aina löytämään uuden miehen tai naisen.
Ei voi kuin kadehtia, kun itsellä tuntuu olevan mahdotonta löytää ketään, vaikka kuinka olisi sosiaalinen ja kävisi baareissa ja harrastuksissa ja missä tahansa, niin kuitenkaan ei ketään kiinnostavaa löydy, tai jos löytyy, niin kyseinen henkilö ei ole takuulla kiinnostunut minusta.
Ja sitten tämä minun kaverini. Suree ensin puoli vuotta entistä suhdettaan ja särkynyttä sydäntään, ja annas olla, kun hän on toipunut entisestä suhteestaan, niin, hyvä kun ei uusi rakkaus suunnilleen tipahtanut syliin, heti kun ovesta ulos astui. (No tarvitsi siinä tosiasiassa baarissa käydä pari kertaa, mutta siinä se sitten olikin mitä hänen tarvitsi tehdä, että se uusi rakas löytyi)
Ei voi kuin kadehtia, kun itsellä tuntuu olevan mahdotonta löytää ketään, vaikka kuinka olisi sosiaalinen ja kävisi baareissa ja harrastuksissa ja missä tahansa, niin kuitenkaan ei ketään kiinnostavaa löydy, tai jos löytyy, niin kyseinen henkilö ei ole takuulla kiinnostunut minusta.
Ja sitten tämä minun kaverini. Suree ensin puoli vuotta entistä suhdettaan ja särkynyttä sydäntään, ja annas olla, kun hän on toipunut entisestä suhteestaan, niin, hyvä kun ei uusi rakkaus suunnilleen tipahtanut syliin, heti kun ovesta ulos astui. (No tarvitsi siinä tosiasiassa baarissa käydä pari kertaa, mutta siinä se sitten olikin mitä hänen tarvitsi tehdä, että se uusi rakas löytyi)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen itse ihmetellyt ihan samaa monissakin tutuissa ja olen jopa kysellytkin että miten ihmeessä ja mistä tämä uusi löytyi, niin vastaus oli tyyliin " no se nyt vaan tuolta ilmaantui".
Mistä? ja miten? Minä olen sitä ilmaantumista eräänkin vuoden katsellut...
Onko se sama kuin uimataito, joko osaat tai et? opit siihen tai sitten et?...
Minun teoria siihen on että toisilla se on melkeimpä geeneissä, joillakin ei ole, eikä sitä oikein voi mitenkään oppia. Ainakaan minä en ole oppinut, sen uimataidon antaisin vaihdossa...
Jos kaksi koiraa laitetaan samaan huoneeseen ja ovat eri sukupuolta, ne lisääntyvät jossakin vaiheessa. Pariutuminen on sitä helpompaa, mitä vähemmän päässä liikkuu.
Sosiaaliset pariutuu vaikka eivät yritä. Epäsosiaaliset ei pariudu vaikka yrittäisivät.
Pitää osata heittäytyä täysillä. En osaa analysoida, mistä se lähtee. Minulla on joskus ollut se taito ja silloin oli helppo ihastua ja uskoakseni minuun oli helppo ihastua. Ei ollut vaikeaa löytää potentiaalisia kumppaneita. Nyt olen turvallisuushakuinen järkeilijä, eikä mikään tunnu miltään.
Tiettyjen ihmisten naamat ja kropat on parisuhdekelpoisempia kuin toisten.
Jos ei ole ulkonäköä niin ei toiset vaivaudu edes tutustumaan.
On siinä onnellakin oma osuutensa. Pitää tavata ihmisiä ja uskaltaa luottamaa ihmisiin. Itsekin pitää olla avoin. Mutta sanoisin, että paljon on myös onnesta kiinni.
Juu, samaa olen itsekin ihmetellyt. Ei ole entisen tarvinnut kuin ehkä viikkoa aiemmin lähteä (joillain jopa vain paria päivää aiemmin!) niin heti on sopiva uusi ehdokas tarjolla (jostain syystä usein nimenomaan juuri ne, jotka ovat äärimmäisen nirsoja mm. ulkonäön ja muunkin suhteen löytävät uuden kaikkein nopeimmin). Minusta uuden löytäminen ei käy käden käänteessä eikä ole kovin helppoa, mutta ilmeisesti monelle on. Erosin vikasta eksästä helmikuun alussa enkä ole tässä välissä kyllä törmännyt kehenkään kiinnostuneeseen (mitä nyt netin kautta tullut muutama seksiehdotus mutta ne eivät kiinnosta), tietysti tämä kohta 2 kk on vasta hyvin lyhyt aika ollut, mutta ainakin viimeksi kahden tähän astisen parisuhteeni välillä ehti vierähtää peräti 2,5 vuotta sinkkuna. Mitä yleisesti pidetään poikkeuksellisen pitkänä sinkkuaikana.
Tunnistan tuon ihmistyypin, joka siirtyy pikaisesti uuteen suhteeseen. Nämä tuntemani ihmiset, joilta se onnistuu, ovat naisia, mutta oletettavasti samanlaisia miehiäkin on olemassa. Eivät nämä tuttavanaiseni ulkonäöltään ole mitenkään poikkeuksellisia, sosiaalisia ja aktiivisia he kyllä sen sijaan ovat. Yksi sanoi kerran, että hän on mieluummin vaikka huonossakin suhteessa kuin yksin, mutta muut eivät edes tunnu etsivän aktiivisesti ketään.
Minusta tuntuu, että kyse on asenteesta. He näkevät miehissä nimenomaan sen, mikä heissä on hyvää ja ummistavat silmänsä asioilta, jotka eivät ihan "natsaa", ja kaiken kaikkiaan kynnys hypätä parisuhteeseen on matala (joskus jopa niin matala, ettei kyseinen mies edes tiedä että naisen mielestä he ovat suhteessa...)
Itse en haikaile jatkuvasti vaihtuvaa kumppania, joten mieluummin olen onnellisena yksin ja vapaa kuin onnettomana huonossa suhteessa ja sidottu siihen.
Täyttä asiaa. Meillä kaikilla on varmasti henkilökohtaiset ajatuksemme siitä, minkä verran ja mitä suostumme kestämään suhteessa. Tämä toimii varmasti hyvässä kuin pahassakin. Yleensä ne jotka kestävät suhteessa enemmän ovat pidemmissä suhteissa, tosin voi olla vaarallista itselleen sietää ihan mitä vaan. Mutta jos siis sietää suheessa toiselta paljon, niin silloinhan kai on onnellinen suhteessa. Itsellä oli ainakin yhdessä erittäin pitkässä suhteessa sellainen ongelma, että kestin ihan liian kauan epätyydyttävää tilannetta, jonka laiseen en enää ikinä suostuisi. Silloin jotenkin uskoi, että asia vain jotenkin korjaantuisi, mutta eihän se noin vaan korjaannu. Sen jälkeiset suhteeni ovatkin pääosin olleet paljon tydyttävämpiä.
Joo ja missä ajassa. Jos joku jää sinkuksi niin sillä on jo kahdessa kuukaudessa uus katottuna ja 4 kuukaudessa asutaan jo yhdessä.
Samaa olen kans miettinyt. Yks ksverini on niin pulsu kuin voi vaan olla ja aina löytää uuden naisen heti kun vanha on häipynyt. Kaverini on työtön ja juo joka viikko ja aina sillä on nainen. Itse en edes pääse juttelee naisille vaikka käyttäydyn hyvin ja en ole useinkaan kännissä.
Sitä on tosiaankin hieman vaikea selittää. Itselläni on myös tapailu- ja seurustelukumppanit vain "ilmaantunut" jostain. En varmasti ole mikään rumin nainen, mutten missikään.
Yksi seurustelukumppani tuli kaverin kautta tutuksi, yhteen tutustuin kotibileissä. Yhden tapasin vapaaehtoistyössä, ja nykyinen, merkityksillisin poikaystäväni löytyi pikaruokalasta. Tästä listasta ensimmäisen ja viimeisen kohdalla olen itse tehnyt selkeästi ensimmäisen lähestymisen.
Olen sosiaalisesti aktiivinen, ja rupean helposti juttusille puolituttujenkin kanssa. Otan kontaktia, hymyilen enkä välttele vieraidenkaan ihmisten katseita. Minuun on vissiin helppo tutustua. Tämän vuoksi uusista tuttavuuksista ei koskaan ole ollut pulaa.
Tähän kun lisää sen, etten kuitenkaan ole itseäni tyrkyttävä tai kevytkenkäinen, niin seurusteluhalukkaita miehiä on kyllä ollut välillä jonoksi asti. Sinkkuna en ole ollut montaa viikkoa kerrallaan useaan vuoteen, vaikka se ei välttämättä ole mitenkään hyvä asia. Näin kuitenkin on käynyt.