Työkaverini tuskaili taannoin, että hänellä on liikaa hommia. Kaveri suorastaan oli helisemässä niiden töiden kanssa. No esimiehen kanssa jaettiin hommia uudelleen minun ja tämän työkaverin kesken ja nyt tilanne on sen suhteen stabiloitunut. Mutta kun minä olen saanut uusia projekteja vetovastuulleni, niin tämä työkaveri tahtoisikin nyt olla päävastuussa niistä. Hän on omien sanojensa mukaan "vain avustaja". No arvaahan sen mitä tulee, kun laivalla on kaksi kapteenia. Toinen kääntää ruoria toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Tilanne muistuttaa myös Venäjän tilannetta aikana, kun Medvedev oli pressa ja Putin pääministeri. Putinhan siellä maata johti.
Tässä tilanteessa nyt kuitenkin tuntee itsensä todella arvottomaksi, sillä en enää tiedä, että kumpi meistä niitä prokkiksia johtaa. Kohta en enää jaksa tätä. Esimiehen kanssa asiasta voi keskustella, mutta aiempien kokemusten perusteella tilanne palaa ennalleen melko pian. Voi v"##u miten ottaa päähän! Oliskohan aihetta ottaa hatkat, ennenkuin menee mielenterveys?!
Tässä tilanteessa nyt kuitenkin tuntee itsensä todella arvottomaksi, sillä en enää tiedä, että kumpi meistä niitä prokkiksia johtaa. Kohta en enää jaksa tätä. Esimiehen kanssa asiasta voi keskustella, mutta aiempien kokemusten perusteella tilanne palaa ennalleen melko pian. Voi v"##u miten ottaa päähän! Oliskohan aihetta ottaa hatkat, ennenkuin menee mielenterveys?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelen duunin vaihtoa jos esimiehen kanssa keskustelulla ei 2. kipparia saa kuriin.
Olen koittanut pohtia, että olenko minä syyllinen tähän tilanteeseen. Eli enkö vain tule toimeen tämän työkaverin kanssa. Olen antanut hänelle periksi monesti, mutta siitä näyttää seuraavan vain se, että hommat ovat pian hänen vastuullaan. Tai että hän saa mielipiteensä ja tahtonsa läpi. Tilanne on sitten kuin päiväkodissa. En siis oikein pysty pelkästään itseänikään syyttämään.