Minusta parisuhde on sitä, että hyväksyy kumppanin sellaisenaan kuin on, vikoineen päivineen. Jos on muututtava, on muuttujan tiedostettavan vikansa ja muututtava jos niin muuttuja haluaa. Nyt näyttää siltä, että mieheni mielestä minun on muututtava sellaiseksi kuin hän haluaa. Ilman vikoja. Minulle mies kelpaa vikoineen, hän on mitä on, silti rakas.Itse en enää tiedä millainen olen kun vain minä olen tehnyt töitä ja muuttunut ja muuttunut. "Varmaanki on hänessäki vikaa.," omien sanojensa mukaan muttei myönnä mitään.. Vähähukassa oon ehkä..
Kaikkine vikoineen
who I Am
7213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Perusvirhe, kumppanin "viat"! Tarkoitat siis ominaisuuksia jotka ärsyttävät sinua?
Asenteesi on erittäin itsekäs eikä parisuhdetta ajatellen rakentava.
Vikojen "hyväksyminen" kertoo asenteestasi asettua hyväksytyn yläpuolelle.
Perusajatus on ok mutta ilmaisusi hieman arveluttaa.
Kumppani on sellainen kuin on ja jos mielestäsi hänessä on vikoja niin se johtuu vain sinusta ja sinun odotuksistasi / vaatimuksistasi.
TOISEN IHMISEN VUOKSI EI TARVITSE MUUTTUA! OLET VALINNUT VÄÄRÄN KUMPPANIN, JOS NIIN TARVITSEE TEHDÄ! Hyvin yksinkertaista.
TOISEN IHMISEN VUOKSI EI TARVITSE MUUTTUA! OLET VALINNUT VÄÄRÄN KUMPPANIN, JOS NIIN TARVITSEE TEHDÄ! Hyvin yksinkertaista.
Hyvin itsekästä on tämäkin ja kaiken lisäksi jo isolla kirjoitettu, kertoo melkoisesta päsmäristä.
Olen tosin sitä mieltä itsekin, että miksikään alistujaksi ei kenenkään tarvitse alkaa, mutta kyllä pitää jollakin tasolla ajatella aina myös puolisoaan asioita tehdessään.
Kun löytää ne yhteiset arvot, jotka pitäisi selvittää seurustelun aikana, silloin tutustutaan siihen, millaisissa oloissa nuoruutta kumpikin on elänyt, mitkä ovat olleet kodin arvot, niitä yhdistämällä löytyy perheen tulevat tavat elää. Silloin ei tarvitse jokaisesta asiasta aina kättä vääntää.
Jos näitä asioita vasta katsellaan hulppeiden häiden jälkeen, ollaan kyllä takapuoli edellä kipuamassa puuhun, nyt sitten aletaankin riidellä ja käydä pettämässä, on jäänyt se kaikkein tärkein asia hoitamatta, seurustelu ja tunteminen.
Mielestäni "Hyvin yksinkertaista" kirjoittaa aivan asiaa. Ei kenenkään toisen takia tarvitse muuttua. Jos tuntee tulevansa hyväksytyksi vain toisena ihmisenä, mitä järkeä viettää sellaista elämää, kun voi olla yhdessä jonkun kanssa, joka rakastaa sinua sellaisenaan. Seurustelun tarkoitus on selvittää yhteenkuuluvuus SEKÄ tulevaisuuden suunnitelmat. Jos toinen muuttuu matkan varrella tai yhteiset suunnitelmat muuttuvat ja niitä ei enää saada sopimaan yhteen, kummankaan menettämättä itseyttään, en näe miksi ihmisen pitäisi virua vankilassa lopunikäänsä ja miellyttää toista.
ei parisuhteella ole tulevaisuutta jos toinen VAATII toiselta jotain pinnallista.
vaatii kasvattamaan pidemmät hiukset, pukeutumaan hameeseen kun pitää
housuista, haluaa toisen tekemään seksissä jotain joka toista ahdistaa...
jos vaatimus on inhimillisyyden vaatimista: älä tuijota poikkeavaa (vammautunutta), älä tunne naureskele / tiuski vanhukselle joka selkäkumarassa liikkuu hitaasti ja tukkii kassajonon ne ovat sallittuja "vaatimuksia", halua herättää toisessa empaattisuutta toisia ihmistä kohtaan...
eli suurin kyse lienee se että mitä vaaditaan, jos toista osapuolta alkaa ahdistamaan vaatimukset silloin ollaan menossa perse edellä puuhun mutta jos vaatimukset ovat inhimillisiä kannattaa vaateiden kohteen miettiä "kasvamista"
tosi asiahan on että seurustelulla ne toisen arvot löytyy ja jos ne ei kohtaa pitää miettiä voiko toisen kanssa elää jatkossa
Ei perusluonteen ja arvojen tarvitse muuttua puolison takia, mutta kuka meistä pysyisi koko elämänsä samanlaisena? Tunnen olevani sisimmältäni samanlainen kuin vaikkapa joskus 17-vuotiaana, mutta en todellakaan ole kaikilta osin enää sama ihminen. Onneksi. Elämä opettaa, ihmissuhteet opettavat. Eläminen mieheni ja lasteni kanssa on varmasti muuttanut minua. Temperamentti on pitkälti pysynyt, mutta käytös muuttunut.
Muutoksen pitää kuitenkin lähteä itsestä, omasta halusta, ei vaatimuksesta. Parisuhteessa pitää silti ottaa se toinenkin huomioon. Hyvin menee, jos molemmat ovat motivoituneita helpottamaan toistensa elämää.
Jos toinen ei kelpaa sellaisena kun on ottaen huomioon että on ihan kunnollinen ihminen niin loppujen lopuksi käy niin että kun muuttuu toisenlaiseksi toisen nähden niin jossain vaiheessa tulee se hetki jolloin hän ymmärtää ettei olekaan oikeasti tämmöinen ihminen.
Minulla oli aikoinaan nainen joka halusi minun muuttuvan uskonnolliseksi ja rakkauden huumassa aloin yrittämään muokata itseäni. Sitten tuli se hetki kun huomadin ettei tämä ole se minun juttuni ja se oli siinä.
tiettyjä asioita voi toisen tähden muuttaa kuten laajentaa omaa ymmärtystä jotta hyväksyy toisen viat ja ehkä jotkin outoudet.
jos jän ei hybäksy sinua sellaisena kuin olet niin lähde pois js etsi sellainen kumppani joka rakastaa ja välittää sinusta sellaisena kuin olet.