Jommassa kummassa ip-lehdessä oli tänään juttua Kepun varapj:stä Saarikosta. Hän on raskaana ja lapsen isä on demari.
Toimittaja kyseli että tuleekos lapsesta demari vai kepuli? Saarikko vastasi ylpeänä että lapsi saa ihan itse päättää.
Mutta toimittaja ei tajunnut tuhannen taalan paikkaa jatkokysymykselle: "No saakos lapsenne valita ihan itse senkin haluaako hän liittyä uskonnollisen yhteisön jäseneksi?"
Vastaus kuuluisi varmaankin, että ei saa. Heti kun kohdusta ulos putkahtaa niin pappi on valmiina haarojen välissä pyhän veden kanssa.
Toimittaja kyseli että tuleekos lapsesta demari vai kepuli? Saarikko vastasi ylpeänä että lapsi saa ihan itse päättää.
Mutta toimittaja ei tajunnut tuhannen taalan paikkaa jatkokysymykselle: "No saakos lapsenne valita ihan itse senkin haluaako hän liittyä uskonnollisen yhteisön jäseneksi?"
Vastaus kuuluisi varmaankin, että ei saa. Heti kun kohdusta ulos putkahtaa niin pappi on valmiina haarojen välissä pyhän veden kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensin pakkokastetaan ja sitten viedään lapsilisät
Luterilaiset tyytyvät herran tahtoon. Kaikki tapahtuu niinkuin herra parhaaksi näkee. Kaikella on jokin salattu merkitys, vaikka lapsi ei sitä ymmärrä. Esivaltaa pitää kunnioittaa ja rukoilla heidän puolestaan.
Hyvä kysymys. Vastaus on tässä: uskonnossa on kysymys paljon enemmästä kuin politikassa, joka sekin on tärkeää ja liittyy elämässä moneen. Uskonnossa on kysymys elämän mielekkyydestä ja arvosta, politiikassa siitä, kuinka näitä (rajoitetusti) voidaan yhteiskunnallisessa mielessä mahdollistaa.
Sitä suuremmalla syyllä jokaisen olis saatava itse päättää jäsenyydestään uskonyhteisössä.
Uskonnoissa on kysymys saduista, lapsikin sen ymmärtää.
Kyllä voisin kuvitella että tulipalokomunistille aate oli ihan yhtä paljon elöämän mielekkyys ja vakaumuskysymys kuinn uskovbaiselle.
Pirkko Saision näytelmässä joku roolihenkilö kertoi olleensa aikoinaan niin kiivas vasemmistolainen, että liikkennevaloissakin punainen tarkoitti hänelle ETEENPÄIN!!
Kirkkoministeri Räsänenkin sanoo että malliset lait ja säännöt eivät välttämättä koske uskovaista, jos ovat ristiriidassa raamatun/ henkilön kristillisen vakaumuksen kanssa.
Ja kylä uskonnossakin on mitä suurimmassa määrin kyse siitä miten edistää omaa uskonnollista vakaumusta, ja vilitettävasti usein kyseenalaisin keinoin, jopa pakottamalla, pitämällä kiinni vanhoista evluttien etuoikeuksista ja vaatimalla lisää. Kirkko on kuin puolue, valitettavasti vaan se ei ole vastuussa äänestäjille, niin kuin poliittiset puolueet.
KDhän on tehnyt taidetta poliitiikan ja uskonnon koplaamisesta yhteen. KD sentään on vastuussa äänestäjille.
Kirkko vaikuttaa sen sijaan salaa lobaamalla poliittisia päättäjiä ja virkamiehiä, se on vielä tänäänkin aika helppoa koska suuri(n) osa päättäjistä eri portaissa on jonkin sortin evlutteja, kristittyjä.
"Uskontojournalismi" on mediassa kehittynyt, mutta samalla uskonnottomuusjournalismi on kärsinyt... Kirkko maasuttaa mediaa, ja suurin osa päätoimitajista paimentaa rivijournalisteja talkoisiin...
Kritiikkia kehiin myös mediaan päin.. Toki keskustelupalstoille, mutta välillä myös päätoimitajalle ja muille uutispäälliköille ja toimittaajille itselleen