Mieheni äkkikuolema, shokki!

Leski -52

Mieheni kuoli runsas 2 kk sitten äkkikuolemalla eteisen lattiallemme, puuhasteli vielä aamusta ja kävimme keskipäivällä ulkona syömässäkin. Ei osattu aavistaa, iltapäivästä minusta tulee leski.
Tämä on ollut tosi rankkaa, kolmisen viikkoa minulla oli tosi paha olo ja itkua aamusta iltaan. Onneksi lapseni ovat olleet tukenani ja minä heille parhaani mukaan.
Samalla tässä on kummiskin pitänyt järjestää hautajaiset, ym.
Hänellä oli tietämättään sepelvaltimotauti, joka usein johtaa äkkikuolemaan ja vasta ruumiinavauksessa saa tietää tuosta taudista. Pahinta sille on tupakointi ..
Vaikea sepelvaltimotauti ja labrakokeissa tätä tautia ei näe myöskään.

231

12588

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jaksamista perheelle

      Osanottoni ja voimia koko perheelle!

      Kiitos, että mainitsit tuon sepelvaltimotaudin. En tupakoi, mutta minulla on korkea kolesteroli. Se on geeneissä. Ruokavalio ei täysin auta, olen kapinoinut lääkitystä vastaan. Sait minut ajattelemaan asiaa uudelleen. Kiitos!

      • korkea kolesteroli

        ".. mutta minulla on korkea kolesteroli. Se on geeneissä."?

        Itselläni oli kokonais kolesteroli arvot 8,5. LDL jotain 6,5

        Nyt on 3,8 ja LDL on alle kaksi.

        Ruokavalioa muutin itse, siten kuten olenkin jo kertonut täällä palstalla, pari vuotta sitten.
        Siinä sivu tuotteena minusta haihtui yks / neljäs osa taivaantuulin. Kiloissa se oli 40kg.

        Eli hyvin yksinkertaista, jätä pois kaikki maitorasvat, siinä se synnynnäinen syy on.

        Joten näin helposti sitä pääsee eron vaikka kolesterolipillereistä. Niitäkään en enää tarvitse.

        Pian tulee kaksi vuotta siitä kun aloitin tämän muutoksen, rasvana on ainoastaan rapsiöljyä, ja sitäkin ei tarvitse aikuinen ihminen kuin ruokalusikallisen vrk.


      • erilaisiaolemme
        korkea kolesteroli kirjoitti:

        ".. mutta minulla on korkea kolesteroli. Se on geeneissä."?

        Itselläni oli kokonais kolesteroli arvot 8,5. LDL jotain 6,5

        Nyt on 3,8 ja LDL on alle kaksi.

        Ruokavalioa muutin itse, siten kuten olenkin jo kertonut täällä palstalla, pari vuotta sitten.
        Siinä sivu tuotteena minusta haihtui yks / neljäs osa taivaantuulin. Kiloissa se oli 40kg.

        Eli hyvin yksinkertaista, jätä pois kaikki maitorasvat, siinä se synnynnäinen syy on.

        Joten näin helposti sitä pääsee eron vaikka kolesterolipillereistä. Niitäkään en enää tarvitse.

        Pian tulee kaksi vuotta siitä kun aloitin tämän muutoksen, rasvana on ainoastaan rapsiöljyä, ja sitäkin ei tarvitse aikuinen ihminen kuin ruokalusikallisen vrk.

        On olemassa erilaisista syistä johtuvaa kolesterolin kohoamista. Se, että sinulla kolesteroli on laskenut ruokavaliolla ei tarkoita ei niin se kaikilla toimisi. On olemassa perinnöllisesti korkeaa kolesterolia, jossa ruokavalio ei vaikuta kolesterolipitoisuuksiin.


      • terveydenhoitaja 11
        erilaisiaolemme kirjoitti:

        On olemassa erilaisista syistä johtuvaa kolesterolin kohoamista. Se, että sinulla kolesteroli on laskenut ruokavaliolla ei tarkoita ei niin se kaikilla toimisi. On olemassa perinnöllisesti korkeaa kolesterolia, jossa ruokavalio ei vaikuta kolesterolipitoisuuksiin.

        Ruokavaliolla on AINA vaikutusta kolesteroliin. Perimä vaikuttaa selvästi kolesteroliarvoihin, mutta se ei poissulje ruokavalion vaikutusta. On toki ihmisiä, joilla arvot ovat huonot erittäin terveellisestä ruokavaliosta huolimatta, mutta näissä tapauksissa ei tiedetä, kuinka surkeat arvot olisivat huonolla ruokavaliolla.


      • Sairaanhoitajanainen
        terveydenhoitaja 11 kirjoitti:

        Ruokavaliolla on AINA vaikutusta kolesteroliin. Perimä vaikuttaa selvästi kolesteroliarvoihin, mutta se ei poissulje ruokavalion vaikutusta. On toki ihmisiä, joilla arvot ovat huonot erittäin terveellisestä ruokavaliosta huolimatta, mutta näissä tapauksissa ei tiedetä, kuinka surkeat arvot olisivat huonolla ruokavaliolla.

        Minulla on hitaast kohoava kolesteroli. Nyt 6.1. Elämäntapani liikkumisineen ja ruokavalioineen ei voisi olla juuri parempi. Painokin on siinä alipainon rajoilla. Mutta..se perimä! Vanhemmillani, isovanhemmillani sekä heidän sisaruksillaan on ollut (osa kuollut) tai on sepelvaltimitauti.

        Olen keski-ikäinen.


      • hannu2

        Kohonnut kolesteroli ei aiheuta sepelvaltimotautia....kolesteroli on täysin välttämätön ihmiselle. On solujen rakennusaine ja mm. d-vitamia, testosteronia ja estrogeenia muodostetaan kolesterolista, Ns.huonoa kolesterolia keho käyttää lihassolujen valmistamiseen.....kehosta puuttuu L-arginiinia, joka muuttuu typpioksidiksi verisuonten sisäseinämällä ja rentouttaa verisuonet. Nobelin lääketieteen palkinto saatiin jo vuonna 1989 tämän mekanismin selvittämisestä.
        Lääkefirmoille Statiinien myynti on erittäin tuottoisaa, eikä juurikaan estä verisuonisairauksia....


      • ++++
        hannu2 kirjoitti:

        Kohonnut kolesteroli ei aiheuta sepelvaltimotautia....kolesteroli on täysin välttämätön ihmiselle. On solujen rakennusaine ja mm. d-vitamia, testosteronia ja estrogeenia muodostetaan kolesterolista, Ns.huonoa kolesterolia keho käyttää lihassolujen valmistamiseen.....kehosta puuttuu L-arginiinia, joka muuttuu typpioksidiksi verisuonten sisäseinämällä ja rentouttaa verisuonet. Nobelin lääketieteen palkinto saatiin jo vuonna 1989 tämän mekanismin selvittämisestä.
        Lääkefirmoille Statiinien myynti on erittäin tuottoisaa, eikä juurikaan estä verisuonisairauksia....

        Ja antaa monille käyttäjilleen pahoja sivuvaikutuksia.


      • Ehkä huono tapa
        korkea kolesteroli kirjoitti:

        ".. mutta minulla on korkea kolesteroli. Se on geeneissä."?

        Itselläni oli kokonais kolesteroli arvot 8,5. LDL jotain 6,5

        Nyt on 3,8 ja LDL on alle kaksi.

        Ruokavalioa muutin itse, siten kuten olenkin jo kertonut täällä palstalla, pari vuotta sitten.
        Siinä sivu tuotteena minusta haihtui yks / neljäs osa taivaantuulin. Kiloissa se oli 40kg.

        Eli hyvin yksinkertaista, jätä pois kaikki maitorasvat, siinä se synnynnäinen syy on.

        Joten näin helposti sitä pääsee eron vaikka kolesterolipillereistä. Niitäkään en enää tarvitse.

        Pian tulee kaksi vuotta siitä kun aloitin tämän muutoksen, rasvana on ainoastaan rapsiöljyä, ja sitäkin ei tarvitse aikuinen ihminen kuin ruokalusikallisen vrk.

        jättää rasvoja pois kokonaan, ja tolkuton laihduttaminen päälle, se sepelvaltimotukos voi tulla silti. Ei nii yksinkertasta. Tupakointi ja liika viinan juonti kannattaa jättää pois, mutta muut mietittävä uudelleen. Sinänsä kolesterooli ei aiheuta tukoksia suonissa, vaan vaaditaan muutakin epäkohtia ruokavaliossa. Tärkeimpiä on ne öljyt, kalaöljyt , omegat, antioksidantit ja e-vitamiinit,ja, ja verensokerin tasapaino ratkaiseva myös, jos sepelvaltimotukoksia pelätään.


      • jaksamista perheelle
        korkea kolesteroli kirjoitti:

        ".. mutta minulla on korkea kolesteroli. Se on geeneissä."?

        Itselläni oli kokonais kolesteroli arvot 8,5. LDL jotain 6,5

        Nyt on 3,8 ja LDL on alle kaksi.

        Ruokavalioa muutin itse, siten kuten olenkin jo kertonut täällä palstalla, pari vuotta sitten.
        Siinä sivu tuotteena minusta haihtui yks / neljäs osa taivaantuulin. Kiloissa se oli 40kg.

        Eli hyvin yksinkertaista, jätä pois kaikki maitorasvat, siinä se synnynnäinen syy on.

        Joten näin helposti sitä pääsee eron vaikka kolesterolipillereistä. Niitäkään en enää tarvitse.

        Pian tulee kaksi vuotta siitä kun aloitin tämän muutoksen, rasvana on ainoastaan rapsiöljyä, ja sitäkin ei tarvitse aikuinen ihminen kuin ruokalusikallisen vrk.

        Hyvä korkea kolesteroli muut
        En ole pari vuotta sitten vielä ollut palstoilla. Otan mielelläni neuvoja vastaan, tosin tämä nyt on väärä ketju puhua kohonneista kolesteroleista, mutta...
        Mielestäni ruokavalioni on kohdillaan, syön kalaa vähintään 2-3 kertaa viikossa, en juurikaan punaista lihaa, riistaa kyllä. Becelliä leivänpäällä ja muuna rasvana rypsiöljy.
        Paheeni on suklaa, syön vähintään yli 60% tummaa suklaata. Niin, silloin tällöin rasvatonta jogurttia tai rahkaa. Ja liikunkin hyötyliikunnan lisäksi 2-3 kertaa viikossa.


      • 342222222

        "Ruokavalio ei siihen täysin auta."

        Auttaapas. Maitotuotteet pois ja punaisen lihan vähentäminen.


      • möh
        342222222 kirjoitti:

        "Ruokavalio ei siihen täysin auta."

        Auttaapas. Maitotuotteet pois ja punaisen lihan vähentäminen.

        ei rasvattomat maitotuotteet nostaa kolesterolia!!


      • Foliohatut päähän
        hannu2 kirjoitti:

        Kohonnut kolesteroli ei aiheuta sepelvaltimotautia....kolesteroli on täysin välttämätön ihmiselle. On solujen rakennusaine ja mm. d-vitamia, testosteronia ja estrogeenia muodostetaan kolesterolista, Ns.huonoa kolesterolia keho käyttää lihassolujen valmistamiseen.....kehosta puuttuu L-arginiinia, joka muuttuu typpioksidiksi verisuonten sisäseinämällä ja rentouttaa verisuonet. Nobelin lääketieteen palkinto saatiin jo vuonna 1989 tämän mekanismin selvittämisestä.
        Lääkefirmoille Statiinien myynti on erittäin tuottoisaa, eikä juurikaan estä verisuonisairauksia....

        Juupajuu, pahat lääkefirmat ovat kaiken tämän takana: kaikki tutkimukset ym. mitä on tehty, mitkä ovat osoittaneet selvän LDL-pitoisuuden ja ateroskleroosin yhteyden ovat vain pahojen lääkefirmojen rahoittamia, ja kaikki lääkärit pitävät myös suunsa kiinni, koska ovat moraalittomia perkeleitä, joita rahoittavat samat lääkefirmat.

        Vaikka itsekkin pidän monia lääkefirmojen toimintaperiaatteita täysin epäeettisinä, en silti kyseenalaista vallitsevaa totuutta, jonka monet eri maissa ja eri rahoituksen saaneet tutkimukset ovat todentaneet. Kun sitten kuolet 50-vuotiaana infarktiin, et jää kertomaan, että "olinpahan väärässä, sori". Oletko koskaan miettinyt, miksei tuollaisilla mielipiteillä varustettuja vanhuksia ole olemassakaan? Vinkki: luonnonvalinta.


      • kyselijä
        möh kirjoitti:

        ei rasvattomat maitotuotteet nostaa kolesterolia!!

        Siis kaikki maitotuotteet pois?


      • terveydenhoitaja 11
        Sairaanhoitajanainen kirjoitti:

        Minulla on hitaast kohoava kolesteroli. Nyt 6.1. Elämäntapani liikkumisineen ja ruokavalioineen ei voisi olla juuri parempi. Painokin on siinä alipainon rajoilla. Mutta..se perimä! Vanhemmillani, isovanhemmillani sekä heidän sisaruksillaan on ollut (osa kuollut) tai on sepelvaltimitauti.

        Olen keski-ikäinen.

        Itse tunnen monia sinuntyyppisiä ihmisiä, joilla on korkeat kolesteroliarvot juuri perinnöllisistä syistä. Tilanteesi on tietysti ikävä, kun itse tekee kuitenkin parhaansa, ja silti arvot koholla. Mutta emmehän tiedä, vaikka kok.kolesterolisi olisi 10, mikäli eläisit epäterveellisemmin. Tuo aiempi kirjoitus "On olemassa perinnöllisesti korkeaa kolesterolia, jossa ruokavalio ei vaikuta kolesterolipitoisuuksiin" ei vain pidä paikkaansa, sillä ruokavaliolla on aina jonkin verran vaikutusta kolesteroliin.


      • punariisi
        hannu2 kirjoitti:

        Kohonnut kolesteroli ei aiheuta sepelvaltimotautia....kolesteroli on täysin välttämätön ihmiselle. On solujen rakennusaine ja mm. d-vitamia, testosteronia ja estrogeenia muodostetaan kolesterolista, Ns.huonoa kolesterolia keho käyttää lihassolujen valmistamiseen.....kehosta puuttuu L-arginiinia, joka muuttuu typpioksidiksi verisuonten sisäseinämällä ja rentouttaa verisuonet. Nobelin lääketieteen palkinto saatiin jo vuonna 1989 tämän mekanismin selvittämisestä.
        Lääkefirmoille Statiinien myynti on erittäin tuottoisaa, eikä juurikaan estä verisuonisairauksia....

        Mitenkäs punariisi jota sa terveyskaupoista ja kait apteekistakin. Sen on todettu alentavan kolesterolia ihan lääkäri sanoi sen potilaalleen.
        Siis statiinin korvikkeena. Kenellä on tietoa punariisistä ja onko alentanut kolesteroliarvoja ?


      • ruokavalio tärkeä
        terveydenhoitaja 11 kirjoitti:

        Itse tunnen monia sinuntyyppisiä ihmisiä, joilla on korkeat kolesteroliarvot juuri perinnöllisistä syistä. Tilanteesi on tietysti ikävä, kun itse tekee kuitenkin parhaansa, ja silti arvot koholla. Mutta emmehän tiedä, vaikka kok.kolesterolisi olisi 10, mikäli eläisit epäterveellisemmin. Tuo aiempi kirjoitus "On olemassa perinnöllisesti korkeaa kolesterolia, jossa ruokavalio ei vaikuta kolesterolipitoisuuksiin" ei vain pidä paikkaansa, sillä ruokavaliolla on aina jonkin verran vaikutusta kolesteroliin.

        Kaurahiutaleiden syönti puurona tai myslinä auttaa pitämään kolestrolin alhaalla. Omat arvoni putosivat, kun aloin syödä aamiaiseksi kauraa.


      • Sairaanhoitajanainen
        terveydenhoitaja 11 kirjoitti:

        Itse tunnen monia sinuntyyppisiä ihmisiä, joilla on korkeat kolesteroliarvot juuri perinnöllisistä syistä. Tilanteesi on tietysti ikävä, kun itse tekee kuitenkin parhaansa, ja silti arvot koholla. Mutta emmehän tiedä, vaikka kok.kolesterolisi olisi 10, mikäli eläisit epäterveellisemmin. Tuo aiempi kirjoitus "On olemassa perinnöllisesti korkeaa kolesterolia, jossa ruokavalio ei vaikuta kolesterolipitoisuuksiin" ei vain pidä paikkaansa, sillä ruokavaliolla on aina jonkin verran vaikutusta kolesteroliin.

        Tilanteeni olisi huomattavsti pahempi, jos en olisi liikkunut hurjasti (treenannut melkein kuin huipu-urheilija ajoittain) koko elämäni ajan säännöllisesti melkein joka päivä. Ravintotietoinen olen hyvinkin. Pitkäkestoinen aerobinen liikunta on hyväksi valtimoille ja muille verisuonille. Jopa poistaa sitä ikävää plakkia (tutkitusti) valtimoista.

        Joillakin on suvussaan hyperkolesterolimiaa eli saman perheen jäsenillä voi olla tätä, ja kolesteroliarvot voivat olla toisella kymmenelläkin. Tiedän tapauksia, hyvin hoikkiakin ja tarkasti ruokavaliotaan noudattavia. Statiinitkaan eivät pidä kunnolla kolesterolia kurissa . Tässä suvussa useat ovat kuolleet jo keski-iässä.


      • Sairaanhoitajanainen
        punariisi kirjoitti:

        Mitenkäs punariisi jota sa terveyskaupoista ja kait apteekistakin. Sen on todettu alentavan kolesterolia ihan lääkäri sanoi sen potilaalleen.
        Siis statiinin korvikkeena. Kenellä on tietoa punariisistä ja onko alentanut kolesteroliarvoja ?

        Punariisissäkin on statiineja. Ei ole vaaratonta sekään. Joillakin statiineja käyttäneillä on mennyt haima. Monilla ravitsemuksellisilla tuotteilla voisi yrittää alentaa kolesterolia.


      • Sepelvaltimotauti on kavala,isänänikin menehty samaan tautiin,kolme kynnmmetä vuotta sitte,oli leukaus jonossa pakri kuukautta,kunne eräänä lauvantain ilta sauna vuorossa ei enään saaunutkaa saunasta. Paistui lauteille yli 80 :aseteen lämmössä. yli kaksi tuntia.Seuravaa sanuna vuoro löysi kuivuneenna ja lauteisiin ihon tarruneen.


      • erilaisiaolemme
        ruokavalio tärkeä kirjoitti:

        Kaurahiutaleiden syönti puurona tai myslinä auttaa pitämään kolestrolin alhaalla. Omat arvoni putosivat, kun aloin syödä aamiaiseksi kauraa.

        No, sanotaan sitten näin, että kaikilla ruokavalio tai liikuntakaan ei automaattisesti pudota kolesterolia. Totta kai sillä vaikutusta on kaikilla, mutta kaikilla se vaikutus ei ole yhtä voimakas ja voi itseasiassa olla ihan olematon. Samoin voi olla toisin päin, ihmisillä voi olla matala kolesteroli huolimatta epäterveellisestä ruokavaliosta ja vähäisestä liikunnasta. Silloin kun terveellisestä ruokavaliosta ja runsaasta liikunnasta huolimatta kolesteroli on vielä koholla, puhutaan perinnöllisesti kohonneesta kolesterolista.


      • erilaisiaolemme
        Foliohatut päähän kirjoitti:

        Juupajuu, pahat lääkefirmat ovat kaiken tämän takana: kaikki tutkimukset ym. mitä on tehty, mitkä ovat osoittaneet selvän LDL-pitoisuuden ja ateroskleroosin yhteyden ovat vain pahojen lääkefirmojen rahoittamia, ja kaikki lääkärit pitävät myös suunsa kiinni, koska ovat moraalittomia perkeleitä, joita rahoittavat samat lääkefirmat.

        Vaikka itsekkin pidän monia lääkefirmojen toimintaperiaatteita täysin epäeettisinä, en silti kyseenalaista vallitsevaa totuutta, jonka monet eri maissa ja eri rahoituksen saaneet tutkimukset ovat todentaneet. Kun sitten kuolet 50-vuotiaana infarktiin, et jää kertomaan, että "olinpahan väärässä, sori". Oletko koskaan miettinyt, miksei tuollaisilla mielipiteillä varustettuja vanhuksia ole olemassakaan? Vinkki: luonnonvalinta.

        Aika mustavalkoiselta kuulostaa tuo sinunkin maailmasi. Kyllä varmasti lääkefirmojen toiminnassa on paljon hämärää, ja huijauksia sekä liian positiivisia tutkimustulkintoja onkin tullut esille niin lääketehtaiden kuin muidenkin rahoittamissa tutkimuksissa, jos on asiallistakin tutkimusta. Terve kriittisyys on tärkeä eikä ole syytä leimata kaikkea kritiikkiä vain epäluuloksi kategorisesti. Lääketeollisuus on noilla noloilla kiinnijäämisillään ihan itse mainettaan pilannut.


      • Alkava sepelvaltimo
        korkea kolesteroli kirjoitti:

        ".. mutta minulla on korkea kolesteroli. Se on geeneissä."?

        Itselläni oli kokonais kolesteroli arvot 8,5. LDL jotain 6,5

        Nyt on 3,8 ja LDL on alle kaksi.

        Ruokavalioa muutin itse, siten kuten olenkin jo kertonut täällä palstalla, pari vuotta sitten.
        Siinä sivu tuotteena minusta haihtui yks / neljäs osa taivaantuulin. Kiloissa se oli 40kg.

        Eli hyvin yksinkertaista, jätä pois kaikki maitorasvat, siinä se synnynnäinen syy on.

        Joten näin helposti sitä pääsee eron vaikka kolesterolipillereistä. Niitäkään en enää tarvitse.

        Pian tulee kaksi vuotta siitä kun aloitin tämän muutoksen, rasvana on ainoastaan rapsiöljyä, ja sitäkin ei tarvitse aikuinen ihminen kuin ruokalusikallisen vrk.

        Minun mieheni kuoli myös 4 vuotta sitten. Hänellä oli molemmilta vanhemmilta perimänä sepelvaltimotauti. Minä epäilen, että hänen karppauksensa antoi viimeisen niitin arkkuun. Ruumiinavaus-pöytäkirjassa todettiin: suonet lähes 100% tukossa. Lähtö oli todella nopea. Eipä lääkäritkään viitsineet tutkia tarkemmin "närästävää" oloa parin viikon aikana vaikka kerrottiin sukuperimästä. Appiukko muutti ensimmäisen sydänkohtauksen jälkeen ruokavaliotaan ja lääkärit totesivat, ettei tarvitse leikata koska suonet ovat alkaneet parantua. Hän jätti maitotuotteet, voin, punaisen lihan, siirtyi oliiviöljyyn ja broileriin, runsaskuituiseen leipään. Hän on nyt melkein 90 ja hyvässä kunnossa. Niin että kyllä ruokavalion muutos voi auttaa paljonkin. Kuitenkin - meidänhän on kaikkien lähdettävä täältä ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin myöhemmin ja terveenä!


      • perimä
        Alkava sepelvaltimo kirjoitti:

        Minun mieheni kuoli myös 4 vuotta sitten. Hänellä oli molemmilta vanhemmilta perimänä sepelvaltimotauti. Minä epäilen, että hänen karppauksensa antoi viimeisen niitin arkkuun. Ruumiinavaus-pöytäkirjassa todettiin: suonet lähes 100% tukossa. Lähtö oli todella nopea. Eipä lääkäritkään viitsineet tutkia tarkemmin "närästävää" oloa parin viikon aikana vaikka kerrottiin sukuperimästä. Appiukko muutti ensimmäisen sydänkohtauksen jälkeen ruokavaliotaan ja lääkärit totesivat, ettei tarvitse leikata koska suonet ovat alkaneet parantua. Hän jätti maitotuotteet, voin, punaisen lihan, siirtyi oliiviöljyyn ja broileriin, runsaskuituiseen leipään. Hän on nyt melkein 90 ja hyvässä kunnossa. Niin että kyllä ruokavalion muutos voi auttaa paljonkin. Kuitenkin - meidänhän on kaikkien lähdettävä täältä ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin myöhemmin ja terveenä!

        Kiitos "alkavalle sepelvaltimotaudille" ja kaikille muillekin.
        On siis vielä viilattava tuota ruokavaliota! Onneksi on kesä tulossa ja kalaa kunhan jaksa katiskaa viskellä tai olla ongella. Kesällä tulee liikuttuakin enemmän.


      • Aulix
        terveydenhoitaja 11 kirjoitti:

        Itse tunnen monia sinuntyyppisiä ihmisiä, joilla on korkeat kolesteroliarvot juuri perinnöllisistä syistä. Tilanteesi on tietysti ikävä, kun itse tekee kuitenkin parhaansa, ja silti arvot koholla. Mutta emmehän tiedä, vaikka kok.kolesterolisi olisi 10, mikäli eläisit epäterveellisemmin. Tuo aiempi kirjoitus "On olemassa perinnöllisesti korkeaa kolesterolia, jossa ruokavalio ei vaikuta kolesterolipitoisuuksiin" ei vain pidä paikkaansa, sillä ruokavaliolla on aina jonkin verran vaikutusta kolesteroliin.

        Ei se lopu tuo propaganda kolesterolista! Vain jo vahingoittuneeseen verisuonen seinämään se saattaa tehdä tulppaa, ei terveeseen. ravitsemuksen korjaaminen auttaa asiassa luonnollisella tavalla. Sokeri, leivät ja pullat lämpökeskuksiin, transrasvat voitelutarkoituksiin, ja eläinrasvat pöytään monipuolisen vihannes/juures-tarjoilun ohella. Eikä tule unohtaa tärkeitä ravintolisiä. YT Aulis Pynnönen


      • eppu
        hannu2 kirjoitti:

        Kohonnut kolesteroli ei aiheuta sepelvaltimotautia....kolesteroli on täysin välttämätön ihmiselle. On solujen rakennusaine ja mm. d-vitamia, testosteronia ja estrogeenia muodostetaan kolesterolista, Ns.huonoa kolesterolia keho käyttää lihassolujen valmistamiseen.....kehosta puuttuu L-arginiinia, joka muuttuu typpioksidiksi verisuonten sisäseinämällä ja rentouttaa verisuonet. Nobelin lääketieteen palkinto saatiin jo vuonna 1989 tämän mekanismin selvittämisestä.
        Lääkefirmoille Statiinien myynti on erittäin tuottoisaa, eikä juurikaan estä verisuonisairauksia....

        Niin, ennen puhuttiin siitä, että verisuonet kalkkeutuu.
        Sitten alkoi tämä ´´kolestrolimylläkkä´´ staniineineen.
        Taitaa olla Somppi oikeassa?


      • 1.1947

        On myös muutakin parantavaa. Ikuinen turva löytyy Jeesuksesta! Hänen kanssaan ei joudu kadotukseen, vaan pääsee taivaan iloon aikanaan.

        Yhtään väheksymättä lääkitystä. Miehenikin on vakavasti sairas. Se on tiedossa ja lääkehoidossa, kunnes lääkkeet eivät enää tehoa.
        Voimat hupenevat, vaikka jotakin pystyykin tekemään. Luopumisen kipua seuraan sivusta. Tiedä sitten, kumpi on parempi, kuolla hitaasti asia tiedostaen vai hetkessä poistua?

        Tärkeintä on tiedostaa oma kuolevaisuutensa. Kannattaa miettiä, mikä on oikea ja kestävä turva? Jokaisella on valinnan vapaus, uskoa tai olla uskomatta.


      • terveydenhoitaja 11 kirjoitti:

        Itse tunnen monia sinuntyyppisiä ihmisiä, joilla on korkeat kolesteroliarvot juuri perinnöllisistä syistä. Tilanteesi on tietysti ikävä, kun itse tekee kuitenkin parhaansa, ja silti arvot koholla. Mutta emmehän tiedä, vaikka kok.kolesterolisi olisi 10, mikäli eläisit epäterveellisemmin. Tuo aiempi kirjoitus "On olemassa perinnöllisesti korkeaa kolesterolia, jossa ruokavalio ei vaikuta kolesterolipitoisuuksiin" ei vain pidä paikkaansa, sillä ruokavaliolla on aina jonkin verran vaikutusta kolesteroliin.

        Minulla on sukuperimässä sepelvaltimotauti perimä. Vai onko se tottumus väärään ruokavalioon? Ensimmäiset veritukokset ovat 25v. takaa. Laihdutin 40kg ja muutin ruokailuni. Asperiini päivittäin ja olo on kohdallaan.


    • ou ou

      Tääl sie saat vertaistukee jos tulit hakee.

    • tapansa kullakin

      Multa kuoli vaimo joulun aikaan, en missään tapauksessa repostele sitä täällä

      • tlr 56

        mun mielestä sää olisit voinu jättää
        ton kirjoittamatta
        jokainen meistä käsittelee surunsa
        omalla laillaan.


      • Militantti Antti

        Mutta nyt sitten retostelit kuitenkin, et ainakaan siinä suhteessa ole aloittajaa kummempi! Päin vastoin: epäkohtelias ja tökerö!!


      • Missä repostelu?

        En myöskään ymmärrä tuota sanaa "repostelu". Aika outo asenne. Miksi kirjotit sen tänne palstalle. Pidän itseäni normaalina ihmisenä. Raivostuttava kommentti.


    • tlr 56

      sepelvaltimotauti on kavala sairaus
      ja varsinkin tupakoitsijan on
      varmaan vaikea erottaa oireita
      kun muutenkin saattaa olla sitä
      tupakkayskää ja hengenahdistusta
      ja miehet yleensä vielä vähättelevät vaivojaan
      yhden tuttavani mies menehty samalla lailla
      ns suorilta jaloilta
      mutta kun hänen vaimonsa kanssa juttelin
      niin oireet oli havaittavissa mutta
      mutta mitäs nyt jos pikkusen väsyttää
      hengästyttää ja ahdistaa
      siellä oli tutukin olleet jo huolissaan
      mutta liian myöhään
      turha kuolema sekin lääkkeillä olisi ollut hoidettavissa
      voimia sulle ja perheellesi.

      • Leski-52

        tlr 56
        Sitä se just on, salakavalatauti. Miehenikin koko ikänsä tupakoinut ja viime vuosina kolesteroliarvot hiukan koholla, joskus valitti hengenahdistusta, ym. Tosi harvoin. Pyysin lääkäriin menemään, mutta ei niin ei, olihan ollut työterveystarkastuksessa ja kaikki OK.
        KIitos voimien antamisesta, sitä on tarvittu ja tarvitaan edelleen. Itkua tulee ja miuta kehotettiin hankkimaan masennuslääkkeitä helpottamaan oloani. Sitä tosin en tee, miksi lääkkeillä lamauttaisin tunteeni, ne pitää antaa tulla niin kuin ovat tullakseen, muutenhan sitä joutuu ottamaan jossain vaiheessa vieläkin vahvempia masennuslääkkeitä, alkaa ne sisälle tukahdetut tunteet jylläämään.


      • Sisko Tampereelta
        Leski-52 kirjoitti:

        tlr 56
        Sitä se just on, salakavalatauti. Miehenikin koko ikänsä tupakoinut ja viime vuosina kolesteroliarvot hiukan koholla, joskus valitti hengenahdistusta, ym. Tosi harvoin. Pyysin lääkäriin menemään, mutta ei niin ei, olihan ollut työterveystarkastuksessa ja kaikki OK.
        KIitos voimien antamisesta, sitä on tarvittu ja tarvitaan edelleen. Itkua tulee ja miuta kehotettiin hankkimaan masennuslääkkeitä helpottamaan oloani. Sitä tosin en tee, miksi lääkkeillä lamauttaisin tunteeni, ne pitää antaa tulla niin kuin ovat tullakseen, muutenhan sitä joutuu ottamaan jossain vaiheessa vieläkin vahvempia masennuslääkkeitä, alkaa ne sisälle tukahdetut tunteet jylläämään.

        Hei kohtalotoveri

        Olen ollut kymmenen vuotta leskenä. Mieheni sairasti puoli vuotta ennen kuolemaansa eli meillä oli aikaa yrittää sopeutua väistämttömään.

        Sinä selviät kyllä. Älä pelkää itkua ja tunteita. Älä käperry yksinäisyyteen, vaikka välillä et millään jaksaisi mitään. Tee asioita, joista tulee hyvä mieli ja vähät välitä siitä, mikä on muiden mielestä sopivaa. Vain sinä tiedät, mikä helpottaa.
        Yhtä ja ainoaa tapaa surra ei ole.
        Surun prosessiin kuuluu myös viha (prkle, ettet voinut sitten mennä lääkäriin tms.) jossain vaiheessa. Anna senkin tulla ja mennä.

        Suru aiheuttaa valtavaa stressiä, älä säikähdä sitä. Itse en osannut töissä vähään aikaan aakkostaa tai lähiesimiehen puhelinnumeroa.
        Suru sai myös kokemaan asioita voimakkaammin: tuntui kuin värit olisivat kirkkaampia, tuoksut vahvempia.

        Puhu. Sururyhmä voi olla hyvä ajatus.
        Huomaat vielä, että vuoden kuluttua asia on sinulle yhä tuore, mutta vieraammaat saattavat suhtautua tahtomattaan että mitä tuo vielä siitä jauhaa. Ei ihmiset pahaa tarkoita, eivät vain tiedä mitä käyt läpi ja kuinka kauan siihen meneekään aikaa.
        Se aika oikeasti auttaa. Tulee se päivä, kun ei enää satu. Kun pystyt hymyillen muistamaan kaikkia yhteisiä asioita. Unohda et koskaan.


      • 1.1947
        Leski-52 kirjoitti:

        tlr 56
        Sitä se just on, salakavalatauti. Miehenikin koko ikänsä tupakoinut ja viime vuosina kolesteroliarvot hiukan koholla, joskus valitti hengenahdistusta, ym. Tosi harvoin. Pyysin lääkäriin menemään, mutta ei niin ei, olihan ollut työterveystarkastuksessa ja kaikki OK.
        KIitos voimien antamisesta, sitä on tarvittu ja tarvitaan edelleen. Itkua tulee ja miuta kehotettiin hankkimaan masennuslääkkeitä helpottamaan oloani. Sitä tosin en tee, miksi lääkkeillä lamauttaisin tunteeni, ne pitää antaa tulla niin kuin ovat tullakseen, muutenhan sitä joutuu ottamaan jossain vaiheessa vieläkin vahvempia masennuslääkkeitä, alkaa ne sisälle tukahdetut tunteet jylläämään.

        Oikea asenne olla turvaamatta lääkkeisiin surussa.


    • Kumma juttu ku mulla on todettu sepelvaltimotauti vuosia sitten, enkä kertaakaan ole saanut sydistä. Eikä muuten ole lääkitystäkään, siis nitroja.

      Eikä verikoe taida ees asiaa paljastaa vaan rasitustesti ja lääkärin, nilkoista ja nivusista kuuntelemat sydämensykkeet. Jos syke äänet potilaalla on heikot ,niin se viittaa sepelvaltimotukkeisiin.

      • tlr 56

        onhan sulla varmaan joku lääkitys siihen
        mulla ainakin on sellaiset verenpainelääkkeet
        joista molempia käytetään myös
        sepelvaltimotaudin hoitoon
        syystä että mun äidillä ja isällä oli molemmilla
        sepelvaltimotauti
        isällä oli tukoksia ja neljänteen meni
        äidillä ei edes koskaan ollut nitroja
        mutta myös verenpainelääkitys
        jolla hoidettiin myös sepelvaltimotautia.


      • tlr 56 kirjoitti:

        onhan sulla varmaan joku lääkitys siihen
        mulla ainakin on sellaiset verenpainelääkkeet
        joista molempia käytetään myös
        sepelvaltimotaudin hoitoon
        syystä että mun äidillä ja isällä oli molemmilla
        sepelvaltimotauti
        isällä oli tukoksia ja neljänteen meni
        äidillä ei edes koskaan ollut nitroja
        mutta myös verenpainelääkitys
        jolla hoidettiin myös sepelvaltimotautia.

        Verenpainelääkkeet sain jo ennen ku todettiin sepelvaltimotauti eikä lääkitystä ole muutettu, tai edes toiseen lääkkeeseen. Verenpainelääke on toki myös mun flimmeriin joka ei tehoo edes siihen. Flimmeri on nykyjään pysyvä eikä muuksi muutu. Kesällä olis kontrolli jos sit tulis uutta lääkettä, tiiä tuota.


      • tlr 56
        Nittaminax kirjoitti:

        Verenpainelääkkeet sain jo ennen ku todettiin sepelvaltimotauti eikä lääkitystä ole muutettu, tai edes toiseen lääkkeeseen. Verenpainelääke on toki myös mun flimmeriin joka ei tehoo edes siihen. Flimmeri on nykyjään pysyvä eikä muuksi muutu. Kesällä olis kontrolli jos sit tulis uutta lääkettä, tiiä tuota.

        ootko kattonu mihin muihin tauteihin
        niitä verenpainelääkkeitä käytetään
        mulla mm toisessa lukee että sitä
        käytetään myös migreenin ehkäisyyn
        kai sillä migreenilläkin on jotain yhteyttä
        noihin valtimotauteihin
        vähän sama kun masennuslääkkeitä
        käytetään pieninä määrinä unettomuuteen
        ovat tehokkaampia kun nukahtamislääkkeet
        nimimerkillä kokemusta on ja hyvää sellaista.


      • tlr 56
        Nittaminax kirjoitti:

        Verenpainelääkkeet sain jo ennen ku todettiin sepelvaltimotauti eikä lääkitystä ole muutettu, tai edes toiseen lääkkeeseen. Verenpainelääke on toki myös mun flimmeriin joka ei tehoo edes siihen. Flimmeri on nykyjään pysyvä eikä muuksi muutu. Kesällä olis kontrolli jos sit tulis uutta lääkettä, tiiä tuota.

        mun sisko taas joutu ekan
        flimmerinsä jälkeen
        lopunikäiselle marevan lääkitykselle
        syö kyllä sitä kalliimpaa
        niin ettei tartte käydä jatkuvasti verikokeissa.


      • tlr 56 kirjoitti:

        ootko kattonu mihin muihin tauteihin
        niitä verenpainelääkkeitä käytetään
        mulla mm toisessa lukee että sitä
        käytetään myös migreenin ehkäisyyn
        kai sillä migreenilläkin on jotain yhteyttä
        noihin valtimotauteihin
        vähän sama kun masennuslääkkeitä
        käytetään pieninä määrinä unettomuuteen
        ovat tehokkaampia kun nukahtamislääkkeet
        nimimerkillä kokemusta on ja hyvää sellaista.

        Taitaa noita verenpainelääkkeitä olla kymmeniä erilaisia ja mun on vaan just siihen tarkoitettu mikä sairaus mulla onkin. Migreeniin on määrätty omat lääkkeet joita onneks ei ole nyt ollut pariin vuoteen. Masennukseen ja unettomuuteen tuolla selosteessa ei lue mitään.


      • tlr 56 kirjoitti:

        mun sisko taas joutu ekan
        flimmerinsä jälkeen
        lopunikäiselle marevan lääkitykselle
        syö kyllä sitä kalliimpaa
        niin ettei tartte käydä jatkuvasti verikokeissa.

        Joo, nythän on markkinoilla sitä uutta lääkettä marevan hoitoon. Mää viel vaan syön disperiiniä ku en suostu mitään rotanmyrkkyä suuhuni laittamaan.
        Määrättiin mulle tos vuodenvaihteessa jotain uutta verenohennus lääkettä, mutta ei sopinut, alko tulla verivuotoja ja pakko oli lopettaa.


      • Naisen sepelvltimotauti oireillee eri tavalla kuin miehen.Oireet ovat usein moninaisemmat ja ei niin helppoa tunnistaa:

        http://www.punainen.fi/


      • tlr 56
        Nittaminax kirjoitti:

        Taitaa noita verenpainelääkkeitä olla kymmeniä erilaisia ja mun on vaan just siihen tarkoitettu mikä sairaus mulla onkin. Migreeniin on määrätty omat lääkkeet joita onneks ei ole nyt ollut pariin vuoteen. Masennukseen ja unettomuuteen tuolla selosteessa ei lue mitään.

        joo mää vaan tarkoitin
        että mulle määrättiin sitä masennuslääkettä
        unettomuuteen ja se toimii tosi hyvin
        kirjoitin siitä sen takia että jollekkin siitä voi olla vinkiksi
        koska sana masennus mielletään yleensä samaksi kun hulluus
        mutta onhan siitä kyllä lehdissäkin kirjoitettu
        ja telkassa puhuttu että ne toimii unettomuuteen hyvin

        se on kyllä aika ihme että jos sulla on
        diagnosoitu sepelvaltimotauti niin se jätetään hoitamatta
        mutta aina ei ymmärrä näitä lääkäreiden aivotuksia
        mulla selkeesti on otettu se sukurasitus jo huomioon
        lääkkeitä määrätessä että se tavallaan estääkin sen tuloa
        ja mun verenpainelääkitys on pienin mahdollinen
        mitä niillä lääkkeillä voi olla
        mutta tehoo mulle tosi hyvin.


      • tlr 56
        Nittaminax kirjoitti:

        Joo, nythän on markkinoilla sitä uutta lääkettä marevan hoitoon. Mää viel vaan syön disperiiniä ku en suostu mitään rotanmyrkkyä suuhuni laittamaan.
        Määrättiin mulle tos vuodenvaihteessa jotain uutta verenohennus lääkettä, mutta ei sopinut, alko tulla verivuotoja ja pakko oli lopettaa.

        ho ei ne lääkkeet sit kyllä käyny sulle
        ja mun siskolla on ehkä se ikäkin jo
        sen verran korkee että lääkkeet pitää ottaa
        ja sillä ei niistä oo ollu mitään ongelmaa.


      • Keuhkoveritulppa
        Nittaminax kirjoitti:

        Joo, nythän on markkinoilla sitä uutta lääkettä marevan hoitoon. Mää viel vaan syön disperiiniä ku en suostu mitään rotanmyrkkyä suuhuni laittamaan.
        Määrättiin mulle tos vuodenvaihteessa jotain uutta verenohennus lääkettä, mutta ei sopinut, alko tulla verivuotoja ja pakko oli lopettaa.

        Miehelläni oli flimmeri ja diabetes.
        Lääkitys Insuliini ja Marevan.
        Sai aivoverenvuodon.
        Marevan lopetettiin heti ja vaihdettiin Primaspaniin.
        Hän kuoli keuhkoveritulppaan ja keuhkoinfarktiin.
        Ei tupakoinut viimeiseen 15 vuoteen.


      • Keuhkoveritulppa kirjoitti:

        Miehelläni oli flimmeri ja diabetes.
        Lääkitys Insuliini ja Marevan.
        Sai aivoverenvuodon.
        Marevan lopetettiin heti ja vaihdettiin Primaspaniin.
        Hän kuoli keuhkoveritulppaan ja keuhkoinfarktiin.
        Ei tupakoinut viimeiseen 15 vuoteen.

        Voi juku..:( MUlle taas ei primaspan käy, saan ihottumaa siitä jostain syystä, no ei mulle meinaa käydä mitkään lääkkeet, ku tulee aivan hirveitä pahoinvointi kohtauksia.


      • hexa
        Nittaminax kirjoitti:

        Voi juku..:( MUlle taas ei primaspan käy, saan ihottumaa siitä jostain syystä, no ei mulle meinaa käydä mitkään lääkkeet, ku tulee aivan hirveitä pahoinvointi kohtauksia.

        Primaspan ja Disperin on sama lääke, eri firma vaan valmistaa. Pillerissä on varmaan eri sidoasaneita, mutta tehoaine on asetolisalihyylihappo.


      • hexa kirjoitti:

        Primaspan ja Disperin on sama lääke, eri firma vaan valmistaa. Pillerissä on varmaan eri sidoasaneita, mutta tehoaine on asetolisalihyylihappo.

        Juu, olen tietoinen. :)))


      • t.l.

        Viisi vuotta sitten minulla todettiin "sepelvaltimotauti". Kävin polkemassa ja testi näytti, että näin on. Ultrassa ei ollut mitään poikkeavaa, mutta lääkäri ehdotti varjoainetutkimusta. Sanoi tutkimuksen jälkeen lääkkeitten täsmähoidon olevan varmempaa. Menin varjoainekuvaukseen ja tutkimuksen tulos oli silloin puhtaat ja slieät suonet. Näin sen myös itse. Lääkärini kävi luonani todeten tilan olevan harvinaista. Olin todella yllättynyt ja huojentunut. Oireet joita oli, olivat todennäköisesti sressistä johtuvaa tai hormonaalinen, en tiedä.


      • Huolestunut58
        Keuhkoveritulppa kirjoitti:

        Miehelläni oli flimmeri ja diabetes.
        Lääkitys Insuliini ja Marevan.
        Sai aivoverenvuodon.
        Marevan lopetettiin heti ja vaihdettiin Primaspaniin.
        Hän kuoli keuhkoveritulppaan ja keuhkoinfarktiin.
        Ei tupakoinut viimeiseen 15 vuoteen.

        Osanotto suruusi, miehellä kanssa jotain todettu sydänfilmissä kuin toi Marevan ollut muutaman kuukauden käytössä, verenpainelääkkeitä 4, 5 kpl /vrk ja sitten diabetekseen pillerit ja kahdet insuliinit. Ei ole kanssa tupakoinut yli 20 vuoteen, jonkin verran ylipainoa vaan ei kuitenkaan paljoa. Ja sydämentahdistin laitettiin tässä muutama viikko sitten.

        Jaksatko kertoa tuosta aivoverenvuodosta ja veritulpasta, en ole saanut näillä lääkärin käynneillä oikein mitään selvyyttä asiaan ?


      • JormaL
        hexa kirjoitti:

        Primaspan ja Disperin on sama lääke, eri firma vaan valmistaa. Pillerissä on varmaan eri sidoasaneita, mutta tehoaine on asetolisalihyylihappo.

        Kyllä ne molemmat on orionin tuotteita


      • mammukkamuorri
        Nittaminax kirjoitti:

        Voi juku..:( MUlle taas ei primaspan käy, saan ihottumaa siitä jostain syystä, no ei mulle meinaa käydä mitkään lääkkeet, ku tulee aivan hirveitä pahoinvointi kohtauksia.

        Verenohennukseen joku asetosalisyyli, disperin tai primaspan, ja jotta vatsa sen kestää pitää ottaa suht kallista mahansuojalääkettä. muuten kourii.
        35na söin rotanmyrkkyä (marevania) pual vuat kun oli syvä laskimotukos joka sai alkunsa uuden sukupolven e-pillereistä. no 60nä ei tarvitse enää ehkäistä.
        tosin estrogeeni alkoi tuottaa samanmoisia oireita kuin e-pillerit ja piti lopettaa.
        niin mä sitte päätin ettei mulle sovi e-pillerit, ei miehet, ei mikään muukaan. jotenka mummouduin ja hyvä niin, jäi turhat kotkotukset.
        että niin tai näin aina väärinpäin, lääkefirmat tienaavat meitin sairauksilla, siinä sivussa lääkärit apteekit, mutta mitäs yritetään elättää niitäkin niin kauan kuin pitää.
        mutta paras lääke kaikista on hullu huumorintaju. kieroutunut mutta auttaa kestämään tätä eloa.


      • tauti vai ei
        t.l. kirjoitti:

        Viisi vuotta sitten minulla todettiin "sepelvaltimotauti". Kävin polkemassa ja testi näytti, että näin on. Ultrassa ei ollut mitään poikkeavaa, mutta lääkäri ehdotti varjoainetutkimusta. Sanoi tutkimuksen jälkeen lääkkeitten täsmähoidon olevan varmempaa. Menin varjoainekuvaukseen ja tutkimuksen tulos oli silloin puhtaat ja slieät suonet. Näin sen myös itse. Lääkärini kävi luonani todeten tilan olevan harvinaista. Olin todella yllättynyt ja huojentunut. Oireet joita oli, olivat todennäköisesti sressistä johtuvaa tai hormonaalinen, en tiedä.

        Tuo olisi voinut olla äitini kirjoittama teksti!! Juuri sama keissi, varjoaineissa sitten nähtiin, ettei mitään sepelvaltimotautia ollutkaan. Hämmästyttävää.


    • Ålga

      Älä välitä noista piikittelijöistä Itsekin kirjoitin tuskissani tälle palstalle ja eräälle toiselle lapseni kuoltua. Sain kummia vastauksia, kerjään myötätuntoa, säälipisteitä ym... jopa suoranaista pilkkaa.
      Myötäelän surussasi.

      • Kenestä noista.....mä ainakaan näe ku yhen piikittelijän.


      • Ålga
        Nittaminax kirjoitti:

        Kenestä noista.....mä ainakaan näe ku yhen piikittelijän.

        Niin, tuli kirjoitettua monikossa :(


    • Tuollainen äkillinen poismeno on siinäkin mielessä ikävä kun jää tunne että jotain jäi kesken.Hautajaisten järjestäminen ja muu puuuhastelu autta surutyössä, sanovat.

      • kuolema vai ero?

        Vastaan satunnaisesti sinun viestiisi, mutta tuli mieleen kun kokemusta on lähipiiristä ja omasta, että kumpi mahtaa olla helpompi ; kuolema vai avioero?
        Jätetyt , avioerossa ja avoliitoissa jätetyt kertovat, että kestäisi paremmin kuolemankin kuin sen että tulee ero toisen tahdosta. Jos jätetyllä on ollut rakkautta ja syviä tunteita ja on pakko luopua, kun toinen haluaa ero, on kohdannut uuden jne...Kokeneet sanovat, että toisen kuolemaan sopeutuu paremmin kuin eroon. Tiedä sitten.


      • kuolema vai ero? kirjoitti:

        Vastaan satunnaisesti sinun viestiisi, mutta tuli mieleen kun kokemusta on lähipiiristä ja omasta, että kumpi mahtaa olla helpompi ; kuolema vai avioero?
        Jätetyt , avioerossa ja avoliitoissa jätetyt kertovat, että kestäisi paremmin kuolemankin kuin sen että tulee ero toisen tahdosta. Jos jätetyllä on ollut rakkautta ja syviä tunteita ja on pakko luopua, kun toinen haluaa ero, on kohdannut uuden jne...Kokeneet sanovat, että toisen kuolemaan sopeutuu paremmin kuin eroon. Tiedä sitten.

        Jaa-a, vaikea verrata. Kumpikin tilanne raskas.

        Varmaan erossa tunnelmat on erilaiset, koska tulee hyvlätyksi toisen tahdosta, kuolemalle kukaan ei voi mitään.Varsinkin jos ero tulee ns "puun takaa", hyvlätty luulee kaiken olleen hyvin.

        Ja tietenkin tulee muistaa että jokaisen parilla on oma historiansa, johon kuolema ja tai ero jättävät juuri siihen parin yksilölliset arvet.


    • salainenhetkinen

      Myötäeloa täältäkin. Kahdesti olen kokenut vastaavanlaisen. Itke, itke, itke. Se on luonnon oma puolustuskeino. Minun kokemuksieni perusteella 2 vuotta menee, osittain unohtaen, mitä on tuntenut, kokenut. Pikkuhiljaa ajattelen poislähteneiden näkökulmasta, nopea lähtö on ehkä kivuttomin. Se peruuttamattomuus tuottaa tuskaa. Jaksamista.

    • siitä vaan

      Koen tämänkaltaiset suruasiat henkilökohtaisena tai läheisten kesken, tämän laatuiset hömppä palstat, jonninjoutavia paikkoja käsitellä, tapansa kullakin.

      • Toisille tällainen anonyymipalsta voi olla myös oiva paikka käsitellä surullisiakin asioita. Ei sekään huono vaihtoehto jos siihen tarvetta.


      • Ålga

        Ihmisiä täällkin kirjoittavat ovat, tekeeko palsta hömpäksi ja myötätunnottomaksi.
        Luulisi ikäistemme jo ymmärtävän ja anatvan lohdullista palautetta.


      • tlr 56

        niin tällaiset hömppäpalstat
        on toisten mielestä vääriä paikkoja käsitellä yleensä mitään
        mutta mää oon sitä mieltä
        että jokainen käsitelköön asiat missä haluaa
        ja itse käsittelen asioita paljon täällä
        eikä täällä kaikki hömppiä ole
        täältä löytyy ihmisiäkin

        oikeestaan jos ajattelisin asiasta laillasi
        niin tuskin viitsisin aikaani kuluttaa
        moisella hömppä palstalla :)


      • ....
        tlr 56 kirjoitti:

        niin tällaiset hömppäpalstat
        on toisten mielestä vääriä paikkoja käsitellä yleensä mitään
        mutta mää oon sitä mieltä
        että jokainen käsitelköön asiat missä haluaa
        ja itse käsittelen asioita paljon täällä
        eikä täällä kaikki hömppiä ole
        täältä löytyy ihmisiäkin

        oikeestaan jos ajattelisin asiasta laillasi
        niin tuskin viitsisin aikaani kuluttaa
        moisella hömppä palstalla :)

        Minusta kun jokainen tänne kirjoittava on Ihminen.


      • tlr 56
        .... kirjoitti:

        Minusta kun jokainen tänne kirjoittava on Ihminen.

        ihanko totta
        luulin että eläimetkin kirjoittavat tänne ;)

        ehkä me kirjoitetaan samasta asiasta
        mutta vaan vähän eri sanoilla.


      • pekka4

        Kunhan itseesi sattuu ja sattuu kanssa.


    • reppuriika

      Yritän jotenkin ottaa osaa, mutta eihän sitä voi samaistua toisen suruun. Muistan sen aamun kun äidin sisko soitti, että isäni on menehtynyt infarktiin. Äidille oli niin suuri sokki että meni kauan aikaa, kun edes pystyi käsittämään isän kuoleman. Kuli vain kuin sumussa.
      Äskettäin sai infartin, mutta selvisi henkiin, 70-vuotias akateemisesta virasta eläkkeellä oleva mies. Suvussa ei sydänkuolemia, ei koleseroli- ja verenpaineongelmaa, ei tupakoinut eikä käyttänyt koskaan päihteitä. Liikunnalliset elämäntavat, ruoka terveellistä, ei ylipainoa, mutta yllätys tuli.

      Ja teille, tylyille kirjoittajille tekee mieleni sanoa muutama sama. Mitä varten tällainen palsta sitten on, jos ei saa jakaa yhdessä elämän raskaimpia asioita, ja mielestänne se on hömppää ja asioiden repostelua. No sitä jonkin joutavaa täällä jauhetaan, ja puolestani sillekin saa olla tilansa ja teillä on siihen oikeus, mutta pitäkää tällaisten aloitusten kohdalla päänne kiinni. Eikö teillä riitä yhtään empatiaa ja ymmärrystä?

      Osanottoni ja voimia aloittajalle.

      • Luin ketjun. Aloittaja ei ole kommnetoinut yhteenkään vastaukseen joten laitan tällaiset aloitukset Suomi24. aloittekoneen piikkiin. Hyvää suoman kieltä ja vanhuuteen ja sairauteen liittyvä ongelma.


      • otan osaa!
        korppis kirjoitti:

        Luin ketjun. Aloittaja ei ole kommnetoinut yhteenkään vastaukseen joten laitan tällaiset aloitukset Suomi24. aloittekoneen piikkiin. Hyvää suoman kieltä ja vanhuuteen ja sairauteen liittyvä ongelma.

        Minusta on erikoinen kuvitelma.
        Voihan aloittaja olla surun murtama, eikä jaksa vilkkaasti vastailla.
        Minä otan lähes jokaisen aloituksen totena. Olkoon provo tai ei, aina oikea elämä on provoa ihmeellisempää.

        Eivätkä kaikki kirjoittajat ole vakinaista kirjoittajakuntaa, eivät tiedä, että jotkut vaativat vastauksia.

        Ja aloittajalle voimia!


      • otan osaa! kirjoitti:

        Minusta on erikoinen kuvitelma.
        Voihan aloittaja olla surun murtama, eikä jaksa vilkkaasti vastailla.
        Minä otan lähes jokaisen aloituksen totena. Olkoon provo tai ei, aina oikea elämä on provoa ihmeellisempää.

        Eivätkä kaikki kirjoittajat ole vakinaista kirjoittajakuntaa, eivät tiedä, että jotkut vaativat vastauksia.

        Ja aloittajalle voimia!

        Ole rehellinen itsellesi. Suru ei kaikkoa kahdessa kuukaudessa. En usko ihmisen turvautuvan surussaan 60 palstalle kertomaan miehensä sepelvaltimotaudista joka johti kuolemaan.

        Voimia sullekin.


      • eihöpöhöpö
        korppis kirjoitti:

        Luin ketjun. Aloittaja ei ole kommnetoinut yhteenkään vastaukseen joten laitan tällaiset aloitukset Suomi24. aloittekoneen piikkiin. Hyvää suoman kieltä ja vanhuuteen ja sairauteen liittyvä ongelma.

        Harkintaa vastauksiin. Mielestäni voi pysyä hiljaakin. Ei ole arvostelun paikka.


      • tlr 56
        korppis kirjoitti:

        Ole rehellinen itsellesi. Suru ei kaikkoa kahdessa kuukaudessa. En usko ihmisen turvautuvan surussaan 60 palstalle kertomaan miehensä sepelvaltimotaudista joka johti kuolemaan.

        Voimia sullekin.

        tosiaankin asia on arka
        ei oikeen tiedä mitä olis sanonu
        muuta kun otan osaa

        mutta todellakin aika erikoista ettei aloittaja
        ole kommentoinut asiaa
        olisin määkin tosiaankin odottanu
        että aloittaja olis kommentoinu
        ja kertonut tunteistaan koska kerran
        aloituksen teki.


      • reppuriika
        korppis kirjoitti:

        Ole rehellinen itsellesi. Suru ei kaikkoa kahdessa kuukaudessa. En usko ihmisen turvautuvan surussaan 60 palstalle kertomaan miehensä sepelvaltimotaudista joka johti kuolemaan.

        Voimia sullekin.

        Ja eivät kaikki istu tuntikaupalla näillä palstoilla, Vasta aamulla hän tehnyt aloituksen. Ja surun keskellä voi olla helppo anonyyminä purkaa tuntemuksiaan.
        Mä kyllä voisin kirjoittaa vaikka tällaisella palstalla ja ei kaikilla ole niin läheisiä, joille purkaa tuntojaan rehellinen olen itselleni ja teille kaikille.


      • bunnie
        korppis kirjoitti:

        Ole rehellinen itsellesi. Suru ei kaikkoa kahdessa kuukaudessa. En usko ihmisen turvautuvan surussaan 60 palstalle kertomaan miehensä sepelvaltimotaudista joka johti kuolemaan.

        Voimia sullekin.

        Oot sä ihan täysillä matkassa? Kyllä mä ainakin voisin tulla tänne kirjoittamaan vastaavanlaisessa tilanteessa. Miksi en tulisi? Ei kaikilla ole sellaista ihmistä, jolle puhua. Ei se suru kahdessa kuukaudessa varmaan katoa, mutta ihan pahin vaihe varmasti menee ohi! SITÄPAITSI jokainen suree omalla tavallaan, mikä sinä olet arvostelemaan toisen surua?

        Mä en käsitä näitä ihmisiä, jotka näkee salaliittoteorioita joka paikassa...niinku nämä, että suomi24 tekee aloituksia itse...:D :D :D Kuule jos mietit paljonko Suomessa on ihmisiä ja moniko seuraa tätä palstaa. Varmasti kuule mahtuu mukaan jos jonkinmoista ihmistä ja ihan varmasti hyvin monenlaisia ongelmia! Vai luuletteko te vainoharhaiset, että jokaisen elämä on samanlainen kuin teidän omanne :D ?

        Vielä...mä oon itse kirjoittanut muutaman kerran vaikeassa tilanteessa suomi24 aloituksen, enkä ole ikinä käynyt lukemassa vastauksia!


      • kervie
        tlr 56 kirjoitti:

        tosiaankin asia on arka
        ei oikeen tiedä mitä olis sanonu
        muuta kun otan osaa

        mutta todellakin aika erikoista ettei aloittaja
        ole kommentoinut asiaa
        olisin määkin tosiaankin odottanu
        että aloittaja olis kommentoinu
        ja kertonut tunteistaan koska kerran
        aloituksen teki.

        Nää tehtailut menee yläpalkkiin oli taas korppis oikeassa.


    • Lohdutus

      Voi olla etten kertoisi täällä rakkaan mieheni kuolemasta, suruni olisi arvostelulle alttiina ja voisin haavoittua. Kyllä ystäväpiiri olisi turvallisempi tai jokin sururyhmä,
      ei virtuaalimaailma. Täältäkin löytyy kyllä empaattisia ja elämää kokeneita
      ihmisiä, mutta riski on suuri.

      • leski60++

        Riski on todella suuri. Itse jäin leskeksi suunnilleen aloittajan ikäisenä. Yksi selviytymiskeinoistani oli kirjoittaminen. Ei tänne silloin ja vielä vähemmän nyt, kun tiedän, miten raadollista porukkaa täällä on. Myös melko kokematonta porukkaa on, kun heti epäillään, ettei moinen ole edes mahdollista. Yhden tutun mies kuoli yöllä viereen muutaman kuukauden kuluttua häistä kolmekymppisenä. Itse paljon kokeneena tiedän, että hetkeä ei voi aavistaa. On parempi olla hiljaa kuin esim. arvostella, epäillä, ilkeillä.


    • Lohdutus

      Ihmiset kuolee nimenomaan yllättäen. Mitä ihmeellisemmällä tavalla. Joka ei
      ole kokenut ei tiedä, minäkin olen kokenut. Toiset ihmiset säästyy läheisten
      menetyksiltä ja toiset joutuu asian eteen montakertaa. Muistatteko tsunamin
      jossa koko perhe kuoli suomalaiselta mieheltä, myös vanhemmat, olisiko
      sitä voinut aavistaa? Siinä tilanteessa ei kaipaa muuta kun välittävän ihmisen
      lohdutusta, hänellä oli sukulaisnainen joka tuli tueksi. Se oli traagisinta mitä tiedän
      mutta toisten tuella siitä selviää.

      • saappaat jalassa

        Kyllä. Ja kun on asiasta keskusteltu ystävien kesken on tultu tulokseen, että nopea ja yllättävä kuolema ns saappaat jalassa on ihmiselle armollisin. Jos vertaa vaikka syöpäsairaaseen, jolle sanottu, että aikaa on xx verran. Jäädä odottamaan,että milloin ja miten? Harva haluaa sellaista kohtaloa. Kun emme tiedä milloin lähtö koittaa, on hyvä eläissään tehdä jotain jälkisäädöstä, kirjettä ja toivetta yllättävän tilanteen varalle. Millaiset hautajaiset toivoo jne.. Voimia aloittajalle. Elämä jatkuu ja pitää jatkua.
        Eräs tuttuni menehtyi yllättäen viime syksynä. Pihamaalle. Ajattelin, että oli hyvä lähtö. Ikää oli alle 70v.


      • omaisten kannalta
        saappaat jalassa kirjoitti:

        Kyllä. Ja kun on asiasta keskusteltu ystävien kesken on tultu tulokseen, että nopea ja yllättävä kuolema ns saappaat jalassa on ihmiselle armollisin. Jos vertaa vaikka syöpäsairaaseen, jolle sanottu, että aikaa on xx verran. Jäädä odottamaan,että milloin ja miten? Harva haluaa sellaista kohtaloa. Kun emme tiedä milloin lähtö koittaa, on hyvä eläissään tehdä jotain jälkisäädöstä, kirjettä ja toivetta yllättävän tilanteen varalle. Millaiset hautajaiset toivoo jne.. Voimia aloittajalle. Elämä jatkuu ja pitää jatkua.
        Eräs tuttuni menehtyi yllättäen viime syksynä. Pihamaalle. Ajattelin, että oli hyvä lähtö. Ikää oli alle 70v.

        Omaisille se äkkilähtö on järkyttävä kokemus. Yleensä vie jonkun aikaa, ennenkuin sen tajuaa edes todellisuudeksi. Odottelee toisen astuvan sisälle koska vaan, luulee kuulevansa hänen askeleensa, keittää aamukahvit kahdelle, kattaa pöytään yhden lautasen liikaa...

        Jos jollakin on ollut sydänvikaa tai aikaisempia infarkteja, niin silloin on jo alitajuntaan iskostunut sellainen mahdollisuus, että tuollaista voi tapahtua koska vaan. Tai jos infarkti antaa oireita, että ehtii ainakin sairaalalle asti. Mutta kun terveen oloinen ihminen vain kaatuu kuolleena alas ilman, että ehditään ambulanssia soittaa eikä mikään sydänhieronta enää auta, niin se on tosi järkytys omaisille. Yhdellä hetkellä elävä, jutteleva ihminen, toisella hetkellä lopullisesti poissa. Poissa kaikki yhteiset suunnitelmat eteenpäin elämässä, ihan sekunnissa, noin vaan...


      • äkkikuolemat
        omaisten kannalta kirjoitti:

        Omaisille se äkkilähtö on järkyttävä kokemus. Yleensä vie jonkun aikaa, ennenkuin sen tajuaa edes todellisuudeksi. Odottelee toisen astuvan sisälle koska vaan, luulee kuulevansa hänen askeleensa, keittää aamukahvit kahdelle, kattaa pöytään yhden lautasen liikaa...

        Jos jollakin on ollut sydänvikaa tai aikaisempia infarkteja, niin silloin on jo alitajuntaan iskostunut sellainen mahdollisuus, että tuollaista voi tapahtua koska vaan. Tai jos infarkti antaa oireita, että ehtii ainakin sairaalalle asti. Mutta kun terveen oloinen ihminen vain kaatuu kuolleena alas ilman, että ehditään ambulanssia soittaa eikä mikään sydänhieronta enää auta, niin se on tosi järkytys omaisille. Yhdellä hetkellä elävä, jutteleva ihminen, toisella hetkellä lopullisesti poissa. Poissa kaikki yhteiset suunnitelmat eteenpäin elämässä, ihan sekunnissa, noin vaan...

        Kyllä. Omaiselle ja omaisille äkillinen kuolema tulee järkytyksenä. Meidän iässä voi jo jollain tapaa varautua. Miehen työtoveri 38v menehtyi äskettäin syöpään , onneksi ei ollut lapsia, tuntui pahalta vaikka en sukulainen olekaan. Kun muistelin tuttuja noin kolmen vuoden sisään menehtyneitä suurin osa menehtynyt syöpään jolloin osaa odottaa elämän loppumista, mutta monta äkkikuolemaa yksi 43v ja muut yli 60v...


      • L - L
        saappaat jalassa kirjoitti:

        Kyllä. Ja kun on asiasta keskusteltu ystävien kesken on tultu tulokseen, että nopea ja yllättävä kuolema ns saappaat jalassa on ihmiselle armollisin. Jos vertaa vaikka syöpäsairaaseen, jolle sanottu, että aikaa on xx verran. Jäädä odottamaan,että milloin ja miten? Harva haluaa sellaista kohtaloa. Kun emme tiedä milloin lähtö koittaa, on hyvä eläissään tehdä jotain jälkisäädöstä, kirjettä ja toivetta yllättävän tilanteen varalle. Millaiset hautajaiset toivoo jne.. Voimia aloittajalle. Elämä jatkuu ja pitää jatkua.
        Eräs tuttuni menehtyi yllättäen viime syksynä. Pihamaalle. Ajattelin, että oli hyvä lähtö. Ikää oli alle 70v.

        Saappaat jalassa vai ulottuvilla? Kumpi on parempi tapa riippunee siitä kenen kannalta asiaa katselee.

        Vaimoni saappaat ovat olleet käsillä jo 13-vuotta joka on vuoden enemmän kuin maksimi elinikäennuste oli.
        Kun peruuttamaton totuus selvisi oli ensimmäinen vuosi vaikea mutta sen jälkeen hän on saapastellut aivan tavallista elämää.
        Aivan saappaat jalassa tuskin kaatuu vaan kyseeseen tullee parin, kolmen kuukauden ylimenojakso.

        Heti alkuun, kun ei ollut tietoa lähitulevaisuudestakaan, järjestelimme kaikki käytännön asia jatkon hoitoa ajatellen.

        Oma saapasteluni alkoi 3-vuotta sitten ja on paljon epämääräisempää.
        Varsinaisen korroosion tilanteesta lähitulevaisuudessa ei tiedä mutta varsinaisen saapastelumahdollisuuden muodostaa vatsavaltimon pullistuma.
        Ko. paisuma oli muutama kuukausi sitten 5mm alle leikkausrajan.

        Pullistuman poksahdus merkitsee todellista "saappaat jalassa" kaatumista.
        Ainoa huoleni on se, että olisi edes kunnolla rautaa tangossa, ettei lesken tarvitsisi hävetä.

        Kaikkinensa, meistä tuntuu nykytilanne melko hyvältä. Elämistä rajoittavia tekijöitä on hyvin vähän, kaikki on valmisteltu ja läheisemmillämme on ollut aikaa tottua ajatukseen.
        Eihän tässä sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kaikki kuolevat. Meille on tarjolla todennäköisimmät syyt.
        Turha 70 ja 66 ikäisten olisi kuvitella itseään ikuisiksi tai edes korvaamattomiksi.

        Kun tarkemmin ajattelee niin oikeastaan saamme olla tyytyväisiä tilanteeseemme!


    • bessie*

      Olitko itse paikalla, kuoliko hän käsivarsillesi? Kuinka kauan ambulanssin tulo kesti?

      Elämä jatkuu, jos olet vielä työelämässä niin ota myös työkavereiltasi kaikki tuki vastaan, samoin edesmenneen miehesi mahdollisilta työkavereilta. Anna selvä viesti että olet edelleen sama ihminen, vaikka saatatkin välillä itkeä. Tavallaan sinun on annettava heille selvä 'lupa' puhua kanssasi avoimesti ihan kaikesta.

      Sinulla arvatenkin on vielä paljon kaikenlaista käytännön asiaa hoidettavana. Kun perunkirjoitukset ja kaikki muu välttämätön on tehty, voit vähitellen katsella jotain tukiryhmää itsellesi, jos se tuntuu tarpeelliselta.

      Surusta huolimatta olet jo varmaan huomannut, että on syytä harkita huolellisesti miten ilmaisee asiat. (Kuolinilmoitus esim..)
      Otsikko huutomerkkeineen on mielestäni vähän 'epäonnistunut', tekstikin paikoin. Jotenkin jää epäselväksi, mitä haet? Haluatko keskustella sairauksista ja elämäntavoista, vai haetko aidosti 'vertaistukea suruusi, käytännön neuvoja, vai haluatko kenties 'herätellä' ihmisiä ymmärtämään että kuolema voi olla iskuvalmiina vaikka omassa eteisessä odottamassa?

      • olkoon mauton

        bessie*

        Kuinka sinä osaat kirjoittaa juuri minun ajatuksiani? Usein tyydyn laittamaan vain plussan, koska lisättävää ei ole.

        Isäni kuoli "sanaa sanomatta" myös sydäriin kotona ja veljeni autokolarissa, mutta tuskin hänkään ehti sanaa sanomaan?

        Nuo hautajais hommat ja kuolinilmoitus on raskaimmat ilmeisesti tehdä, mutta on niissä perunkirjoituksissakin oma ongelmansa, ainakin meillä.

        Onneksi äitini otti isäni kuoleman suuremmitta suruitta, koska hän kuvaili meille lapsille, että se oli vain, kuin yksi tuoli olisi ollut tuvasta pois!

        Tämän olen kertonut aiemmin, että "luulin" tuntevani isäni poislähdön, koska minulla olisi ollut hauska viikonloppu ilta, mutta en voinutkaan mennä sinne?

        Sitävastoin "joku" pakoitti minut illalla kävelemään Puistotien varsia ja minä tunsin, että niillä puilla oli sanoma minulle? Isäni kuoli silloin.

        En ole ihminen, joka metsässä hakee lohtua puista, enkä yleensä juttele Luonnon kanssa, mutta sinä iltana minulla oli pakottava tarve "kysellä" näiltä puilta; "mitä asiaa teillä on minulle"? Oli jotenkin utopinen tunne, että ne puut "puhuivat" minulle?

        Jotenkin uskon, että isäni "lähetti" viestin kuolemastaan, sillä joskus oli juttua hänen kanssaan, että hän "lähettäisi viestin" sieltä jostain? Hän kieltäytyi ehdottomasti siitä, mutta......mutta, tulipahan se viesti!


      • Leski-52

        bessie*
        Ihan meidän eteiseen kuoli, olimme lähdössä ensiapuun, hällä jotain outoa oloa yks kaks. Nousi tuolilta laittaakseen takin päälle, sanoi, paha olo ja samantien kaatui suoraan eteenpäin, kuului rusahdus, jälkikäteen saimme tietää, poskiluu murtui. Kuoli siinä ihan silmieni edessä. Ambulanssin tulo kesti varmaan jotain 5-8 min elikkä tuli kaksi ambulanssia, elvyttivät puoli tuntia. Tajusin vasta jälkeen päin, miten hänen silmänsä olivat, joten oli kuollut heti, Elikkä jos voi näin julkisesti etsiä jotain positiivista, se oli se, hänen ei tarvinnut kärsiä.
        Halusin tiedottaa, miten salakavala sepelvaltimotauti on, mutta näenkin vastauksista, siitä on tietoa tai en tiedä, onko sellaisille, keillä se on just salakavalana tautina... kuten meilläkin. Pienet oireet olivat vuorotyöstä johtuvia, työterveystarkastukset olivat aina erittäin hyviä....


      • bessie*
        Leski-52 kirjoitti:

        bessie*
        Ihan meidän eteiseen kuoli, olimme lähdössä ensiapuun, hällä jotain outoa oloa yks kaks. Nousi tuolilta laittaakseen takin päälle, sanoi, paha olo ja samantien kaatui suoraan eteenpäin, kuului rusahdus, jälkikäteen saimme tietää, poskiluu murtui. Kuoli siinä ihan silmieni edessä. Ambulanssin tulo kesti varmaan jotain 5-8 min elikkä tuli kaksi ambulanssia, elvyttivät puoli tuntia. Tajusin vasta jälkeen päin, miten hänen silmänsä olivat, joten oli kuollut heti, Elikkä jos voi näin julkisesti etsiä jotain positiivista, se oli se, hänen ei tarvinnut kärsiä.
        Halusin tiedottaa, miten salakavala sepelvaltimotauti on, mutta näenkin vastauksista, siitä on tietoa tai en tiedä, onko sellaisille, keillä se on just salakavalana tautina... kuten meilläkin. Pienet oireet olivat vuorotyöstä johtuvia, työterveystarkastukset olivat aina erittäin hyviä....

        Onhan sepelvaltimotaudista tietoa, eikö tuo liene yleisin kuolinsyy. Harvemmin se ihan noin salakavala on, sattuipa teille huono tuuri. Mikä kuolintodistuksessa oli välitön kuolinsyy?

        Hienoa, että haluat tiedottaa ja varoittaa muita, ja täällä kirjoitella. Se varmaan auttaa pysymään arjessa kiinni.

        Takapakkiakin voi vielä tulla. Sinuna laittaisin nyt kun tunnut olevan kohtalaisen voimissasi hakemuksen Eläkeliiton sopeutumisvalmennuskurssille, niiden nimi on kai 'Yhtäkkiä yksin' tai jotain sinne päin. Tuttavani joskus haki sellaiselle ja sain sen käsityksen että niille olisi tunkua suorastaan. Hän vihdoin pääsi aikanaan ja ymmärtääkseni sai sieltä paitsi hyviä 'eväitä' myös uusia tuttavia.

        Leskeneläkehakemuksen ehkä olet jo tehnytkin? Kannattaa tehdä nyt 'alta pois' kaikki, sillä voi hyvinkin jonkinlainen lamaantuminenkin vielä olla edessä. Ei sekään mitenkään pahasta ole, ei tarvitse jaksaa eikä yrittää jaksaa yhtään mitään.


    • 17-18

      Toivon sinulle kaikkea hyvää, et ole yksin murheessa ajalla kaikki järjestyy itselläni otti kolme vuotta kun "jätin" seinät.

    • Pirre*

      Appeni kuoli äkkiä sydäninfarktiin 45 vuotiaana, ja tapaus oli niin tyrmäävä ettei varmasti kenellekään olisi tullut pieneen mieleenkään vielä kahden kuukauden päästä kertoilla tapausta palsta jutuissa, jos sellainen silloin olisi ollut, lesken toipumiseen meni vuosia, samoin kun isäni kuoli ennalta arvaamatta, ja menin aivan kuin kipsiin pitkäksi aikaa.

      P.s. mutta olemmehan erilaisia, eli JOS tämä on provoilu mielessä tehty, niin tämä on erittäin mautonta sellaista, MUTTA jos olet menettänyt läheisesi - lämmin osanottoni.

      • ???

        Miksi, miksi täällä pitää aina ja kaikkea epäillä?
        Miksei osata olla myötämielisiä, mistä se on pois?


      • Pirre*
        ??? kirjoitti:

        Miksi, miksi täällä pitää aina ja kaikkea epäillä?
        Miksei osata olla myötämielisiä, mistä se on pois?

        Siksi, koska tämä on MINUN mielestä provo, ja en ymmärrä provoiluja tämmöisellä aiheella, ainakin kun se kerrotaan muka omakohtaisena kokemuksena.

        Vaistoni sanoo ettei tässä kerrota omakohtaisesta kokemuksesta.

        p.s. en aio selitellä sanomisiani tämän enempää.


    • en usko

      Jos puolisoni kuolisi, olisiko tämä oikea paikka puida sitä, en usko että olisi

      • aloittajalle voimaa

        Miksi pelkäät, että aloitus on totta. Eivät kaikki ihmiset ole tunteettiomia puupökkelöitä, joilla ei ole ole varaa puhua sisimmintä tunnoistaan.
        Aloitus on monelle läpikäyty, ja puhuminen siitä auttaa normaalia ihmistä.


      • Muistoissa vaan ei

        En minäkään mutta siitä on tänään 21 vuotta ja se on totta, olin silloin 46 v, no ei sillä enää ole tänäpäivänä kovin suurta merkitystä, onhan minulla tyttäremme ja lapsenlapseni.


    • shokki!

      Provoa, aloituksella halutaan ravistella palstalaisia suomalaisien kansantautien vaarallisuudesta, tupakinpoltosta, ylipainosta, epäsäännöllisistä elämäntavoista yms. surevana leskenä. Surua en löydä aloituksesta. Pinnallista kertomaa.

      • yxiyxin

        Niin, täältähän näitä löytyy ketjusta nikkejä, jotka pitävät provona. Tuli mieleen, että lienevät itse tehneet aloituksen, koska esim. itselleni ei tulisi mieleenkään, ettei olisi tosi juttu.


      • L - L

        Eri ihmiset käsittelevät vakavan sairauden tai läheisen menettämisen eri tavoin.

        Joku käpertyy surunsa kanssa itseensä. Toinen avautuu vaikuttaen ehkä välinpitämättömälle.

        Kukin tavallaan.

        Yleensäkin meillä suomalaisilla, varsinkin länsipuoliskolla, on henkilökohtainen reviiri laaja ja halutaan suojata voimakkaasti henkilökohtaisiksi koettavia asioita.


      • ... yössä naurahtaa
        yxiyxin kirjoitti:

        Niin, täältähän näitä löytyy ketjusta nikkejä, jotka pitävät provona. Tuli mieleen, että lienevät itse tehneet aloituksen, koska esim. itselleni ei tulisi mieleenkään, ettei olisi tosi juttu.

        Yleensä ne ammattiprovoilijat epäilevät provoiksi kaikkea.

        Monesti on nähty, että etenkin palstan pääprovoilija ilmoittaa pitkän ketjun jälkeen omalla nikillään, että minähän tässä provoilin ja te hölmöt otitte tosissanne, hah-hah... kääk...kräääk...kräääääk...


    • äänetön

      Kun netti aloitti toimintansa, niin ensimmäisten kirjoittajien joukossa oli huomattava määrä hiljattain leskeytyneitä, sama ilmiö oli myös chatin puolella.
      Järkyttynyt, surunsa keskellä uupuva ihminen ei saa otetta elämäänsä, ajatukset poukkoilevat sinne tänne, itku on herkässä, niin on ymmärrettävää, että netissä aika jotenkin kuluu tuntemattomien, kasvottomien ihmisten joukossa.

      Ihmisen luonne, hyvyys ja pahuus paljastuu näissä kirjoituksissakin.Kaikki eivät omista ojentavaa kättä tai kuuntelevaa korvaa....valitettavasti.

      • ihmeissään.

        Sitä minäkin ihmettelen, eikö todellakaan joillakin ole varaa, edes hiukkaa, lohduttaa surevaa.
        Onko heillä itsellään niin läpipaha olo, ettei sieltä liikene edes pientä lohdun murua.
        Miksi nykymaailma vääristää ihmisyyttä, niin ettei missään nähdä kuin pahaa ja petosta.
        Itsekö sen saa esiin, vai kuka on niin pahasti loukannut.

        Miksi on helppo sanoa rumasti, mitä hyvyys maksaa?
        Minusta kun hyvä sana ei maksa mitään, ja saatuna se voi olla suuri sydämen lohduttaja.

        Tokihan täällä on koeprovoilijoita, en tiedä, minkä mitalin siitä rintaansa saa.


      • --------------------
        ihmeissään. kirjoitti:

        Sitä minäkin ihmettelen, eikö todellakaan joillakin ole varaa, edes hiukkaa, lohduttaa surevaa.
        Onko heillä itsellään niin läpipaha olo, ettei sieltä liikene edes pientä lohdun murua.
        Miksi nykymaailma vääristää ihmisyyttä, niin ettei missään nähdä kuin pahaa ja petosta.
        Itsekö sen saa esiin, vai kuka on niin pahasti loukannut.

        Miksi on helppo sanoa rumasti, mitä hyvyys maksaa?
        Minusta kun hyvä sana ei maksa mitään, ja saatuna se voi olla suuri sydämen lohduttaja.

        Tokihan täällä on koeprovoilijoita, en tiedä, minkä mitalin siitä rintaansa saa.

        Omahyväinen ihminen on sisältä hyvin tuskainen, vaikka huutaa suuna päänä ja kertoo onnistumisistaan.
        Hänellä ei yleensä ole ystäviä, tuttavia vain mutta vihamiehiä sitäkin enemmän.

        Syöpää sairastavien keskustelijoiden joukossa oppi tuntemaan selkään puukottajan.
        Liian vaikea kertoa, mitä ilkeily siellä sai aikaan.


      • kuolema ja suru?

        Niinpä. Olisko parempi että surun murtama kirjoittaisi kuolema ja suru palstalle, kun osa ei taida ymmärtää ? Kuolema ja suru palsta löytyy terveysosiosta.


      • ----
        kuolema ja suru? kirjoitti:

        Niinpä. Olisko parempi että surun murtama kirjoittaisi kuolema ja suru palstalle, kun osa ei taida ymmärtää ? Kuolema ja suru palsta löytyy terveysosiosta.

        Pitääkö täällä kaiken lisäksi olla jokin palstaekspertti? Moni ei tunne kuin tämän palstan.
        Jos ihminen haluaa kirjoittaa ikäisilleen?


      • mikä nyt tyssäs
        kuolema ja suru? kirjoitti:

        Niinpä. Olisko parempi että surun murtama kirjoittaisi kuolema ja suru palstalle, kun osa ei taida ymmärtää ? Kuolema ja suru palsta löytyy terveysosiosta.

        Kaikelle on omat palstansa; syömisellekin ja puutarhanhoidolle...

        Paljonhan täällä on muutenkin kirjoiteltu kuolemasta (omasta tulevasta kuolemasta), arkkujen hinnoista... omista sairauksistaan, vaikka sellaisellekin on oma palstansa.


      • yxiyxin
        ---- kirjoitti:

        Pitääkö täällä kaiken lisäksi olla jokin palstaekspertti? Moni ei tunne kuin tämän palstan.
        Jos ihminen haluaa kirjoittaa ikäisilleen?

        Jos on vaikka vakikirjoittaja palstalla, toivoo lohtua "tutuilta".


      • .......
        yxiyxin kirjoitti:

        Jos on vaikka vakikirjoittaja palstalla, toivoo lohtua "tutuilta".

        Kai olisi käyttänyt tuttua nikkiään. Moni meistä puskalaisista on entinen ja nykyinen vaki, haluamallaan tyylillä.


      • Suru1
        kuolema ja suru? kirjoitti:

        Niinpä. Olisko parempi että surun murtama kirjoittaisi kuolema ja suru palstalle, kun osa ei taida ymmärtää ? Kuolema ja suru palsta löytyy terveysosiosta.

        "Kuolema ja suru"
        Kiitos tiedosta.


    • niinpä niin

      Surupalstalle kirjoitin kun oli vastaavallainen tapaus, siellä oli asiallista keskustelua, ei tullu mieleenkään tänne purkautua, ymmärrettävästä syystä

      • läpiveto

        Ei kaikilla ole vuosien kokemusta palstan sisäilmasta.


    • nimim***

      Olen itse aito ja rehellinen. Oletan että muutkin ovat jos ei toisin todisteta.
      Mitä se haittaisi jos annan myötätuntoa provolle, on sellainenkin mahdollisuus että takana on aito sureva ihminen, en todellakaan halua lisätä hänen tuskaansa.
      Minä suon provoilijalle vaatimattoman ilonsa, jos olen antanut myötätuntoa väärälle ihmiselle.

      • toinen****

        Samoin. Joillakin on ihmetyyli väittää aloitusta kuin aloitusta provoksi.

        Kai itse ovat niitten tehotuottajia.


      • miksi muka provoja??
        toinen**** kirjoitti:

        Samoin. Joillakin on ihmetyyli väittää aloitusta kuin aloitusta provoksi.

        Kai itse ovat niitten tehotuottajia.

        toinen***

        Olen samaa ihmetellyt, miksi jotkut "tietävät" aloituksen "provoksi"??

        Olenko ainoa hyväuskoinen täällä, että kirjoittajat tuovat sen hetkisiä tunteitaan esiin, olkoon sitten vaikka alushousujen väristä?

        Outoa on, jos jonkun tavoite on vain huomionosoitus surusta hänelle, jonka on kokenut, mutta ei olekkaan???

        Uskon aloittajan vilpittömyyteen, josta päättelen, että hän on kirjoitellut tänne aikaisemminkin, mutta ei halua nyt paljastaa henkilöllisyyttään. Tuntien tämän palstan "myötätunnon"?


        ps. Naapurin rouva löysi miehensä pannuhuoneen lattialta kuolleena, kun palasi uimahallista, kun taas itse yritin pelastaa naapurin mammaa, kun oli jo kuollut saunalle.


      • *****
        miksi muka provoja?? kirjoitti:

        toinen***

        Olen samaa ihmetellyt, miksi jotkut "tietävät" aloituksen "provoksi"??

        Olenko ainoa hyväuskoinen täällä, että kirjoittajat tuovat sen hetkisiä tunteitaan esiin, olkoon sitten vaikka alushousujen väristä?

        Outoa on, jos jonkun tavoite on vain huomionosoitus surusta hänelle, jonka on kokenut, mutta ei olekkaan???

        Uskon aloittajan vilpittömyyteen, josta päättelen, että hän on kirjoitellut tänne aikaisemminkin, mutta ei halua nyt paljastaa henkilöllisyyttään. Tuntien tämän palstan "myötätunnon"?


        ps. Naapurin rouva löysi miehensä pannuhuoneen lattialta kuolleena, kun palasi uimahallista, kun taas itse yritin pelastaa naapurin mammaa, kun oli jo kuollut saunalle.

        Jotkut ovat rakkaudettomia. Kun itse eivät tunne mitään, eivät ymmärrä, että joillakin on tunteet.
        Oma isoisäni kuoli yleiseen saunaan.
        Meni lauantaisaunaan, kuoli kesken löylynoton. Sydänvaivoja oli ollut, mutta niihin oli vain kamferttia.

        Niin tulee monesti kuolema kysymättä.

        Luulotauti on palstan kansantauti, joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Joillakin kanttia kestää jopa tuoda sitä ilmi.


      • luulotauti?
        ***** kirjoitti:

        Jotkut ovat rakkaudettomia. Kun itse eivät tunne mitään, eivät ymmärrä, että joillakin on tunteet.
        Oma isoisäni kuoli yleiseen saunaan.
        Meni lauantaisaunaan, kuoli kesken löylynoton. Sydänvaivoja oli ollut, mutta niihin oli vain kamferttia.

        Niin tulee monesti kuolema kysymättä.

        Luulotauti on palstan kansantauti, joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Joillakin kanttia kestää jopa tuoda sitä ilmi.

        *****

        Olen huomannut, että joillekin "outo asia" on aina "provo"? Toisaalta meidän ikäisillä pitäisi olla niin moni asia tuttuakin tutumpi? Onko kuoleman kohtaaminen joku "provo", josta pitää irvailla sen kokeneelle?


      • .......
        luulotauti? kirjoitti:

        *****

        Olen huomannut, että joillekin "outo asia" on aina "provo"? Toisaalta meidän ikäisillä pitäisi olla niin moni asia tuttuakin tutumpi? Onko kuoleman kohtaaminen joku "provo", josta pitää irvailla sen kokeneelle?

        Jospa se on omaa pelkoa kuolemaa kohtaan?

        Vaikka täällähän aloitus kuin aloitus on joillekin provo. Kannattaisi kysäistä heiltä, jotka niin väittävät. Ylläolevathan itsekin sitä ihmettelevät.


      • bessie*

        "Röyhkeintä" !?

        Ja mitähän röyhkeää siinä on, että kirjoittaa oman mielipiteensä yhteisellä ja 'yleisellä' palstalla?


      • ........

        "jospa se on omaa pelkoa kuolemaa kohtaan"

        Tuolla tarkoitin, josko joillekin kuolema on niin tabu, että normaali keskustelu on siitä heti "provo"?
        Minulla ei ole pienintäkään tarvetta mitään täällä provoksi väittää. Ja keskustella osaan halutessani aiheesta kuin aiheesta.


      • sääntöjen mukaan
        bessie* kirjoitti:

        "Röyhkeintä" !?

        Ja mitähän röyhkeää siinä on, että kirjoittaa oman mielipiteensä yhteisellä ja 'yleisellä' palstalla?

        Kunhan se tapahtuu ilman henkilöön kohdistuvaa loukkaamista...


      • kenelle osoitit?
        sääntöjen mukaan kirjoitti:

        Kunhan se tapahtuu ilman henkilöön kohdistuvaa loukkaamista...

        "sääntöjen mukaan"

        Kenelle osoitit viestin? Minullekko?


      • mikä vaivaa?
        kenelle osoitit? kirjoitti:

        "sääntöjen mukaan"

        Kenelle osoitit viestin? Minullekko?

        Miten niin? Kenelle sinulle? Sokeekin näkee, että bessielle.


    • Leski-52

      Sori vain, ei ollut provokirjoitus, sori vain kaikki kirjoitusvirheeni.
      Enkä halunnut tällä tuottaa kellekään mielipahaa, vaan ihan sen, ketkä eivät tiedä sepelvaltimotaudista, miten salakavala se on etenkin miehille(näin sain ainakin itse tietoa) En siis todellakaan halunnut repostella mieheni kuolemalla täällä.
      Minullekin kirjoittaminen on ollut asia, jolla puran tuntemuksiani. Tosin en ole vuosiin käynyt näillä palstoilla, ihan sen hetkisenä tuntemuksena sain inspiksen kirjoittaa tänne.
      Perukirjoitus vain vielä tekemättä, se tehdään tällä viikolla. Tuntuu kuin vasta sen jälkeen pääsisin alkaa ottamaan elämästä kiinni ja surra rauhassa kuitenkin.
      Todellakin me kaikki ihmiset olemme niin erilaisia ja otamme kaikki asiat eri tavalla, se meille suotakoon, sekä kirjoitusvirheeni ja väärät merkit kuten minulla tuo huutomerkki otsikossani.
      Missä on surupalsta? En vain jotenkin silloisessa olotilassani tajunnut, miten väärään paikkaan kirjoitin tästä asiasta. Luulin, tämä on palsta, minne voi kirjoittaa mitä itse haluaa. Luulohan ei ole tiedon väärti.
      Kiitos asiallisille kirjoittajille, onneksi heitä olikin suurin osa. Anteeksi etten ole aiemmin mitään kirjoittanut. Kiitos myötäelämisestä.
      Hän ehti olla vuoden eläkkeellä ja suunnittelimme paljon mitä teemme ja missä käymme, kaikki romuuttuivat. .. :(

      • ******


      • Leski-52
        ****** kirjoitti:

        Kiitos ..


      • eiperuutusta

        Klikkaa "TUNTEET", siellä "KUOLEMA JA SURU". Melko vaikea on löytää. Mielestäni tännekin voi kirjoittaa tosielämästä, onhan kokemasi tämän ikäluokan asioita useammin kuin esim 20 -palstan. Itse olen kokenut kumppanin äkkikuoleman 2 kertaa. Auto-onnettomuus ja aivoinfarkti. Silloin ei asiaa ajattele, mutta jälkeenpäin ajatellen poislähtö oli armollinen, nopea. Viimeisestä on kulunut 2 vuotta, elämä jatkuu. Monet asiat noilta ajoilta ovat täysin hämärän peitossa, en muista mitään. Mutta se lienee suojakeino. Voimia Sinulle.


      • eppu2

        Osanottoni. Kyllä elämä taas kantaa, kun vain jaksaa uskoa ja luottaa.
        Surukin vaalenee aikanaan.


      • voimia sinulle

        Leski-52

        Minä en kokenut kirjoitustasi "provona", vaan olisin itsekkin kirjoittanut tänne surustani, tosin tietäen "vastaanotosta"? Kirjoitukseni poistettiin sinulle koska arvostelin erään kirjoittajan kirjoitusta, mutta välikö hällä?

        Olen itse niin luottavainen, että en koe toisten kirjoituksia "provona", sillä joku kirjoittelee sexistään, joku alushousun väreistä ja "panoistaan", mutta sehän on kirjoittajan mielessä silloin?

        Kuolema, noin äkisti, koskettaa sen kokenutta. Naapurin rouva joutui löytämään miehensä pannuhuoneesta, palatessaan uimahallista, mutta toinen naapuri, äiti, joutui kokemaan poikansa kuoleman omille rapuilleen. Sinne hän oli "raahautunut" äidiltään apua hakien, mutta ei enää ollut apua.


    • reppuriika

      Kaikkea olet saanut silmilles tällä palstalla. Todella sitä saa ihmetellä, miten jo keski-iän ylittäneet voivat olla niin sydämettömiä. Onko niin, että he eivät ole koskaan menettäneet todellä läheistä.
      Sen verran olen palstoja lukenut ja elämää kokenut, ettei mieleenkään tulis arvella että aloitus olisi provo. No tyhmyys joukossa tiivistyy: saa vain sanoa.
      Isäni kuoli infarktiin 58-vuotinaana. Ehti olla vuoden sydämen vuoksi sairauslomalla ja olisi päässyt eläkkeelle metsurin töistä. Oli se shokki varsinkin äidille, koska ei sitä osannut ajatella että niin yks kaks lähtö tulee.
      Saattaa olla sinullakin, että se ikävä ja vaikein aika on vielä edessä, mutta onneksi jokainen suree ja kokee tavallaan. Jokaisella on erilaiset työkalut käsitellä suruaan.
      Toivon sinulle ja läheisillenne jaksamista alkavaan kevääseen ja elämään.
      Toivon myös Jumalan siunausta!

      PS. Ne kirjoitusvirheet ja tyylipuutteet ovat sivuseikka näillä palstoilla. Ihan selvää ja ymmärrettävää tekstiä olet kirjoittanut.

      • vierellä kulkija.

        Minäkin mietin, onko niin, että kaikki eivät pysty rakastamaan? Mitäpä silloin menetys maksaisi?

        Aloittajalle jaksamista, itse voin tuskasi vain aavistaa.


    • Mie vaaan....

      Otanpa osaa, mun faija kuoli kans reilu 2 kk sitten, oli kanssa sepelvaltimotauti, tosin ei ei ees tupakoinu mutta näin se elämä joskus vaan menee :( ikäviä tiltanteita kun sydänkohtaus tulee

    • ikävää juu

      Lähti siis suorilta jaloilta? Ei kitunut? Hänen henkensä elää, kuollut ihminen on toisella puolella. Käy luonasi. Sulla on mahdollisuus joskus aikanaan tavata hänet, toisin kuin minulla jonka joku on jättänyt lopullisesti omasta tahdosta.

      • sdfoksoakoa

        Ei kitunut, en tiedä kummalle nyt meistä tarkotit tuon viestis mutta oma faija tosiaan kuukahti olohuoneen lattialle.. luulenpa kyllä että ei ole kitunut enään.. tosin siinä kohtaa varmaan kun rinnasta on ottanut niin kärsiny.. mutta ei muuten.. kammiovärinä :/


      • ikävää juu
        sdfoksoakoa kirjoitti:

        Ei kitunut, en tiedä kummalle nyt meistä tarkotit tuon viestis mutta oma faija tosiaan kuukahti olohuoneen lattialle.. luulenpa kyllä että ei ole kitunut enään.. tosin siinä kohtaa varmaan kun rinnasta on ottanut niin kärsiny.. mutta ei muuten.. kammiovärinä :/

        Se on hyvä jos ei kärsi lopussa kovin. Voimia sinulle paljon. Olen harrastuksen kautta aika paljon henkimaailman juttujen parissa mietiskellen, ja henkimaailma ei ole meistä kovin kaukana. Se on joillekin yhtä luonnollista asia (kun on tottunut ajatukseen) kuin tämä maailma täällä. Ne toimivat yhdessä energioina, siis positiivisella tavalla. Kuolema on siirtyminen tosiaan kropasta pois, ja henki /energiakeho jatkaa elämää luonnollisella tavalla. Sillä puolella on myös iloa ja rauhaa. He voivat käydä täällä ja meillä on apunamme aina suojelua ja oppaita muutenkin. Ikävää että nopeasti, meille liian varhain jotkut lähtevät, siinä käsittelee kyllä asioita mielessä.
        Itsellekin osunut ihmisten kuolemia ja menetystä. Me "nuoremmat" jatkamme elämää täällä oppien ja ihmetellen menoa. :o


      • ai niin
        ikävää juu kirjoitti:

        Se on hyvä jos ei kärsi lopussa kovin. Voimia sinulle paljon. Olen harrastuksen kautta aika paljon henkimaailman juttujen parissa mietiskellen, ja henkimaailma ei ole meistä kovin kaukana. Se on joillekin yhtä luonnollista asia (kun on tottunut ajatukseen) kuin tämä maailma täällä. Ne toimivat yhdessä energioina, siis positiivisella tavalla. Kuolema on siirtyminen tosiaan kropasta pois, ja henki /energiakeho jatkaa elämää luonnollisella tavalla. Sillä puolella on myös iloa ja rauhaa. He voivat käydä täällä ja meillä on apunamme aina suojelua ja oppaita muutenkin. Ikävää että nopeasti, meille liian varhain jotkut lähtevät, siinä käsittelee kyllä asioita mielessä.
        Itsellekin osunut ihmisten kuolemia ja menetystä. Me "nuoremmat" jatkamme elämää täällä oppien ja ihmetellen menoa. :o

        Ehkä dramatisoin myös ekaa viestiäni sen mun jättäjän suhteen. Mut poissa sekin on. :o


      • ja se on jämpti
        ikävää juu kirjoitti:

        Se on hyvä jos ei kärsi lopussa kovin. Voimia sinulle paljon. Olen harrastuksen kautta aika paljon henkimaailman juttujen parissa mietiskellen, ja henkimaailma ei ole meistä kovin kaukana. Se on joillekin yhtä luonnollista asia (kun on tottunut ajatukseen) kuin tämä maailma täällä. Ne toimivat yhdessä energioina, siis positiivisella tavalla. Kuolema on siirtyminen tosiaan kropasta pois, ja henki /energiakeho jatkaa elämää luonnollisella tavalla. Sillä puolella on myös iloa ja rauhaa. He voivat käydä täällä ja meillä on apunamme aina suojelua ja oppaita muutenkin. Ikävää että nopeasti, meille liian varhain jotkut lähtevät, siinä käsittelee kyllä asioita mielessä.
        Itsellekin osunut ihmisten kuolemia ja menetystä. Me "nuoremmat" jatkamme elämää täällä oppien ja ihmetellen menoa. :o

        "ikävä juu" menee nyt kyllä jo mielikuvitushöpötyksen puolelle. Ei kuolleet kurkistele!!!!!


      • voivoi.
        ja se on jämpti kirjoitti:

        "ikävä juu" menee nyt kyllä jo mielikuvitushöpötyksen puolelle. Ei kuolleet kurkistele!!!!!

        Mielestäni on ok ettet usko mihinkään, mutta anna muiden uskoa mihin haluaa, kuten minkin annan sinun olla ateisti. "Kurkistelu" sana on ihmisiä pelotteleva, antaa väärän käsityksen aiheesta. Entä jos itse joskus kiinnostut niistä asioista, kun pelkosi kaikkoaa, ja sua haukutaan sitten? Ethän sinä voi nähdä onko toisella puolella jotain vai ei ole, mutta et myös tiedä voiko muut tuolla ulkomaailmassa aistia. Kuolet itsekin vanhana ja sitten näet onko jotain, jos et uskalla muuten katsoa asiaa.


    • paljon samaa nähnyt

      Asia ei lohdutakaan tietysti nyt, mutta ajallaan sille antaa arvoa paljonkin, että lähtö tapahtui yllättäen ja sitä ei itsekään tiennyt poismennyt. Jossitella voi sitten tietysti maailman tappiin olisiko mitä saatu tehtyä jos olisi löytynyt ajoissa jne jne. Mutta koko oma sukukin on täynnä tiettyjä sydänvaivoja jo nuoresta iästä lähtien ja varhainenkaan tieto ei välttämättä auta mitään, menee vain elämänlaatu ja alkaa sairaalakierre ym.

      • Leski-52

        paljon samaa nähnyt
        Kirjoituksesi lohdutti miuta ihan just sen takia, koska usein pyöri mielessäni, miksen patistanut kunnolla lääkäriin ja olisiko osunut sellainen lääkäri, olisi ottanut potilaan tosissaan elikkä kuunnellut oireet, eikä tuijottanut vain verikokeisiin, keuhkojen tilavuuteen, keuhkoröntgeniin, jotka hällä hyvät elikkä *tupakoi vain*... aivan kuin lupa...
        Masennus/paniikkihäiriön piikkiin laitetaan liian useita tauteja, kuten kilpirauhasen vajaatoimintakin... siitä omakohtainen kokemus, sain avun valitettuani oireita 20 vuotta... no se siitä..


      • Paljon samaa nähnyt
        Leski-52 kirjoitti:

        paljon samaa nähnyt
        Kirjoituksesi lohdutti miuta ihan just sen takia, koska usein pyöri mielessäni, miksen patistanut kunnolla lääkäriin ja olisiko osunut sellainen lääkäri, olisi ottanut potilaan tosissaan elikkä kuunnellut oireet, eikä tuijottanut vain verikokeisiin, keuhkojen tilavuuteen, keuhkoröntgeniin, jotka hällä hyvät elikkä *tupakoi vain*... aivan kuin lupa...
        Masennus/paniikkihäiriön piikkiin laitetaan liian useita tauteja, kuten kilpirauhasen vajaatoimintakin... siitä omakohtainen kokemus, sain avun valitettuani oireita 20 vuotta... no se siitä..

        No en nyt itsekään vertaile, mutta sotaveteraani-vaarilla otettiin ns. kaikkia mahdollisia kokeita rutiinina pari päivää ennen koko äkkilähdön, kerrottiin olleen 50v miehen fysiikka parikymmentä vuotta vanhempana mutta avauksessa sanottiin, että on aika käsittämätöntä kaiken piilossa olleen vuoksi, että vielä oli lähdössä maatöihin ja nousemassa traktoriin kun lähtö tuli. Isällä taas sama juttu mutta hieman tiedossa olevia juttuja kun 50v yhden aamukahvin jälkeen vain salamana homma olikin siinä. Ja samat orastavat jo itselläkin nyt alle nelikymppisenä...

        Eli tosiaan voi sanoa, että ei se ole autuaaksi tekevää vaikka miten tutkittaisiin. Omallakin kohdalla muutaman tutun lääkärin kanssa jotka kauan ovat tunteneet ja tietävät taustan sekä krooniset vaivat, ovat enemmän jo sitä puolta: "haluatko että tutkitaan enemmän? Jotain voi olla enemmän kuin nää näyttää, mutta hakuammuntaa, ei nää ny enemmän anna taas (paljot) kontrollikokeet oikein viitteitä minne suuntaan lähtis kattoon..".

        Oikeastaan kuten todella moni omassa suvussakin sanoo, mieluummin olisi tietämättä mitään ja tulisi sitten yks kaks jotain. Aina se siellä takaraivossa: "mitä jos...?" vähän elämää haittaa vaikka mitenkään et mieti enempiä ja asiat ovat jo muuttuneet arkisiksi.


    • makevm59

      osanottoni teille.elätte nyt raskasta aikaa.ikävä kyllä sepelvaltimotauti on kavala tauti.pathaiten sen saa selville kun osaisi ajoissa vaatia ekg testiä.itselleni myöskin samatauti,mutta pallolaajennuksella selvisin siitä vuona 2001.olin silloin 41v,liikunnallinen mies,mutta kylläkin tupakoin.tupakka jäi samalle reisuslle kun tauti todettiin.

      • paljon samaa nähnyt

        Niin siis täsmennetään sen verran, että löytäminen on etenkin lievässä ja siten hyvin salakavalassa tapauksessa hyvin ongelmallista. Omassa suvussa juuri on näitä tapauksia ollut muutamakin, että edes rasitus-ekg:ssa ei ole todettu tautiin viittaavaa hapenpuutetta tai käyrän sekoiluja, eikä sydämeen nivusesta viedyssä katetroinnissa eikä missään. Silti hyvin lyhyessä ajassa kaksi valtimoa meni tukkoon ja tulikin jo kiire ohitukseen.

        Nuoremmalla iällä ja etenkin jos on naispuolinen, on ehkä hieman liikaa joskus tilastoihin tuijottamista (joskin ihan ymmärrettävästi, etenkin jos ei ole mitään tiedossa olevia sukurasitteita) välillä eikä tehdä selvillä oireillakaan kovin kummoisia kokeita vaan esim. paniikkihäiriön alle sijoitetaan. Sepelvaltimoiden tukkeutumista nyt tietysti ihan ymmärrettävästi ei välttämättä kovin monella kolmekymppisellä perusterveellä naisella ole, yleensä syy oireisiin on jokin harmittomampi tai sitten ihan jotain muuta kuin sydänperäistä, mutta aina joukkoon mahtuu toki niitä harvinaisuuksiakin.


    • insol

      Osanottoni suruusi. Oma isäni kuoli samasta syystä, täysin yllättäen muutama kuukausi takaperin.

      Suru on suuri ja voimia vievä, mutta läpikäytävä. Se jatkuu vielä pitkään, mutta onneksi sinulla on läheisiä ja pystytte tukemaan toinen toistannne.

      Paljon voimia ja ja jaksamista sinne

      • Leski-52

        insol
        Osanottoni siunkin suruusi, osaan vain kuvitella, miltä teistä tuntuu. Miulla oli kolmisen viikkoa tosi paha olo ja kysymyksiä... miksi ja miksi ja miksi just nyt, olisinko mie osannut tehdä jotain paremmin.. yms.. Vihaakin oli, jätti miut yksin..
        Suruun kuuluu kaikki tunteet..
        Voimia sinnekin halien kera


      • insol
        Leski-52 kirjoitti:

        insol
        Osanottoni siunkin suruusi, osaan vain kuvitella, miltä teistä tuntuu. Miulla oli kolmisen viikkoa tosi paha olo ja kysymyksiä... miksi ja miksi ja miksi just nyt, olisinko mie osannut tehdä jotain paremmin.. yms.. Vihaakin oli, jätti miut yksin..
        Suruun kuuluu kaikki tunteet..
        Voimia sinnekin halien kera

        Tutulta kuulostaa. Alkuun oli jossittelua ja paljon. Sitten siitä pikkuhiljaa oppii päästämään irti. Kyllä me asian kanssa opitaan joskus elämään, mutta ikinä ei saa unohtaa.

        Meillä isällä oli paljon taloudellisia ongelmia, joiden vakavuudesta ei oltu selvillä sisaruksien kanssa. Siinä kohtaa eniten tuli sellainen että aika liemeen jätti, mutta raha on onneksi vain rahaa. Mikään rahamäärä ei kuitenkaan tuo rakasta takaisin, muistot on kuitenkin kaikkea kultaa kalliimpia


    • Voimia sinulle ja perheellesi surunkin aikana! Muista kuitenkin sentään, että miehesi ei haluaisi sinun tai lastesi surevan häntä ikuisesti. Hänkin varmasti tietää, että elämän pitää jatkua.

      • Leski-52

        leanan-sidhe
        Onneksi olimme jutelleet noistakin asioista, vaikka mitään oireita ei hällä ollutkaan, mutta noin yleensä, miten toimia, miten hautaus, yms... elikkä kumpi lähtee ensin, miten toinen toimii.
        Elämä voittaa ja elävän mieli eteenpäin, vaikka itkukohtauksia tuleekin joka päivä, mutta ei enää koko päiväisenä. Nyt jaksan jopa lenkkeillä vähän.
        Kiitos tuestasi


    • Päivä kerrallaan

      Ensinäkin ymmärrän erittäin osaaottavaisella tyylillä nykyisen tilanteesi leskeydyttyäsi noin yhtäkkisesti. Etenkin kun oli todellakin tuosta pirullisen salakavalasta sairaudesta eli sepelvaltimoiden tukkeutumisesta johtuvasta... Minkä ikäinen miehesi oli kuollessaan?
      Oma isäni kuoli myös sepelvaltimon tukettua sydämessä valtimon. Hän kuoli myös yllättäen omaan sängyynsä kotonaan, ja äitini leskeytyi, mutta onneksi äitimme vielä elää, vaikka on hänelläkin ollut jo muutama vuosi sitten läheltä piti tilanne, ja noutaja likellä, mutta hän selvisi kuitenkin elämän puolelle. Isäni ei ollut kuin päälle kuusikymppinen kuoltuaan, ja olihan hänen kuolemansa todellinen shokkiylläri kaikille meille lapsille perheinemme kuin myös muille sukulaisille, vaikkakin tiesimme, että isällämme oli jo aikuisiän sokeritauti jyllännyt monia vuosia, jo työuransa aikana kuin myös verenpainetauti, mutta hänellä oli lääkitys niihin. Sydäntäkin oli jo joltain osin ehditty tutkia, mutta ei sittemin lääkäri ehtinyt enempää tutkimaan, koska kuolema korjasi pois.
      Toivotan anonyyminä oikein paljon jaksamista surun keskiössäsi. Täytyy vaan sopeutua rakkaimpiemme menetykseen, koska kuolema ei katso aikaa eikä paikkaa. Kohtalomme on korkeimman käsissä, ja emme voi valita lähtömme hetkeä.
      Onneksi sinulla on lapset ympärilläsi. Suru tuntuu murskaavan ensi alkuun, mutta päivä päivältä se muuttaa muotoaan, ja pahin aika menee ohitse parin vuoden aikana, ja onneksi meille jälkeenjääville omaisille jää paljon hyviä muistoja poisnukkuneesta.

    • Otan osaa!

      Voimia sinulle.Voin hyvin kuvitella miltä tuntuu,kun oma mies kuolee yllättäen lattialle.:(

    • samankokenut

      Ei siihen ole muuta, kuin (vanha fraasi) aika. Tiedän sen
      omasta kokemuksestani, sillä mieheni 50 kuoli myös
      yllättäen ja se oli kamala järkytys, mutta nyt kun tuosta
      on kulunut 4v. aikaa, niin suru on muuttunut kauniiksi
      muistoiksi, yhteisestä 22 vuodesta.

      Minua ärsytti välillä, kun ihmiset hoki tuota, "aika auttaa"
      mutta nyt tiedän, että näin se vain on.

      Läheisten tuki, on tärkeä ja onneksi äitini eli vielä
      tuolloin, niin hän ja lapseni olivat kullan arvoinen asia,
      tässä surun työstämisessä.

      Toivon jaksamista sinulle.

    • Osanotto

      Lämmin ajatatus ja voimia sinulle Leski -52. Olen kanssasi samaa ikää ja jäin leskeksi jo parikymmentä vuotta sitten. Suru on huuhdottava kyynelillä hetkeksi pois ja sitten pienin askelin lähdettävä eteenpäin. On hyvä jos ympärilläsi on ihmisiä jotka jaksavat kuunnella muistojasi ja suruasi. Näin pääset purkamaan sitä puristavaa mustaa tunnetta joka ei tunnu antavan hetken rauhaa. Hyvä on, ajan kuluessa, myös olla hetkiä yksin... tai kaksin , muistella hyviä onnellisia aikoja ja antaa itkun tulla. Vielä kerran, juuri kun vähiten osaat odottaa, hymy palautuu kasvoillesi ja voi ilolla ilman kyyneleitä muistaa mennyttä. Jaksamisia...

    • 14+16

      Otan osaa :/

      Tuli ihan kyynel silmään kun harmittaa puolestasi.
      Ei sitä haluaisi koskaan elää ilman rakastaan.

      Ole onnellinen kuitenkin, että sait viettää puolisosi kanssa pitkän yhteisen taipaleen.
      Meitä sinkkuja, jotka haluaisivat kumppanin on paljon.

      Jaksamista sinulle. Päivä kerrallaa pikkuhiljaa kipu laantuu.

      • nykyaika!!!!!!

        pitäiskö rimaa vähän laskea, että löytää sen kumppanin?


    • +++++++

      Osaanottoni! Vie aikaa kun selviät miehesi kuolemasta tai sitten et koskaan. Itse olen menettänyt lapseni yli 2 vuotta sitten, enkä ole selvinnyt siitä vieläkään

      • Leski-52


        Osanottoni siulle, miusta tuntuu, lapsen menettäminen on vieläkin rankempaa kuin puolison, en halua tällä vähätellä, mutta näin miusta ainakin tuntuu.
        Jaksamista siulle...


      • +++++++
        Leski-52 kirjoitti:


        Osanottoni siulle, miusta tuntuu, lapsen menettäminen on vieläkin rankempaa kuin puolison, en halua tällä vähätellä, mutta näin miusta ainakin tuntuu.
        Jaksamista siulle...

        Kiitos!


      • Aika aikaansa kutaki
        Leski-52 kirjoitti:


        Osanottoni siulle, miusta tuntuu, lapsen menettäminen on vieläkin rankempaa kuin puolison, en halua tällä vähätellä, mutta näin miusta ainakin tuntuu.
        Jaksamista siulle...

        Minun äitini on menettänyt jo miehensä eli isämme noin parikymmentä vuotta sitten, ja kaksi lapsistaan noin kymmenen vuotta sitten. Parin vuoden välein lähti yksi veljistäni, ja yksi siskoistani, ja niin vaan äitimuorikka itse vielä porskuttaa, vaikka oli pari vuotta sitten likellä hänen omakin lähtönsäkin. Äitini ikä on jo kohta kasiviisi ja lapsenlapsenlapsiakin jo toistakymmentä pitkälti.
        Mutta niin se vaan on, että koskaan ei tiedä, kuka on seuraava läheisistään arkkuun laitettavaksi. Se kun saattaapi olla ihan ite. Että kunhan suurin surun viettoaika on tapissaan, kannattaa lähteä vaan ns. ULOS, YLÖS JA KATSELEMAAN MAAILMAA YMPÄRILLÄÄN ja MUIDEN IHMISTEN JOUKKOON.


    • Huihui

      Voimia sinne paljon.

      Hui, ku rupes ittee pelottaa kun oma mies polttaa, jos se häviäis täältä yhtäkkiä, ni ois elämä mullakin tässä. Se saa kyllä nyt lopettaa sen tupakinpolton, kun lupas jo syksyllä.

    • Otan osaa.Itselläni on myös sepelvaltimotauti,verenpainetauti,lievä keuhkoahtaumatauti ja tyypin 2 diabetes kaikki todettu vuonna 2007 joulukuu jolloin sain sydäninfarktin lepotilassa.Tehty sydämmeen pallolaajennus ja jalkaan verisuoni leikkaus 2 kertaa ja liotuksia 3 kertaa.Kyllä täytyy sanoa,että on siinä ihan tarpeeksi kestämistä kun kaikki todettiin samalla kertaa ja olin tuolloin vain 43 vuotias mies lääkityksiä on moneen lähtöön loppuelämäksi.Tämä on minulla perimäsairaus jolle minä en voi mitään omat elintavat ovat kohdallaan tätä elämää täytyy vain jaksaa elää.Eipä muuta kuin jaksamisia vaan sinulle.

      • Leski-52

        jokotaas1
        Luin kauhuissani siun kirjoitustasi, miten voi yhdessä miehessä olla noin paljon tauteja. Voimia siullekin jaksaa ja kiitos osanotostasi.


    • Kiitos ketjun aloittajalle. Turhaan siellä jotkut narisee. On "terveellinen" aihe jokaiselle. Kuinka moni miettisi kaloreita ja rasvankäyttöä, ellei aiheista kirjoitettaisi. Tämä 40 kg laihtunut henkilö sai minut ainakin ajattelemaan. Olen maitotuotteide, en maidon, vaan jogurttien ym. suurkuluttaja. Olen lihavahko, vaikka syön aika terveellisesti muuten. Tuskin laihdunkaan, ellen jätä maitotuotteita pois. Niissä on liikaa sokeriakin ja sokeri nostaa myös rasva-arvoja. Leskeä rohkaisen lukemaan Uutta Testamenttia ja rukoilemaan. Itse en olisi jaksanut monien raskaiden vaiheiden keskellä, ellen olisi ollut nuoresta asti uskossa. Jumala on ihan todellinen ja nykyään tapahtuu tosi paljon ihmeparantumisia. TV7 on hyä kanava. Ei tällaisissa tapauksissa masennuspillerit auta, tekevät vain riippuvaiseksi ja niillä on omat sivuvaikutuksensa. Voimia vain leskelle!

      • Mariela

        Höpsis... maito ei lihota, jos juot rasvatonta maitoa, mieluummin vielä luomuna. Liiallinen rasvan käyttö sensijaan lihottaa... Uuden testamentin voimalla ei laihdu. Järki nyt päähän sinullakin!


    • ikävä on...

      VOIMIA!! Isäni kuoli samalla tavalla sepelvaltimotautiin joka todettiin vasta ruumiinavauksessa 52vuotiaana...

      • monivaivainen

        Mutta meidän SAuli Pressa selvisi tsunamista ,kun kiipesi puuhun,Tässä teille hiukan huumoriakin joukkoon.


    • BE HEALED IN JESUS

      Siunausta ja jaksamista suuressa menetyksessäsi! Herra pitää sinusta huolta ja kantaa sinua surusi keskellä.

    • Marietta

      Osanottoni. Suru pitää surra juuri noin itkemällä, hyvä kun kykenet siihen, se helpottaa. Iäkäs äitini 95v kuoli 2 vuotta sitten yllättäen juuri sepelvaltimotautiin, vaikka harva elää 100 vuotiaaksi, niin silti äkkikuolema oli tosi kova järkytys. Kokemuksesta voin sanoa, että suru helpottaa pikkuhiljaa vuosien kuluessa.

      • elämän kirjoa

        Hyvänen aika. Kun ikää on yli 90v ja jopa 95v niin jokainen tietää, ettei aikaa ole enää paljon. Eikä ihme, että verisuonet alkavat olla tukossa siin iässä viimeistään.
        Mutta ymmärrän, että oli silti järkytys jos odotitte että elää satavuotiaaksi.
        Aika kova saavutus elää 95 vuotiaaksi. Oma äitini kuoli liki 93v ja hiipui parin viimeisen viikon aikana ja osasimme odottaa lähtöä ja sitä toivoimme. Äiti toivoi itsekin niin kauan kun kykeni puhumaan. Viimeiset vuodet vuodepotilaana on kohtalo, jota ei toivo kenellekään. Eikä varsinkaan jos kiinnostus ulkomaailmaan on mennyt, eikä
        näe enää, eikä halua kuunnella radiota. Elämä ei ole enää elämisen arvoista jos ei voi nauttia mistään. Olemme sisarusten kanssa keskustelleet monet kerrat ja jokainen toivomme, ettei kukaan kokisi samaa kuin äitimme.


    • Sirrrkkuu

      Ole lempeä itsellesi. Anna surun tulla, kun on surun aika. Sinulla on lapset. Toisistanne saatte tukea. Jaksamista ja hali sinulle!

    • 10 vuotta sitten

      Lääkäri ilmoitti vaimoni kuolleen rutiinileikkauksen jälkikoplikaatioihin.

      Ikää mulla silloin 39v.

      Suru on surettava mutta muista yksi asia, tee niinkuin tuntuu itseltä hyvältä.
      Jos tuntuu hyvältä käydä tuulettumassa niin käy, älä ajattele mitä muut sanovat.
      Itse aloin seurustella leskeksi jääneen kanssa jo 2kk päästä, monet kannustivat ja toiset moraalisoivat.
      Olen edelleen samassa suhteessa, samalla sain uuden lapsen joka ei kerennyt nähdä isäänsä (tai kerkesi, oli 4kk) joten itseleni tuli toisenlainen rooli.

      Omat lapseni ovat nyt jo täysiä aikuisia
      ja he kannustivat kanssa uutta suhdetta.

      Mutta kaikille ei sovi tämä minun tapaus, toin sen esille sen takia että jokaisen tulee ajatella itseään.
      Moraalisoijat eivät ole itse kokeneet joten heidän on helppo arvostella.

    • Pathfinder 77

      Monesti tuota miettinyt, miksi normaalipainoiset tai lievästi ylipainoiset ja terveelliset elämäntavat omaavat henkilöt saattavat "kupsahtaa" tuosta vain?? Pitäisikö kuitenkin pitää jokin pahe elämässä mukana, koska jotenkin tuntuu että elät pitempään jos uhmaat kuolemaa jollain paheella. esim. alkoholi silloin tällöin nautittuna puhdistaa verisuonia.

      Ja jos päättää muuttaa elämäntapojaan merkittävästi, niin takuulla iskee joku sairaus kuin tuulesta tempastuna.

      • L - L

        Monien syiden joukossa tiedän ainakin yhden syyn "pikakupsahdukseen" ilman ennakko-oireita tai varoitusta.

        Kun minulla todettiin muun tutkimuksen yhteydessä vatsavaltimon pullistuma oli se minulle täydellinen yllätys.
        Oma isäni oli kuollut siihen 62-vuotisena ´mutta hän ei ollut terve eikä ainakaan hyväkuntoinen.

        Kun otin asian silloin, tällöin puheeski tuttavieni kanssa, kävi ilmi, että heidän tutuissaan oli muutamia ko. pullistumaan pikaisesti kuolleita.
        Eräs, alle 5-kymppinen tuupertui Tallinnan laivalla.
        Lankoni tuttu kaatui seisovilta jaloiltaan samoin 5-kympin tietämissä.
        Eräs kurssikaverini, raitis, aktiivinen kuntoilija, sortui aamulenkillään 4-kymppisenä

        Oma pullistumani on 5mm alle leikkausrajan ja sain lääkäriltä ankarat madonluvut ponnistelua koskien.
        Kunsanoin harrastavani voimailua sanoi lekuri, etten taatusti ehdi leikkauspöydälle vaikka ambulanssi olisi vieressä päivystämässä.
        En ole kuitenkaan lopettanut äheltämistä vaikka diagnoosi hieman säpsäyttikin.

        Itse en tiedä pullistumasta mitään enkä myöskään tiedä miten pitkään se on ollut.
        Onko se perinnöllinen vai itse hankittu?


    • HengissäJengissä

      Paheiden summa on vakio,, jos ei juo eikä polta niin sellainen yleensä käy vieraissa, ai niin sehän ei olekkaanpahe..nykyään..

      Ei elämästä selviä hengissä, eikä ainakaan tässä SuoliJengissä..

      Kyllä aloittajan kaltaiseen tapaukseen löytyy huomattavasti parempaakin vertaistukeen ihan henkilökohtaisella tasolla silmätysten..

      • me jatkaa nauramista

        Täälläkö sitten keskustellaan vain sellaisesta, mitä ei voi henkilökohtaisesti silmätysten sanoa?


    • Miehinen opinkappale

      Parei äkkikuolema kuin ainainen kitu ja toisen vaivoina oleminen.

    • tuollapuolen

      Ihmiset ovat vieraantuneet kuolemasta. Elämä on kuolema ja kuoleman jälkeen alkaa elämä. Opetelkaa luopumaan kaikesta maallisesta.

    • Lääkäriin mars

      Haloo kaikille jotka lukevat noita lääketieteellisä neuvoja joita täällä niin auliisti jaetaan; älkää ottako niitä tosissaan missään nimessä! Kolestroli ei laske maitotuotteet pois jättämällä eikä disperin ole mikään verenohennuslääke vaan särkylääke, kyllä ohenee ja vauhdilla jos sitä käyttää! Rytmihäiriöt on aina hoidettava lääkärin valvonnassa eikä millään kotikutoisilla lääkkeillä että säästää kuluissa...huh-huh! Ihmiset kattoo jotain ohjelmaa telkusta ja ymmärtää jotain väärin tai ei ymmärrä ollenkaan ja sitten sitä ollaan yks kaks terveydenhuoltoalan erikoisasiantuntijoita.
      Voimia aloittajalle surussa, ukkini läksi aivan samalla tavalla. Diagnoosi oli 100 prosenttinen ahtauma sepelvaltimoissa. Kolestroli oli alle 4.

    • leksi-36

      Hei.
      Kuulostaa niin samalta kuin minulla reilu vuosi sitten. Mieheni kuoli tietämättömän sepelvaltimotaudin tuomaan alkavaan sydänkohtaukseen ollessaan 49-vuotias. Itse olen huomattavasti nuorempi ja kahden alaikäisen lapsen kanssa jäin yksin. Kaikki kokee asiat eritavalla ja kaikki tavat on oikein. Kaikkeen tottuu. Suru on surtava ja itkut itkettävä. Meidän täytyy vaan mennä niillä korteilla mitkä meille annetaan. Meiltä ei kysytä ketä halutaan täällä pitää ja ketä ei.

      Paljon voimia koitokseen. Se tulee olemaan raastava, mutta joskus vielä elämä hymyilee.

    • Lohdutus

      Uskallan väittää että Disperin notkistaa verta, Primaspan on sama juttu.
      Ei kannata tietenkään ilman lääkärin lupaa syödä jatkuvasti mitään lääkettä.
      Nämä molemmat lääkkeet voi aiheuttaa sisäistä verenvuotoa ja anemiaa.
      Jotain sitä vanha vaivainen lääkkeistä oppii kun lääkäreitä joutuu kuuntelemaan.
      Vanhaksi kun elää tietää enemmän kun keskinkertainen lääkäri.

    • L.Bergh'¨''''¨*¨¨'*¨

      Nimimerkille: korppis, oletko korppi vai oikein
      korppikotka?????????????

      On tuo nimimerkkikin jo niin ällistyttävä, ettei voi mitään hyvää
      odottaa.

      • miks piti nostaa?

        Tämmöstä se on, kun joku ketju nostetaan tuonne yläpalkkiin, niin tälle palstalle sikiää näitä alaikäisiä hörhöjä joka ketjuun, kun ei ne älyä, että tämä on 60 palsta...


    • jaksamista elämääsi

      Alotukseen :

      SYVÄ osanottoni miehesi kuoleman johdosta,

      itse menetin puolisoni vuosi sitten pitkällisen sairauden seurauksena, kaikesta huolimatta vaikka tiesin hänen poislähtönsä lähestyvän kuolema on aina riipaiseva kokemus,
      kohdallasi kovin järkyttävä puolison äkkikuolea on vertaansa vailla oleva ikävä kokemus,
      suru on syvä molemmissa tapauksissa,
      surun kanssa vain pitää elää, suru helpottaa ajanoloon, sanotaan , mutta ei unohdu koskaan,
      jää ikuinen ikävä ja kaipuu,
      en ole toipunu puolisoni poismeneosta vielä, en osaa oikein rakentaa uutta elämää ilman häntä,
      pidän yleiskunnostani hyvää huolta kuntoilemalla päivitttäin,
      aamuisin en haluaisi enään herätä, mutta elämä vain jatkuu, jospa tämä tästä joskus helpottaa,
      toivon sinulle jaksamista, pidä itsestäsi nyt huolata,

    • surukestääkauan

      Olin 27v , kun 46v mieheni kuoli samalla lailla iltapäivällä ensimmäiseen sydäninfarktiinsa, joka ruumiinavauksessa paljastui "vuosia jatkuneesta sepelvaltimotaudista" johtuneeksi.
      Hän kylläkin valitti puolenpäivän aikaan päänsärystä, jota ei aiemmin ollut ollut. Siihen ei sen enempää reagoitu enkä muista ottiko hän jotain särkylääkettä vai ei.

      Hätäännyin, soitin ambulanssin ja tutullemme sekä aloitin elvytyksen jota kanssani jatkoi tuttuni, kun hän ehti meille ennen ambulanssin tuloa. Ambulanssin henkilökunta ei voinut muuta kuin todeta puolisoni kuolleeksi. Onneksi ambulanssin henkilöstö oli myös tuttujamme, niin puolisoni ja minut vietiin vielä sairaalaan, vaikka ambulanssit eivät yleensä exituksia kuljetakaan.
      Sairaalassa meni monta tuntia itkiessä, kun piti odottaa poliisia haastattelemaan. Yksin sain siellä itkeä. Ainoastaan yksi humalainen kysyi, että mitä itken. Ensiavun henkilökunnasta ei ollut mitään apua tai tukea. Ilta oli hirvittävä ja kun lopulta pääsin takaisin kotiin niin en jaksanut mitään. Yöllä sain niin valtavan ahdistuskohtauksen, että luulin sydämeni pysähtyvän ja kuolevani siihen paikkaan. Hirvittävää oli aika ja meni sumussa. Hautajaisissakin luulin olevani aivan eri paikassa kuin missä ne pidettiin.
      Monen monta vuotta sen maanantain ahdistus nousi rintaan aina kuolin päivänä.

      Hirvittävä kokemus. Myötätuntoa aloittajalle ja voimia surutyöhön vaikka se sitten veisikin kauan.

    • 18+4

      Voimia ja jaksamista AP:lle ja osanotto vaikeassa tilanteessa.

      Liian usein sen kumppanin arvon tajuaa vasta kun hän on lopullisesti mennyt.

      Kovin harva muistaa (20 vuoden jälkeen) ajatella korvaamattomana ja ainutlaatuisena sitä omaa puolisoaan, enemminkin arjessa kaivellaan vikoja ja mietitään miten olisi parempi vaikka erota. Mutta kun omalle kohdalle tai tarpeeksi lähelle osuu tällainen, niin elämän arvot menevät kyllä kerralla uusiksi.

      • Leski-52

        18 4
        Onneksi itse osasin arvostaa häntä koko eliniän ajan, jos oli sanomista, sanoin asiasta, jos oli sanomista positiivisestikin, sanoin. En ole koskaan pitänyt turhasta nalkuttamisesta, vaikka meitä naisia siitä syytetäänkin, kyllä miehetkin osaavat sen taidon.

        Kiitos


    • Fkdnf

      Osanotto. Kokemuksesta tiedän, että aika on paras lääke suruun.

    • Elämä jatkuu

      Osanottoni! Tiedän kyllä miten tuttavat katoavat kuin maan alle, kun heitä eniten tarvitsisi ja ymmärrän miksi kirjoitit tänne.

      Luin alusta muutamia vastauksia ja ne järkyttivät, koska en ole itse kokenut menetystä, vaan puolisoni, joten puhun toisen käden kokemuksella, mutta kuitenkin. Ei pitäisi alkaa puhumaan terveellisistä elämäntavoista tai dieeteistä, mutta eiväthän nämä vastaajat tiedä mihin oikein kommentoivat, vaikka eivät pahaa tarkoittaisikaan.

      Suru on saatava purettua johonkin, vaikka sitten tänne, mutta se on huudettava ulos kaikin mahdollisin keinoin, vaikka tuntuu, että ei saisi päästää ääntäkään, vaan otettava vaarin näistäkin "asiallisista" neuvoista.

      Elämä jatkuu aina tavalla tai toisella. Itse aloin seurustelemaan lesken kanssa, joka ei ollut päässyt asiasta yli, vaan jouduin tavallaan terapeutiksi, mikä oli kummallista aikaa, koska minä olin onnellinen uudesta puolisosta ja toinen myös, mutta suri samalla menetystään.
      Uskon, että tämä viivytti surusta toipumista, mutta voin toki olla väärässäkin. Tässä kun ei ole valmista kaavaa, että kauanko saa surra.
      Puhutaan, että se kestää vuodesta kolmeen, mutta kun tätä on joutunut itse näkemään ja pohtimaan, niin en haluaisi, että oma poismenoni aiheuttaisi kovin pitkää toipumisaikaa.

      Elämää on vain jatkettava ja annettava ajan kullata muistot, mitkä lautaselle kipattiin ennenaikaisesti.

      On aika kamalaa puhua tässä tilanteessa vaihtoehdosta, että lähtisit hitaasti riutumalla, kuten niin moni joutuu tekemään, mutta todellakin en haluaisi jäädä taakaksi jota täytyy käydä tervehtimässä ja syöttämässä jopa kymmeniä vuosia, kuten joillekin käy.

      Teillä oli selvästikin hyvä elämä, mistä on hyvä jatkaa tässäkin tilanteessa. Elämän rajallisuus on tiedossa jo etukäteen, mutta suremisen aika on nyt, ei ennen eikä jälkeen.

      Halaisin kun voisin, mutta joudut kuvittelemaan sen mielessäsi. Kyllä surusi liikuttaa läheisiäsi, mutta useimmat eivät pysty tuomaan sitä ilmi, kuten varmasti olet huomannut. Ihan tuntematonkin, eli minä, haluaa lohduttaa sinua niin hyvin kuin osaa.
      Tämän parempaan minä pysty.

      • Leski-52

        Elämä jatkuu
        Kiitos kirjoituksestasi. Huomasin sukulaisten myötätunnon pari päivää, sitten yks kaks kaikki katosivat. Jotkut ihan kuin eivät uskaltaisi tulla edes juttelemaan kanssani. Pelkäävätkö he enemmän sitä, miten reakoin elikkä itken kuin minä itse.

        Onneksi miulla on lapseni ja yksi lapsenlapsi, hänkin sanoi, vaari on nyt poissa, vaikka vaari onkin täällä. Näytin hälle, vaari jää meidän sydämiimme ja muistamme hänet aina.

        Meillä oli tosi hyvä olla toistemme kanssa. Suunnitelmia oli paljon.

        Jotain positiivista oli todellakin, sai lähteä äkisti. Jos ensihoitajat olisivat siinä vaiheessa saaneet elvytettyä, hän olisi jäänyt vihannekseksi, koska kuoli heti silloin kun kaatui, sydän ehti olla liian kauan pysähdyksissä. Vihanneksena hän ei olisi halunnut olla, se olisi ollut raskasta läheisille.

        Kirjoitit tosi hyvin elikkä kiitos "halista" sellainen auttaa eteenpäin, saan voimaa.


      • muumi2
        Leski-52 kirjoitti:

        Elämä jatkuu
        Kiitos kirjoituksestasi. Huomasin sukulaisten myötätunnon pari päivää, sitten yks kaks kaikki katosivat. Jotkut ihan kuin eivät uskaltaisi tulla edes juttelemaan kanssani. Pelkäävätkö he enemmän sitä, miten reakoin elikkä itken kuin minä itse.

        Onneksi miulla on lapseni ja yksi lapsenlapsi, hänkin sanoi, vaari on nyt poissa, vaikka vaari onkin täällä. Näytin hälle, vaari jää meidän sydämiimme ja muistamme hänet aina.

        Meillä oli tosi hyvä olla toistemme kanssa. Suunnitelmia oli paljon.

        Jotain positiivista oli todellakin, sai lähteä äkisti. Jos ensihoitajat olisivat siinä vaiheessa saaneet elvytettyä, hän olisi jäänyt vihannekseksi, koska kuoli heti silloin kun kaatui, sydän ehti olla liian kauan pysähdyksissä. Vihanneksena hän ei olisi halunnut olla, se olisi ollut raskasta läheisille.

        Kirjoitit tosi hyvin elikkä kiitos "halista" sellainen auttaa eteenpäin, saan voimaa.

        Minun sukulaisistani ei myöskään ole kuulunut mitään hautajaisten jälkeen . Ymmärrän toisaalta että he eivät ymmärrä miltä tuntuu kun puoliso kuolee. Heillä ei ole kokemusta . He eivät varmaankaan välitä edes mitä leskelle kuuluu. Olen päättänyt että en kaipaakaan heidän ystävyyttään enää,jos sitä joskus on ollut.
        Pidän sellaiset ystävät vierelläni jotka todella kulkevat vierellä vieläkin ja joskus kysyvät mitä kuuluu. Onneksi minullakin on lapsia jotka minusta välittävät.
        Tänä päivänä ystävyys ja välittäminen tuntuu olevan pinnallista ja muodollista.


      • elämän totuus
        Leski-52 kirjoitti:

        Elämä jatkuu
        Kiitos kirjoituksestasi. Huomasin sukulaisten myötätunnon pari päivää, sitten yks kaks kaikki katosivat. Jotkut ihan kuin eivät uskaltaisi tulla edes juttelemaan kanssani. Pelkäävätkö he enemmän sitä, miten reakoin elikkä itken kuin minä itse.

        Onneksi miulla on lapseni ja yksi lapsenlapsi, hänkin sanoi, vaari on nyt poissa, vaikka vaari onkin täällä. Näytin hälle, vaari jää meidän sydämiimme ja muistamme hänet aina.

        Meillä oli tosi hyvä olla toistemme kanssa. Suunnitelmia oli paljon.

        Jotain positiivista oli todellakin, sai lähteä äkisti. Jos ensihoitajat olisivat siinä vaiheessa saaneet elvytettyä, hän olisi jäänyt vihannekseksi, koska kuoli heti silloin kun kaatui, sydän ehti olla liian kauan pysähdyksissä. Vihanneksena hän ei olisi halunnut olla, se olisi ollut raskasta läheisille.

        Kirjoitit tosi hyvin elikkä kiitos "halista" sellainen auttaa eteenpäin, saan voimaa.

        Leski-52

        Vanha suomalainen sananlasku:

        Sitä sanaa et sano jonka päähän et pääse.


      • ollan hiljaa vaan
        Leski-52 kirjoitti:

        Elämä jatkuu
        Kiitos kirjoituksestasi. Huomasin sukulaisten myötätunnon pari päivää, sitten yks kaks kaikki katosivat. Jotkut ihan kuin eivät uskaltaisi tulla edes juttelemaan kanssani. Pelkäävätkö he enemmän sitä, miten reakoin elikkä itken kuin minä itse.

        Onneksi miulla on lapseni ja yksi lapsenlapsi, hänkin sanoi, vaari on nyt poissa, vaikka vaari onkin täällä. Näytin hälle, vaari jää meidän sydämiimme ja muistamme hänet aina.

        Meillä oli tosi hyvä olla toistemme kanssa. Suunnitelmia oli paljon.

        Jotain positiivista oli todellakin, sai lähteä äkisti. Jos ensihoitajat olisivat siinä vaiheessa saaneet elvytettyä, hän olisi jäänyt vihannekseksi, koska kuoli heti silloin kun kaatui, sydän ehti olla liian kauan pysähdyksissä. Vihanneksena hän ei olisi halunnut olla, se olisi ollut raskasta läheisille.

        Kirjoitit tosi hyvin elikkä kiitos "halista" sellainen auttaa eteenpäin, saan voimaa.

        On aika yleistä että pelätäään tavata leskeä puolison kuoleman jälkeen. Ei keksitä miten voi lohduttaa ja jäädään pois kun tunnetaan ettei voida auttaa.
        Lisäksi kuvitellaan että sureva haluaa olla yksinkin, pelätään tuppautua. Eihän kaikki lesket tahdo seuraa liikaa.
        Voisiko sitä olla avoin ja sanoa että tule käymään vaikka on raskasta, puolin ja toisin.
        Menkäää kävelylle tai jotain hiukkasen poikkeavaa eikä vain kotioloissa suremista.
        Ole itse aktiivinen jos haluat seuraa. Jos siis jaksat.


    • kuolemia nähnyt

      Voin ehkä lohduttaa sillä että, silloin kun lähtö tulee nopeamman kaavan mukaan ei
      ehkä ainakaan lähtijän kärsimys kumminkaan usein ole niin suuri kun jos se menis toisin
      vaikka pitemmän mukaan ja jotain asijoita jäisikin kesken kummassakintapauksessa.

    • asiantuntija.

      Tässä varoitus siitä miten alkeellisella tasolla pseudotiede nimeltä lääketiede on. Ihmisessä ei löytynyt vikaa, ja myöhemmin on kuolleena lattialla. Kukapa ei hymähtäisi amalgaamisairaudelle, hammaslääkäri asentaa ensin maailman myrkyllisintä ainetta hampaisiin, josta elohopea haihtuu päivittäin sisäänhengitysilmaan, ja vuosien mittaan hiukset lähtevät, ihottumat vaivaavat, ja lopulta menee puhti ja suolistokin sekaisin. Ei kuulemma löydy mitään vikaa kuitenkaan.

    • muumi2

      Osanottoni.
      Minun mieheni kuoli samoihin aikoin aika yllättäen myös.. Tiedän todella miltä sinusta tuntuu.Siinä elää shokkivaiheessa useita viikkoja. Minä en ole vieläkään päässyt surustani seuraavaan vaiheeseen. Elämä pitää järjestää uuteen järjestykseen Yksin olo on kaikista kamalampaa.Päivät olen töissä mutta illat itken.Näin kun jakaa tunteitaan niin se hieman helpottaa.

    • KALLE KELLO

      Otan osaa suruusi, käyt kovinta mahdollista asiaa läpi ja tuntuu niin kliseiseltä kirjoittaa, että "aika parantaa", mutta näin se menee. Kuitenkin kaikesta huolimatta haluan kirjoittaa asiasta, että älkää kuvitelko aina, että vain se tupakka aiheuttaa sen kuoleman. Ei, ei ja ei. Jos suvussa on jo sukurasitteena sepelvaltimotautia, niin silloin pitäisi huolehtia itsestään, käydä lääkärissä jne.. Älkää tuudittautuko siihen uskoon, että jos en polta, ei minulle mitään tulekaan". Ystävän puoliso kuoli keuhkosyöpään nuorena ja lesken katkera vuodatus oli "kun ei se koskaan polttanutkaan". Se pettymys ja katkeruus oli kaikista suurinta, kun se kuoleman syys ei ollutkaan se tupakka, Jos olisi polttanut, olisiko ollut helpompaa? Mene ja tiedä

    • turuska

      Kaikkihan me täältä kuollaan ja jokaisella on suru surettavana. Kaiken surun keskellä pitää hoitaa hautajaiset ym. Jonkin aikaa menee ennenkuin saa taas elämästä otteen ja suru alkaa hellittää. Ikävä on aina se ei poistu, mutta sen kanssa oppii elämään.

    • Puskasuleima

      Lämmin osanottoni sinulle, Leski, voimia jaksaa elämässä eteenpäin.

    • Voimia toivon

      Leski-52. Lämpimät osanottoni. Toivon voimia tulevaisuuteen, onneksi tulee kesä ja valoisa aika. Hyvä, että lapset ja sinä tuette toisianne. Sanoja ei ole tällaiseen menetykseen, vain syvä myötätunto.

      • 50nenleski

        Puuntakaa tuli mieheni kuolema myös, hän kuoli syliini kesken lauseen.Ei koskaan valittanut ,että ois kipee ,urheili,,eli terveellistä elämää.Näin vain kävi,Hän sai laaja-alaisen aivoverenvuodon.Silmät kun laittoi kiinni koskaan ei niitä enää avannut.Se oli Shokki, tuntui etten selviä ikinä,niin armollista kuin se onkin, aika antaa etäisyyttä voimia selviämiseen.Alku tai ensimäinen vuosi on pahin ennen kuin ympyrä sulkeutuu,olet yksin kaik juhlapyhät,,joulut ,juhannukset ym..se puoliso rinnalta puuttuu.Mieheni kuolemasta tulee 8v,vieläkin on joulu vaikee,silloin herkistyy.voimia sinulle aloittaja ja jaksamista.


    • Ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee... Ei siinä sen kummempaa. Tunteet kyllä tasoittuvat ajan myötä :)

    • Kaikkiakanaan

      Älä pelkää omia tunteitasi , sinä elät tunteet , elät aikaa joka lieventää niitä . Kohdallani yöt olivat pitkiä ja tyyny kostui hyvin usein silti huomaan että kaikki jatkuu vaikkakin yksin ,

    • Rosé`

      Oon todellakin koskettunut tapahtumasta ja otan todellakin osaa.:( Jaksele.Muistan,kun mun mies kuoli.Se oli aika surullista,sekin veti välillä tupakkaa mikä osittain aiheutti sen kuoleman...


      Voimia sulle.

    • Liisa S.

      Minua myöskin koskettaa sydämeen tämä, itse myös sen kokeneena tiedän, miten vaikeata on hyväksyä rakkaan ihmisen poismeno. Syöpä vei hänet vähän yli kymmenessä vuodessa.
      Elämänhaluinen, hyväkuntoinen, urheilullinen mies hän oli.

    • noelaq

    • isoäiti

      Rakastuminen toiseen ihmiseen saattaa tapahtua nopeasti,
      mutta rakkaan unohtaminen vie koko loppuelämän.

      Jaksamista ketjun aloittajalle.

      • sururyhmä auttaa

        Ei tarvitse unohtaa, mutta ihminen oppii ajan mittaan ymmärtämään, ettei kukaan tänne jää. Syntymä ja kuolema on yhtä luonnollisia ihmisen elämässä.
        Ei pidäkään unohtaa, mutta jokainen sopeutuu tavallaan rakkaan ihmisen menetykseen. Voin kuvitella, että pahinta on menettää lapsi tai nuori jolla olisi koko elämä edessä. Eräs nuorehko ihminen kertoi että äitinsä menehtyi n 15 vuotta sitten ja asiasta tuli tabu kotona, vaikka ei ollut itsemurha kyseessä. 15 vuoden kuluttua tämä henkilö päätti mennä kirkon järjestämään sururyhmään ja sanoi, että oli tarpeen. Hän pääsi vasta sitten äitinsä menetyksestä ja varsinkin kun kotona ei puhuttu eikä käsitelty kuolemaa. Hän koki ettei saanut puhua. Voimia aloittajalle.


    • L - L

      Surunvalittelujen suhteen olen varovainen. En mene automaattisesti "osallistumaan" vaan katson hieman surijan hahmoa.

      Muutaman, surevan tuttavan kohdalla olen arvioinut tilanteen oikein ja jättänyt rutiiniosanotot lausumatta, pitänyt hieman etäisyyttä, etten muistuttaisi tapahtuneesta ja osoittanut osanottoni arkipäiväisellä, vakavasävyisellä jutustelulla.

      Erään kansallisesti tunnetun huippu-urheilija lapsen kuoleman jälkimainingeissa kaverin hahmo oli useamman kuukauden sen näköinen, ettei hän taatusti kaivannut olalle taputtelevia "osanottajia"!

      Appeni kuoltua liikennetapaturmassa vaimoni kiusaantui noista "osallistujista".
      Tilannetta pahensi vielä ko. tapaturman uutisointi paikallislehdessä ja julkisuuden aiheuttama, puolituttujen päivittely.

    • ---:(

      Pitkä piimäinen ketju

      • ____,.-

        Yläpalkkiin nostetuista pakkaa sellaisia muodostumaan, valita ylläpidolle.
        Käsittääkseni se sinne ketjut valitsee.


    • 2-16

      Muista meillä kaikilla on vain yksi elämä ja kuinka kauan se on tuuri ja kohtalo josta kukaan ei tiedä.

      En paljon halua kertoa mutta luultavasti eläimet tunnistavat asiat.

      Me kaikki olemme kuolevia, mutta nautimmeko elämästä siitä mitä on jäljellä?

    • lypi

      Otan kovasti osaa suruusi,minulta kuoli mies 8vuotta sitten ,samoin äkisti,lähti aamulla sauna,ei ehtinyt kun riisuuntua ,tuli kohtaus hän yritti tulla sisälle ,ei päässyt kun saunasta ulos,kaatui siihen,lääkärit sanoi että hän oli kuollut kun kaatui maahan,tuli veritulppa keuhkoihin,Se on KOVAA ja vie aikaa ennenkun selviää ,kuin tuskaisessa unessa hoitaa asiat jotka on hoidettava,kipu on valtava vain hän joka sen kokee ymmärtää toistaihmistä,minulle onneksi tuli vanha ystävämme ,mies hän oli vapaa menimme naimisiin,mutta hänen kainalossaan itkin katkerimmat kyyneleeni ja sain hänelle puhua kaikesta ja hän ymmärsi minua ,olin jo mieheni kuollessa 74 vuotias.

    • Nakrattaa

      Plussia lisää on niin lupsakan kiva juttu .DDDDDD

      • oppiaikäkaikki

        Ai, kivoille jutuilleko täällä vaan plussataan? Olen ymmärtänyt tuonkin väärin. Aina sitä oppii, kun viisaammat neuvoo.


    • GUSTAF

      Jumalan siunausta aloittajalle ÄÄÄÄKKKK

    • jespox

      Ottiko koville?

    • Äkkäri

      Juuri näin.

    • siimeon

      2 kk sitten, jopas nyt jotain.

    • Jossika

      Joko aloittaja luovutti? Onko suru käyty läpi?

    • Karl veikka

      220 vastausta ja 9927 lukukertaa tän jälkeen.

      • 2345

        ---------


    • maljaa sulle

      En tarvii sitäkään tautia, enkä vasemman korvan sinistä piippausta, koska se on ollut ja tulee olemaankin loppuiän. Siihen on mennyt monta röökiä ja kaljaa.

      • <<äiti

        Uusi ihme on tapahtunut. Minun ja äidin välille on syntynyt telepaattinen yhteys ja yhteneväisyys!


    • astara63

      Otan osaa. Voin ymmärtää miltä Sinusta tuntuu. Äitini menehtyi yllättäen vajaa vuosi sitten laivamatkalla myös sepelvaltimotautisairauteen joka myöskin selvisi ruumiinavauksessa. Noin tuntia ennen olin soitellut hänelle ja sovittiin, että illalla soitellaan. Isäni ja sisareni olivat mukana tällä matkalla. Sinulla on varmasti hyvin raskasta tällä hetkellä. Itku tulee minullekin aina, varsinkin, kun olen yksin kotona, kun ikävä on niin kova. Hyvä, että Sinulla on lapset tukena. Koita jaksaa eteenpäin ja keksiä jotain mukavaa tekemistä vaikka tulevalle kesälle. Suruaikana pitääkin surra ja itkeä ja eihän sitä koskaan voi unohtaa toista. Voi myös muistella mukavia asioita puolisostaan ja on tärkeää, että saa puhua. Toivotan Sinulle hyvää ja kaunista tulevaa kesää, voimia ja onnen hetkiä elämässäsi eteenpäin.

    • Kerimasos

      Kuolema on kova juttu lähiomaisille.

      Olen kuitenkin ollut mukana myös tapauksissa, joissa uskovan ihmisen uskova puoliso on kuollut. Tilanne oli täysin toisenlainen kuin muissa hautajaisissa. Ei lohdutonta toivottomuutta, ei epätoivoa... Tiedetään, että puoliso on nyt Taivaissa, kerran kohdataan Taivaassa, poisnukkuneen vaivat, kivut, tuskat ovat loppuneet...

      Tiedetään poisnukkuneen elävän.

      Voit ehkä ihmetellä, miksi puhutaan kuolleen elävän koska ruumis laitetaan arkkuun. Luullaan, että ruumisolemuksessa ihminen ainoastaan elää. Niin ei ole.

      Ihmiseen on Jumala puhaltanut hengen. Tämä on ikuinen.

      Olen tavannut eläissäni kolme kuollutta. Heistä kunkin kertoi oman kuolinkokemuksensa. He kertoivat kuollessaan hengen irronneen ruumiista ja hengessä he näkivät, kuulivat... Eräs heistä kertoi katsoneensa sairaalassa kuollutta ruumista hengen irrottua ruumiista. Kuuli ja näki kun lääkärit juttelivat hänen kuolleen, sydän pysähtynyt, kaikki mittalaitteet nollanneet. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Mutta kohta henki meni tekaisin ruumiiseen ja mies heräsi kuolleista. Lääkärit olivat aivan pihalla ja yksi heistä peloissaan. Tämä tapaus tapahtui suomalaisessa sairaalassa.

      Taivas on totta, Helvetti on totta, Raamattu on totta, Jeesus on totta. Jumalan Sana on totuus.

      Ajattele tätä joka oikeasti on totta: " Sillä niin on Jumala sinua rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa ettet sinäkään jos häneen uskot, hukkuisi vaan että sinulle olisi iankaikkinen elämä."

      Lue Raamattua, aloita Uudesta Testamentista. Usko. Jumala puhuu sinulle.

      Ps. on myös kirjoitettu kirja, jossa kerrotaan muistaakseni sadan kuolleistaheränneen kokemukset tuonpuoleisesta. Samantyyppiset kokemukset olleet. Valitettavasti en vain muista kirjan nimeä. Mutta kysymällä selviää.

      • Hyvä jos tuosta saa lohtua.
        Kyllä kuolema voi olla rauhallinen ja kaunis ilman uskontoakin.


    • Isis on totta, boka hara on totta, jehova elää, allah pyhä, Helluntaiherätys on kevyt hurahdus, lestaadit täyttävät maan....hindut syntyvät uudestaan kristityt menevät taivaaseen, minä tuhkana tuuleen..... hallelujaa.

    • näinn on

      Ajattelin, että tämä on Lesken aloitus mutta aloittajallahan on lapsia.

      • miehelä

        Sama henkilö.


      • niinnkö
        miehelä kirjoitti:

        Sama henkilö.

        Sama valehtelija?


    • niin jotta

      Mites se nyt on. Onko sinulla leski niitä lapsia vai eikö ole?

      • miehelä

        Perjantai-ilta, on paistamassa pullaa lavatansseissa.


    • leski57

      lämmin osanottoni, elämä yllättää, niin yllätyksellistä vierasta kukaan ei halua, mutta se näyttää vierailevan, tulee yllättäen, kovin on tuttua tekstiä, mieheni kuoli myös kotiin omaan sänkyynsä, kun olin hetken pois, edellisenä päivänä puuhastelimme puutarhassa, sitten pois, lähihoitajalle karmea kokemus, kun et saanut elvytettyä, myös sepelvaltimotauti, äkki tukos, tiedän ettet varmasti halua kuulla toisten tarinoita, mutta voimia sinne, itse jaksan kovalla surutyölllä ja kiitollisuudella, hän näytti minulle suunnan, minun on hyvä jatkaa hänen saappaissa, jotka ovat kyllä isot, haluan mennä ihmisten pariin, sanoi ne mitä tahansa, jokainen löytää oman keinonsa, minulle ne on olleet kissat ja ystävät, toivon ettet jää yksin, ystävät kannattelevat minua vieläkin, voimia arkeen ja kevääseen mennään joka tapauksessa.

    Ketjusta on poistettu 30 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      144
      2201
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1948
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1908
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1700
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      62
      1498
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1276
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1180
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1168
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1163
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1157
    Aihe