaisin miehen, jonka iho on hyvin hoidettu, joten yritän itse hoitaa naamaani mahd. hyvin. Olen myös miettinyt sitä, että kävisin joskus poistattamassa arvet. Sama on myös muun ulkonäön kanssa. Oma ihanteeni on urheilullinen tai urheilullisesti aktiivinen mies, jolla on vähän lihasta ja sopusuhtainen vartalo. Olen ylipainoinen, joten yritän itsekin tavoitella samaa. Näin pitkälle vietynä olisin ehkä (epätodennäköisesti) jopa valmis menemään kauneusleikkauksiin sen takia. Esim. jos haluan, että ihannemiehelläni olisi ``bubblebutt`` yrittäisin itse hankkia sitä luonnollisin keinoin ja viimeisimpänä implantein. Pidän myös ympärileikatuista miehistä ja sellaisista, jotka ajelevat karvansa tärkeiltä alueilta. Luonnollisesti itse pyrin samaan. Joskus tulevaisuudessa käyn ympätileikkauksessa.
Sama filosofia pätee myös luonteenpiirteisiin ja mahd. seurustelusuhteessa.
Esim. jos olisin uskoton, en odottaisi että puolisoni olisi ja päinvastoin. Jos pidän suhteessa huolta ulkonäöstäni, vaadin samaa puolisolta. Jos en luota puolisooni, en usko, että hän luottaisi minuun.
Kiellän itseltäni seurustelun/treffit/seksin ennenkuin täytän vaatimukseni.
Onko se mielestänne normaalia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.